Sorateiden kunto puhututtaa keväisin

Sorateiden kunto nousee puheenaiheeksi yleensä keväisin. Keskusteluissa tulevat esille yleensä liejuiset tienpinnat, epätasaisuudet ja kuopat sekä mahdolliset kelirikosta aiheutuvat painorajoitukset soratieverkolla. Kesällä pölyäminen ja kolosarjat puhututtavat eniten.

Alkukevään sorateiden kelirikko on ollut vähäistä aurinkoisten päivien ja yöpakkasten ansiosta. Runsaat vesisateet voivat kuitenkin heikentää tilannetta nopeastikin. Kelirikosta johtuvia painorajoituksia on asetettu keskimääräistä vähemmän tiestölle, ja tähän mennessä kelirikon hoitotoimenpidetarpeet ovat olleet melko vähäisiä (tilanne 24.4.2023).

Vähäistä pintakelirikkoa Juupakyläntieltä keväällä 2023.

Kelirikkoaikana tienkäyttäjien on tärkeä muistaa, että valtakunnalliset laatuvaatimukset sorateiden kuntoon liittyen eivät ole voimassa, vaan tiet on pyrittävä pitämään liikennöitävässä kunnossa. Painorajoituksia asetetaan tapauskohtaisesti tien kunto arvioiden. Tällä estetään tien suurempi vaurioituminen ja taataan samalla myös elintärkeiden kuljetusten sujuminen.

Sorateiden kevätmuokkaustyöt alkamassa

Sorateitä on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella yhteensä noin 2600 kilometriä. Ne käydään läpi kelirikkoajan jälkeen teiden sulettua ja kuivahdettua tänäkin keväänä. Tänä keväänä työn aloittaminen on hieman viivästynyt, sillä sorateiden rungot ovat olleet vielä osittain jäässä. Kevätmuokkaus suoritetaan joko tiehöylällä tai traktorin perässä vedettävällä raskaalla tielanalla. Riippumatta siitä kumpi menetelmä on käytössä, laatuvaatimukset lopputulokselle ovat yhteneväiset. Tien pinnan tasoituksen lisäksi toimenpiteellä varmistetaan tien oikea sivukaltevuus, joka takaa veden johtumisen ojiin, sillä tiellä makaava vesi aiheuttaa kuoppaisuutta ja epätasaisuutta.

Kuvassa keväällä 2022 muutamia päiviä aiemmin muokattu soratie Alavudella.

Muokkaustöiden yhteydessä tiehen lisätään suolaa pölynsidontamateriaaliksi. Samassa työn yhteydessä voidaan lisätä myös mursketta kulutuskerrokseen eli sorastaa.

Sorateiden hoitotoimenpiteet tarpeiden mukaan

Lähtökohta sorateiden hoidolle on, että urakoitsijan täytyy pitää soratie laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa. Laatuvaatimusten mukaisuutta valvotaan tilaajan tiestötarkastuksilla ja pistokokeilla. Soratien pintakuntoa arvostellaan mm. tasaisuus, kiinteys ja pölyävyys -kuntoarvojen perusteella.

Lähtökohtaisesti liikennettä vaarantavia puutteita ei saa esiintyä soratieverkolla. Ajomukavuutta haittaavia puutteita saa esiintyä yksittäisillä lyhyillä jaksoilla, jos pääosa tiestöstä on laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa ennen toimenpidetarpeen rajaa. Tienkäyttäjää saattaakin ihmetyttää, kun annettu palaute ei aina johda toimenpiteisiin, vaan soratien todetaan olevan laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa.

Soratiet ovat sään armoilla ja sen vaikutus saattaa vaikuttaa tien pintaan nopeastikin. Sateet saattavat näkyä sorateillä reikäsarjoina ja kesällä pitkät kuivakaudet aiheuttavat sorateille pölynsidontatarpeita. Ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita myös soratienpitoon, kun talvikuukausina esiintyy lämpimiä ajanjaksoja ja siten saattaa esiintyä soratiestöllä kelirikkoa myös talviaikana.

Soratietä kaventamalla kuivatusongelmat kuriin

Sorateiden yleinen ongelma on tien liian suuri leveys. Ylileveys johtaa tien epätasaisuuksiin, koska riittäviä sivukaltevuuksia ei saada tehtyä muokkaustöiden yhteydessä, ja näin vesi jää makaamaan tielle. Ylileveällä soratiellä on usein myös ongelmana liian jyrkkä luiskakaltevuus, joka entisestään edesauttaa tien leventymistä, kun tien reunaa kuormitetaan. Tämä johtaa tien sivuojien tukkeentumiseen. Nämä kaksi asiaa korjaantuvat, kun ylileveä tie kavennetaan ja tilaa jää näin tehdä tielle loivemmat luiskat. Myös kunnossapitomurskeita kuluu enemmän ylileveälle tielle.

Ylileveä soratie Ilmajoella, jossa tien reunat ovat painuneet ojiin.

Uudet valtakunnalliset sorateiden toimintalinjat otetaan käyttöön uusien hoitourakoiden kilpailutusten myötä ja niissä on määritelty vilkkaille sorateille (vuorokausiliikenne yli 150 ajoneuvoa vuorokaudessa) tavoiteleveys 7 metriä ja muille sorateille 6,5 metriä. Sorateiden kavennuksia tehdään ojitusten yhteydessä.

Kesän ja syksyn aikana sorateillä tehdään myös paljon muita töitä, muun muassa ojitetaan, vaihdetaan rumpuja, sekä tehdään niitto- ja raivaustöitä. Ennen talven tuloa soratie tasataan oikeaan kaltevuuteen ja valmistaudutaan talvihoitokauteen.

Lue lisää sorateistä (ely-keskus.fi)

Ville-Petteri Luomanen
Tienpidon asiantuntija,
Tienpidon suunnittelu    
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, liikenne ja infrastruktuuri

Muutama fakta talvikauden tiestöstämme

Kuva: Mikko Käkelä

Jokainen tielläliikkuja on huomannut, että päällystetty tiestö on reikiintynyt pahasti tänä talvikautena. Pakko on puhua talvikaudesta, sillä tämä ajanjakso on ollut niin poikkeuksellinen säiden suhteen, ettei oikein talvestakaan voida puhua, ainakaan täällä pohjalaismaakuntien alueella. Onhan leutoja talvia ollut toki ennenkin, mutta yleensä välissä on ollut kuitenkin pakkasjaksoja.

Kun talvella sataa vettä…

Talvella teitä suojaa se, että tien runko on jäätynyt normaalisti ja päällä on kenties lumikerros. Tällainen olisi normaali talvikeli. Mutta tänä talvena on satanut paljon vettä ja lämpötila on sahannut 0 asteen molemmin puolin ja ollut pitkiä jaksoja kokonaan plussan puolella. Lunta on tainnut olla viikon verran pisimmillään kerrallaan, kunnes taas ovat tulleet vesisateet.

Kuva: Mikko Käkelä

Kun vesisateita on paljon, pääsee vesi luikertelemaan tiestön halkeamiin päällysteen alle. Autojen renkaat tehostavat veden pääsemistä päällysteeseen painamalla vettä vielä syvemmälle päällysteen rakoihin. Kun sää sitten pakastuu, paisuu tien alle päässyt vesi poksauttaen päällysteestä irti paloja. Myös nastarenkaiden vaikutus tiestöön on merkittävä, kun tie on märkä, tuolloin tiestö kuluu myös renkaista johtuen.

Pikaisia ratkaisuja ei valitettavasti ole

Reikiä on tullut tänä talvikautena niin paljon, ettei tällaista talvea ole muistissa monillakaan. Mutta suurempia korjaustoimia joudumme pääsääntöisesti odottamaan kevääseen. Talvella ja kostealla kelillä ei ole pysyviä ja kustannustehokkaita paikkaustekniikoita olemassa. Tiestöä voidaan paikata ja liikenneturvallisuutta vaarantavat reiät toki paikataankin, mutta paikka ei tule pysymään tiessä kiinni. Siksi paikkauksia päästään kunnolla tekemään vasta keväämmällä. Toinen asia on se, että riittävätkö rahat kaikkiin reikiin kaikilla teillä? Se onkin monimutkaisempi asia.

Tiestön rahoituksesta

Alueellinen ELY-keskus vastaa tiestön kunnosta ja saa siihen rahoituksen Väylävirastolta ja edelleen valtion budjetista LVM:n osuudesta. Tämä rahoitus sisältää mm. tienpidon, mikä sisältää tiestön hoidon ja kunnossapidon rahoituksen. Talvella tämä tarkoittaa mm. lumen aurausta, liukkaudentorjuntaa, kesällä sorastusta, tiestön kuivatuksesta huolehtimista, pölyn sidontaa, lanausta jne. Usein kuulee ihmeteltävän, että ”kyllä tällaisina leutoina talvina on ainakin lumenaurauksesta rahaa säästynyt”. Mutta se ei pidä paikkansa. Ensinnäkin tällaisina talvina liukkauden torjuntaa joudutaan tekemään normaalia enemmän ja toisekseen hoitourakat ovat pitkäaikaisia sopimuksia. Ne tehdään urakoitsijan kanssa esimerkiksi viideksi vuodeksi kerrallaan ja rahat sidotaan sopimuskausiksi kerrallaan. Näin ollen rahaa ei ole säästössä aurauksista. Ne vauriot, joita tällaisina leutoina talvina tiestölle aiheutuu, täytyy maksaa lisäksi normaaleista päällysterahoista. Korjauksien jälkeen nähdään, paljonko rahaa jää itse päällystämiseen ja tiemerkintöjen korjaukseen. Joten, vaikka rahoitusta onkin saatu nostettua viime vuoden, harvinaisenkin alhaiselta, tasolta nyt vähän ylöspäin, ei se välttämättä näy heti tänä kesänä kovinkaan paljon tiestöllä. Ensin on katsottava talven ”jäljet” ja korjattava niitä ja sen jälkeen nähdään, miten paljon päällysterahaa jää käyttöön päällysteohjelmaamme. Tulevina vuosina näyttäisi päällysteraha kuitenkin pysyttelevän vähän korkeammalla tasolla verrattuna esimerkiksi viime vuoteen.

Helppoja ja nopeita ratkaisuja ei oikein siis ole. Viime vuosina on puhuttu paljon korjausvelasta eli siitä, mitä tiestön peruskunnolle on tapahtunut, kun rahoitus on pyritty saamaan riittämään edes välttämättömiin korjauksiin. Kun pitkään on tehty vähäisellä rahoituksella mm. päällysteitä, ei niiden kunto tahdo tällaista talvikautta kestää.

Kesän 2020 päällystysohjelmasta tiedotamme vähän myöhemmin lisää. Nopeita parannuksia ei kuitenkaan heti saada, mutta teemme parhaamme käytettävissä olevalla rahoituksella. Tienkäyttäjiltä vaaditaan malttia ja kärsivällisyyttä kuitenkin vielä pitkään.

Palautetta tiestöltä voi antaa ja vaarallisista kuopista ilmoittaa.

Turvallisia kilometrejä kaikille kulkijoille!

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Maanteiden kesähoitokin kaipaa lisäeuroja

Vuodenvaihteessa uutisoitiin suuresti maanteiden talvihoidon saamista lisäeuroista ja talvihoidon parantamisesta. Kuitenkin myös sulan maan aikaan tehdään maanteille erilaisia hoitotoimenpiteitä, joilla on eritasoisia vaikutuksia tien ajettavuuteen ja liikenneturvallisuuteen, ympäristöä unohtamatta. Osasta kesähoitotoimenpiteistäkin on juustohöylällä vähennetty vuosien varrella euroja, ja osalla vähennyksistä on isompia vaikutuksia kuin toisilla. Yhtä kaikki, suuntana on maantieverkon vähittäinen rapistuminen.

Sorateissä riittää töitä

Keväisin tulee ensimmäisenä työvaiheena vastaan kelirikkomurskeiden ajaminen velliintyville osuuksille. Toimenpiteenä kelirikkomurskeen laittamista voi ajatella eräänlaisena ensiaputoimenpiteenä. Kelirikon riski on pienempi, jos kuivatus on kunnossa ja tien rakenteet routimattomia. Joissakin hoitourakoissa on rahoituksen suoma kelirikkomurskeiden määrä vain puolet siitä tonnimäärästä, mitä todellinen tarve on ollut aikaisempina vuosina keskimäärin. Jos maantiet aiotaan pitää liikennöitävässä kunnossa hankalina kelirikkovuosina, joudutaan hoitourakan sisällä ottamaan rahoitusta pois muista töistä, kuten liikennemerkkien uusimisesta.

Kun kevät etenee, ja tiestö alkaa kuivaa, tehdään sorateille kevätmuokkaus. Joko tiehöylällä tai traktorin ja lanan avulla sorateille palautetaan hyvä sivukaltevuus. Samalla kuopat ja muut epätasaisuudet tasataan pois sekä mukaan sekoitetaan suolaa pölyämisen estämiseksi. Hyvän lopputuloksen kannalta olisi tärkeää, että tien kulutuskerros olisi riittävän paksu. Soratiekilometrejä on paljon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, n. 2600 km. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitourakoissa oleva kalusto ei riitä muokkaamaan kaikkia sorateitä keväällä optimiaikaan, joka on monesti kovin lyhyt ajanjakso.

Sorastus on sorateiden hoitotoimenpide, jolla lisätään kulutuskerrosta eli sopivan kokoista soraa tien pintaan. Sorastusmurskeiden määrä on myös vähentynyt huomattavasti aina uusissa alkavissa hoitourakoissa, ja paikoin kulutuskerrosten paksuudet alkavat olla aika ohuita. Tämä näkyy hoitourakoitsijalle käytännössä siinä, että kevätmuokkauksessa alkaa tulla esille rakennekerroksia, ja tienkäyttäjille tämä näkyy isompina kivinä tien pinnassa. ELY:n alueella on myös useita leveitä sorateitä, jotka tarvitsevat suhteessa enemmän soraa kuin kapeammat tiet.

Päällystepaikkaukset poistumassa hoitourakoista

Aikaisemmin päällystevaurioiden paikkaukset on tehty hoitourakoissa. Dramaattinen väheneminen päällystepaikkausten rahoituksessa on pakottanut uudenlaisiin menetelmiin reikien yms. paikkaamisessa. Vähitellen paikkaukset poistuvat hoitourakoista, jäljelle jäävät vain talvikuukausien hätäpaikkaukset. Perinteiset lyhytikäiset ”lehmänläjä”-paikkaukset ovat tämän myötä häviämässä, ja kiitos hienojen innovaatioiden, päällysteiden reiät tulevat jatkossa paremmin paikattua. Tällä saralla rahapula johti onneksi parempiin ja toimivampiin menetelmiin. Toki tämä ei poista sitä ongelmaa, että uusiin päällysteisiin ei ole juuri varaa.

Päällystepaikkaa paikan vieressä. Jos on tarkkana, niin hiukan alkuperäistä päällystettä näkyy vasemmassa yläkulmassa

Liikennemerkit tärkeysjärjestyksessä viimeisenä

Tällaisia liikennemerkkejä voi onnistua bongaamaan maanteiltä.

Kun ensimmäisenä prioriteettina on pitää tie liikennöitävässä kunnossa, on helpoin kohde säästää sellaisista asioista, jotka eivät vaikuta oleellisesti tien rakenteeseen. Siksi ensimmäinen kohde, mistä rahaa on perinteisesti siirretty hoitourakan sisällä esim. kelirikkomurskeisiin ja päällysteiden paikkauksiin, on liikennemerkkien ja portaalien uusiminen. Nykyisellä mitoituksella liikennemerkkien uusimiskierto on 45 vuotta ja portaalien 40 vuotta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tiestön liikennemerkit tulevat rapistumaan vääjäämättä. Harva tulee ajatelleeksi, että liikennemerkkienkin perustukset on syytä olla kunnossa. Tälläkin saralla uusimistarpeita riittää; joillakin alueilla puuttuu osalta merkeiltä jopa perustuksetkin. Tällaiset liikennemerkit menevät helpommin vinoon tai kääntyvät metsään päin.

Pajut pois pientareilta!

Niitot ja raivaukset ovat säännöllisesti toteutettavaa toimintaa kesän aikana. Tiet jaetaan kolmeen eri viherhoitoluokkaan N1, N2 ja N3. Vilkkaimmat tiet sekä niitetään että raivataan useammin ja leveämmältä matkalta (N1 ja N2). Myös hirvivaroitusalueiden kohdat pidetään viherhoidoltaan paremmassa kunnossa liikenneturvallisuussyistä. Suurin osa tiestöstä kuitenkin kuuluu viherhoitoluokkaa N3. Käytännössä näillä teillä niitto ulottuu 2 metriä päällysteen reunasta ojan suuntaan ja vesakonraivaukset tehdään kolmen vuoden välein 6 metrin etäisyydelle päällysteen reunasta. Tästä voi tehdä sen päätelmän, että niissä kohteissa, missä paju kasvaa metrin vuodessa, on aikamoinen viidakkotunnelma juuri ennen raivaushetkeä. Tämän vuoksi uusissa hoitourakoissa on pyritty ottamaan leveämmän raivauksen piiriin tiet, joissa tien luiskat ovat pitkät ja paju ehtii puskea tiealueelle. Tervetullutta olisi kuitenkin kaivaa valtion lompakosta hieman lisää rahaa, jotta kaikki tiet voitaisiin pitää näkemiltään parempina myös eläinonnettomuuksia ajatellen.

Tie kuiva – kaikki kunnossa

Sulan maan aikaan tehdään myös ojituksia maanteiden sivuojiin ja laskuojiin sekä korjataan viallisia rumpuja. Kaikkien teiden kunnon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vesi pääsee pois sekä tien pinnalta että ojista. Asian suuri painoarvo on auttanut siihen, että ojituskilometreistä ei ole vähennetty viime vuosina. Rumputöihin kohdistunut rahoitus on sen sijaan vähentynyt. Ennen oli varattuna rahaa myös isompiin rumpuihin, mutta uusimmissa urakoissa on rahaa myönnetty alle 600 mm:n sekä 600 – 800 mm:n kokoisille rumputöille. Kuitenkin yli 800 mm:n kokoisia rumpuja on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella n. 34 rumpukilometrin verran. Jos isompia rumpuja on pakottava tarve uusia, täytyy rahat yrittää jostain löytää, joko urakan sisältä vähentämällä muista töistä, tai siirtää esimerkiksi päällysteiden tai siltojen korjaamisesta. Helppoa se ei ole aikana, jolloin määrärahat ovat historiallisen alhaalla.

Ojissa on paljon vettä keväisin.

Lopuksi

Onneksi on myös töitä, jotka edelleen tehdään säännöllisesti vuosittain. Sillat ja kivetyt pinnat pestään puhtaiksi, levähdysalueet siistitään, talven hiekoitushiekat harjataan pois ja sadevesijärjestelmiä huuhdellaan. Myös ympäristöasioitakaan ei ole unohdettu: jättiputkia torjutaan ja lupiineja niitetään. Vaikka rahoitus vähenee, on vielä useita eri asioita, joita tehdään maanteiden hyväksi kesäaikaan. Olkaamme tyytyväisiä nykytilaan, huomenna lienee huonommin.

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus