Koronan voimaviivat

Korona saattoi merkitä meille kaikille vielä tämän vuoden alussa lapsuuden ajan lautapeliä tai vain auringon ulompaa kaasukehää ja kaasukehän hajaantumisvyöhykettä. Maaliskuussa kaikki muuttui ja hajaantumisvyöhyke tuntui saavan uuden merkityksen. ELYssäkin työntekijät hajaantuivat eri puolille maakuntaa omiin kotitoimistoihinsa. Erilaiset rajoitukset astuivat voimaan ja niiden mukana tuli hetkeksi täysi seisaus myös tukivalvontojen tilakäynteihin.

Tuon seisauksen aikana kokoonnuttiin usein Teams-kokouksiin pohtimaan uusia käytäntöjä valvontojen suorittamiseen. Kaiken suunnittelun lähtökohtana oli huoli siitä, etteivät tarkastajat missään olosuhteissa veisi mukanaan koronaa tiloille. Toisena tärkeänä asiana myös se, etteivät tarkastajat itse saisi koronaa eivätkä tartuttaisi toisiaan niin, että kaikki olisivat karanteenissa ja valvonnat taas seisahtuisivat. Siitä seurauksena pahimmillaan olisi myös tukimaksujen viivästyminen.

Uusia käytäntöjä

Kesäkuulla valvonnat saattoivat alkaa. Ennen niiden aloittamista oli Ruokavirasto antanut omia suosituksiaan valvontoihin liittyen. Valvontavelvoite oli laskettu normaalista 5 %:sta kolmeen prosenttiin. Suositus oli myös etukäteen ilmoittaa kaikista valvonnoista. Eläinvalvonnan osalta se oli suuri muutos, sillä normaalisti eläinvalvonnat tehdään alueellamme pääosin etukäteen ilmoittamatta.

Oman valvontaryhmän kesken oli päätetty, että vakituiset työparit määrättiin pysyviksi koko valvontakaudeksi. Tällä pystyttäisiin mahdolliset koronatartunnat heti rajaamaan vain kahteen henkilöön tarkastajaryhmän osalta. Ja tällä tavoin varmistettaisiin myös se, että kaikki valvonnat saataisiin tehtyä aikataulujen mukaisesti ennen tukien maksatuksia.

Suunnittelussa oli myös sovittu siitä, että tiloille mennessä kättelyt jätetään suositusten mukaan pois. Se tuntui itsestäni epämieluisalta muutokselta. Kättelemättömyys tuntui jotenkin epäkohteliaalta, vaikka ymmärsikin sen tähän tilanteeseen kuuluvaksi. Kättely kuitenkin ikään kuin avaa aina kohtaamisen ja siitä on sujuva jatkaa.

Yhteiseksi käytännöksi oli sovittu myös se, että valvontakäynnit pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan tekemään muutoinkin niin vähin kontaktein kuin mahdollista. Peltopuolella tämä onnistuikin hyvin, mutta eläinpuolella loi haasteita. Tilallisten kanssa yhteistuumin korvamerkki- ja asiakirjatarkastuksetkin saatiin kuitenkin hienosti sujumaan. Asiakirjoja katsottiin usein ulkona; puutarhakeinuissa, portailla, terasseilla tai karjakeittiön kynnyksellä istuen. Sateen sattuessa toimistona toimi konehallit, autokatokset tai vain navetan räystäsaluset.

Uusia suojavarusteita

Eläinvalvojilla oli jo entuudestaan aina mukanaan suojavarusteita ajatellen eläintautien leviämisen ehkäisyä; suojahaalareita ja -käsineitä, Virkon S:ää ja kengänsuojia. Nyt jokaiselle työparille oli lisäksi hankittu kasvomaskeja, kumihanskoja, käsidesit ja desinfiointipyyhkeitä. Käsidesien käytöstä tulikin nopeasti rutiinia. Käsidesiä käytettiin aina, kun autosta oli poistuttu ja palattiin takaisin. Joskus rutiinilla jopa senkin jälkeen, kun oli käyty vain kiertämässä joku peltolohko. Kasvomaskien käyttö olikin sitten ongelmallisempaa. Silmälasit, jotka huurtuvat tavallisestikin ulkoa navettaan siirryttäessä, huurtuilivat hengityksen tahtiin.

Normaalioloissakin naudat innostuvat usein pitämään melkoista mölinää, kun eläinsuojaan ilmestyy vieraita ihmisiä. Korvamerkkien numeroita pitää siis huudella kovalla äänellä, että työpari saa ne kirjattua ylös oikein. Maskin käyttö toi tähänkin ongelmia varsinkin astmaatikolle. Happi tuntui maskin alta loppuvan täysin ja ääni särkyili.

Uusia aaltoja

Kesän hiipuessa syksyyn alkoi korona kutoa uusia verkkoja kiihtyvään tahtiin. Tässä vaiheessa varmuuden vuoksi lopetettiin ruokataukojen pito huoltamoilla. Omat eväät syötiin milloin missäkin; levähdyspaikoilla, linja-autopysäkeillä tai reitin varrella ohi ajetuissa kauniissa maisemissa. Maakunta on tullut tutuksi muutoinkin tiloille ajellessa, mutta nyt sitä katselikin eri silmin. Maakunnassamme on paljon todella kauniita paikkoja, joihin oli piristävää pysähtyä nauttimaan eväitä.

Uusia kokemuksia

Valvontakauden kallistuessa loppua kohti voimme olla tyytyväisiä, että tästäkin erikoisesta ajanjaksosta olemme selvinneet. Ja ilman tartuntoja. Suuri kiitos kuuluu valvottujen tilojen väelle. Tiloilla on suhtauduttu asiallisesti tarkastajiin ja välillä erikoisiinkin järjestelyihin on lähdetty avoimin mielin.

Voimia antavia ja mukavia hetkiä tällekin valvontavuodelle mahtui. Erityisesti mieleen jääneistä toinen on, kun isäntä halusi keittää kahvit tarkastajille ja koska emme sisätiloihin voineet mennä, hän toi keittämänsä kahvit ulos terassille, kauniisti tarjottimelle katettuna. Terassilta näkyi henkeä salpaavan kauniit järvimaisemat. Kahvi ei olisi voinut paremmalta maistua!

Toinen sydäntä lämmittävä hetki oli, kun isäntä tarkastuksen loputtua haki kitaran ja lauloi meille muutaman kauniin laulun upealla äänellään. Näidenkin tarkastusten jälkeen kotimatkat sujuvat usein hiljaisuuden vallitessa. Haluaa kerrata mielessään tapahtumaa, jotta pystyy tallentamaan sen syvälle mielen sopukoihin. Sieltä mukavat muistot voi noutaa, kun sattuu kohdalle synkempi päivä. Tällaiset hetket jos mitkä loivat myös uskoa siihen, että me kyllä todellakin selviämme tästä erilaisten rajoitusten ajasta! Ja että elämästä löytyy voimaannuttavia hetkiä, joiden avulla jaksamme päivästä toiseen, vaikka rajoituksia alettaisiin taas kiristää.

Vaikka korona on kaiken kaikkiaan aiheuttanut monille eri aloille suuria huolia ja menetyksiä, voimme tarkastuspuolella olla iloisia siitä, että syvällisesti pohtimamme uudet käytännöt ovat olleet toimivia ja olemme päässeet tavoitteeseemme: turvallisesti ilman tartuntoja kaikki valvonnat saadaan suoritettua aikatauluissaan ja tuet tiloille ajallaan maksuun.

Kohti uutta

Auringon korona näkyy selvästi auringonpimennyksien aikaan, jolloin koronan epäsäännöllinen muoto paljastaa magneettikentän voimaviivat. Elämässä monessakin suhteessa löytyy aina yhtymäkohtia luontoon. Tämänkin koronakevään ja -syksyn perusteella voisi todeta, että vaikka keväällä tuntui maailma pimenevän koronan sekoittaessa kaikki normaalit kuviot, sen ansiosta löysimme yhteistuumin ne voimaviivat, joiden avulla pääsimme onnistuneeseen lopputulokseen näissä ennen kokemattomissa olosuhteissa. Mikä oli etukäteen valmiiksi ajateltu, oli myös mahdollista onnistuneesti toteuttaa.

 

Arja Veikkolainen
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maatalous MAKU matkalta…

Maakuntauudistuksen juna kulkee vääjäämättä eteenpäin, vaikka tuntuu, että olisi tarve välillä pysähtyä kaikilla asemilla ja hengähtää. Se ei ole mahdollista, sillä eri valmistelukokonaisuuksien junat ja raiteet kulkevat samaan aikaan kohti määränpäätä. On pysyttävä raiteilla, että tuo määränpää, uusi yhteinen Etelä-Pohjanmaa saavutetaan 1.1.2020.

Aikataulussa pysyminen ei ole kiinni pelkästään oman maakunnan valmistelukokonaisuuden toimivuudesta. Helsingin pääteaseman täytyy toimia ja tehdä päätöksiä mahdollistaen sen, että junat voivat kulkea ilman suurempia routaheittoja ja mutkia. Mutkaisella raiteella matkan teko on epämukavaa. Kuoppia on ollut ja tulee olemaan vielä kierrettävänä ja haasteita ratkaistavana.  Vähäinenkin epävarmuutta luova huojunta raiteilla horjuttaa valmistelua ja uskoa siihen, että määränpää saavutetaan. Perille on saavuttava aikataulussa ja hyvin valmistautuneena- ei kuitenkaan levänneenä, sillä siihen ei jäljellä oleva valmisteluaika anna mahdollisuutta.

Nimetön suunn.malliMaatalouspalvelujuna on kulkenut matkaansa kuin toimintavarma dieselveturi täynnä työnsä osaavia ja kokeneita asiantuntijoita. Kuntien asemilta poimittiin asiantuntijat kyytiin jo hyvissä ajoin ja palveluiden suunnittelumatkaa on taivallettu yhdessä. On päästy yhteisymmärrykseen siitä, minkälaiset viljelijätukipalvelut tarvitaan ja miten ne järjestetään. On valmisteltu esitys siitä, kuinka monta asemaa tarvitaan palveluja tarjoamaan, että viljelijöiden asiointimatka asemalle olisi kohtuullinen. Suurin osa asiakkaistamme on päätynyt sähköiseen lippuun. On hahmoteltu myös sitä, montako veturihenkilöä tarvitaan, että juna kulkee sujuvasti ja laadukkaasti palvellen ja tukimaksut saadaan oikein ja ajallaan tuen hakijoille. Viljelijätukivaunu kuljettaa kyydissään Etelä-Pohjanmaalle vuosittain yli 200 miljoonan euron rahasäkkiä kotimaiselle ruuantuotannolle välttämättömiä ja alueemme maatalouden kilpailukyvyn turvaavia euroja.  Ruokaketjua ei alueellamme ole, ellei ole mahdollisuutta elinkelpoisen maatalouden harjoittamiseen. Maatalousvaltaisella alueella tällä rahasäkillä on merkittävä vaikutus myös alueen kunnille ja elinkeinoelämälle laajemminkin.

Veturihenkilöiden lisäksi on tärkeää, että asiantuntijajoukko on valmis matkustamaan sekä taivaltamaan maakuntamatkaa avoimin mielin ja muuttuvin menetelmin. Maaseutuviraston – ja ennen pääteaseman saavuttamista aloittavan – Ruokaviraston vaatimukset toiminnalle tiedetään, ne ovat asiantuntijajoukolle aivan peruskauraa. Odotamme toki, että matkan varrelle ilmestyvä, uusi Ruokavirastoristeysasema tarkastelee kaikki toimintonsa läpi, niin että turhat mutkat raiteellamme oikaistaan.

Matkan varrelle on Etelä-Pohjanmaalla osunut useita varsin perusteellisia EU tason matkalipun tarkastajia. Toimintaamme on tarkastettu, läpivalaistu ja pyöritelty siinä määrin, että veturinkuljettajana voin vakuuttaa koko maakuntakonsernille- me osaamme tämän, suuria puutteita ei toiminnasta löydy. Kerran opittu ei minnekään organisaatiomuutoksissa katoa.

Tukivalvontavaunu on liitetty mukaan lähes nykyisessä muodossaan. Sen toiminta ja resurssit on pystyttävä turvaamaan, sillä siitä riippuu saadaanko maksut tuen saajille ajallaan. Matkustajiksi on poimittu myös eläinlääkinnän-, -suojelun ja -valvonnan asiantuntijoita aluehallintovirastosta ja kuntien ympäristöterveydenhuollosta. Kovinkaan pakkanen ei nujerra kasvituholaisia, eläin- eikä kasvitauteja, jotka seuraavat matkaamme varjon tavoin. Siksi vaunussa on mukana myös erikoistuneita asiantuntijoita parantamassa eläinten hyvinvointia, turvaamassa korkealaatuisen ruuan tuottamista ja maa- ja elintarviketuotannon tuotantokyvyn kasvua. Vaunu on yksikerroksinen, yhteisiä toimintamalleja valmistellaan parhaillaan.

Maatalouslomituksen vaunu seisoo vielä malttamattomana asemalla ja odottaa liittämislupaa ja muitakin matkan teon välttämättömiä reunaehtoja Helsingin pääteasemalta. Lomitusvaunua kuitenkin lämmitetään ja varustellaan jo. Se on valmis asiantuntijoineen matkan tekoon heti, kun löytyy oikea raide. Tämä vaunu on kaksikerroksinen- lomituksen järjestäminen ja tuottaminen ovat eri kerroksissa.

Heinäkuuhun mennessä odotamme Helsingin pääteaseman ratkaisuja: jatkuuko matka, hidastuuko matkan teko vai onko tehtävä U–käännös ja palattava takaisin lähtöasemalle.

 

Ritva Rintapukka
Maaseutuyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Uusi E-P
Maatalous, rahoitus- ja kehittämispalvelut -vastuuvalmistelija