Useimmiten työhönvalmennuksesta ja työllisyyshankkeissa tehtävästä työstä kerrotaan ulospäin vain tarinoita, joissa kaikki on sujunut kuin siellä kuuluisassa ruotsinkielisessä paikassa. Asiakas on löytänyt oman polkunsa työelämään, ja kaikki on sujunut onnellisten tähtien alla. Hyvä onkin, että näitä onnistuneita tarinoita kerrotaan ja oikeastaan niistä täytyykin kertoa, sillä usein työnhakijat ja työttömyys tuodaan julkisuudessa esille vain negaatioiden kautta.
Kuitenkin tässä, vain positiivisten tarinoiden kerronnassa, voi väijyä pieni ansa, mikäli kauempana työllisyydenhoidon arjesta oleville välittyy erilaisten haastavampien asiakasryhmien työllistymisestä todellisuutta helpompi kuva. Tämä voisi pahimmillaan johtaa resurssien heikentymiseen, mikäli niihin panostamiselle ei nähdä tarvetta. Me, Kiinni työelämään -hankkeessa, olemme halunneet viestinnässä tuoda tietoisesti esille työhönvalmennustyön monia erilaisia puolia. Tuomme esiin suuria onnistumisia ja myös niitä haastavimpia hetkiä, sillä kaikki ne ovat merkityksellisiä tässä tekemässämme haasteellisessa, mutta antoisassa työssä.

Tämähän on maailman mielenkiintoisin työ!
Jotkut ihmiset ovat kysyneet minulta, miten jaksan tehdä sellaista työtä, jossa on paljon epävarmuustekijöitä ja haasteita. Kysyjät ovat ehkä hieman yllättyneet, kun olen vastannut tämän työn olevan mielestäni maailman mielenkiintoisinta työtä ja minähän olen työelämän asiantuntija! Kuitenkin toisinaan tässäkin työssä on hetkiä, jolloin täytyy tsempata itseään ja vielä enemmän asiakkaita työllistymisen tiellä, joka on joskus mutkikas ja kuoppainenkin.
Tällainen tilanne oli esimerkiksi eräänä maanantaiaamuna, kun työpuhelimessani oli asiakkaan viesti: ”Tuli työaikapurku”. Viikko sitten olimme hänen kanssaan iloinneet työllistymisestä ja ehtineet jo päättää hankkeen asiakkuuden. Kuitenkin työssä oli tullut asiakkaan terveydentilaan liittyviä haasteita, ja he olivat työnantajan kanssa yhdessä nähneet parhaaksi purkaa työsuhde koeajalla.
Valmennuksessa päätimme asiakkaan kanssa ottaa ensin pienen hengähdystauon, jonka jälkeen suunnata katse taas eteenpäin. Melkein kaikissa asioissa on myös hyvät puolensa, kuten tässäkin. Pohdimme asiakkaan kanssa, että ehkä häntä odottaa parempi työ jossain toisaalla ja hyvä, että ongelmat tulivat eteen näin pian, eikä pikkuhiljaa vuosien päästä, jolloin kuntoutuminenkin kestäisi kauemmin. Mietimme, mikä työ olisi sellaista, jossa määrättyä liikettä ei tehtäisi niin paljon ja joka sopisi hänelle paremmin. Löysimme asiakkaalle työmahdollisuuden, joka tuntui hänestä kiinnostavalta, oikeastaan paljon paremmalta kuin edellinen. Tässä vaiheessa emme voi vielä tietää, mihin asiakkaan tie vie, ja se tuntematon tulevaisuus, joka kuitenkin useimmiten pala palalta rakentuu, onkin parasta työhönvalmennustyössä. Työllistymisen polulla usein matka on päämäärää kiehtovampi ja opettavampi myös meille työntekijöille.

Itse ajattelen, että minun työssäni olennaisinta on antaa asiakkaan käyttöön valmennusosaamiseni, työmarkkinatietämykseni, työnantajakontaktini sekä myös ymmärrykseni siitä, milloin ohjata asiakasta eteenpäin, jos oma osaamiseni loppuu. Ajattelen niin, että tehtyäni näiden asioiden suhteen parhaani, täytyy sen riittää. Joka tapauksessa asiakkailla on oma vapaa tahtonsa ja itsemääräämisoikeutensa omassa asiassaan ja hän tekee lopulta ratkaisunsa työ- ja koulutusasioidensa suhteen. Asiakkaan motivaation sekä valmentajan tuen, kannustuksen ja osaamisen yhdistyessä syntyy yleensä varsin kiehtova yhteistyösuhde. Mutta mitä sanoo valmentaja ensimmäiseksi, kun tulee mutkia matkaan ja esimerkiksi, kun se kovalla työllä hankittu työsuhde puretaan? ”Kiitos, kun kerroit. Sovitaanpa uusi tapaaminen.”


Elina Esala
Kiinni työelämään -hankkeen projektisuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Kiinni työelämään -hanke (Kt-hanke)
Kiinni työelämään -hanke on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen oman tuotannon hanke, jota rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto. Hankkeen tavoitteena on saattaa palkkatyöhön tai koulutukseen kohderyhmään kuuluvat työnhakija-asiakkaat sekä kehittää alueen työllisyydenhoidon palveluita ja verkostotyötä. Yhtenä tavoitteena on myös tuottaa elämänmakuista ja ”hieman erilaista virkamiesviestintää”. Hankkeessa työskentelevät kirjoittajan lisäksi toinen projektisuunnittelija Jani Aho sekä projektipäällikkö Tiina Pulju.

