Nimeni on Mikko Heinonen ja tässä blogitekstissä aion avata hieman sitä, millaisten tehtävien parissa harjoittelujaksoni ELY-keskuksella on kesän ajan edennyt. Aloitin työt kesäkuun puolenvälin tienoilla Vaasan vesistöyksikössä, ja tehtäväni oli kartoittaa tulvariskikohteita sekä Närpiönjoelta että myöhemmin myös Kyrönjoen suistoalueella. Työpaikka olikin vanha tuttu jo viime kesältä, joten pääsin suoraan kiinni työn luonteeseen ilman sen kummempaa tutustumisjaksoa.
Aikataulutuksellisista syistä olen keskittynyt kesäkuukasien ajan pääsääntöisesti Närpiönjoen tulvariskikartoituksen tekemiseen. Lähes 80-kilometrinen Närpiönjoen pääuoma on yksi Pohjanmaan pisimmistä joista, ja useamman tiheän asutuskeskittymän (Närpiö, Ylimarkku, Pirttikylä, Jurva) kautta virtaavana se on myös yksi tulvavaaralle alttiimmista jokiympäristöistä maakunnassa. Närpiönjoella on koettu niin historiallisesti kuin viime vuosinakin useita rakennuskantaa ja ihmisiä uhkaavia tulvatilanteita, esimerkkeinä vuosien 2012 ja 2014 suuret syystulvat. Vuoden 2012 lokakuussa Pohjanmaalla saadut erittäin runsaat sateet ja niistä aiheutuneet tulvat johtivat lopulta yli 20 ihmisen evakuoimiseen sekä lähes sadan asuinrakennuksen tulvavahinkoihin.
Tulvariskikartoituksen valmistelu perustuu kartoitetulta tulvariskialueelta ennalta tehtyihin tulvavaarakarttoihin. Närpiönjoen alue ei lukeudu Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2011 nimeämiin merkittäviin tulvariskialueisiin, mutta johtuen alueen varrella sijaitsevista asutuskeskittymistä (pääasiassa Närpiön taajama), se on nimetty muuksi tulvariskialueeksi ja sitä kautta on noussut tarve riskikartoituksen tekemiselle. Tulvavaarakartat perustuvat tulvariskialueelta tehtyyn hydrauliseen mallinnukseen, jonka tuloksena saadaan tulvan leviämistä kuvaavat vedenpinnan korkeudet eri toistuvuuksille. Toistuvuudet taas on tapana esittää prosentuaalisina esiintymistodennäköisyyksinä, esimerkiksi merkintä 1/20a viittaa keskimäärin kerran 20 vuodessa esiintyvään tulvaan, jonka vuotuinen todennäköisyys on 5 %. Tulvavaarakartat oli valmisteltu tilaustyönä etukäteen, joten pääsin suoraan kiinni itse riskikohteiden etsintään.
Työtä tehdään pääosin paikkatietomenetelmiä hyödyntäen. Riskikartoituksen tekeminen edellyttää itse analyysien lisäksi mm. alueella sijaitsevien kohteiden kokonaisvaltaista kartoitusta ja luokittelua, tunnuslukujen laskentaa, aineistojen mahdollista päivittämistä sekä yhteydenpitoa alueen kuntiin, palveluntarjoajiin ja viranomaisiin. Tulvariskien hallinnan toimenpiteet on määrätty laissa, ja tätä kautta kohteiden luokitus niiden toiminnan perusteella on tarkkaa puuhaa. Huomioon tulee ottaa erikseen niin asukkaiden turvallisuus, rakennukset, ihmisten terveys, välttämättömyyspalveluiden turvaaminen, ympäristön tilan suojelu kuin kulttuuriperinnön vaaliminenkin. Työtä ohjaavat taustalla useat erilaiset direktiivit ja lait, joskaan niiden soveltaminen ei varsinaisesti ole ollut osana työtäni. Urakkaa ovat helpottaneet useat käytössä olevat tietokannat, milloin pohjavesikaivojen sijainneista ja milloin taas Natura 2000 – suojelualueista. Juuri monipuolisuus ja tietojen yhdisteleminen ovat tehneet työstä mielenkiintoista ja paikoin haastavaa. Arvokasta apua olen saanut työkavereiden lisäksi myös esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen henkilökunnalta.
Syyskuun alkaessa kartoitus alkaa olla analyysien osalta melko valmis, ja tästä eteenpäin hommat jatkuvat raportin naputtelulla sekä kohteiden viemisellä internetin tulvatietojärjestelmään. Kyseessä on Google maps – tyyppinen avoin kansalaisille osoitettu karttasovellus, jonka kautta kartoituksen tuloksia on helppo tarkastella monessa eri mittakaavassa. Myös tässä on oiva esimerkki paikkatiedon roolin nousemisesta keskeisempään osaan viranomaisten ja kansalaisten välisessä tiedottamisessa. Paikkaan liittyvän tiedon määrän kasvaessa ja erilaisten netti- ja puhelinsovellusten yleistyessä näen itse suuret mahdollisuudet kehittää käsillä olevan valtavan tietomäärän tehokkaampaa analysointia ja sitä kautta muokata hallintopalveluita ihmisille yhä hyödyllisemmiksi. Tulvan kaltaisessa kriisitilanteessa on lisäksi tärkeää päästä nopeasti ja tehokkaasti kiinni tärkeimpään informaatioon. Uusien palveluiden kehittämisestä hyötyvät kaikki maanviljelijästä metsänomistajaan ja yksityisyrittäjästä pelastustoimen ammattilaisiin.
Projektini on ollut mielenkiintoinen ja odotan innolla pääseväni käsiksi toiseen tutkimusalueeseen, joka tulee olemaan hieman erilainen. Käsillä olevan datan perusteella historia puhuu puolestaan, ja voinenkin todeta, että yllämainitulla tulvahistorialla on tosiaankin ollut merkittävää vaikutusta Närpiönjoen alueen rakentamisessa ja kehittämisessä. Paikkatiedon avulla tätä prosessia saadaan tulevaisuudessa tehostettua entisestään.
Hyvää syksyn alkua!
Mikko Heinonen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 