ELY-keskus tukee yksityisteitä yli miljoonalla eurolla vuosittain

ELY-keskukset ympäri Suomen rahoittavat toimialueillaan olevia yksityistiehankkeita tänä vuonna yhteensä noin 30 miljoonalla eurolla. Avustusta voivat hakea kyseisen tien virallinen tiekunta. Avustusta myönnetään yleensä tien vaurioiden tai rakenteiden korjaamiseen ja avustuksesta päättää se ELY-keskus, jonka alueella tie sijaitsee. ELY-keskuksissa on siis paikallista osaamista näiden asioiden ratkaisemiseen. 

Tärkeimpiä avustettavia hankkeita ovat muun muassa huonokuntoiset sillat ja tierummut, tulva- ja routavauriot, liikenneturvallisuuden kannalta tärkeät kohteet, kuten vaarallisen kaarteen oikaisu, liittymäkohdan parantaminen tai tielinjan siirtäminen sekä tien kuivatuksen ja kantavuuden parantaminen. 

Yksityistieavustusta voi saada esimerkiksi rumpujen uusimiseen.

Avustuksen suuruus ja kohteet 

Yksityisteitä avustetaan yleensä 50 %:lla hankkeen hyväksytyistä ja tukikelpoisista kustannuksista. Joissakin hankkeissa avustus voi olla suurempi eli 75 %. Tällaisia ovat muun muassa siltojen ja isojen rumpujen uusimiset ja peruskorjaukset. Yksityistie, jolle on perustettu tiekunta on avustuskelpoinen tie.  

Etelä-Pohjanmaan toimialueilla, eli kolmessa pohjalaismaakunnassa, on avustettu viime aikoina siltahankkeita, suurien rumpujen uusimisia ja tien perusparannuksia. Myös yksityisteiden perusparantamisia on rahoitettu määrärahojen puitteissa. Alueellamme on runsaasti huonokuntoisia siltoja, jotka ovat vanhoja ja joiden kantavuus on niin heikko, että ne on uusittava tai parannettava. Yksityisteiden varsilla olevia siltoja on saattanut, vaikka tuhoutua kevättulvien jäljiltä. Perusparannuskohteissa puolestaan kuivatusta ja tien kantavuutta on parannettu.  

Viime vuosina Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle on myönnetty yksityistierahoitusta siten, että vuonna 2021 summa oli noin 3 600 000 euroa ja tänä vuonna jaettavanamme on noin 3 300 000 euroa. Vuonna 2021 myönteisiä avustuspäätöksiä tehtiin yli 40 yksityistielle.  

Lisätietoja: http://www.ely-keskus.fi/web/ely/yksityisteiden-parantamisen-avustaminen 

Mikael Björses 
Liikenteen hallinnan asiantuntija 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Maanteiden kesähoitokin kaipaa lisäeuroja

Vuodenvaihteessa uutisoitiin suuresti maanteiden talvihoidon saamista lisäeuroista ja talvihoidon parantamisesta. Kuitenkin myös sulan maan aikaan tehdään maanteille erilaisia hoitotoimenpiteitä, joilla on eritasoisia vaikutuksia tien ajettavuuteen ja liikenneturvallisuuteen, ympäristöä unohtamatta. Osasta kesähoitotoimenpiteistäkin on juustohöylällä vähennetty vuosien varrella euroja, ja osalla vähennyksistä on isompia vaikutuksia kuin toisilla. Yhtä kaikki, suuntana on maantieverkon vähittäinen rapistuminen.

Sorateissä riittää töitä

Keväisin tulee ensimmäisenä työvaiheena vastaan kelirikkomurskeiden ajaminen velliintyville osuuksille. Toimenpiteenä kelirikkomurskeen laittamista voi ajatella eräänlaisena ensiaputoimenpiteenä. Kelirikon riski on pienempi, jos kuivatus on kunnossa ja tien rakenteet routimattomia. Joissakin hoitourakoissa on rahoituksen suoma kelirikkomurskeiden määrä vain puolet siitä tonnimäärästä, mitä todellinen tarve on ollut aikaisempina vuosina keskimäärin. Jos maantiet aiotaan pitää liikennöitävässä kunnossa hankalina kelirikkovuosina, joudutaan hoitourakan sisällä ottamaan rahoitusta pois muista töistä, kuten liikennemerkkien uusimisesta.

Kun kevät etenee, ja tiestö alkaa kuivaa, tehdään sorateille kevätmuokkaus. Joko tiehöylällä tai traktorin ja lanan avulla sorateille palautetaan hyvä sivukaltevuus. Samalla kuopat ja muut epätasaisuudet tasataan pois sekä mukaan sekoitetaan suolaa pölyämisen estämiseksi. Hyvän lopputuloksen kannalta olisi tärkeää, että tien kulutuskerros olisi riittävän paksu. Soratiekilometrejä on paljon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, n. 2600 km. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitourakoissa oleva kalusto ei riitä muokkaamaan kaikkia sorateitä keväällä optimiaikaan, joka on monesti kovin lyhyt ajanjakso.

Sorastus on sorateiden hoitotoimenpide, jolla lisätään kulutuskerrosta eli sopivan kokoista soraa tien pintaan. Sorastusmurskeiden määrä on myös vähentynyt huomattavasti aina uusissa alkavissa hoitourakoissa, ja paikoin kulutuskerrosten paksuudet alkavat olla aika ohuita. Tämä näkyy hoitourakoitsijalle käytännössä siinä, että kevätmuokkauksessa alkaa tulla esille rakennekerroksia, ja tienkäyttäjille tämä näkyy isompina kivinä tien pinnassa. ELY:n alueella on myös useita leveitä sorateitä, jotka tarvitsevat suhteessa enemmän soraa kuin kapeammat tiet.

Päällystepaikkaukset poistumassa hoitourakoista

Aikaisemmin päällystevaurioiden paikkaukset on tehty hoitourakoissa. Dramaattinen väheneminen päällystepaikkausten rahoituksessa on pakottanut uudenlaisiin menetelmiin reikien yms. paikkaamisessa. Vähitellen paikkaukset poistuvat hoitourakoista, jäljelle jäävät vain talvikuukausien hätäpaikkaukset. Perinteiset lyhytikäiset ”lehmänläjä”-paikkaukset ovat tämän myötä häviämässä, ja kiitos hienojen innovaatioiden, päällysteiden reiät tulevat jatkossa paremmin paikattua. Tällä saralla rahapula johti onneksi parempiin ja toimivampiin menetelmiin. Toki tämä ei poista sitä ongelmaa, että uusiin päällysteisiin ei ole juuri varaa.

Päällystepaikkaa paikan vieressä. Jos on tarkkana, niin hiukan alkuperäistä päällystettä näkyy vasemmassa yläkulmassa

Liikennemerkit tärkeysjärjestyksessä viimeisenä

Tällaisia liikennemerkkejä voi onnistua bongaamaan maanteiltä.

Kun ensimmäisenä prioriteettina on pitää tie liikennöitävässä kunnossa, on helpoin kohde säästää sellaisista asioista, jotka eivät vaikuta oleellisesti tien rakenteeseen. Siksi ensimmäinen kohde, mistä rahaa on perinteisesti siirretty hoitourakan sisällä esim. kelirikkomurskeisiin ja päällysteiden paikkauksiin, on liikennemerkkien ja portaalien uusiminen. Nykyisellä mitoituksella liikennemerkkien uusimiskierto on 45 vuotta ja portaalien 40 vuotta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tiestön liikennemerkit tulevat rapistumaan vääjäämättä. Harva tulee ajatelleeksi, että liikennemerkkienkin perustukset on syytä olla kunnossa. Tälläkin saralla uusimistarpeita riittää; joillakin alueilla puuttuu osalta merkeiltä jopa perustuksetkin. Tällaiset liikennemerkit menevät helpommin vinoon tai kääntyvät metsään päin.

Pajut pois pientareilta!

Niitot ja raivaukset ovat säännöllisesti toteutettavaa toimintaa kesän aikana. Tiet jaetaan kolmeen eri viherhoitoluokkaan N1, N2 ja N3. Vilkkaimmat tiet sekä niitetään että raivataan useammin ja leveämmältä matkalta (N1 ja N2). Myös hirvivaroitusalueiden kohdat pidetään viherhoidoltaan paremmassa kunnossa liikenneturvallisuussyistä. Suurin osa tiestöstä kuitenkin kuuluu viherhoitoluokkaa N3. Käytännössä näillä teillä niitto ulottuu 2 metriä päällysteen reunasta ojan suuntaan ja vesakonraivaukset tehdään kolmen vuoden välein 6 metrin etäisyydelle päällysteen reunasta. Tästä voi tehdä sen päätelmän, että niissä kohteissa, missä paju kasvaa metrin vuodessa, on aikamoinen viidakkotunnelma juuri ennen raivaushetkeä. Tämän vuoksi uusissa hoitourakoissa on pyritty ottamaan leveämmän raivauksen piiriin tiet, joissa tien luiskat ovat pitkät ja paju ehtii puskea tiealueelle. Tervetullutta olisi kuitenkin kaivaa valtion lompakosta hieman lisää rahaa, jotta kaikki tiet voitaisiin pitää näkemiltään parempina myös eläinonnettomuuksia ajatellen.

Tie kuiva – kaikki kunnossa

Sulan maan aikaan tehdään myös ojituksia maanteiden sivuojiin ja laskuojiin sekä korjataan viallisia rumpuja. Kaikkien teiden kunnon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vesi pääsee pois sekä tien pinnalta että ojista. Asian suuri painoarvo on auttanut siihen, että ojituskilometreistä ei ole vähennetty viime vuosina. Rumputöihin kohdistunut rahoitus on sen sijaan vähentynyt. Ennen oli varattuna rahaa myös isompiin rumpuihin, mutta uusimmissa urakoissa on rahaa myönnetty alle 600 mm:n sekä 600 – 800 mm:n kokoisille rumputöille. Kuitenkin yli 800 mm:n kokoisia rumpuja on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella n. 34 rumpukilometrin verran. Jos isompia rumpuja on pakottava tarve uusia, täytyy rahat yrittää jostain löytää, joko urakan sisältä vähentämällä muista töistä, tai siirtää esimerkiksi päällysteiden tai siltojen korjaamisesta. Helppoa se ei ole aikana, jolloin määrärahat ovat historiallisen alhaalla.

Ojissa on paljon vettä keväisin.

Lopuksi

Onneksi on myös töitä, jotka edelleen tehdään säännöllisesti vuosittain. Sillat ja kivetyt pinnat pestään puhtaiksi, levähdysalueet siistitään, talven hiekoitushiekat harjataan pois ja sadevesijärjestelmiä huuhdellaan. Myös ympäristöasioitakaan ei ole unohdettu: jättiputkia torjutaan ja lupiineja niitetään. Vaikka rahoitus vähenee, on vielä useita eri asioita, joita tehdään maanteiden hyväksi kesäaikaan. Olkaamme tyytyväisiä nykytilaan, huomenna lienee huonommin.

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

ELY-keskus tukee yksityisteitä yli miljoonalla eurolla vuosittain

ELY-keskukset ympäri Suomen rahoittavat toimialuillaan olevia yksityistiehankkeita vuosittain yhteensä noin 13 miljoonalla eurolla. Avustusta voi hakea kyseisen tien virallinen tiekunta. Avustusta myönnetään yleensä tien vaurioiden tai rakenteiden korjaamiseen ja avustuksesta päättää se ELY-keskus, jonka alueella tie sijaitsee. ELY-keskuksissa on siis paikallista osaamista näiden asioiden ratkaisemiseen.

Tärkeimpiä avustettavia hankkeita ovat mm. huonokuntoiset sillat ja tierummut, tulva- ja routavauriot, liikenneturvallisuuden kannalta tärkeät kohteet, kuten vaarallisen kaarteen oikaisu, liittymäkohdan parantaminen tai tielinjan siirtäminen sekä tien kuivatuksen ja kantavuuden parantaminen.

Avustuksen suuruus ja kohteet

Yksityisteitä avustetaan yleensä 50 %:lla hankkeen hyväksytyistä ja tukikelpoisista kustannuksista. Joissakin hankkeissa avustus voi olla suurempi eli 75 %. Tällaisia ovat muun muassa siltojen ja isojen rumpujen uusimiset ja peruskorjaukset sekä poikkeuksellisten olosuhteiden, kuten tulvien tielle aiheuttamien vaurioiden korjaaminen. Avustuskelpoisen tien tulee olla vähintään kilometrin pituinen ja sen varrella tulee olla vähintään 3 pysyvää asuttua taloutta ja viimeiseen taloon pitää olla 1 km. Tiellä voi olla myös muunlaista merkitystä paikkakunnalla, se voi esimerkiksi yhdistää kaksi maantietä ja kylää toisiinsa.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueilla, eli kolmessa pohjalaismaakunnassa, on avustettu viime aikoina lähinnä siltahankkeita ja suurien rumpujen uusimisia. Myös yksityisteiden perusparantamisia on rahoitettu määrärahojen puitteissa. Alueellamme on runsaasti huonokuntoisia siltoja, jotka ovat vanhoja ja joiden kantavuus on niin heikko, että ne on uusittava tai parannettava. Yksityisteiden varsilla olevia siltoja on saattanut vaikka tuhoutua kevättulvien jäljiltä. Perusparannuskohteissa puolestaan kuivatusta ja tien kantavuutta on parannettu.

Viime vuosina Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle on myönnetty yksityistierahoitusta siten, että vuonna 2016 summa oli 774 600 e, vuonna 2017 rahoitus nousi, ollen 1 307 288 e ja tänä vuonna jaettavanamme on 1 156 794 euroa. Vuonna 2016 rahoitettiin 9 hanketta ja kahtena viime vuonna on pystytty rahoittamaan 17 hanketta. Alla olevassa taulukossa muutamia rahoitettuja kohteita.

Lisätietoja:

http://www.ely-keskus.fi/web/ely/yksityisteiden-parantamisen-avustaminen

 

Mikael Björses
Liikenneturvallisuussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kannattako valtion vesirakenteita omistaa?

Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt valtion vesirakennusomaisuuden kokoamista yhden tahon vastuulle ja esittänyt täksi tahoksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusta. Ajatuksena on eriyttää vesilain mukaisiin lupiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet eli lupien hallinnointi ja rakenteiden omistajuus toisistaan.

Millaisesta omaisuudesta sitten on kysymys? Valtiolla on parikymmentä tekojärveä ja laajoja tulvapengerryksiä pitkin jokivarsia lähinnä Pohjanmaalla. Omaisuudeksi katsotaan kuitenkin vain itse rakenteet. Varsinaisia patoja on viitisen kymmentä, penkereitä ja kanavia kumpiakin noin 400 kilometriä. Teknisempiä rakenteita ovat pumppaamot ja säännöstelyluukut ja niihin liittyvä mittaus- ja säätötekniikka. Näitä on noin 250 kpl. Lisäksi valtion vesirakennusomaisuuteen kuuluu myös pohjapatoja, siltoja, teitä ja kuivatusojia.

Valtio omistaa itse rakenteet ja lupien kautta niiden käyttöön kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Sen sijaan valtio pääsääntöisesti ei omista rakenteiden alla olevaa maapohjaa. Vesilain mukaisissa lupapäätöksissä valtiolle on myönnetty pysyvä käyttöoikeus veden ja rakenteiden alle jääneisiin alueeseen, mutta vain kyseiseen tarkoitukseen. Muilta osin omistus on kiinteistön alkuperäisellä omistajalla. Tilanne on tältä osin erilainen kuin esimerkiksi Liikenneviraston omistaman tieomaisuuden kohdalla, missä myös maapohja kuuluu tienpitäjälle. Patojen, pumppaamojen ja luukkujen omistajuuteen kuuluu selvää materiaalia, mutta kanavan omistamiseen kuuluu oikeastaan vain oikeus ja velvollisuus pitää uoma auki.

Valtion vesirakennusomaisuudella on kirjanpidollinen 200 – 300 milj. euron tasearvo. Eräs vesiomaisuuden hoidon periaate olisi pyrkiä luovuttamaan omaisuutta siihen kuuluvine velvoitteineen hyödynsaajille. Sellaisten hyödynsaajien löytäminen, jotka voisivat vaikka korvauksetta vastaanottaa valtion vesirakennusomaisuutta, ei kuitenkaan oikein tahdo löytyä. Tästä voisi päätellä, että omaisuuden reaaliarvo on nolla tai jopa negatiivinen. Lähinnä tulvasuojelua, mutta myös muita yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja parantamaan tarkoitetuille rakenteille on harvoin sellaista hyödynsaajaa, joka pysyvästi ottaisi rakenteet hoitoonsa. Valtion vesirakenteista valtaosa jäänee pysyvästi yhteiskunnan huolehdittavaksi.

Miksi sitten Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ottaisi tällaisen riesan, minkä reaaliarvo on olematon ja kysymyksessä on oikeastaan kunnossapitovelvoitteiden hoito? Valtio varaa vuosittain 7-8 milj. euroa vesirakenteidensa käyttöön, kunnossapitoon ja perusparannuksiin ja tämän oletetaan jatkuvan. Valtion vesirakennusomaisuudesta puolet on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. ELY-keskusten henkilöstön vähentyessä olemme onnistuneet säilyttämään vesirakenteiden käyttöön ja kunnossapitoon liittyvää osaamista. Meiltä löytyy rakennuttamisen ja kilpailutuksen asiantuntemuksen lisäksi erityisosaamista mm. maarakentamisessa, kone- ja laitetekniikassa sekä sähkö- ja säätötekniikassa. Ammatillisen osaamisen ja resurssien ohella vielä tärkeämpi tekijä on henkilöstön aito halu ja kiinnostus hoitaa vesirakennusomaisuutta hyvin. Tämä into on tullut noteeratuksi myös alueemme ulkopuolella. Näin ollen on ollut helppoa ja luontevaa vastata myöntävästi tarjottuun haasteeseen.

Aulis Rantala
Johtaja, Ympäristö ja luonnonvarat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus