Lumi suli, kevät ja reiät tuli

Se on taas se aika vuodesta, kun Päällyste-Pirkot ja Asfaltti-Asmot pahoittavat mielensä katsellessaan kulmakarvat rutussa jään ja lumen alta paljastuvia maanteiden ja katujen päällysteitä. Mitähän se talvi on saanutkaan aikaan tänä vuonna? Talvia tulee ja talvia menee, mutta joka vuosi sitä yllättyy. Oli talvet märkiä niin kuin menneinä vuosina tai tällaisia ajoittain jopa ”normaaleja” talvia niin kuin tämä nyt väistyvä, niin joka tapauksessa tiet ja kadut reikiintyvät. Reikiintyminen tuntuu vaan välillä kasvavan. Syinä tähän ovat vanhenevat päällysteet ja viime vuosikymmenten kevyet päällystysmenetelmät. Kevyillä menetelmillä tarkoitan lähinnä uusiopäällysteitä ja menetelmiä, jotka olivat kevyehköjä jollekin kohteelle sen tarpeeseen nähden. Uusiopäällysteet ovat oikein mainioita menetelmiä niiden edullisuuden ja materiaalien kierrätyksen vuoksi. Mutta niitä vaan ei oikein voi käyttää montaa kertaa peräkkäin samalla kohteella. Ja liian kevyet menetelmät johtavat juurensa tietysti rahasta.

Vuoden 2018 määrärahat

Tälle vuodelle Liikennevirasto jakoi määrärahoja hiukan kitsaammin kuin viime vuonna. Määrärahoja myönnetään päällystetylle tieverkolle jakaantuen vilkkaalle verkolle (käytännössä valtatiet) ja muulle tieverkolle. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen 6000 km päällystetystä pohjalaismaakuntien tieverkosta tuota vilkasta on 1000 km ja loput ovat sitten vähemmän vilkasta alempitasoista tieverkkoa. Vilkas tieverkko on meillä rahoitukseen nähden hyvässä kunnossa toistaiseksi. Alemman tieverkon huonokuntoisuus sen sijaan lisääntyy huolestuttavalla vauhdilla. Ja nyt tälle 5000 km:lle saamme tänä vuonna 30 % vähemmän rahoitusta.

Kokonaisuudessaan pudotusta päällysterahoituksessa on neljännes. Tämä johtaa varsinkin alemmalla tieverkolla vaurioiden lisääntymiseen. Pienet vauriot voitaisiin korjata aikaisessa vaiheessa vielä paikkaamalla. Mutta jotta tämä menisi vielä vähän mutkikkaammaksi (tiet eivät mene sen enempää mutkikkaammaksi, mutta ruttuun ja rullalle ne voi mennä), niin myös maanteiden hoidon alueurakoiden päällysteiden paikkauksien määrärahoja leikataan. Onneksi vain 50 %. Toki vähemmillä paikkausmassamäärilläkin voisi selvitä jotenkuten, kunhan ne ohjelmoitaisiin ja tehtäisiin tienpidollisesti järkevästi. Tämä vaatisi siirtymistä markkinavetoisesta toiminnasta tienpidolliseen toimintaan. Tämähän on tietysti lähinnä haihattelua, koska käytännön työt tienpäällä tekevät pörssiin listautuneet yritykset tai niiden omistavat yritykset. Markkinaehtoisessa tienpidossa määrää luonnollisesti ensisijaisesti kate-% ennen muita tekijöitä. Mitä nopeammin levität esim. paikkausmassat tielle, sen parempi. Osumatarkkuus vaan saattaa vähän kärsiä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella päällystystyöt käynnistyvät toukokuussa kahden urakoitsijan voimin. Alueen pohjoisosassa päällysteet urakoi SL Asfaltti Oy ja eteläosassa Skanska Industrial Solutions Oy. Vielä vuosina 2016 ja 2017 päällystettiin yli 400 km, mutta tänä vuonna päällystysohjelma jää vain 250 km:iin. Perusväylänpidonrahoituksen laskun lisäksi eduskunnan myöntämä ns. korjausvelkarahoitus vuosille 2016 – 2018 kohdistuu viimeisenä vuotena lähinnä isoihin liikennehankkeisiin, eikä juurikaan edellisvuosien tapaan päällystyskohteisiin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella päällysteisiin ja tiemerkintöihin käytettiin viime vuonna 18 milj.€ ja tänä vuonna enää 13 milj.€.

Koko maan päällystemääräraha putoaa viime vuoden 133 miljoonasta eurosta tänä vuonna 115 M euroon (sis. tiemerkintöjen ylläpidon 23 M euroa). Lisäksi korjausvelkakohteissa päällystetään noin 30 M eurolla (vuonna 2017 vastaava luku oli noin 37 Me). Vuoden 2019 rahoitustaso ei tulisi alustavasti olemaan vuotta 2018 parempi.

Mutta rahoitustilanteen toivotaan korjautuvan eduskunnan parlamentaarisen työryhmän päätöksen myötä, jossa ko. työryhmä esittää yksimielisesti 300 M euron vuosittaista lisärahoitusta perusväylänpitoon (sis. maanteiden lisäksi myös rata- ja vesiväylät). Kun korjausvelkaohjelma loppuu tähän vuoteen, olisi erittäin tärkeää, että työryhmän esitys toteutuisi jo vuonna 2019. Tällöin voitaisiin oikaista sitä huonokuntoisten väylien korjausvelan voimakasta kasvua, joka alkaa jo tämän vuoden alhaisemman rahoituksen myötä. Parlamentaarisen työryhmän päätöksen merkittävyyttä korostaa vielä sen yksimielisyys, eli että kaikki puolueet ovat esityksen takana. Lisäksi työryhmän ehdottama rahoituksen pitkäjänteisyyden turvaaminen nähdään erittäin myönteisenä. Hyvä juttu.

 

 

 

Jarmo Eskola
Toiminnanohjauspäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kyllä minä niin aluksi mieleni kohotin ja sitten, kun asiaa pidemmälle mietin, niin pahoitin

Liikenne- ja viestintäministeriö kertoo nettisivullaan, että maanteiden korjausvelan kasvu on pysäytetty. Liikennevirastokin kertoo kyselystä, jonka mukaan ammattiautoilijoiden mielestä tiet ovat nyt paremmassa kunnossa kuin vuonna 2015. Ja tämä silloin, kun korjausvelkarahaa on käytetty vasta vajaat puolet.  Minkähän laista ylistystä kuullaankaan, kun loputkin rahat on käytetty väylien hyväksi vuoden 2018 lopussa? Tämähän on hienoa, nyt tienpidossa voidaan alkaa levätä laakereilla, valtiokin voi laittaa verorahoja johonkin muuhun, ehkäpä tarpeellisempaan.

Kaikkihan tietävät mitä on väylien korjausvelka? Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin valtion teiden, ratojen ja vesiväylien saattamiseksi nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon. Korjausvelka on tällä hetkellä 2,5 miljardia euroa.

Nykyinen hallitus päätti antaa tienpitoon lisärahoitusta vuosille 2016 – 2018 korjausvelan hoitoon 600 M€.

Satsaus on mielestäni ehdottoman tarpeellinen, sana ”lisä” taas mielestäni antaa väärän kuvan rahoituksen merkityksestä. Minun mielestäni tienpito/radanpito/vesiväylin pito on antanut muille valtion vastuulleen ottamille toiminnoille lainaa jo ainakin 15 vuotta. Teitä ei ole ollut aikoihin varaa korjata ohjeiden edellyttämällä rankkuudella. Teiden kunto ja palvelutaso eivät ole lähelläkään optimia (jossa tienpitäjän ja liikenteen yhteenlasketut kustannukset olisivat minimissä). Nyt hallitus teki päätöksen, että samalla kun se jatkuvasti lainaa väylänpidosta (noin 150 M€/v) niin se lyhentää tätä 2 500 M€ lainaa kolmen vuoden aikana 600 M€.  Pankkilainaa takaisin maksaessaan harva meistä velallisistakaan väittää lisärahoittavansa pankkia!

Toinen iloinen uutinen keväällä 2016 oli, että vuosina 2017 – 2019 hallitus antaa lisärahoitusta perusväylänpitoon 364 M€!

Sillä saadaan monta kauan odotettua keskisuurta liikenteen olosuhteita ja turvallisuutta parantavaa hanketta tehtyä. ELY-keskuksemme alueella toteutetaan kolme hanketta (Lapualla, Kurikassa ja Vaasassa). Valtion kustannusosuus näissä hankkeissa on liki puolet vauraiden kuntien vastatessa lopuista kustannuksista. Yhteistyössä saadaankin paremmin asioita hoidettua ja tehtyä molempien osapuolien tärkeiksi näkemiä hankkeita. Näitäkään hankkeita ei ilman lisärahoitusta olisi ELY-keskuksen rahoituksella pystytty toteuttamaan.

Vähemmälle toitotukselle on jäänyt se, että tämä lisärahoitus otettiin pois väylien kehittämishankkeista. Mikä se olikaan juttu peiton jatkamisesta?

Molemmissa edellä mainituissa LISÄ-raha ohjelmissa on hyvänä puolena se, että toteutettavaksi päässeet hankkeet on valittu hankejoukosta, jonka koostamiseen on Suomen elinkeinoelämä päässyt merkittävästi vaikuttamaan. Hankkeet eivät ole siis vain ”tievaltiolle” tärkeitä, vaan myös alueemme elinkeinoelämälle. Toteutukseen siis ei tullut välttämättä huonokuntoisimpia tieosuuksia, vaan pääasiassa elinkeinoelämän tärkeiksi katsomia huonokuntoisia väylän kohtia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lisärahan vaikutus ELY-keskuksen tavoitteeseen huonokuntoisten teiden vähentämiseen ole niin suuri kuin jos olisi päätetty parantaa vain huonokuntoisimpia teitä. Varmaan tavoitetta voisi hieman säätää ottamaan huomioon eri teiden huonokuntoisuuden vaikutusta yhteiskunnan toimintaan.

Kummankin lisärahaohjelman vaikutus on koko Suomen kannalta positiivinen. Viestintä em. rahalla saatavasta hyvästä tulee tuoda esille. Liikennevirasto onkin internettiin laittanut kartan, josta koko Suomen hankkeet on katsottavissa.

Sitten pessimistin loppusanat

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että neljän ”lihavan” vuoden jälkeen tulee laihat vuodet. Sopeutustoimien pitämiseksi hallitusohjelman liitteessä 6 sovitulla tasolla perusväylänpitoon kohdistetaan osana korvaavia säästötoimia yhteensä 95 milj. euron säästö v. 2018 – 2020. Tämä näkyy perustienpidossa merkittävästi jo vuonna 2019, kun korjausvelkaohjelman rahoitus on loppunut. Vuonna 2020 sitten lisärahaohjelman hankkeetkin ovat valmistuneet ja perusväylänpidon rahoitusta vähennetään 35 M€:lla nykyperustasosta.  Silloin pitääkin jo miettiä täysin uudella tavalla mihin tienpidossa on varaa.  Pitäisi vaan jaksaa uskoa, että Suomen hallitus päättää taas uusista lisärahapaketeista ja tällä kertaa vapaasti tienpidon käyttöön.

Maakunnat tulevat tarvitsemaan digiloikkien lisäksi uusia ideoita saadessaan kontolleen vastuun maanteiden ylläpidosta ja liikenteen turvallisuudesta.

Vesa Leino
Tienpidon suunnittelu -yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maantielaki säätää maanteiden tienpidosta maakunnissa

Maakuntauudistus astuu voimaan vuoden 2020 alusta. Maakuntalain mukaan maanteiden tienpito siirtyy ELY-keskuksilta maakuntien tehtäväksi. Maakuntalaki ei kuitenkaan ota tarkemmin kantaa miten tämä käytännössä toteutetaan. Sen sijaan uudessa maantielakiehdotuksessa kuvataan melko tarkkaan miten asia on tarkoitus järjestää.

Vaikka tienpito siirtyykin maakuntien tehtäväksi, niin maanteiden omistajuus säilyy edelleen valtiolla. Tienpitäjänä toimii jatkossa Liikennevirasto (nykysin tienpitäjinä ovat ELY-keskukset), joka jatkossakin ohjaa tienpitoa samaan tyyliin kuin ELY-keskuksia nytkin. Tällä tavalla halutaan varmistaa tieverkon yhtenäisyys Suomessa.

Maakuntia on 18 mutta tienpidosta vastaavia ELY-keskuksia on 9 kpl. ELY-keskusten tienpitohenkilöstö on vuosien saatossa trimmattu minimiin. Meidän ELY-keskus toimii kolmen pohjalaismaakunnan alueella. Tienpitohenkilöstön jakaminen kolmelle maakunnalle niin, että jokainen maakunta saa osaamista koko tienpidon saralla, on täysin mahdoton tehtävä. Maantielakiluonnos ottaa tämän faktan huomioon säätämällä, että maakuntien on järjestettävä tienpitoasiat yhteistyössä niin, että maakunnat muodostavat enintään 9 yhteistyöaluetta tienpitoa hoitamaan. Maakunnat kuitenkin itse päättävät mitkä nämä yhteistyöalueet ovat.

Valtaosa maakuntien rahoituksesta on ns. yleiskatteellista, eli tulee isona könttänä maakuntien käyttöön. Tienpidon rahoitus on kuitenkin erillisrahoitus, jonka käyttämistä Liikennevirasto tulee aika tarkkaan ohjaamaan. Liikennevirasto tulee tekemään jokaisen maakunnan kanssa sopimuksen, jossa seuraavan vuoden rahankäytöstä sovitaan. Jo nyt noin 98 % rahoituksesta käytetään teiden päivittäiseen hoitoon sekä teiden ja siltojen korjauksiin. Loput 2 % käytetään mm. suunnitteluun ja alueellisiin investointeihin. Siten on ymmärrettävää, että Liikennevirasto tienpitäjänä ja väylänomistajana haluaa, että rahat käytetään jatkossakin hoitoon ja korjauksiin. Alueellisiin investointeihin on ensi vuonna käytettävissä 0,5 % eli noin 200 000 € kolmen maakunnan alueella. Tämä raha on sitten maakuntien vapaasti ohjelmoitavissa.

Viime vuoden kesäkuussa päätettiin, että tienpitotehtävät siirretään ELY-keskuksista maakuntiin. Perusteluna oli, että tienpito on maakunnille niin tärkeä asia. Miksi? Luulisi, ettei tienpidon järjestäminen olisi maakuntien intressissä. Ei varmaan olekaan, mutta tienpidon järjestämisen lopputulos on. Kun olen lukenut eri maakuntaliittojen lausuntoja maantielakiehdotuksesta, minulle syntyy mielikuva, että maakuntaliitot ovat tyytymättömiä siihen kuinka valtio on viime vuosina pitänyt huolta maantieverkostamme. Halutaan panostaa tieverkkoon enemmän, käyttää siihen vähän yleiskatteellista rahaa. Tämä ei kuitenkaan ole tämän hetken ohjeiden mukaan mahdollista.

Yhteenvetona voi varmaan todeta, ettei tämä malli hoitaa tienpitoa ole sellainen, jota maakunnissa kuviteltiin viime vuoden kesäkuussa kun tehtiin päätös tienpitotehtävien siirtämisestä sinne. Tämä malli on aika kaukana maakuntien itsehallintoajatuksesta. Valtio haluaa kuitenkin pitää huolta Suomen tieverkon yhtenäisyydestä ja sen valossa tämä on valtion kannalta keino varmistaa sitä. Mallihan on aika keinotekoinen ja näyttää sen, ettei tienpitotehtävien siirtämisessä maakuntiin ole mitään järkeä. Ne pitäisi siirtää Liikennevirastoon, jonka vastuulla tieverkko on. Mutta poliittinen tahtotila on toinen.

 

 

 

Anders Östergård
Liikennevastuualueen johtaja