Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin

Miten valtiosta on tullut vesirakenteiden omistaja?
Valtio omistaa erilaisten lupien  ja sopimusten perusteella monenlaisia vesistörakenteita. Rakenteisiin liittyviä lupia on useita satoja ja sopimuksia vielä monin verroin enemmän. Suurin osa valtion vesistörakenteista on ELY-keskusten hallinnassa, mutta  toisaalta Metsähallitus omistaa esimerkiksi vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. ELY-keskusten hallintaan vesistörakenteet ovat tulleet maa-ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamien  yleishyödyllisten hankkeiden kautta. Rakenteet siirrettiin Helsingistä alueiden hallintaan 1990-luvun puolivälissä.

Kivi-ja Levalammen tekojärven maapatoa ja suotovesien automaattista tarkkailua esitellään maa-ja metsätalousministeriön edustajille.

 

 

Millaisia vesistörakenteita  ELY-keskukset omistavat?
Valtion omistuslistalta löytyy mm. tekojärvien penkereitä, säännöstelypatoja ja niiden automatiikkaa, tulvaluukkuja, kanavia, pengerrysalueiden pumppaamoja ja monenlaisia mittausasemia. Valtio ei yleensä omista rakenteiden alla olevaa maa- tai vesialuetta, vaan vain varsinaisen rakenteen. Valtiolla on luvan haltijana velvollisuus pitää rakenteet kunnossa, ellei kunnossapitoa ole siirretty rakenteista hyötyä saavalle taholle, kuten voimayhtiölle tai kunnalle.

 

Seinänsuun pumppaamo on  yksi suurimmista valtion vastuulla oleva kuivatusvesien pumppaamoista.

 

 

 

Missä valtion vesirakenteet sijaitsevat?
Maakunnittain tarkastellen valtion vesirakenneomaisuuden arvo on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, missä tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on  1960 – 1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy useita vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskuksista siirtyy vuoden 2019 alussa maakuntien vastuulle  noin 40 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, 85 kuivatusvesien pumppaamoa, yli 200 pohjapatoa sekä runsaasti muita vesistörakenteita.

Valtion vesistörakenteiden omistajuus keskitetään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle
Maa-ja metsätalousministeriö on tehnyt syyskuun lopulla päätöksen, jolla valtion vesirakenteet ja hydrologiset havaintoasemat siirretään muista ELY-keskuksista syksyn aikana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Maa- ja metsätalousministeriön rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Ympäristöministeriön puolella vastaava siirto on valmisteilla ja siirtyvät kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen.

 

Kalatalousasiantuntijat tutustuvat Perhonjoen vesistörakenteisiin kuuluvaan kalatiehen.

 

Mitä keskittäminen tarkoittaa?
Rakenteiden omistajuuden keskittämisellä pyritään yhtenäistämään vesistörakenteiden ylläpitoa ja valmistautumaan tulevaan maakuntauudistukseen. Tämän ja ensi vuoden tavoitteena on saattaa rakenteita koskevat rekisteritiedot ajan tasalle. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon ohjelmoinnista: yhdessä muiden ELY-keskusten kanssa suunnitellaan, miten vesistörakenteiden rahoitus (keskimäärin 5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehditaan tarvittavien toimenpiteiden kilpailuttamisesta. Erityisesti pyritään lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin?
Vuoden 2019 alusta lähtien vesistörakenteista huolehtiminen tulee kuulumaan maakunnille eli tulevaisuudessa puhummekin maakuntien vesistörakenteista. Lähikuukausina ratkaistaan, miten vesistörakenteiden omistajuus, rakenteiden ylläpito, rakenteisiin liittyvät velvoitteet (mm. kalaistutukset) ja lupapäätösten hallinta tullaan maakunnissa hoitamaan. Resurssit eivät riitä siihen, että maakuntien vesistöomaisuutta hoidettaisiin jokaisessa maakunnassa, joten maakuntien joustavaa yhteistyötä tarvitaan, jotta vanhenevat vesistörakenteet voidaan pitää turvallisessa kunnossa.

Liisa Maria Rautio
Vesistöyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Milloin Pohjanmaalla tulvii?

Pohjalaismaakunnat ovat olleet vuosisatoja tunnettuja tulvistaan. Tulvat ovat oleellinen osa pohjalaisuutta. Tulvat ja tulvientorjunta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat niin ihmisten elämään kuin ympäröivään luontoon.

Perinteisesti Pohjanmaalla tulvii keväällä lumien sulaessa ja jäiden kasaantuessa padoiksi, jotka nostavat vettä hyvin nopeasti ja aiheuttavat yleensä ne pahimmat tulvavahingot. Jäiden lähtö on tärkeä kevään merkki ja siitä järjestetään monella paikkakunnalla veikkauksia. Kun 1960-luvulla kävin kansakoulua Siikajoella, niin koko pienen koulumme väki kiirehti jokirantaan katsomaan, kun luokkahuoneeseen kuului jäiden ryskettä. Kevät oli koittanut.

Kevättulvia osataan odottaa ja niihin on varauduttu. Tekojärvet on rakennettu ja luonnonjärviä säännöstellään ensisijaisesti niin, että kevään tulvahuippuja voidaan varastoida ja näin pienentää jokilaaksojemme tulvia. Pahimpien tulvien aikana tulvavesiä voidaan Kyrön- ja Lapuanjoella johtaa myös pengerten takana oleville peltoalueille.

Pohjanmaan jokien kevättulvat ajoittuvat keskimäärin huhtikuulle, mutta myös maaliskuu ja toukokuu ovat tunnettuja tulvakuukausia. Jos lumen sulaminen jää kovin myöhäiseen, tulvat ovat yleensä suurempia. Tällöin lumet sulavat kertarysäyksellä; muodostuu nopea ja suuri tulvahuippu. Aikaisemmin keväällä yöpakkaset hidastuttavat sulamista; tulva ajoittuu pidemmälle jaksolle ja tulvahuippu jää pienemmäksi.

Tulvista ja suurimmista vedenkorkeuksista on olemassa pitkät havaintosarjat, sillä ne ovat aina olleet merkkitapauksia. Aikakirjat kertovat, että 1680-luvun alussa Kyrönjoen alaosalla Mustasaaressa kevättulva vei mukanaan kolme myllyä. Seinäjoella Varattomanloukossa on suuressa kivessä edelleen nähtävillä vuoden 1888 tulvakorkeus. Kyrönjoen virtaamia on mitattu runsaat sata vuotta ja havaintojakson suurin virtaama on ollut lähes 600 m³/s (30.4.1922).

Mutta Pohjanmaa tulvii muulloinkin kuin keväällä. Pahoja kesätulvia muistetaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin tulvat aiheuttivat Pohjanmaan viljelijöille suuria satomenetyksiä. Nämä tulvat olivat omalta osaltaan nopeuttamassa pitkään suunniteltuja Pohjanmaan jokirakentamisia, kuten laajamittaisia perkauksia, pengerryksiä, pumppaamoja, säännöstelypatoja sekä tekoaltaita. Näitä rakenteita löytyy runsaimmin juuri tulvaherkistä jokilaaksoista: Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Perhonjoki, Lapuanjoki, Kyrönjoki ja Närpiönjoki.

Suuret syystulvat ovat olleet Pohjanmaalla selvästi harvinaisempia kuin kevät- ja kesätulvat. Viime vuosina syystulvia on kuitenkin sattunut kohtuullisen usein. Voimakkaat sateet ja vedellä kyllästynyt maaperä aiheuttivat esimerkiksi syksyn 2012 tulvat, jolloin pahimmat tulvavahingot kohdistuivat Lapväärtinjoelle ja Kauhajoelle. Lapväärtinjoki saavutti 6.10.2012 havaintohistoriansa toistaiseksi suurimman virtaaman lähes 200 m³/s, mikä vastaa tilastollisesti noin kerran sadassa vuodessa sattuvaa tulvaa.

Myös talvikaudella on tulvinut. Pääosin keskitalven tulvien syynä ovat olleet hyydepadot. Erityisen herkkä hyydetulville on ollut Ähtävänjoki, jossa hyyde aiheuttaa ongelmia keskimäärin joka toinen vuosi. Toisinaan jäätymisolosuhteet ovat hyvin otolliset hyyteen muodostumiselle ja hyydepatoja voi muodostua paljonkin. Näinhän tapahtui Pohjanmaalla tänä vuonna tammikuun alussa.

Helmikuu on ollut se kuukausi, jolloin Pohjanmaan joet eivät ole tulvineet. Helmikuun sateet tulevat yleensä lumena ja joet ovat jääpeitteisiä ja virtaamat pieniä. Tänä vuonna tuli todistettua, että Pohjanmaan joet voivat tulvia myös helmikuussa. Tarvittiin vain plussan puolella oleva lämpötila ja kunnon vesisade.

Pohjanmaan joet voivat siis tulvia vuodenajasta riippumatta, jos olosuhteet ovat tulville muutoin otolliset. Aina kannattaa olla varautunut, sillä pohjalainen joki tulvii herkästi ja vedet nousevat nopeasti.

Hyödyllistä tulvatietoa:
http://www.ymparisto.fi/tulvat
http://www.ely-keskus.fi/web/tulvatpohjanmaa

 

Liisa Maria Rautio
Vesistöpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus