Diplomityöni Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksesta

Lapuanjoen varrelta Lapuan pohjoispuolella löytyy alava peltoaukea, jonne tulvavedet herkästi nousevat. Tästä syystä alueelle on rakennettu penkereet jokivarteen, jotka suojelevat viljelysmaita yleisiltä tulvilta. Harvinaisemmilla tulvilla tulvavedet kuitenkin päästetään penkereiden tulvaluukuista ja -kynnyksistä peltoalueelle, ettei vesi nouse Lapuan taajamassa liian korkealle. Olen tekemässä diplomityötäni Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksen liittyen ja arvioin erilaisten muutosehdotusten hyötyjä ja haittoja. Seuraavaksi esittelen taustaa, miksi tutkin tätä käytön muutosta.

Tulvariskien hallinnasta annetun lain ja asetuksen tavoitteena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvia sekä parantaa tulviin varautumista. Tästä syystä ELY-keskukset toteuttivat jokaiselle vesistöalueelle alustavan tulvariskien arvioinnin, jossa määritettiin sekä merkittävät että muut tunnistetut tulvariskialueet. Lapuanjoen vesistöalueelta todettiin ja nimettiin vuonna 2011 maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä merkittäväksi tulvariskialueeksi Lapuan pohjoispuolella oleva pengerrysalue. Lain mukaan merkittäville tulvariskialueille oli tehtävä tulvavaara- ja tulvariskikartat vuoden 2013 loppuun mennessä sekä laadittava koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma vuoden 2015 loppuun mennessä.

Tulvariskien hallintasuunnitelmat on laadittu kaudelle 2016–2021, jonka jälkeen suunnitelmat tullaan tarkistamaan ja päivittämään kuuden vuoden välein. Tulvariskien hallintasuunnitelmaan oli määriteltävä erilaisia toimenpiteitä, joilla voidaan toteuttaa tulvariskien hallinnan lain ja asetuksen tavoitteet. Eräs näistä toimenpiteistä Lapuanjoen suunnitelmassa on ensisijainen ja siinä on tarkoitus toteuttaa pengerrysalueen käytön tarkastelu ja muutoksen tarpeellisuuden arviointi. Tämän tarkastelun teen nyt diplomityönäni, jonka jälkeen sitä voidaan käyttää myöhemmin esimerkiksi mahdollisen pengerrysalueen käytön muutoksen suunnittelussa ja lupahakemuksessa.

 

Tutkintaa

Diplomityössäni tarkastelen siis erilaisia tilanteita, joita voisi syntyä erilaisilla pengerrysalueen käytön ratkaisuilla. Esimerkiksi nykyisiä tulvaluukkujen avausvedenkorkeuksia voisi muuttaa korkeammaksi, jolloin peltoalueet pysyisivät kuivina myös vähän isommilla tulvilla kuin miltä penkereet nyt niitä suojelee. Tällöin vedenpinta tulva-aikaan kuitenkin pääsisi nousemaan korkeammaksi kuin nykyään, jolloin esimerkiksi rakennukset Lapuan taajamassa saattavat olla vaarassa jäädä tulvan alle.

Tulvaluukkujen avauskorkeuden nostolla saattaisi olla etua myös harvinaisten ja erittäin harvinaisten tulvien aikaan, jolloin tulvavesiä pitäisi pystyä varastoimaan suuria määriä pengerrysalueelle. Jos varastointi aloitettaisiin hieman myöhemmin eli tulvaluukut avattaisiin vasta korkeammalla vedenkorkeudella kuin nykyään, varastotilavuus voisi riittää leikkaamaan korkeimman tulvahuipun paremmin kuin nykyisellä pengeralueen käytöllä. Varastotilavuuden loppuessa vedenkorkeus joessa lähtee voimakkaaseen nousuun avauskorkeudesta ylöspäin ja voi näin aiheuttaa vakaviakin vaaratilanteita ja suuria korjauskustannuksia. Tulvahuipun pienentäminen vähentää siis olennaisesti näitä vaaroja ja kustannuksia tulvivalla alueella.

Jotta tulvahuippujen leikkaaminen olisi tehokasta, pitäisi tulvien kehittymistä pystyä ennustamaan luotettavasti. Tällöin tulvaluukkujen avaaminen voitaisiin viivyttää ja ajoittaa sopivaan kohtaan ennen tulvahuipun muodostumista. Nykyisellä kiinteällä tulvaluukkujen avauskorkeudella ei tällaista tulvahuipun ennakointia voi tehdä. Tulvia ennustamalla voitaisiin välttää myös turhaa tulvaveden päästämistä pengerrysalueen pelloille, jos tulvavedenkorkeus ei ennusteen mukaan nouse merkittävästi korkeammalle kuin luukkujen avauskorkeus, eikä se aiheuttaisi merkittäviä vahinkoja muuallakaan tulva-alueella.

Pohdintaa

Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksen liittyy todella paljon erilaisia tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi peltojen suojelu pengeralueella ja rakennusten suojelu taajamassa menevät nopeasti ristiin, sillä kun toista suojellaan, toiselle voi alkaa syntymään vahinkoa. Käytön muutos tulisi optimoida niin, että riskit ja kustannukset olisivat mahdollisimman pienet eri osa-alueilla. Tarkastelua monimutkaistaa lisäksi merkittävä Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen alue, Lapuan jäteveden puhdistamo sekä muut infrastruktuuri ja välttämättömyyspalvelut lähialueilla.

Diplomityössäni olen jo hyvässä vauhdissa näiden ratkaisujen selvittämisessä, mutta vielä en tuloksia ala paljastamaan. Pidän teitä jännityksessä työni ilmestymiseen asti. Aiheena Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksen tutkiminen on monipuolinen sekä mielenkiintoinen ja on antoisaa saada tehdä sellaista diplomityötä, jolla on jotain käytännön hyötyä tulevaisuudessa!

Mukavaa kesän jatkoa!

 

Meri Rinta-Piirto
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Tulvasuojelua Kyrönjoen yläosan ja Lapuanjoen pengerrysalueilla

Todennäköisyys suuriin kevättulviin näyttäisi tällä hetkellä melko pieneltä vähälumisen talven jälkeen. Suoritettujen jäämittausten perusteella jäät ovat melko vahvoja. Ennusteiden mukaan näin, mutta luonto saattaa kuitenkin yllättää ja esimerkiksi suuret pitkään jatkuvat sateet saattaisivat muuttaa tilanteen.

Kyrönjoen yläosan pengerrysalueet on suojattu laskennallista 1/20 vuodessa tapahtuvaa tulvaa vastaan. Rakenteet Kyrönjoen yläosalla sijoittuvat noin 30 km matkalle Ilmajoelta Hanhikoskelle saakka. Joen molemminpuolista pengertä on 25 km, joka on pääosin viljeltävää. Osassa pengerharjaa sijaitsee tie.

Pengeralueen kuivanapidosta huolehtii kaikkiaan 22 pumppaamoa, joista kolme on saneerattu lähiaikoina. Alueiden kuivanapito hoidetaan pääsääntöisesti pumppaamalla ja ns. vapaavirtausta pengeralueilta jokeen ei ole kuin Malkakosken padon alapuolisella osuudella. Pumppuja on Kyrönjoen pumppaamoissa yhteensä 79 kpl, joiden teho vaihtelee 4,7 kW – 100 kW. Pumppaamoiden käyttö ja valvonta suoritetaan suurelta osin etäyhteyden kautta ja häiriötilanteiden hälytykset tulevat matkapuhelimeen. Rakenteiden ylläpito ja huolto vaati kuitenkin säännöllistä paikalla käyntiä.

Kyrönjoen suurin pumppaamo, Seinänsuu, on saneerattu v. 2015. Seinänsuun pumppausteho n. 8000 l/s

Tulvaluukkuja Kyrönjoen yläosalla on kaikkiaan 7 kpl. Röyskölän ja Ionojan tulvaluukut ovat etäohjattavia. Tulvaluukuista pystytään juoksuttamaan vettä pengerrysalueelle tilanteessa, jossa Kyrönjoen vedenpinta uhkaa nousta määrätyn tulvarajan yläpuolelle. Esimerkiksi Ionojan tulvaluukun suunniteltu purkausteho on n. 50 m³/s, ja sen käytön vaatima sähköenergia saadaan ekologisesti aurinkopaneeleista ja pienestä tuulivoimalasta.

Alueella on myös runsas 20 km eristysojia, joissa monessa on molemminpuoliset penkereet. Ojien ylläpito vaatii mm. määrävälein suoritettavaa perkauskaivua ja raivausta. Jokavuotinen niittoala Kyrönjoen yläosalla on yli 60 ha. Niittoalueeseen kuuluvat pengerharjat ja 15 km matkalla sijaitsevat penkereen ja jokiäyrään välillä sijaitsevat 20 m leveät välikaistat.

 

 

 

 

 

Könnin eristysojan kunnossapitoa

Mainitsemisen arvoinen rakenne on tietenkin ”Kyrönjoen helmi”, eli Malkakosken pato ympäröivine viheralueineen. Paikkaan tutustuja voi tiirailla lintuja lintutornista ja paistaa eväsmakkarat laavulla.

Malkakosken pato

Lapuanjoen pengerrysalueiden rakenteet ovat hyvin samankaltaiset kuin Kyrönjoen yläosalla. Pengerrysalueet sijoittuvat Poutun padosta noin 16,5 km alavirtaan.

ELY-keskus kunnossapitää jokipenkereitä, eristysojia ja kolmea tulvaluukkua. Osa rakenteiden ylläpidosta on liitetty Lapuan alueurakkaan v. 2015 – 2020. Pengerrysalueen 8 pumppaamoa ovat pengerrysyhtiöiden hoidossa. Pumppaamoista 4 kpl on saneerattu viime vuosien aikana.

 

Juhani Huhtamäki
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin

Miten valtiosta on tullut vesirakenteiden omistaja?
Valtio omistaa erilaisten lupien  ja sopimusten perusteella monenlaisia vesistörakenteita. Rakenteisiin liittyviä lupia on useita satoja ja sopimuksia vielä monin verroin enemmän. Suurin osa valtion vesistörakenteista on ELY-keskusten hallinnassa, mutta  toisaalta Metsähallitus omistaa esimerkiksi vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. ELY-keskusten hallintaan vesistörakenteet ovat tulleet maa-ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamien  yleishyödyllisten hankkeiden kautta. Rakenteet siirrettiin Helsingistä alueiden hallintaan 1990-luvun puolivälissä.

Kivi-ja Levalammen tekojärven maapatoa ja suotovesien automaattista tarkkailua esitellään maa-ja metsätalousministeriön edustajille.

 

 

Millaisia vesistörakenteita  ELY-keskukset omistavat?
Valtion omistuslistalta löytyy mm. tekojärvien penkereitä, säännöstelypatoja ja niiden automatiikkaa, tulvaluukkuja, kanavia, pengerrysalueiden pumppaamoja ja monenlaisia mittausasemia. Valtio ei yleensä omista rakenteiden alla olevaa maa- tai vesialuetta, vaan vain varsinaisen rakenteen. Valtiolla on luvan haltijana velvollisuus pitää rakenteet kunnossa, ellei kunnossapitoa ole siirretty rakenteista hyötyä saavalle taholle, kuten voimayhtiölle tai kunnalle.

 

Seinänsuun pumppaamo on  yksi suurimmista valtion vastuulla oleva kuivatusvesien pumppaamoista.

 

 

 

Missä valtion vesirakenteet sijaitsevat?
Maakunnittain tarkastellen valtion vesirakenneomaisuuden arvo on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, missä tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on  1960 – 1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy useita vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskuksista siirtyy vuoden 2019 alussa maakuntien vastuulle  noin 40 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, 85 kuivatusvesien pumppaamoa, yli 200 pohjapatoa sekä runsaasti muita vesistörakenteita.

Valtion vesistörakenteiden omistajuus keskitetään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle
Maa-ja metsätalousministeriö on tehnyt syyskuun lopulla päätöksen, jolla valtion vesirakenteet ja hydrologiset havaintoasemat siirretään muista ELY-keskuksista syksyn aikana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Maa- ja metsätalousministeriön rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Ympäristöministeriön puolella vastaava siirto on valmisteilla ja siirtyvät kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen.

 

Kalatalousasiantuntijat tutustuvat Perhonjoen vesistörakenteisiin kuuluvaan kalatiehen.

 

Mitä keskittäminen tarkoittaa?
Rakenteiden omistajuuden keskittämisellä pyritään yhtenäistämään vesistörakenteiden ylläpitoa ja valmistautumaan tulevaan maakuntauudistukseen. Tämän ja ensi vuoden tavoitteena on saattaa rakenteita koskevat rekisteritiedot ajan tasalle. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon ohjelmoinnista: yhdessä muiden ELY-keskusten kanssa suunnitellaan, miten vesistörakenteiden rahoitus (keskimäärin 5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehditaan tarvittavien toimenpiteiden kilpailuttamisesta. Erityisesti pyritään lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin?
Vuoden 2019 alusta lähtien vesistörakenteista huolehtiminen tulee kuulumaan maakunnille eli tulevaisuudessa puhummekin maakuntien vesistörakenteista. Lähikuukausina ratkaistaan, miten vesistörakenteiden omistajuus, rakenteiden ylläpito, rakenteisiin liittyvät velvoitteet (mm. kalaistutukset) ja lupapäätösten hallinta tullaan maakunnissa hoitamaan. Resurssit eivät riitä siihen, että maakuntien vesistöomaisuutta hoidettaisiin jokaisessa maakunnassa, joten maakuntien joustavaa yhteistyötä tarvitaan, jotta vanhenevat vesistörakenteet voidaan pitää turvallisessa kunnossa.

Liisa Maria Rautio
Vesistöyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus