Tuulesta myllyt kasvavat

Hyvää Euroopan ja maailman Tuulipäivää Sinulle, arvoisa lukija! Kestävän kehityksen juhlapäiväkalenterin mukaan 15.6. on Euroopan ja maailman Tuulipäivä (Global Wind Day). Tätä kirjoittaessani parhaatkaan sääprofeetat tai tekoälysuperkvanttitietokoneet eivät kuitenkaan vielä mitenkään pystyneet ennustamaan kuinka kovaa tänäänkin taas tuulee. Toivottavasti tuulen lisäksi edes aurinko paistaisi ja olisi yli 10 astetta mittarissa (plussaa). Ja Suomessahan hyvin tuulee. Kotikaupungissani Vaasassa ainakin pyöräillessä on aina vastatuuli, on sitten menossa töihin tai illalla tulossa töistä kotiin – kummallista. Sääennusteissahan ei koskaan luvata vastatuulta. Nykyisin tuuli ei kuitenkaan enää vain viilennä kulkijaa tai aiheuta pyöräillessä reisiin poltetta, vaan se kattaa jo 12 % Suomen sähköntuotannosta – siis vaikkapa lämpöä ja valoa kotiin. Vuonna 2018 oltiin vielä 7 %:n paikkeilla.

Suomessa tuulee lähes poikkeuksetta

Tosiasiassa Suomi-neidon pitkän sorjassa varressa jossakin aina tuulee. Keskitalven kireät pakkasjaksot laajoine korkeapainealueineen tekevät tähän joskus poikkeuksen, mutta kovat pakkastalvet alkavat olla ilmastonmuutoksen myötä yhä harvinaisempia. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan aikavälillä 2006–2020 on myrskypäiviä (tuuli vähintään 21 m/s) ollut vaihteluvälillä 15–44 päivää/vuosi. Tuo suurin lukema, peräti 44 myrskypäivää, on vuodelta 2020, jolloin puhkuivat osuvasti Tuuli, Liisa, Päivö ja Aila -myrskyt. Helsingin Harmajan säämittausasemalla Etelä-Suomessa on vuosina 1992–2018 on vuodessa ollut keskimäärin 147 päivää, jolloin on tuullut vähintään 10 m/s. Vuosina 1994–2018 on Länsi-Suomessakin Korsnäsin Bredskäretin sääasemalla ollut vuosittain keskimäärin 100 päivää, jolloin on tuullut vähintään 10 m/s.

Teollisen kokoluokan tuulivoimala vaatii 3–4 m/s tuulta käynnistyäkseen ja vasta 25 m/s alkaa olla sille rakenteellisesti liikaa. Yleisesti voidaan todeta, että merenrannikot ja Pohjois-Suomen tunturialueet ovat Suomen tuulisimpia alueita. Ei olekaan yllättävää, että tuulivoimarakentamisen painopistealueet ovat juuri Länsi- ja Pohjois-Suomen maa-alueilla lähellä rannikkoa tai aivan pohjoisessa korkeammilla vaara-alueilla.

Tuulivoimarakentamisen kehitys on vasta alussa

Vuoden 2020 lopulla Suomessa oli toiminnassa 821 tuulivoimalaa, joista 11 sijaitsi merellä. Näillä voimaloilla pystyttiin siis kattamaan jo 12 % (n. 8 Twh) Suomen sähköntuotannosta. Ennusteen mukaan vuoden 2024 tilanteessa voimaloita olisi tuotannossa noin 5000 MW:n edestä, mikä on noin 100 % enemmän kuin vuonna 2020. Kymmenen vuoden kuluessa pelkästään tuulivoimalla saatetaan kattaa jopa yli 80 % Suomen sähköntuotannosta. Tuulivoimarakentaminen tekee siis edelleen kiihtyvällä tahdilla tuloaan. Mitään muuta vastaavaa yhtä nopeasti perustettavaa ja kustannustehokasta uusiutuvan energian tuotantomuotoa ei ole näköpiirissä (fuusioreaktoreita odotellessa).

Uutena rakentamisalueena ovat Suomessa vähitellen avautumassa myös merialueet jopa aluevesien ulkopuolella valtion talousvyöhykkeellä. Osaltaan tätä kehitystä vauhdittaa sopivien maa-alueiden täyttyminen voimalahankkeista vähitellen. Merialueiden hyödyntämisen suurimpana kynnyksenä ovat 2–3 kertaiset rakentamiskustannukset maa-alueille rakentamiseen verrattuna. Lisäksi tuulivoimaloiden päälle voimalla rynnistävät talviset ahtojäävallit aiheuttavat päänvaivaa rakentamisen suunnittelusta vastaaville insinööreille. Sähkönsiirron runkoverkostokin (voimajohtoinfra) tarvitsee uusia rönsyjään ennen merialueelle rakentamista.

Tuulivoimatekniikka kehittyy kovaa vauhtia

Nopeasti kehittyvä tuulivoimatekniikka on kuitenkin merkittävällä tavalla parantanut voimaloiden tuottotehoja. Tuulivoimalan nimellisteholla tarkoitetaan voimalan sähköntuotantotehoa sille kaikkein suotuisimmissa tuuliolosuhteissa. Voimalakohtainen tuotantoteho voi luonnollisesti vaihdella suuresti vallitsevan tuulen keskinopeudesta riippuen. Jopa 14 MW:n nimellistehoisia voimaloita löytyy jo markkinoilta, mikä voi oleellisesti madaltaa rakentamisen kannattavuuskynnystä. Toistaiseksi Porin Tahkoluodon voimalahanke (11 voimalaa, nimellistehot 4,2 MW/voimala) on Suomessa merkittävin jo toteutunut merituulivoima-alue. Eri vaiheissaan vireillä olevia merituulivoimatuotantohankkeita on laskettu vuoden 2020 tilanteessa olevan 9 kappaletta. Merkittäviä uusia merituulivoimahankkeita ovat esim. Porin Tahkoluodon laajennus (40–45 voimalaa, nimellistehot 11–16 MW/voimala) ja Korsnäsissä Metsähallituksen kehitteillä oleva merituulivoima-alue (70 voimalaa, nimellistehot 15–20 MW/voimala). Myös Ahvenanmaan merialueille on suunnitteilla noin 1000 km2:n alueelle jopa 500 voimalaa, joiden nimellistehot olisivat 14 MW/voimala. Ahvenanmaan voimaloiden kokonaistuotanto voisi tulevaisuudessa olla jopa 30 Twh/a, mikä vastaisi jopa noin 45 % koko Suomen energiantuotannosta vuonna 2019. Ruotsistakin uutisoitiin Gävlen merialueelle suunnitteilla olevasta Eystrasaltin merituulivoimahankkeesta, jolla yksistään katettaisiin 10 % (13,5 Twh) koko Ruotsin sähköntuotannosta. Merkillepantavaa näissä jättimäisissä suunnitelmissa on, että ne sijoittuisivat kauas rannikosta, eli melko syville vesialueille.

Tuulivoimaneuvonnasta apua tuulivoimarakentamiseen

Allekirjoittanut hoitaa valtakunnallista tuulivoimaneuvontaa, mikä palveluna sijoitettiin vuoden 2020 kesäkuusta alkaen Vaasaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hoidettavaksi. Neuvonnasta voi kuka tahansa kysyä mitä tahansa tuulivoimarakentamiseen liittyen https://www.ymparisto.fi/tuulivoimaneuvonta.

Kuluneen vuoden aikana eniten kysymyksiä ja huolta on tullut voimaloiden mahdollisista meluhaitoista, kuten infraäänestä. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän tutkimuksen tulosten perusteella tuulivoimaloiden infraäänien ja mahdollisen oireilun välistä yhteyttä ei voitu todentaa. Kaavoituksessa tuulivoimalat on myös sijoitettava niin etäälle asutuksesta, että tuulivoimarakentamisen ulkomeluasetuksessa annettu yöaikainen 40 dB:n meluraja ei ylity. Myös luonnonympäristölle koituvista haitoista, kuten metsien pirstaloitumisesta ja ns. hiljaisten erämaisten alueiden muuttumisesta teollisiksi energiantuotannon alueiksi, ollaan yleisesti huolestuneita. Luonnonympäristön virkistyskäyttöarvotkin on huomioitava tarkasti tuulivoimarakentamista suunniteltaessa. Tuulivoima-alueiden maanomistajat ovat kyselleet vastuunjaoista, mikäli tuulivoimatoimija menekin konkurssiin, eikä hoida enää vuokrasopimuksilla maanomistajan mailla olevia voimaloita. Erilaisilla ennalta vaadittavilla vakuusrahastoilla näitäkin riskejä pystyttäisiin paremmin hallitsemaan.

Vastuu on keskiössä kestävän tuulivoiman rakentamisessa

Tuulivoiman täyteinen elinympäristö on lähitulevaisuuden tosiasia, sillä ilmastonmuutoksen hillinnässä hyvät neuvot ovat kalliita, ja sekä nopeat että tehokkaat konstit ovat vähissä. Mutta yhteen suuntaan hyvää tekemällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa yhtä paljon, tai jopa enemmän, haittaa toisella suunnalla. Kompromisseja joudutaan silti tekemään niin erilaisten ihmisen intressien kuin luonnonympäristön omien tarpeidenkin kesken. Onneksi meillä on varsin toimiva kaavoitusjärjestelmä ja siihen yhdistetty tehokas ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA). Keskeistä näissä maankäytön suunnitteluun ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä menettelyissä on, että kaikki asianosaiset saavat vaikuttaa sekä saavat tietoa siitä mitä heidän elinympäristöönsä olisi tulossa. Hallintomme pitää olla läpinäkyvää ja luotettavaa, jotta usko hyvään demokraattiseen päätöksentekoon säilyy sekä laadukas, viihtyisä ja ekologisestikin kestävä elinympäristömme turvataan.

Suomen lainsäädännössä on annettu raamit ja reunaehdot, joita on tuulivoimarakentamisessakin noudatettava. Huolellisesti läpiviedyt menettelyt eri prosesseissa ovat tärkeitä, jotta tasapaino kaikkien tarpeiden ja arvojen puolesta saadaan ylläpidettyä. Oikopoluille ei pidä kaikesta kiireestä tai juoksevista kustannuksista huolimatta hairahtua. Suurta vastuuta kantavat tuulivoimahankkeiden suunnitelmien laatijat ja selvitysten tekijät. Lisäksi kuntien päätöksiä valmistelevat viranhaltijoilla sekä luottamusmiehillä on erityinen vastuu päättävissä elimissä, joiden käsissä tuulivoiman ja erilaisten arvojen yhteensovittaminen lopulta ratkaistaan. Tämä annettakoon muistutuksena 13.6. äänestetyille uusillekin kuntapäättäjille. Hyvin hyvää tehdään!

Olkoon tämä Tuulipäivä Sinulle myötätuulinen ja aurinkoinen! Hyvää kesää kaikille!


Juha Katajisto

Johtava asiantuntija

Valtakunnallinen tuulivoimaneuvonta

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tuulivoimaa – mutta hallitusti?

Vuonna 2018 tuulivoimaloilla tuotettiin Suomessa noin 7% koko sähköntuotannosta. Kasvua edellisvuoteen on ollut noin 22% ja kasvuvauhdin ennustetaan pysyvän samalla tasolla. Voimalatekniikkakin kehittyy tasaiseen tahtiin, mikä tarkoittaa käytännössä voimalaitoskohtaisten tuotantotehokkuuksien parantumista ja samalla tuulivoimatoimijoille parempaa tuottosuhdetta voimalaitoshankkeeseen käytetylle investoinnille. Kustannustehokkuus parantaa uusiutuvan energiantuotannon kilpailukykyä energiamarkkinoilla ja mahdollistaa paremmin markkinaehtoisen tuotannon ilman valtion tuotantotukea. Seudullisesti ja maakunnallisesti merkittävät tuulivoimapuistot ovat toteutuessaan isäntäkunnilleen myös merkittävä kiinteistöverotulon lähde. Isoimmissa tuulivoimapuistoissa saattaa olla useita kymmeniä tuulivoimaloita, jolloin kiinteistöverotuloina saatetaan puhua sadoista tuhansista euroista. Voimaloiden rakentamisalueen maanomistajillekin tulee maanvuokrasopimusten myötä pääomatuloja.

Tuulivoimalaitos kohoaa metsän yli korkealle.

Maakuntakaavoissa määritelty tuulivoimapuistoille parhaiten soveltuvat alueet

Ympäristöministeriön valtakunnallisessa tuulivoimarakentamisen ohjauksessa edellytetään rakentamismahdollisuuksien selvittämistä lähtökohtaisesti kaavoitusmenettelyllä tuulivoimapuistojen aiheuttamien laaja-alaisten ympäristövaikutusten vuoksi (mm. maisemalle, luonnolle, asukkaille). Maakuntakaavoissa on määritelty ns. poissulkevalla selvittämisellä tuulivoimapuistoille parhaiten soveltuvat alueet. Seudullisesti tai maakunnallisesti merkittävää tuulivoimapuistoa ei voida osoittaa maakuntakaavoissa merkittyjen tuulivoimatuotannolle sopivaksi katsottujen alueiden ulkopuolelle. Pääsääntöisesti yleiskaavan laadinnan yhteydessä tehdään myös ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), josta saatavat tulokset huomioidaan. Tuulivoimapuistot on suunniteltava siten, ettei naapurustolle aiheudu kohtuutonta haittaa (Laki eräistä naapuruussuhteista). Voimaloiden toimintahäiriöt, kuten tulipalo, kaatuminen tai mahdolliset talviaikaiset ympäristöön lentävät jääheitteet on myös otettava huomioon voimalapuistojen turvallisuussuunnittelussa.

Tuulivoimapuistojen vaikutuspiirissä olevien asianosaisten joukko on erittäin laaja ja tuleva rakentaminen vaikuttaa luonto- ja ympäristövaikutusten lisäksi näkyvällä tavalla asukkaiden elinympäristöön viihtyisyys- ja virkistyskäyttöarvojenkin osalta. Asianosaisten vuorovaikutteisuus ja suunnitteluun osallistumisen mahdollistaminen ovat siten kriittisen tärkeitä. Teollisen kokoluokan voimalat näkyvät maisemassa helposti yli 20 kilometrin etäisyydelle. Pyörivät roottorinlavat aiheuttavat ns. välkehaittavaikutuksia maastosta riippuen 1-3 km:n etäisyydelle. Välkehaittojen lisäksi ympäristöön leviää ulottuvuudeltaan ja taajuudeltaan vaihtelevaa meluemissiota. Siksi toiminnassa oleva voimalapuisto rajoittaa vaikutusalueellaan esimerkiksi mahdollista tulevaa asuinrakentamista. Asutukselle ulkomelun raja-arvoksi on asetettu 40 dB (yö) ja välkehaittojen osalta on noudatettu 8 tunnin vuosi- tai 30 minuutin/vrk raja-aikoja.

Tuulivoimala näkyy puiden välistä ja sähkölinjan takana.

Pohjalaismaakunnissa runsaasti kuntien hyväksymiä tuulivoiman yleiskaavoja

Kunnanvaltuuston demokraattisella hallintopäätöksellä kaavaratkaisuksi hyväksytään vaikutusselvitysten perusteella ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin puolesta optimaalinen vaihtoehto. Yleiskaava voidaan toki jättää kokonaan hyväksymättäkin, jos esim. haittavaikutukset todetaan liian suuriksi. Pohjanmaan-, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien alueille on kuntakaavoituksella hyväksytty jo noin 60 tuulivoimapuistojen yleiskaavaa. Kaavoissa on ratkaistu yhteensä usean sadan tuulivoimalan rakentaminen. Näistä toteutusvaiheessa Pohjalaismaakunnissa on vasta noin 20-25%. Yleiskaavoissa on annettu mm. rakennettavien voimaloiden sijainnin, kokonaiskorkeuden, huolto- ja johtoteiden osalta tarkemmat rakentamismääräykset ja ohjeet. Yleiskaavat on pääsääntöisesti laadittu vuorovaikutteisesti siten, että voimaloille voidaan kunnan lupaviranomaisen toimesta myöntää rakennusluvat ilman mitään erityisiä lisäselvityksiä.

Tuulivoimalatekniikan nopea kehittyminen on kuitenkin nähtävästi ajamassa voimassa olevien yleiskaavojen ohi. Maankäytön ratkaisut yleiskaavoissa eivät ehkä vastaakaan tuulivoimatoimijan rakentamistavoitteita. Toimijat haluavat rakentaa entistä tehokkaampia voimaloita, jotka eivät enää mahdu yleiskaavoilla sovittuihin maankäytön raameihin. Noin 10 vuotta sitten voimalat olivat kokonaiskorkeudeltaan enintään noin 200 metrisiä, roottorin halkaisijan ollessa noin 135-140 metriä ja tehokkuus 1-2 MW. Nykyisin rakennettavaksi suunnitellaan voimaloita, jotka ovat kokonaiskorkeudeltaan jopa 300 metriä, roottori halkaisijaltaan 180 metriä sekä tuotantotehot 8-10 MW. Kuntien rakennuslupaviranomaisilla paine rakentamisen poikkeamismenettelyihin on kasvanut, sillä kaavoitusmenettelyä pidetään toimijoiden ja usein jopa kuntapäättäjien taholta liian pitkäkestoisena. Poikkeamistarpeita perustellaan toimijoiden näkökulmasta lupamenettelyn sujuvoittamisen lisäksi energiatehokkaammalla voimalatekniikalla ja kustannustehokkuudella. Kuntapäättäjät puolestaan ovat yleensä myönteisellä kannalla kuntataloudelle merkittävistä hankkeista, jotka pitäisi saada mieluiten mahdollisimman nopeasti toteutumaan.

Poikkeamismenettelyt eivät ole menettelyinä riittäviä kokonaiset tuulivoimapuistot kattavissa rakentamisen muutostarpeissa. On huomattava, että lakisääteisesti poikkeamisiin vaaditaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla erityinen syy. Erityinen syy voi olla lain tavoitteiden täyttämiseen liittyvä tai erityiseen maankäytön tavoitteeseen liittyvä – vaikkapa jonkin aiemmin havaitsemattoman arvon säilyttäminen tai vahingon estäminen. Poikkeaminen voi tulla kyseeseen em. perusteista yksittäisten voimaloiden osalta. Tuotantoon liittyvä kustannustehokkuus tai toimijan tavoittelema parempi investoinnin tuottosuhde ei ole lain tarkoittama erityinen syy, jolla poikkeamismenettelyä voidaan hyväksyttävästi perustella. Poikkeamismenettelyitä saatetaan perustella myös rakennettavien voimaloiden yleiskaavassa mahdollistettuun määrään nähden vähennetyllä lukumäärällä ja siten ehkä vähäisemmillä ympäristöhaitoilla (esim. maisemalle). Lukumäärän vähennyksistä huolimatta merkittäviä vaikutuksia saattaa kuitenkin olla vaikkapa välkehaitan rajoitusalueen laajenemisen myötä tai muutoksina lähi- ja kaukomaisemaan. Poikkeamismenettelyssä ei saada muutostilanteen vaikutuksista riittävän kattavaa ja luotettavaa käsitystä eikä riittävällä tavalla saada turvattua asianosaisten vuorovaikutusmahdollisuuksia tai yleisen edun valvontaa.

Ympäristöhallinnon ohjauksen mukaisesti tuulivoimapuistojen muuttuneet rakentamistavoitteet edellyttävät siis lähtökohtaisesti osayleiskaavojen tarkistamista ja päivittämistä. Muuttuneet rakentamistavoitteet vaativat lisäselvityksiä ja tilanteen uudelleenarviointia useiden eri viranomais- ja asiantuntijatahojen puolesta. Mahdollisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) ajantasaisuus vaatii sekin vähintään riittävyyden tarkistamista, esim. yhteisvaikutusten arvioimiseksi muiden hankkeiden kanssa. Oikeusvaikutteinen ja rakentamista ohjaava yleiskaava on myös maankäytön ohjauksessa juridisesti sitova, eikä sen kaavakartalla näkyvää maankäytön ratkaisua voida muuksi muuttaa edes poikkeamislupamenettelyillä. Menettely ei esimerkiksi poista yleiskaavassa merkittyjen voimaloiden rakennusaluevarauksia, ja rakentamattomaksi jätettävät voimalat saattavatkin myöhemmin toimijan puolesta realisoitua, vaikka alun perin rakentamatta jättämistä olisi perusteltu haittavaikutusten vähentämisellä.Tuulivoimala asutuksen lähellä rannikolla.

 

Tuulivoimarakentamisen suunnittelu vaatii huolellista ja osallistavaa kaavoitusta eikä tämän menettelyn merkitystä pidä väheksyä. Kaavoituksella saadaan luotua kestävän kehityksen periaatteiden mukaista viihtyisää, terveellistä ja turvallista elinympäristöä, jossa on huomioitu niin ihmisen kuin luonnonkin tarpeet. Oikea menettelytapa on energia-alan toimijoiden itsensäkin kannalta eduksi, sillä onhan tärkeää saada uusiutuvan energian tuotanto laajasti hyväksytyksi. Kiireellä ja hankkeiden vaikuttavuuteen nähden sopimattomilla menettelyillä ei saada hyvää aikaan. Vaarana on, että tulevat voimalahankkeet saattavat muutoin kohdata jatkossa yhä yltyvää vastatuulta.

Juha Katajisto
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus