Huoli päällystetyn tieverkon kunnosta

Suomen tieverkko on jaettu hierarkkisesti toiminnallisiin luokkiin niiden merkitsevyyden mukaan tieverkossa. Päätiet, eli yksi- ja kaksinumeroiset valta- ja kantatiet, ovat tieverkollisesti tärkeimmät. Ne välittävät pääosin pitkämatkaista liikennettä. Seuraavaksi tulevat kolmenumeroiset seututiet. Neljä- ja viisinumeroiset tiet ovat yhdysteitä. Kun katselen tieverkkoamme tänään, olen erittäin huolestunut siitä, miten tieverkkomme rapistuu kiihtyvällä vauhdilla. Tienpidon rahoitustaso on koko tällä vuosituhannella ollut, enemmän tai vähemmän, liian alhainen, jotta olisimme pystyneet pitämään koko tieverkon kunnossa. Tähän asti olemme pystyneet pitämään päätiet ja seututiet jokseenkin kunnossa ja huonoon kuntoon on päässyt pääosin yhdysteitä. Nyt myös pääteillä ja seututeillä rupeaa näkymään vakavia vaurioita.

Päällystetty tieverkko jaetaan kolmeen kunnossapitoluokkaan liikennemäärien mukaan. Vilkkaat tiet, joilla on yli 3000 ajoneuvoa vuorokaudessa kuuluvat luokkaan PK1. Keskivilkkailla teillä on vähemmän kuin 3000, mutta enemmän kuin 800 ajoneuvoa vuorokaudessa ja ovat luokassa PK2. Vähäliikenteiset tiet ovat luokassa PK3 ja niillä kulkee alle 800 ajoneuvoa vuorokaudessa. Alueellamme on noin 6000 km päällystettyjä teitä. Puolet niistä on vähäliikenteisiä PK3 luokan teitä. Näihin ei ole tahtonut riittää juuri mitään panostuksia tällä vuosituhannella. Tämän kesän päällystysohjelma kohdistuu vilkkaisiin PK1 luokan teihin. Poikkeuksena on jakovarahankkeet (eduskunnan myöntämät joululahjarahat), joissa on jokunen päällystyskohde PK3 luokan teille.

Päällystysohjelma jää tänä kesänä ennätyslyhyeksi

Tämän vuoden päällystysohjelma on reilut 100 km. Meidän pitäisi päällystää yli 400 km, jos haluaisimme pysäyttää korjausvelan kasvun. Korjausvelka tulee siten tänä vuonna kasvamaan reilusti. Vuoden lopussa 20 % meidän päällystetyistä teistä on huonokuntoisia tai erittäin huonokuntoisia. Paikkaamalla pystymme joitakin teitä pitämään kasassa, mutta on paljon teitä, joita ei enää kannata paikata systemaattisesti. Niillä paikataan vain liikennettä vaarantavat syvät kuopat.

Monilla teillä on tämä tilanne, että paikkaa on paikan vieressä, eikä paikkaaminen tuo enää apua, sillä paikat eivät tahdo pysyä paikallaan, vaan tien pinta jatkaa rapautumista.

Tiestön rapautumisen pystyi näkemään jo kauan sitten

Minut valittiin Vaasan tiepiirin tiejohtajaksi vuonna 2008. Silloin minulla oli jo yli 20 vuoden kokemus tienpidon eri alueilta. Ensimmäinen viestini medialle uutena tiejohtajana oli, että olen huolissani tienpidon rahoitustasosta. Joka vuosi rahoitustaso on liian alhainen. Kerroin, että jos tämä jatkuu, niin jossakin vaiheessa olemme siinä tilanteessa, että osa tieverkostamme on täysin rapistunut. Sanoin, ettei tämä tapahdu lähivuosina, mutta 10 – 15 vuoden päästä tämä voi olla tilanne tieverkollamme. Valitettavasti olin oikeassa. Me olemme nyt siinä tilanteessa.

Kun tulin Vaasan tiepiiriin töihin vuonna 1987 tilanne oli aivan toinen kuin nyt. Melkein joka kunnassa perusparannettiin joka vuosi joku soratie päällystetyksi tieksi. Suuri osa näistä teistä on nyt rapistunut, kun niitä ei ole voitu korjata ajoissa. Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka asuvat näiden teiden varrella. He olivat tosi onnellisia silloin, kun heidän tiensä laitettiin kerralla kuntoon.

Vajaat 20 vuotta sitten Yle teki TV-dokumentin eräästä huonokuntoisesta kylätiestä Pohjanmaalla. Ihmettelivät, miksi Suomessa on näin huonokuntoisia valtion teitä. Haastattelivat ensin kylän ihmisiä. Tulivat sitten Vaasan tiepiiriin haastattelemaan minua. Olin silloin tiepiirin suunnittelupäällikkö. Kerroin, että kyllä me se parannettaisiin, jos meillä olisi siihen rahaa. Meidän pitää kuitenkin priorisoida tätä tietä vilkasliikenteisempiä teitä. Siirtyivät sen jälkeen Tiehallinnon keskushallintoon, jossa vastaus oli sama. Seuraava osoite oli Liikenneministeriö, jossa myös vastattiin samalla lailla. Ohjelma loppui siihen, että he seisoivat Valtiovarainministeriön ulko-oven edessä ja totesivat, että näiden ovien takana löytyy syy siihen, että Suomessa on enenevässä määrin huonokuntoisia valtion teitä.

Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Suomen tieverkko on valtion omaisuutta. Omaisuuden hallinta ja siitä huolenpito on epäonnistunut täysin. Voidaan puhua jopa fiaskosta. Syy ei löydy Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta, vaan Valtiovarainministeriöstä, joka ei kehysbudjettejaan laatiessaan ole varmistanut, että Suomen tieverkko, eli valtion omaisuus, pysyy kunnossa. Jos valtion kiinteistöt, joista vastaa Senaatti-kiinteistöt, annettaisiin rapistua yhtä laajasti, niin siitähän syntyisi kauhea haloo. Mutta tieverkon rapistuminen ei kiinnosta Valtiovarainministeriötä tippaakaan.

Täältä näet Suomen tieverkon kunnon, suurentamalla karttaa huomaat parhaiten värein kerrotut erot (paikkatieto.vaylapilvi.fi/).

Lue myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen päällystysohjelman tiedote 2023. (sttinfo.fi)

Anders Östergård
Johtaja
Liikenne ja infrastruktuuri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Palauteväylä vai tienkäyttäjän linja?

Suomen sää ja maanteiden kunto ovat molemmat käypiä small talk -aiheita tuntemattomien ihmisten kanssa, kun ei keksi muuta puhuttavaa tai jaksa jauhaa kahvin hinnasta ja menoveden kalleudesta. Sen lisäksi, että näistä saa aikaiseksi salonkikelpoisia keskustelunavauksia, kulkevat nämä kaksi aihetta jonkun verran käsi kädessä. Kelin vaikutus teiden kuntoon on valitettava totuus näin lähellä napapiiriä. Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt ja tienpidon määrärahojen väheneminen nostavat väistämättä huonokuntoisten teiden määrää ja riski kohdata pari muuttujaa ajoväylillä kasvaa. 

Palauteväylää pitkin kulkeutuu teiden hoitoon liittyvät kiireettömät asiat, jotka eivät aiheuta liikenteelle välitöntä vaaraa.

Kansalaiset, medborgare, teiden ritarit, muut ammattiautoilijat ja väylien kulkijat. Kun sitten joskus (toivottavasti ette koskaan tai edes harvoin) valtion tiestöllä ajaudutte tilanteeseen, jossa edessä ei nyt varsinaisesti nouse tie pystyyn, mutta jotain ongelmaa ilmaantuu, voi asiasta ilmoittaa pariakin kanavaa pitkin. Vaihtoehdoista esittelen tässä ensiksi verkossa olevan Väyläviraston, Fintrafficin ja ELY-keskuksen Liikenteen asiakaspalvelun yhteisen Palauteväylän.

Palautevayla.fi on kanava, josta kulkeutuu viesti teiden kunnossapitoon. Tätä väylää pitkin kannattaa ilmoittaa teiden hoitoon liittyvistä kiireettömistä asioista kuten kuopista sorateillä, tukkeutuneesta tierummusta tai vesakonraivaustarpeesta. Sellaisista teiden kunnossapitoon liittyvistä aiheista, joista ei aiheudu välitöntä vaaraa liikenteelle.

Palautevayla.fi -sivuille on koottu vastauksia kysytyimpiin kysymyksiin ja siellä olevaa tietojen arkkua kannattaa penkoa. Näin voi hyvällä tuurilla välttyä tarpeelta jättää oma palaute, ehdotus tai kysely. Nopeusrajoituksiin ja muihin liikenneturvallisuutta parantaviin ideoihin voi jättää ehdotuksen palauteväylässä. Saman palautevayla.fi -sivuston karttapalvelusta voi selailla jo ilmoitettuja kohteita ja niiden käsittelyn etenemistä. Myös lupa-asioista löytyy tietoa samaiselta sivulta.

Mikäli nousee tarve ottaa yhteyttä tietyn alan asiantuntijaan, on ELY-keskuksen Liikenteen asiakaspalvelukeskus tässäkin oikea kanava. He ottavat vastaan tietopyyntöjä ja pyrkivät vastaamaan niihin suoraan. Vaihtoehtoisesti he välittävät tiedon oikealle taholle, jolloin kansalaisen ei tarvitse itse käyttää aikaansa oikeaa asiantuntijaa etsiäkseen.

ELY-keskuksen Liikenteen asiakaspalvelun puhelinpalvelu 0295 020 600 ja chat ovat auki arkisin kello 9–15.

Kiireellisissä tapauksissa voi soittaa numeroon 0200 2100

Tienkäyttäjän linjaan vastataan 24/7 Fintrafficin tieliikennekeskuksista eri puolilta Suomea. Entisessä työssäni 10 vuotta tienkäyttäjän linjaa kuunnelleena haluaisin antaa pari vinkkiä sinne soittaville. Sijainnin merkitystä ei voi liikaa korostaa ja on ensisijaisen tärkeä ilmoittaa se havaitun ongelman lisäksi. Tien nimen tai numeron selvittäminen kannattaa tehdä jo ennen puhelua. 112-sovelluksen kautta tienkäyttäjän linjaan soittaminen ratkaisee sijantiepäselvyyksiin kuluvat minuutit, sillä edellytyksellä, että on puhelun alkaessa edelleen havaitun ongelman esiintymispaikalla.

Vaikka kuinka houkuttaisi avautua nimismiehenkiharalla olevasta soratiestä, ja brutaalin rehellisesti kertoa kuinka tekohampaat eivät pysy suussa voimasanoja ja volyymiä säästämättä, ei tunteilla puhuminen herätä mitään seisovia suosionosoituksia luurin toisessa päässä. Antoi palautteen tien kunnosta sitten missä muodossa tahansa (kirjallisesti tai suullisesti), arvostaa vastaanottaja suuresti tasalämpöistä kieliasua äkkijyrkän ulostulon sijaan. Ja uskallan myös väittää, että tämä pätee ihan kaikkiin asiakaspalvelukontakteihin.

Knoppitietona kerrottakoon vielä, että vaikka tienkäyttäjän linjan puhelun alussa kerronkin, että kaikki puhelut nauhoitetaan, niin itse nauhoite ei lähde eteenpäin urakoitsijalle. Puheluun vastannut operaattori välittää viestin eteenpäin vasta sen jälkeen, kun on suodattanut sen sopivaan muotoon. Usein viesti välittyykin valmiiksi luotuna fraasina. Toisenkin kuplan joudun valitettavasti puhkomaan. Tienkäyttäjän linjalle soittamiseen liittyy edelleen vahvasti uskomus, että toimenpiteet alkavat välittömästi puhelun päätyttyä, etenkin jos on ymmärtänyt sellaista vaatia ja tarkan aikarajauksenkin vaatimukselleen asettaa. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole varsinkaan, jos asia koskee tien normaalia kunnossapitoa.

Puhelu tienkäyttäjän linjalle ei ole työtilaus. Viesti asiasta lähtee urakoitsijalle tiedoksi, mutta urakoitsija toimii hoitoluokan mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä ja hoito-ohjelmaa noudattaen. Ja koska Fintrafficin operaattorilla ei ole työnjohdollista roolia hoitourakoitsijaan nähden, he eivät voi määrätä urakoitsijaa tarttumaan toimeen välittömästi. Vaaraa aiheuttavat tapaukset ovat luonnollisesti poikkeus, ne hoidetaan kiireellisinä.

Katuja ja yksityisteitä koskevat ilmoitukset tulee välittää kunnan, kaupungin tai tieyhdistyksen tietoon.

Liikenteen asiakaspalvelu ja tienkäyttäjän linja palvelevat valtion tieverkkoon liittyvissä asioissa

Linjauksen tekeminen, minne ottaa yhteyttä missäkin tilanteessa, saattaa olla välillä haastavaa. Palautevayla.fi on tarkoitettu ei kiireellisiin teiden kunnossapitoon liittyviin yhteydenottoihin, kuten soratien tasaus tai pölynsidonta, auraus tai hiekoitus talvella. Tienkäyttäjän linjaan tulee soittaa, jos tiellä on esimerkiksi runsaasti vettä tai nopeasti ilmaantunut reikä tai jotain muuta, minkä voisi kuvitella aiheuttavan välitöntä vaaraa. Eläimistä tiealueella, etenkin isoista sellaisista, tulee ilmoittaa hätäkeskukseen. Hoitourakoitsijalla ei ole samanlaista kapasiteettia kuin poliisilla häätää esimerkiksi hirvieläimiä tiestöltä.

Liikenteen asiakaspalvelun löydät nyt myös somesta! Palautteet kuitenkin edelleen palautevayla.fi -verkkosivujen kautta.

• Liikenteen asiakaspalvelu Instagramissa
• Liikenteen asiakaspalvelu Facebookissa
• Liikenteen asiakaspalvelu Twitterissä

Aurinkoista kesää!

Petra Latvasalo
Tiestötietovastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Päällystevaurioita siellä sun täällä

Kevät on taas talven jäljiltä tuonut tullessaan merkittäviä päällystevaurioita pohjalaismaakuntien tiestölle. Tiessä on routaheittoja, halkeamia, uria, reikiä ja ties mitä. Näin ollen ei ole ihme, että tienkäyttäjän kärsivällisyyttä koetellaan ja kyllähän myös kalusto saa siinä samassa oman osansa. Itsekin kovana tienkäyttäjänä olen huomannut, että useat eri päällystevauriot saavat tunteet pintaan sekä moittimaan meidän maanteiden kuntoa ja arvioimaan myös eri turvallisuusnäkökohtia. Ei kuitenkaan suurempaa hätää, sillä asian ytimessä ollaan! Nimittäin yksi työtehtävieni osa-alue on paikkaustoiminnan suunnittelu- ja ohjelmointi. Näin ollen haluankin omalta osaltani tehdä kaikkeni, jotta alueemme tiestön kunto paranisi ja liikkuminen tiestöllä olisi turvallista sekä miellyttävää.

Miehet asialla!

Edeltävät kaksi talvea on kohdellut tieverkkoa helläkätisesti, koska talvet ovat olleet pitkiä ja kylmiä. Tätä kautta tiestö on säästynyt jatkuvilta sulamis- jäätymisvaiheilta, jotka usein johtavat päällystevaurion syntymiseen. Tästä huolimatta päällystevauriot ovat lisääntyneet ja nousujohteinen suuntaus näyttäisi jatkuvan myös tulevaisuudessa. Alempi luokkaisilla teillä, joilla liikenne on vähäisempää, päällyste on monin paikoin elinkaarensa päässä, joten haaste on todella iso.

Tästä huolimatta parasta lyödään pöytään! Paikkausmenetelmät ovat kehittyneet viimeisten vuosien aikana ja yhteistyö on vahvistunut eri urakoitsijoiden välillä. Tämän lisäksi olemme perustaneet nykyisen urakan sisälle paikkaustoiminnan ohjausryhmän, joka viikoittain käsittelee ja kehittää päällystevaurioihin liittyviä asioita sekä optimoi paikkaustoimintaa. Tämä luo positiivista pohjaa tulevaisuuteen ja näin toivottavasti tyytyväisyys alueemme tiestöön paranee entisestään.

Maanteiden päällysteiden paikkaustoimintaan sisältyvät ura- ja reikäpaikkaukset. Laajamittainen ennakoiva reikäpaikkaustoiminta on aloitettu alueellamme huhtikuussa ja urapaikkaustyöt toukokuussa. Tämän lisäksi talven aikana on korjailtu pahimpia päällystevaurioita.

Tyylikäs paikkaus VT8 tiellä.

Tiestön huonosta kunnosta tulee palautetta viikoittain, jopa päivittäin, ja palautteiden esitystavat vaihtelevat erinomaisesta erittäin huonoon. Itsekin tiukkaa palautetta antaneena, voisi oma palautteeni meille kaikille tienkäyttäjille olla se, että maailmassa on isompiakin murheita kuin reikä tiessä. Tässäkin asiassa asiallinen palaute on siis hyvinkin suotavaa. Liikenteen asiakaspalvelun palauteväylä on ensisijainen palauteväylä tien kuntoon liittyvissä asioissa. Ilmoita liikennettä vaarantavista ongelmista suoraan Tieliikennekeskuksen Tienkäyttäjän linjalle numeroon 0200 2100 (24/7).

Marko Kantanen
Johtava tienpidon asiantuntija, Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, liikenne ja infrastruktuuri

Päällystysten ennätyksellinen vuosi

Tienpidon osalta on vuosi ollut koronasta huolimatta vilkas tai voinee ehkä sanoa, että myös sen ansiosta. Näin on erityisesti päällysteiden osalta, eli olemme saaneet merkittäviä määriä tiekilometrejä uudelle pinnalle. Tämä johtuu kahdesta syystä. Hallitus on omalta osaltaan halunnut panostaa rahaa tieverkkoon, mutta myös siitä, että öljyn hinta on ollut ennätyksellisen alhaalla ja sitä myöten myös bitumin hinta. Bitumin hinta näyttelee merkittävää osaa päällysteen hinnasta. Tänä vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella tullaankin päällystämään noin 470 km maanteitä, kun viime vuonna vastaava luku oli 170 km. Samoihin kilometrimääriin päästiin viimeksi vuonna 2016. Myös alemmalla tieverkolla kohteita oli aiempaa enemmän, mikä on hyvä asia.

Teitä päällystetään tänä vuonna poikkeuksellisesti vielä marraskuussakin. Urakoitsijat ovat venyneet lisääntyneen rahoituksen myötä, sillä normaalisti ylläpidon päällystystöitä lopetellaan viimeistään syys-lokakuussa. Töiden venyminen talven kynnykselle on päällysteen laadun kannalta pieni riski, sillä märkä tai jäinen pinta ei ole paras mahdollinen alusta, jolloin työt saatetaan joutua keskeyttämään tai pitämään välipäiviä. Lämpötilojen kanssa täytyy olla tarkkana ja tiivistys on tehtävä nopeasti, ettei asfalttimassa ehdi jäähtyä. Urakoitsijoiden kalusto- ja henkilöstösuunnittelua helpottaisi kovasti, jos rahoitusta tulisi tasaisesti vuodesta toiseen. Pitkällä tähtäimellä se olisi myös tilaajalle edullisinta.

Huippuvuodesta huolimatta moni tie saa odottaa uutta päällystettä! Viime talvi kohteli ankaralla kädellä erityisesti niin sanottua alempaa tieverkkoa, eikä parannusta sinne ole kovin nopeasti odotettavissa, sillä vaikka rahoitusta merkittävästikin lisättäisiin, korjausvelkaa on takavuosilta paljon.

Kuluvana vuonna teitä on paikattu todella paljon, yli 100 000 reikää on saanut paikan päällensä ja rahaakin on paikkauksiin kulunut huomattavasti ennakoitua enemmän. Tämä määrä siis erikseen kilpailuttamassamme paikkausurakassa. Osassa hoitourakoita on paikkaustoimintaa tämän lisäksi ja niissä on myös paikattu lukematon määrä reikiä.

Osa maanteistä on valitettavasti niin huonossa kunnossa, että paikkaaminenkaan enää riitä tai kannata. Tien päällysteen tultua ikänsä päähän saattaa tie olla paikkauksen jälkeen nopeasti rikki uudestaan ja paikkaaminen on ainoastaan tekohengitystä. Tällöin saatamme paikata tietä vain liikennettä vaarantavilta osin, ja siksi joillakin maanteillä käydään paikkaamassa vaan osa rei’istä, mikä saattaa joskus hämmentää veronmaksajaa. Onkin vakavasti mietittävä, voidaanko jatkossa kaikkia päällystettyjä teitä enää ylläpitää vai onko järkevää palauttaa niitä sorateiksi ja katsottava tulevaisuudessa onko joskus päällystäminen vielä mahdollista. Soratien lanaaminen kun on kuitenkin helpompaa ja monella tiellä liikennemäärät ovat vähentyneet takavuosista. Esimerkiksi Laihialla Jokisalontien päällyste purettiin kuluvana syksynä ja tielle ajetaan kantava sekä kulutuskerros kalliomurskeesta.

Tieverkolla ovat taas astuneet talvinopeusrajoitukset voimaan ja on muutenkin aika varautua liukkaampiin keleihin. Liikenteessä kannattaa huomioida, että matkaan kuluu kesäkelejä enemmän aikaa ja erityisesti talvella ennakoiva ajotapa on tärkeä. Kesäkeliä ei voida taata ympäri vuoden. Turvallisia kilometrejä kaikille tienkäyttäjille!

 

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö, tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Talvihoito paranee – totta toinen puoli

Vajaan vuoden aikana on maanteiden talvihoidon parissa tapahtunut paljon. Teiden talvihoitoluokkia on nostettu useaan kertaan, sekä myös toiminta- ja laatuvaatimuksia on muutettu kireämpään suuntaan tulevia hoitourakoita ajatellen. Kuitenkin muut asiat maanteiden hyvinvoinnissa ovat menossa huonompaan suuntaan. Maanteiden kunto ja hoito ovat kiinteästi yhteen kuuluva kokonaisuus, eikä talvihoidon tason nosto riitä paikkaamaan tien pintojen ja rakenteiden rappioitumisesta aiheutuvaa palvelutason laskua. Suomen tieverkko on suurelta osin rakennettu noin puoli vuosisataa sitten, joten sen suunniteltu käyttöikä on niin rakenteellisesti kuin palvelutasollisesti loppuvaiheessa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös talvihoidon lopulliseen laatuun.

Talvihoidon vaatimukset paremmiksi

Liikennevirastossa on työstetty talvihoidolle uudet toimintalinjat. Työssä on hyvin otettu huomioon muuttuneet talviolosuhteet: vakiintunutta talvikeliä ei ole enää juuri muualla kuin Lapissa. Tästä on johtunut hyviä muutoksia mm. keskivilkkaiden teiden hoitoluokkiin (Ib, Ic) ja laatuvaatimuksiin. Suuret raskaan liikenteen määrät tieverkolla vaikuttavat myös entistä selvemmin teiden talvihoidon tason määräytymiseen, joten elinkeinoelämän kuljetusten sujumista uudet talvihoitoluokat tukevat. Lisäksi vähäliikenteisimpien teiden toimenpideaikoja on hiukan laatuvaatimuksissa kiristetty, eli jatkossa lumi aurataan hieman nopeammin ja hiekoituksenkin toimenpideaikaa on lyhennetty. Kuitenkin nämä päivitykset astuvat voimaan kokonaisuudessaan uusien hoitourakoiden kilpailuttamisen yhteydessä, joten vasta 1.10.2019 otetaan käyttöön uudet toimintalinjat ja laatuvaatimukset ensimmäisissä urakoissa. Viimeisillä alueilla muutokset astuvat voimaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella 1.10.2023.

Vauhtia ja hoppua talvihoitoluokkien nostoissa

2010- luvun alkupuolella ei talvihoitoluokkia juuri nostettu rahanpuutteen vuoksi, vaikka tarvetta olisi ollutkin. Vähitellen talvihoitoluokkia pystyttiin taas päivittämään uusien hoitourakoiden kilpailuttamisen yhteydessä. Tästä näkökulmasta oli tervetullutta, että loppuvuodesta 2017 pystyttiin nostamaan talvihoitoluokkia myös niissä urakoissa, joissa tarvetta oli ollut jo vuosien ajan ja kilpailutus oli osunut talvihoidon kannalta köyhiin vuosiin. Nyt on kuitenkin menossa jo kolmas talvihoitoluokkien nostokierros vuoden sisällä, joten tahti alkaa tuntua jo turhankin tiheältä. Kaksi ensimmäistä nostokierrosta olivat ennen kuin talvihoidon toimintalinjoja oli ehditty päivittää, nyt kolmannella kerralla voidaan ottaa joiltain osin huomioon uusia toimintalinjoja. Jos tässä olisi edetty maltilla eikä kiirehditty muutoksiin kesken talvikauden, olisi kesäkaudella voitu rauhassa pohtia asiaa koko tiestön, sen turvallisuuden ja sen eri osien merkitysten kannalta. Valitettavasti nykyisessä ajassa vallalla oleva hätiköity asioiden valmistelu ja halu nopeisiin muutoksiin ilman syvällisempää harkintaa näyttää lisääntyvän myös tienpidossa.

Viimeisen vuoden aikana tehdyt muutokset on toteutettu kesken talvikautta. Tästä aiheutuu joissakin tapauksissa ongelmia hoitourakoitsijoille. Jotkut muutokset edellyttävät kunnossapitokaluston vaihtoa, eikä kaikilla alueilla ole helppo löytää uutta urakoitsijaa tilalle. Myös nykyinen aliurakoitsija on voinut investoida uuteen, tiukat päästövaatimukset täyttävään ajokkiin. Onko kohtuullista, että parin kuukauden työn jälkeen aliurakoitsijalle kerrotaan, että konetta pitää taas vaihtaa, jos haluat jatkaa töitä ensi talvikaudella? Erityisen inhottava tilanne on juuri käyntiin lähteneissä urakoissa, joissa oletuksena on viiden vuoden varma työtilanne. Valitettavasti aliurakoitsijoiden kiinnostus talvihoitotöihin on vähenemässä, alueittaista vaihtelua toki on.

Ovatko aliurakoitsijat pian uhanalainen laji?

https://www.kp24.fi/lehti/keskipohjanmaa/552839/kokkolassa-pulaa-talviaurauksia-tekevista-yrittajista

Tyytyväiset tiellä liikkujat

Tienkäyttäjien tyytyväisyys maanteiden talvihoitoon on ollut kovin huonolla tasolla viime vuosina. Yleisesti pääteiden tasoon ollaan oltu tyytyväisempiä kuin vähäliikenteisempiin teihin. Yksi iso syy tähän ovat toimenpideajat: pääteillä työt tulee olla tehtynä nopeammin ja laadukkaammin kuin muilla teillä, koska suurin määrä liikennettä liikkuu näillä osuuksilla ja korkeimmilla ajonopeuksilla. Lisäksi kunnossapitoreitit ovat yleensä ajallisesti lyhyemmät. Jos samaa korkeaa laatutasoa haluttaisiin koko tieverkolla, tarvittaisiin rekkalasteittain euroja sen maksamiseksi. Kun suurimmat muutokset hoitoluokkien nostokierroksilla osuvat pääteihin ja keskivilkkaisiin teihin, jää suurinta tyytymättömyyttä aiheuttava muu tieverkko vielä ilman suurempia parannuksia (II- ja III-talvihoitoluokat). Toki päivitettyjen laatuvaatimuksien parannukset toimenpideaikoihin tulevat, mutta joillain alueilla useiden vuosien viiveellä.

Näitä teitä ei lumiauran terällä tasaiseksi saa.

Toinen ja yhä merkittävämpi syy tienkäyttäjien tyytymättömyyteen on se, että maantiet rapistuvat, etenkin seutu- ja yhdystiet. Samaan aikaan, kun talvihoitoon on virrannut rahaa enemmän kuin olisi uskaltanut toivoa, on siltojen, sorateiden ja päällysteiden kunnossapidon rahoitusvaje kasvamassa rajusti. Jos mietitään, minkälainen on lumenaurauksessa käytettävä kalusto, tulee selväksi, että kaikista pienistä epätasaisista kohdista ei lunta saada pois (mm. urat, painumat, halkeamat). Tämä asia on otettu kyllä huomioon talvikunnossapidon laatuvaatimuksissa. Mutta mietitäänpä tavallista tienkäyttäjää. Hänen liikkumisen turvallisuudelle ei ole eroa sillä, onko tien syvä lumipolanne tien uraisuuden syytä vai urakoitsijan työn epäonnistumisessa. Eli jos samaan aikaan kiristetään talvihoidon vaatimuksia, mutta tiet muuttuvat epätasaisemmiksi, on talvihoidon laatuvaatimusten kiristämisen lopputulos pahimmillaan pyöreä nolla tielläliikkujan kannalta. Huonokuntoisista ja epätasaista teistä koituu hankaluuksia myös liukkaudentorjunnassa, kun painanteisiin ja uriin jää vettä, joka jäätyy.

Ote maanteiden talvihoidon laatuvaatimuksista

Ihminen ei säätä hallitse

Näyttää siltä, että oikukkaat talvikelit ovat tulleet jäädäkseen. Lämpötila vaihtelee talvella yhä useammin 0°C molemmin puolin, joka lisää liukkaita ajokelejä. Joskus sää voi lauhtua lyhyessä ajassa parikinkymmentä astetta, jolloin tien pinta pysyy pakkasen puolella vielä pitkään, mutta vettä sataa taivaan täydeltä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tienpinta jäätyy, ja samalla hiekka tai suola huuhtoutuu tien pinnasta pois. Edellä kuvattu tilanne oli myös viime talvenakin, joten varmasti tätä tapahtuu ajoittain myös tulevaisuudessa. Jatkossa näistä poikkeuskeleistä tulisi tienkäyttäjiä varoittaa paremmin, jotta mahdollisimman monet välttäisivät ajamista, kun keliolosuhteet ovat äärimmäisen hankalat. Tähän oman lisänsä antaa sorateiden kelirikon lisääntyminen syksy- ja talviaikaan, joka vaikeuttaa kulkemista vähäliikenteisillä teillä.

Lopuksi voisi todeta, että kaikesta yrittämisestä huolimatta Suomessa on vielä toistaiseksi puolet vuodesta sellaista aikaa, jolloin ajoittain voi joutua ajamaan heikoissakin ajo-olosuhteissa. Tämä siitäkin huolimatta, että talvihoidon vaatimuksia tiukennetaan. Sitä asiaa ei ihmisvoimin voida muuttaa, jos ei sitten ilmastonmuutoksella. Mutta nauttikaamme myös pimeämmistä kuukausista maltillisilla ajonopeuksilla ja mahdollisimman kiireettömästi.

 

Elina Grangvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

************************************************************************************************

Vinterunderhållet blir bättre – men myntet har alltid två sidor

Under knappt ett år har det hänt mycket inom vinterunderhållet av landsvägarna. Vinterunderhållsklasserna för vägarna har höjts flera gånger och även verksamhets- och kvalitetskraven har skärpts med tanke på framtida underhållsentreprenader. Ändå fortsätter landsvägarnas skick att försämras på grund av andra orsaker. Landsvägarnas skick och underhållet av dem är en intensivt samhörande helhet och att höja vinterunderhållets nivå räcker inte till för att korrigera sänkningen av servicenivån som orsakas av att vägytorna och vägkonstruktionerna förfaller. Största delen av Finlands vägnät är byggt för ungefär ett halvt sekel sedan. Det betyder att vägnätets planerade användningstid börjar vara på slutrakan med avsikt på konstruktioner och servicenivå, vilket påverkar vinterunderhållets slutliga kvalitet.

Kraven på vinterunderhållet blir bättre

Trafikverket har gjort upp nya riktlinjer för vinterunderhållet. I arbetet har man tagit väl hänsyn till de förändrade vinterförhållandena: stabilt vinterföre finns knappast längre någon annanstans än i Lappland. Detta har lett till bra ändringar bl.a. av underhållsklasserna för vägarna (Ib, Ic) och kvalitetskraven. Stora mängder tung trafik på vägarna påverkar också allt mer hur nivån på vinterunderhållet av vägarna fastställs, vilket betyder att de nya vinterunderhållsklasserna stöder smidigare transporter inom näringslivet. Dessutom har åtgärdstiderna på lägre trafikerade vägar skärpts en aning i kvalitetskraven, dvs. framöver plogas snön lite snabbare och även åtgärdstiden för sandning har förkortats. Dessa uppdateringar träder dock i sin helhet i kraft i samband med konkurrensutsättningen av nya underhållsentreprenader, vilket betyder att först 1.10.2019 tas de nya riktlinjerna och kvalitetskraven i bruk i de första entreprenaderna. Ändringarna träder i kraft i de sista områdena på NTM-centralen i Södra Österbottens område 1.10.2023.

Vinterunderhållsklasserna höjdes med fart

I början av 2010-talet var det brist på pengar och därför höjdes vinterunderhållsklasserna inte alls, trots att det fanns behov av det. Småningom kunde man höja vinterunderhållsklasserna i samband med konkurrensutsättningen av underhållsentreprenaderna. Därför var det välkommet att vinterunderhållsklasserna höjdes i slutet av 2017 även i de entreprenader där en höjning av vinterunderhållsklasserna har varit nödvändig i åratal och konkurrensutsättningen infallit under fattiga år med avsikt på vinterunderhåll. Nu är det ändå tredje gången inom ett år som vinterunderhållsklasserna höjs, vilket kanske börjar kännas lite onödigt ofta. De två första omgångarna inföll innan riktlinjerna för vinterunderhållsverksamheten hade uppdaterats, och nu i den tredje omgången kan de nya riktlinjerna till vissa delar beaktas. Om man skulle ha avancerat i lugn och ro och inte haft så bråttom med ändringarna mitt i vintersäsongen, skulle det har funnits tid att utreda saken under sommarhalvåret med tanke på hela vägnätet, dess säkerhet och betydelsen av vägnätets olika delar. Tyvärr får också väghållningen nu ta sin del av den rådande och förhastade beredningen och viljan att införa snabba förändringar utan djupare eftertanke.

De ändringar som har gjorts under det senaste året har verkställts mitt i vintersäsongen, vilket i vissa fall har skapat problem för underhållsentreprenörerna. Vissa ändringar kräver att underhållsutrustningen byts ut och i alla områden är det inte så lätt att hitta en ny entreprenör istället. Även den nuvarande underentreprenören har kanske investerat i ett nytt fordon som uppfyller de stränga utsläppskraven. Är det då skäligt att efter två månaders arbete berätta för underentreprenören att utrustningen måste bytas igen om han vill fortsätta med arbetet nästa vintersäsong? Situationen är särskilt obehaglig i nyligen uppstartade entreprenader, då man antar att arbetssituationen är säker under fem år framåt. Tyvärr håller underentreprenörernas intresse för vintervägunderhållet att minska, även om situationen dock varierar regionalt.

Är underentreprenörerna snart en utrotningshotad art?

https://www.kp24.fi/lehti/keskipohjanmaa/552839/kokkolassa-pulaa-talviaurauksia-tekevista-yrittajista

Nöjda väganvändare

Väganvändarna har varit mycket missnöjda med vinterunderhållet av landsvägarna under de senaste åren. Allmänt har väganvändarna varit nöjdare med nivån på huvudvägarna än på de lågtrafikerade vägarna. En stor orsak till detta är åtgärdstiderna: på huvudvägarna bör arbetet utföras snabbare och mera högklassigt än på andra vägar, eftersom en stor mängd trafik kör på dessa avsnitt och i högre hastigheter. Dessutom är underhållsrutterna vanligen kortare om man mäter i tid. Om samma höga kvalitetsnivå ska gälla för hela vägnätet, behövs flera lastbilslaster med euro för att betala det. Eftersom de största ändringarna av underhållsklasserna riktas till huvudvägarna och medeltrafikerade vägar, förblir det övriga vägnätet, som ger upphov till det största missnöjet, fortsättningsvis utan större förbättringar (vinterunderhållsklasserna II och III). Förbättringar av åtgärdstiderna i och med de uppdaterade kvalitetskraven kommer att införas, men i vissa områden med flera års fördröjning.

Plogristen förmår inte jämna ut en väg som denna.

En annan och lika viktig orsak till att väganvändarna är missnöjda är att landsvägarna förfaller, framförallt region- och förbindelsevägarna. Samtidigt som det har strömmat mer pengar till vinterunderhållet än vad man vågat hoppas på, ökar finansieringsunderskottet kraftigt i underhållet av broar, grusvägar och beläggningar. När man tänker på vilken utrustning som används för snöplogning, står det klart att snön inte fås bort från alla små ojämna ställen (bl.a. fåror, sättningar, sprickor). Detta har beaktats i kvalitetskraven för vinterunderhållet av vägarna. Men låt oss tänka på den vanliga väganvändaren. För att användaren ska kunna röra sig säkert på vägen är det ingen skillnad om vägens djupa, packade snö beror på att vägen är fårad eller om entreprenören har misslyckats i sitt arbete. Om kraven på vinterunderhållet skärps samtidigt som vägarna blir ojämnare, innebär stängare kvalitetskrav på vinterunderhållet i värsta fall ingenting för den som rör sig på vägen. Dåliga och ojämna vägar skapar också problem för halkbekämpningen då vatten blir kvar i sättningarna och fårorna och sedan fryser till is.

Utdrag ur kvalitetskraven för vinterunderhåll.

Människan kan inte styra vädret

Det ser ut som om nyckfullt vinterföre har kommit för att stanna. På vintern varierar temperaturen allt oftare på båda sidorna av nollstrecket, vilket gör att det blir vanligare med halt väglag. Ibland kan temperaturen stiga på kort tid med tjugo grader, vilket gör att vägens yta förblir frusen ännu en lång tid, men det regnar som om himlen vore öppen. I praktiken innebär detta att vägens yta fryser till is samtidigt som sanden och saltet spolas bort från vägens yta. Detta inträffade även förra vintern, varför det säkert nu och då kommer att hända på nytt. I fortsättningen borde väganvändarna varnas bättre för exceptionellt före så att så många som möjligt låter bli att köra när väderleksförhållandena är extremt besvärliga. Att det oftare är menföre på grusvägarna på hösten och vintern bidrar också till att det blir svårt att röra sig på lågtrafikerade vägar.

Till slut kan man konstatera att trots allt man försöker göra är halva året i Finland sådant att man tidvis blir tvungen att köra även i dåliga körförhållanden. Detta trots att kraven på vinterunderhåll skärps. Det kan människan inte ändra på, men kanske klimatförändringen gör det. Låt oss ändå njuta av de mörka månaderna i måttliga körhastigheter och utan brådska så långt det är möjligt.

Elina Granqvist
Väghållningsplanerare
NTM-centralen i Södra Österbotten