Jatkuva oppiminen on työmarkkinakehityksemme keskeinen haaste

Olemmeko jo pian tilanteessa, jossa työmarkkinoiden suurin haaste ei ole enää pelkästään työttömyyden vähentäminen tai työllisyysasteen nostaminen? Suomessa on jo nyt merkittävä rakenteellinen työllisyyshaaste. Siihen liittyy kysymyksiä osaamisesta, työn saatavuudesta ja toimialojen murroksesta. Tulevaisuudessa vielä suurempaan rooliin nousee rakenteellinen ammattitaidottomuus. Se on siis tilanne, jossa tekijältä ei vain puutu työpaikka, vaan jossa työmarkkinoilla ei ole tarjolla käytännössä ollenkaan tekijän nykyistä osaamista vastaavaa työtä. Tästä syystä jatkuva oppiminen on työmarkkinakehityksemme keskeinen haaste. Kyse on taloudellisesta kilpailukyvystä. (Lähde: Suomesta jatkuvan oppimisen suunnannäyttäjä, Työelämäprofessori Lauri Järvilehdon selvitys jatkuvan oppimisen haasteista ja ratkaisuista teknologiateollisuuden näkökulmasta.)

Tämä haaste on otettava vastaan ja löydettävä siihen uusia koulutuksellisia ratkaisuja. Työelämän muutosten tunnistaminen ja uudenlaiset, osallistumiselle mahdollistavat, koulutukset koskettavat jatkossa meitä jokaista. Osaavan työvoiman saatavuus rajoittaa jo nyt pk-yritysten kasvua Etelä-Pohjanmaalla. Jatkossa työn ja oppimisen mahdollisuudet tulee nitoa saumattomasti yhteen, jotta niillä mahdollistetaan tekijöille oman työosaamisen kehittäminen. Työelämälähtöinen koulutus, jossa osaajan osaamispolut mahdollistetaan työssä, voisi olla yksi ratkaisu. Ratkaisuja hakiessa pitäisi olla kuitenkin rohkeampi, konkreettisiin ratkaisuihin tulisi päästä mahdollisimman pian.

Koulutus voisi olla työnantajalle osaajan sitouttamiskeino

Työllisyyden edistäminen ja muuttuvan työelämän vaatimukset edellyttävät vahvaa panostusta työikäisen aikuisväestön osaamiseen. Jatkossa, työntekijöiden sitouttamisessa yritykseen, tarvitaan uudenlaisia koulutusmetodeja, joita voidaan hyödyntää ja ottaa ne käyttöön työpaikoilla. Yksilöllisiä osaamisvajeita voidaan aina täydentää. Koulutuspolkuja pystytään rakentamaan niin, että polut vastaavat yrityksen tulevaisuuden osaamistarpeita. Jatkuvan oppimisen ydinkysymykseksi on nostettava kysymys oppimismotivaatiosta, painottaen sisäisen motivaation ymmärrystä. Erilaisilla lyhyillä opintokokonaisuuksista koostuvilla koulutusalustoilla osaamista voi päivittää sujuvasti ajasta tai paikasta riippumatta.

Koulutuspolitiikan ratkaisut tulisi olla nopeampia, sillä sen vaikutukset näkyvät viiveellä. Työikäisen väestön koulutustason parantaminen kannattaa kohdistaa ensi sijassa nuoriin, koska koulutus vaikuttaa nopeimmin työllistymiseen.

Heikki Hurrila
Kehittämisasiantuntija / Jatkuvan oppimisen koordinaattori
Yrityspalvelukeskus
Etelä-Pohjanmaa ELY-Keskus

Työllisyyden kuntakokeilujen valmistelu etenee

Koronakriisi on vaikuttanut yhteiskunnassamme monenlaisiin asioihin. Niin myös työllisyyden kuntakokeilujen etenemiseen ja valmisteluun. Kuntakokeilujen aloitus on siirtynyt vaiheittain, mutta nyt hallituksen esitys työllisyyden edistämisen kuntakokeiluista on annettu eduskunnalle 4.6.2020. Kuntakokeilujen ensimmäinen vaihe käynnistyisi 1.1.2021 ja nyt täydennyshaussa oleva toinen vaihe kokeilualueita aloittaisi asiakaspalvelun 1.3.2021, jos eduskunta hyväksyy lakiesityksen.

Kuntakokeilujen täydennyshaku meneillään

Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa kuntien roolia työllisyyspalveluiden järjestäjänä vahvistetaan. Yritys- ja työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirretään kokeilukuntien hoidettavaksi määrärajaksi. Hallitus on luvannut linjata työvoimapolitiikan pysyvästä palvelurakenteesta hallituskauden aikana. Työllisyyden kuntakokeilujen täydentävä haku on auki ajalla 12.5.-26.6.2020. Edellisessä syksyn 2019 haussa kokeiluihin haki yhteensä 30 kuntaa tai kuntaryhmää, joissa on mukana yhteensä 123 kuntaa. Viime syksyn hakuaika todettiin joissakin kunnissa liian lyhyeksi ja valmisteluaika jäi riittämättömäksi. Tämän vuoksi Työ- ja elinkeinoministeriö avasi täydentävän haun kuntakokeiluihin. Uudet kokeilualueet on tarkoitus valita elokuun aikana. Jos kokeiluun osallistuu useampi kunta, toimitetaan yhteinen hakemus. Ensimmäisessä hakuvaiheessa jatkovalmisteluun pääsi Seinäjoen ja Ilmajoen yhteinen hakemus.

Miksi kuntia otetaan mukaan palvelujen järjestämiseen?

Kokeilu liittyy hallitusohjelman tavoitteisiin työllisyysasteen nostamiseksi 75 prosenttiin. Koronan jälkeisessä ajassa tämäkään prosentti ei taida riittää julkisen talouden tasapainottamiseen, joten kaikki voitava työllisyyden edistämiseen on tehtävä laajalla rintamalla. Kokeilujen tavoitteena on tehokkaammin edistää työttömien työnhakijoiden työllistymistä ja koulutukseen ohjautumista sekä tuoda uusia ratkaisuja työvoiman saatavuuteen. Kokeiluissa sovelletaan tehostettua palvelumallia, jossa panostetaan työnhakijan nopeaan kontaktointiin, työttömien yksilölliseen kohtaamiseen ja palvelutarpeen arviointiin. Kokeilun avulla saadaan tietoa siitä, parantaako kuntapohjainen palvelujen järjestäminen työllisyyden edistämisen vaikuttavuutta ja työllisyysastetta. Kokeiluja seurataan säännöllisesti yhteisesti sovituilla mittareilla. Tilastoseuranta toteutetaan kuukausittain, avoimesti ja läpinäkyvästi.

Kokeiluissa yhdistetään valtion ja kuntien resursseja palvelujen toteuttamiseen ja monipuolistamiseen. Kuntien yleisen toimialan puitteissa sosiaali-, terveys-, nuoriso- ja koulutuspalvelut ovat paremmin integroitavissa asiakkaiden palvelutarpeiden tueksi. Kuntien vahvuudet monialaisessa ja -ammatillisessa palvelutuotannossa voivat olla myös sen heikkoudet, jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen heikko resursointi ei riitä palvelujen kysyntään. Kokeilualueet voivat rakentaa omanlaisensa palvelumallin ottaen huomioon julkisia työvoima- ja yrityspalveluja säätelevä lainsäädäntö. Kunnilla on velvollisuus järjestää riittävästi kaikkia kokeilun piiriin kuuluvia palveluja työmarkkinoiden toimivuuden ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi sekä maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi. Jos kunnat onnistuvat yhdistämään lakisääteiset palvelut ja kunnan muut palvelut järkeviksi palveluketjuiksi ja -kokonaisuuksiksi, edistää se kokeilun tuloksissa onnistumista.

ELY-keskus hankkii kunnille osan palveluista

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hankkivat kokeilualueille sellaiset laissa tarkoitetut palvelut, joita kokeilualueen kunnat eivät tuota itse tai yhteistoiminnassaan. Julkisesti kilpailutetut ostopalvelut tuovat tärkeän lisän yritys- ja työvoimapalvelujen tarjontaan. Yksityissektorin palveluntuottajilla on keskeinen rooli täydentää julkisia palveluja omilla asiakasrajapinnoillaan ja innovatiivisilla palveluilla. Julkisen palvelun (valtio ja kunta) ja yksityisen palvelutuotannon yhdistelmillä tuetaan työllisyyden kuntakokeilujen onnistumista tehtävässään.

 

Jari Aaltonen
Yksikön päällikkö
Työllisyys ja osaaminen -yksikkö

Mikä ihmeen PPP?

Tämä PPP ei ole BB-talo, eli maailman tunnetuin realityohjelma Big Brother, vaikka joku niin ehkä toivoisikin. Tämä lyhenne PPP on sanoista Public-Private Partnership, joka tarkoittaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä ei ole uutta, mutta se on noussut uudelleen keskusteluun monessakin yhteydessä.

Aktiivisilla toimilla kohti korkeaa työllisyyttä

Näin otsikoidaan Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa yhtä tavoitetta. Voisin kuvitella, että Säätytalolla olleet asiantuntijat olisivat pohdinnoissaan sivunneet Public-Private Partnership -teemaa, kun miettivät keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Ainakin olisi tullut miettiä, sillä ilman laajaa ja konkreettista yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä ei tätä tavoitetta saavuteta. Viitteitä näistä pohdinnoista löytyy muutamasta hallitusohjelman kirjauksesta. Hallitusohjelmassa on maininta, jossa kuntien roolia työllisyyspalveluiden järjestäjänä vahvistetaan. Työllisyyspalveluiden järjestäminen ja toteuttaminen voidaan sopimuksella antaa yhden tai useamman kunnan tehtäväksi kuntien kanssa tehtyjen sopimusten pohjalta. Lisäksi ohjelmassa todetaan, että työllisyyspalveluiden järjestäjänä toimii julkinen sektori, joka voi tuottaa palveluja yhteistyössä yksityisen ja kolmannen sektorin sekä järjestöjen kanssa. Siis oletukseni vahvistuu, että PPP on ollut taustapohdinnoissa. Ja hyvä niin, koska tähän suuntaan olisi mentävä, jotta työllisyyspalveluiden asiakaslähtöisyys ja vaikuttavuus paranisivat.

Mitä PPP voisi käytännössä tarkoittaa?

Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin on hallituksen tavoite. Sekään ei varmaan tulevaisuudessa riitä, jotta hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet toimivat. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää, että yhä suurempi osa työmarkkinoiden ulkopuolella olevista saadaan työelämään. Se taas ei onnistu vanhoilla keinoilla. Lienee tarpeen tehdä uudistuksia, jotka voivat olla poliittisesti vaikeita, mutta välttämättömiä. Tuskin tältäkään osin vältymme kepiltä ja porkkanoilta oikeassa suhteessa.

Työllisyysasteen nostamisessa PPP-yhteistyö on myös tärkeässä roolissa. Suomessa monilla yhteiskunnan hallinnonaloilla ja toiminnoilla ollaan liian sektorikeskeisiä. Nykylainsäädäntö myös vahvistaa muurien rakentamista eri toimintojen välille. Yhteistyön tekeminen esimerkiksi työllisyys-, terveys- ja sosiaalipalveluissa ei ole helppoa, vaikka se olisi järkevää ja asiakkaiden kannalta välttämätöntä. Maakunta- ja soteuudistus oli kuitenkin hyvä harjoitus purkaa näitä raja-aitoja. Valmistelussa tunnistettiin monia asioita, jotka pitäisivät olla toisin, jotta toiminta olisi tehokkaampaa ja vaikuttavampaa.

Kunnat ovat keskeisessä roolissa sosiaali-, terveys- ja nuorisopalvelujen järjestämisessä ja toimeenpanossa. Kuntien rooli työllisyys- ja elinkeinopalveluissa on merkittävä. Valtio organisoi ja vastaa julkisista työnvälitys- ja yrityspalveluista omalta osaltaan. Mikä näitä julkisia toimijoita näissä toiminnoissa yhdistää? Ainakin huonot resurssit. Työnvälityspalvelujen resursointi on muissa pohjoismaissa valovuoden edellä. Tällainen perustallaaja voisi kuvitella, että Suomessa valtion ja kuntien resurssien parempi yhteiskäyttö voisi tuoda uutta potkua toimintaan. Kun tähän yhteistyöhön otetaan mukaan vielä yksityinen sektori vahvuuksineen, niin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudelle on tarjolla uudenlaisia mahdollisuuksia. Näitä harjoituksia on tehty joskus aikaisemminkin ja nyt niitä ollaan jälleen kehittämässä ns. kasvupalvelupilottien yhteydessä.

Mutta vielä systemaattisempi yhteistyön rakentaminen ja toimintamallien kehittäminen tulisi olla arkea ja laajempaa. Erilaiset kokeilut pakkaavat kuitenkin usein olla varsin suppeita ja haihtua unholaan ajan kuluessa. Sen vuoksi julkisen ja yksityissektorin yhteistyön tueksi tarvitaan lainsäädäntöä, joka antaa perustan toiminnalle eikä jatkuvasti tarvitse miettiä, onko tämä mahdollista tai onko taas joku tietosuojasäännös esteenä järkevälle yhteistyölle. Mutta löytyihän tämäkin kirjaus hallitusohjelmasta – toimeenpanon tueksi säädetään tarvittaessa erillislainsäädäntö. Tarve on arjessa tunnistettu.

Jari Aaltonen
Yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus