Jokihelmisimpukoita toivotaan takaisin Pohjanmaan jokivesistöihin

FRESHABIT LIFE IP -hanke käynnisti uudenlaisen yhteistyön erittäin uhanalaisen lajin pelastamiseksi

Länsi- ja Etelä-Suomen rannikkovesistä on viimeisten vuosikymmenten aikana kadonnut lähes kokonaan erittäin uhanlainen jokihelmisimpukka eli raakku. Simpukat voivat elää jopa yli 200-vuotiaiksi ja ovat hyvin vaativia elinolosuhteidensa puolesta. Ne elävät tyypillisesti vain puhdasvetisissä joissa ja puroissa, joissa elää myös niiden isäntäkalaa lohta tai taimenta. Ei siis ihme, että Pohjanmaan rannikon raakkujoissa Ähtävänjoessa ja Lapväärtin-Isojoessa elävät jokihelmisimpukat voivat huonosti. Raakku myös osaltaan ylläpitää hyvää vedenlaatua ja luonnon monimuotoisuutta suodattamalla vuorokaudessa useita kymmeniä litroja jokivettä ja tuottamalla ravintoa muille vesieliöille.

Maassamme on arvioitu olevan noin 120 raakkuesiintymää, joista seitsemän on Etelä- ja Länsi-Suomen alueella. Näistä seitsemästä vain kahdessa joessa tiedetään jokihelmisimpukan vielä lisääntyvän. Ähtävänjoella elävien jokihelmisimpukoiden on arvioitu syntyneen Suomen suuriruhtinaskunnan aikoihin ja olevan nyt 120-170-vuotiaita. Lapväärtin-Isojoen raakut ovat selvästi nuorempia, noin 50-75-vuotiaita. Nuorempia yksilöitä ei ole kartoituksissa enää löytynyt. Nämä simpukkavanhukset ovat elämänsä aikana nähneet itsenäistyneen Suomen nopean taloudellisen kehityksen, mutta samalla niiden elinolosuhteet ovat vuosikymmenten aikana heikentyneet.  Erityisesti läntisissä rannikkovesissä simpukoita vaivaa veden happamuus ja tummeneminen, metallit, lisääntynyt kiintoaineksen ja ravinteiden määrrä sekä jokien perkaukset ja sulkeminen vaellusesteillä.

Pohjanmaan jokien alueella on pitkä historia jokihelmisimpukoiden seurannasta ja kartoituksista. Ähtävänjoella kartoituksia on tehty noin 40 vuoden ajan ja vielä 1980-luvulla joessa arvioitiin elävän n. 50 000 raakkuyksilöä. Ähtävänjoella on tiedetty myös olleen helmenpyytäjiä. Laji rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955. Viimeisen vuosikymmenen aikana joen simpukat ovat kuitenkin vähentyneet dramaattisesti. Sama suuntaus on myös hieman vähemmän tutkitulla Lapväärtin-Isojoella. Lajin katoamiskehitykseen ovat vaikuttaneet mm. vesistörakentaminen, tehostunut maankäyttö ja kalastomuutokset.

Kuva 1. Ähtävänjoesta löytyy vielä jokihelmisimpukoita osasta joen koskipaikkoja. Kanta on kuitenkin taantunut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. (Kuva: Eero Mäenpää)

Hyviä uutisia saatu Konnevedeltä

FRESHABIT LIFE IP -hankkeessa on tavoitteena antaa jokihelmisimpukoillemme uusi mahdollisuus. Tarkoituksena on kasvattaa pikkusimpukat niiden herkimmän elinvaiheen yli kasvatuslaitoksessa Norjan Bergenissä. Alun perin hankkeen käynnistyessä vuonna 2016, eli vielä toive lisääntymisen onnistumisesta Ähtävänjoessa ja Lapväärtin-Isojoessa. Toiveet kuitenkin hiipuivat. Useampana vuonna peräkkäin naarassimpukat tuottivat vain hedelmöittymättömiä munia. Nopealla aikataululla päätettiin ottaa käyttöön uusi suunnitelma, kun Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta löytyi elpymispaikka huonokuntoisille simpukkavanhuksille. Syksyinä 2016-2017 Ähtävänjoesta siirrettiin yhteensä 200 simpukkaa ja Lapväärtin-Isojoesta yhteensä 47 simpukkaa toipumaan tutkimusaseman puhdasvetisiin altaisiin. Raakkuja myös ruokittiin oikeanlaisella ravinnolla. Hyvin nopeasti molempien jokien simpukat alkoivat osoittaa virkoamisen merkkejä ja hyviä uutisia saatiinkin jo loppukesästä 2018. Molempien jokien simpukoiden lisääntyminen oli onnistunut ja samalla päästiin jatkamaan alkuperäistä suunnitelmaa eli pienten simpukoiden jatkokasvatusta Norjan Bergenin kasvatuslaitoksella. Toiminnan on tarkoitus jatkua myös Konneveden tutkimusasemalla. Lapväärtin-Isojoen pikkusimpukoita kasvatetaan tutkimusaseman tiloissa, kuten myös osaa Ähtävänjokisista. 

Kuva 2. Jokihelmisimpukat elelevät ja voivat hyvin Konneveden tutkimusaseman kasvatusaltaissa. Aikuiset simpukat on myös tarkoitus palauttaa kotijokiinsa hoitojakson jälkeen. (Kuva: Eero Mäenpää)

Miltä tulevaisuus näyttää, kun pienet simpukat ovat valmiita palaamaan takaisin kotijokiinsa? Tätä kysymystä on pohdittu hankkeen asiantuntijoiden kesken viimeisen vuoden ajan ja yhteistyöllä pyritty miettimään parhaita ratkaisuja, joilla pikkuraakut selviäisivät haastavissa olosuhteissa lisääntymisikäisiksi ja -kykyisiksi. Tavoitteena on, että pikkuraakut tuotaisiin takaisin vuonna 2021 ja niille olisi silloin kunnostettu ensikodit jokiin tai niiden sivu-uomiin. Pikkuraakkuja kasvatetaan useamman vuoden ajan joessa kasvatuslaatikoissa, joita on mahdollisuus pitää kunnossa mm. liettymisen varalta. Pitkällisen työn tuloksena jokihelmisimpukoilla on jälleen mahdollisuus jatkaa elämäänsä Pohjanmaan joissa toiveena, että tulevaisuus olisi niille kirkasvetinen ja valoisa.

Erika Raitalampi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kalojen ja nahkiaisten velvoiteistutukset osana luvanhaltijalle määrättyjä kalataloudellisia velvoitteita

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus istuttaa vuosittain alueen vesistöihin kaloja ja nahkiaisia liittyen luvanhaltijan rooliin vesioikeudellisissa luvissa. Aiemmassa blogi-kirjoituksessa käytiin läpi lupien hallintaa ja niiden kohtaloa tulevassa organisaatiomuutoksessa. Kuten kirjoituksessa todettiin, liittyy lupien hallintaan mittava määrä erilaisia velvoitteita, joista kalataloudelliset velvoitteet muodostavat oman osansa. Kalataloudelliset velvoitteet pitävät sisällään mm. tutkimuksia hankkeiden vaikutuksista kohdevesistöjen kalakantoihin ja kalastukseen, mutta myös konkreettisia toimia haittojen kompensoimiseksi esimerkiksi kalaistutusten muodossa.

Vuosittaisia kompensaatioistutuksia tehdään toimialueellamme Ähtävänjoen ja Perhonjoen vesistöalueilla. Ähtävänjoen vesistössä velvoitteen perusteena on Lappajärven ja Evijärven säännöstelylupa ja Perhonjoella keskiosan järviryhmän säännöstelylupa. Istutettavat lajit ja niiden kappalemäärät sekä istutusalueet on tarkoin määritelty ja istutusten toteuttamisesta on laadittu kalatalousviranomaisella hyväksytetyt istutussuunnitelmat. Kalatalousviranomainen valvoo istutusten toteuttamista ja meidän toimialueella sen työn hoitaa Varsinais-Suomen ELY-keskus. Rahoitus toteutukseen tulee Maa- ja metsätalousministeriön myöntämistä määrärahoista.

Viime vuonna istutuksiin käytettyjä lajeja olivat taimen, kuha, siika ja nahkiainen. Kohdevesistöstä riippuen istutuksiin käytettiin eri muotoina yksi- ja kolmevuotiaita järvitaimenia, kaksivuotiaita meritaimenia, yksikesäisiä plankton- ja vaellussiikoja sekä yksikesäisiä kuhia. Nahkiaisia istutettiin vastakuoriutuneina toukkina sekä aikuisina emoina. Lajeista ainoastaan emonahkiaiset olivat luonnonvesistä pyydettyjä yksilöitä muiden ollessa pääsääntöisesti peräisin kalanviljelylaitoksissa säilytettävistä emokalakannoista. Taimenet kasvavat laitosolosuhteissa ja siika sekä kuha ns. luonnonravintolammikoissa.

Luvanhaltija on velvoitettu myös tarkkailemaan istutusten tuloksellisuutta ja vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen kohdevesistöissä. Tarkkailuun hyväksytetään omat ohjelmansa ja niissä käytetään useita eri menetelmiä mm. koekalastuksia ja kalastustiedusteluita. Yhtenä käytössä olevana menetelmänä on istutettavien kalojen merkintä joko ryhmämerkinnällä tai yksilöllisin merkein. Ryhmämerkintänä on käytetty värimerkintää siianpoikasille ja siinä koko istutuserä saa ihoonsa värikoodin, jolla kyseiset kalat pystytään seulomaan erilleen muista lajitovereistaan käytännössä koko eliniän ajan. Värikoodin tulkitsemiseen vaaditaan erikoismenetelmiä ja se onnistuu käytännössä vain viranomaisvoimin. Taimenille käytetyssä yksilömerkinnässä kukin kala saa istutettaessa mukaansa koodin, jolla kalat on tunnistettavissa myöhemmin yksilötasolle. Yksilömerkkinä on käytössä nykyään ns. t-ankkuri, joka on kalan selkään kiinnitettävä muovilätkä. T-ankkurin koodin pystyy tulkitsemaan kuka tahansa kalan pyydystävä kalastaja ja se sisältää ohjeet tiedon toimittamisen viranomaiselle.

Nyt työn alla on alkaneen vuoden istutuskalojen hankinta. Kalojen kasvatus on pääosin ulkopuolisten toimijoiden varassa, joten tässä vaiheessa kilpailutetaan ja tehdään sopimukset. Kalat istutetaan viileän veden aikaan keväällä tai syksyllä lajista riippuen. Kalat kuljetetaan istutuspaikoille ja istutetaan varta vasten työhön suunnitellulla erikoiskalustolla.

 

Kari Saari
Vesitaloussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Freshabit Pohjanmaan joet -hanke kokoaa yhteen toimijoita edistämään vesistöjen kunnostamista ja hoitoa pohjalaismaakunnissa

Kesä ja syksy toivat mukanaan runsaasti toimintaa vesistöjen parissa Lapväärtin-Isojoella, Karvianjoella ja Ähtävänjoella. Nämä kolme vesistöä kuuluvat valtakunnallisen Freshabit LIFE -hankkeen Pohjanmaan jokien osa-alueeseen. Hanke käynnistyi vuoden alussa ja on edennyt suunnitellun vauhdikkaasti. Kesä- ja syyskaudella on mm. aloitettu jokihelmisimpukkakartoitukset, Isojoen ja Karvianjoen tutkimushankkeet, purokunnostukset sekä eri kunnostus- ja luonnonhoitotoimien kartoitukset. Nuorta sukupolvea on myös tutustutettu Lapväärtin-Isojoen vesiympäristöön syyskuun luontokoulupäivinä. Lisäksi Isojoen Lohiluomalla järjestettiin kaikille avoimet purokunnostustalkoot.

Freshabitin kesto on LIFE-hankkeidenkin näkökulmasta poikkeuksellisen pitkä, lähes seitsemän vuotta. Tavoitteena on käytännön kunnostustoimien lisäksi luoda toimintatapoja, jotka kantavat ajassa eteenpäin. Keväällä hankkeen käynnistämistilaisuudessa eri toimijat yrittivät kiteyttää vesiluonnon, kulttuurin ja virkistystoiminnan eri näkökulmia yhdeksi viestiksi, johon Freshabit-hankkeessa pyritään. Näin syntyi ajatus yhteisestä vesiperinnöstä ja sen säilyttämisen tärkeydestä tuleville sukupolville.

Pohjanmaan jokien kohdevesistöillä toimenpiteet tähtäävät erityisesti vaelluskalojen ja niistä riippuvaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen elinolosuhteiden parantamiseen. Isojoella on hankkeen aikana tarkoitus mm. poistaa ja kunnostaa joen viimeinen merkittävä vaelluseste Villamon patoalue. Ähtävänjoella on tavoitteena kerätä joen vähäisistä, vanhoista jokihelmisimpukoista toukkia ja lähettää ne jatkokasvatukseen Norjan Bergeniin, josta ne pieninä simpukoina tuodaan takaisin kotijokeensa luomaan Ähtävänjoen uutta raakkusukupolvea. Raakut eivät nykyolosuhteissa pysty enää lisääntymään Ähtävänjoessa.

 

 

Kuvat 1 ja 2. Pohjanmaan jokien alueella kunnostustoimenpiteiden kohteena ovat mm. jokihelmisimpukka ja taimen.

(Kuvat: Jukka Pakkala 2016 ylempi, Mika Sivil 2009 alempi)

 

 

 

Päätoimijoita Pohjanmaan jokien alueella ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (koordinoi), Suomen metsäkeskus (Läntinen ja Rannikko), Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri, Metsähallituksen luontopalvelut, Oulun yliopisto, Luonnonvarakeskus (LUKE), Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kvarkens Naturskola (Natur och Miljö). Yhteistyötä pyritään kuitenkin laajentamaan hankkeen ulkopuolelle niin maan- ja metsänomistajien, asukkaiden, muiden vesistökunnostajien, päätöksentekijöiden kuin elinkeinoelämänkin kanssa. Yhteistyökanavina toimivat mm. hankkeiden integroiminen, yhteistyö- ja suunnitteluryhmät, luontokoulutoiminta, talkoot ja teemapäivät. Hankkeen toimintaa voi seurata Twitteristä #Freshabit ja Pohjanmaan jokien -osahankkeen verkkosivuilta:
www.ymparisto.fi/freshabit-pohjanmaa,
www.miljo.fi/freshabit-osterbotten).

Yhteistyömahdollisuuksista voi ottaa suoraan yhteyttä myös toimijoihin.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalueen luontokoulupäivien toisena kohteena oli Peruksen Storfors. Oppilaat vierailivat myös Töniluoman purokunnostuskohteella.
(Kuva: Erika Raitalampi 2016)

 

 

 

 

Erika Raitalampi
Erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus