Kuten muuallakin Suomessa Keski-Pohjanmaalla tukkipuuta uitettiin aikoinaan kohti alajuoksun sahoja ja tehtaita. Lestijoella uittoa varten tehtiin koskiperkauksia 1910–1940-luvuilla. Uittosääntö vahvistettiin vuonna 1940. Viimeiset tukit uitettiin 1950-luvun lopulla. Toimintaa varten perustettu uittoyhdistys lakkautti itsensä 1970-luvulla. Vesistöjen rakentaminen oli ollut vallitseva suuntaus, mutta 1980-luvulle tultaessa kannanotot luonnon säilyttämisen ja virkistyskäytön kehittämisen puolesta alkoivat yleistyä. Koskiensuojelulaki esti uuden vesivoiman rakentamisen vuodesta 1987 alkaen. Lestijoen vesistön luonnontaloudellinen kehittämissuunnitelma tuli hyväksytyksi laajan ja yksimielisen yhteisymmärryksen myötä vuonna 1989.
Uiton päätyttyä vesistö oli palautettava edeltäneeseen tilaansa valtion toimesta. Lestijoen suunnitelma tehtiin Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirissä. Kalataloudellisille kunnostuksille haettiin lupaa sekä samalla uittosäännön kumoamista vuonna 1991. Eloisaksi kuvaillun katselmustoimituksen jälkeen vesioikeus myönsi luvan ja kumosi säännön. Vesiylioikeus oli samaa mieltä. Asiaa vastustettiin yli sadan henkilön tai yhteisön sekä kahden kunnan voimin. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ei osannut tai halunnut ratkaista kunnostusasiaa, vaan palautti sen tarkempaan suunnitteluun. Elettiin vuotta 1997.
Jokivarren kansaa kuultiin yhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Suunnitelmia tarkennettiin. Kunnostamista vastustettiin edelleen runsaslukuisesti, varsinkin joen alaosalla. Lupaa haettiin vain yläosalle, missä kunnostuksen toteuttaminen arveltiin mahdolliseksi. Lupa tuli KHO:sta saakka, mutta vain kunnostamiselle, sillä uittoperatun alaosan kunnostamatta jättäminen olisi ollut vastavirtainen vesilain kanssa. Asia tuli korjata täydennetyllä hakemuksella. Elettiin vuotta 2005.
Kolmas ja viimeinen luvanhakukierros ei poikennut suuresti edellisestä. Runsaiden muistutusten myötä asia eteni taas päätyyn asti. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lupa Lestijoen alaosan kunnostukselle sai lainvoiman vuonna 2013. Prosessi vesilain yksiselitteisen määräyksen täyttämiseksi kesti 22 vuotta. Sillä aikaa Suomen kaikki muut entiset uittojoet kunnostettiin.
On kirjoitettu, että Keski-Pohjanmaa on perinteisesti ollut vanhoillista seutua. Maanomistusta on arvostettu muutenkin kuin markkina-arvossa. Se on toisaalta hyvä asia. Ihmiset eivät herkästi muuta pois. Kylät pysyvät pitempään elinvoimaisina. Toisaalta muutosten ja uudistusten hyväksyminen on voinut olla vaikeampaa. Varsinkin jos muutokset jotenkin saattavat rajoittaa perustuotantoon nojautuvia elinkeinoja. Ylintä osaa lukuun ottamatta Lestijokivarsi on paljolti maatalouden käytössä. Miten käy maanviljelyn, jos uiton jälkeisen ennallistamisen jälkeen Lestijoen vesi ei enää mahtuisi uomaansa? Tulisiko pahemmat tulvat keväällä ja syksyllä, talvella hyyteet? Kesäisin kalastajat ainakin miehittäisivät rannat. Miten käy muun virkistyskäytön ja muiden arvokkaiden lajien, kun kunnostuksissa suositaan vain kaloja ja erityiseksi mainittua meritaimenta? Kunnostukset tehtiin vuosina 2004–2006 ja 2014–2016. Ei ole aiheutunut mainittavia tulvia, ei hyyteiden lisääntymistä. Äärevöityneet ilmasto-olosuhteet toki aiheuttavat haasteensa, mutta ovat kunnostuksista riippumattomia.
Lestijoen kunnostuksella on ollut pitkä ja kivikkoinen tie. Myös joen erityissuojelu ja Natura-verkostoon liittäminen ovat osaltaan vaikuttaneet asioiden kulkuun. Negatiivissävytteiset valitukset, muistutukset, vastineet ja muut ovat kuohuttaneet ja ehkä synkistäneetkin ihmisten mieliä. Mutta eivät kuitenkaan kaikkien. Luvan haun alkuvaiheessa, talouden matalasuhdanteen aikaan vuonna 1994 (16.2.1994) nimimerkki Varamies pakinoi Lestijoki-lehdessä: ”Lestijoen koskissa on huikeita määriä kiviä ja niiden siirtäminen tarjoaa mukavia kesätyöpaikkoja. Koulutus alkaa kuivaharjoitteluna tennishallissa ja vähitellen siirrytään uimahallin puolelle vesimärkäharjoitteluun. Joen vapauduttua jääpeitteestä ja veden lämmettyä siirrytään koskille tositoimiin’. Pitkän tarinan päätteeksi Varamies kirjoittaa: ’Ihmismielen kuumenemisesta huolimatta jää peittää Lestijoen. Koskikara koskisulassa pujahtaa pinnan alle kirppuja natustelemaan. Saukko vetää kirjolohen jään reunalle ja ristii tassunsa ruokarukoukseen. Syvä rauha syvänteissä.”
Tommi Seppälä
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 