Rajat ylittävää yhteistyötä ilmastonmuutoksessa

Törmäsin äskettäin uutiseen maankohoamisesta Merenkurkun alueella. Uutisen mukaan voi käydä niin, että jäätiköiden sulaessa ja merenpinnan noustessa, maayhteys Ruotsiin jääkin syntymättä. Olisiko se hyvä vai huono uutinen? Yhteys Ruotsiin meillä joka tapauksessa toimii hyvin jo nyt, se on todettu lukuisten videopuheluiden kautta viime aikoina.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen saavat parhaillaan paljon huomiota. Sekä kansallisesti että EU:n tasolla pohditaan, kuinka koronakriisistä selvitään ja kuinka taloudellista elvytystä voidaan toteuttaa ”vihreästi”. Arvioiden mukaan koronavirus voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ennätysmäisesti tänä vuonna, mutta tarkoitus ei ole unohtaa ilmastotavoitteita kriisin jälkeen. Esimerkiksi Suomen hallitus aikoo suunnitella talouden elvytystoimia niin, että ne tukevat vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta.

Peltomaisema, jossa pelto on käännetty syksyllä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vetämä, EU:n Interreg BotniaAtlantica -ohjelmaan kuuluva KLIVA-hanke on mukana tukemassa ilmastotyötä ja paikallisia maaseutuelinkeinoja pitkällä tähtäimellä. Emme toteuta konkreettisia toimenpiteitä, vaan kokoamme tietoa ja osaamista tulevaisuuden päätöksenteoksen tueksi ja pyrimme lisäämään yhteisymmärrystä paikallisten toimijoiden keskuudessa.

KLIVA-hanke käynnistyi puolisen vuotta sitten. Hankkeen voi tiivistää seuraaviin sanoihin:

  • ilmastonmuutos
  • kestävä tuotanto
  • vesien hyvä tila
  • ekosysteemipalvelut.

On arvioitu, että ilmastonmuutoksen myötä ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja kuivuus, lisääntyvät myös Merenkurkun seudulla. KLIVA-hankkeessa tarkastellaan ilmastonmuutoksen paikallisia vaikutuksia Pohjanmaan Laihianjoen ja Västerbottenin Hertsångerälvenin mallialueilla. Kuivuuden ja tulvien lisääntyessä maa- ja metsätaloudessa tarvitaan valmiuksia sopeutua, jotta mahdollisuudet kestävään tuotantoon säilyvät.

Tulvat ja kuivuus eivät vaikuta vain veden määrään, vaan myös veden laatuun. Riskinä on lisääntyvä ravinnekuorma ja happamuus. Erityispiirteenä Pohjanlahden rannikoilla ovat ns. happamat sulfaattimaat. Nämä maat, joutuessaan hapen kanssa tekemisiin, happamoittavat valumavesiä ja lisäävät metallihuuhtoumaa. Kuivuuden tai voimakkaiden ojitusten seurauksena pohjaveden pinta laskee, jolloin uudet maat voivat altistua happamuudelle.

Metsä, joka on tulvaveden vallassa.KLIVA-hanke on suunnattu maa- ja metsätalouden toimijoille sekä muille alueen ihmisille. Kohderyhmään kuuluvat myös viranomaiset ja asiantuntijat, jotka tarvitsevat tietoa neuvonnan ja päätöksenteon tueksi.
Hanketta sitovana teemana ja keskustelun avaajana sidosryhmien kanssa toimii alueen ekosysteemipalvelut eli luonnon meille tarjoamat hyödyt. Ekosysteemipalveluita kartoitetaan ja niiden tulevaisuutta selvitetään  hankkeessa.

 

 

Hankkeen tavoitteina on lisätä 1) paikallisten olojen tuntemista ja 2) vuorovaikutusta hankkeen sidosryhmien kesken. Tuntemalla paikalliset olot osaamme jatkossa valita oikean toimenpiteen oikeaan paikkaan. Hankkeen käytännön toteutus pitää sisällään hydrologian ja vedenlaadun valuma-aluemallinnusta eri ilmastoskenaarioilla. Vuorovaikutuksen pohjalta hankkeessa kehitetään kommunikaatiomalli, jota voidaan hyödyntää tulevissa hankkeissa.

Hanke toteutetaan Suomen ja Ruotsin välisenä yhteistyönä. ELY-keskuksen kumppaneina Suomesta ovat SYKE, GTK, Metsäkeskus ja Åbo Akademi, ja Ruotsista Länsstyrelsen Västerbotten, Skogsstyrelsen, SGU ja Linnéuniversitetet. Yhteistyö maiden välillä ei ole vain verkostoitumista, jota olemme toteuttaneet jo aiempien hankkeiden kautta. Yhteistyö ei ole myöskään vain reissuja rajan toiselle puolelle katsomaan, kuinka asiat siellä tehdään. Haluamme ennen kaikkea oppia yhdessä. Meillä on yhteisiä haasteita, joihin haluamme löytää yhteisiä ratkaisuja.

Lisää hankkeesta voi lukea sivulta https://kliva.org/. Hanke kestää vielä kaksi vuotta, mutta ideat jatkoyhteistyöstä ulottuvat jo tätä pidemmälle. Katsotaan, millaista jatkoa KLIVAlle kehitetään. Ideoita saa esittää!

Mari Lappalainen
Hankekoordinaattori, KLIVA-hanke
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Aloitetaanko totutella tulevaan!?

Jos haluamme pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupenemisen, monimuotoisuutta olisi säästettävä kaikkialla ja myös lisättävä. Tämä koskee niitä luonnonresursseja, joita taloudellisesti hyödynnämme; metsiä, maatalousalueita sekä lähiympäristöä. Maaseutuohjelmaan tarvitaan keinoja, joilla lisätään näiden alueiden luonnon monimuotoisuutta. Nyt tarvitaan mielikuvitusta, innovaatioita ja asiantuntemusta! Ei tarvitse muuttaa koko kulttuuri-identiteettiä ja kääntyä ”vihreäksi”, meillä on perinteemme ja emme halua laittaa heti koko identiteettiämme uusiksi, mutta olemme sopeutuvaisia. Pitäisi löytää luontoa säästäviä vaihtoehtoja, jotka säästäisivät myös kustannuksia tai uhraus olisi niin pieni, että se kannattaisi tehdä pitkällä tähtäyksellä, totutella tulevaan!

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa pitäisi muuttaa niin, että tehostamisen sijaan se kannustaisi maataloutta maapallon kannalta kestävämmäksi. Esimerkiksi! Tuotetaan ruoka sekatiloilla tai tilojen välisessä yhteistyössä, joissa viljellään vuoroviljelyllä yksivuotisia kasveja ja monivuotisia nurmikasveja. Vuoroviljelyssä eri kasvilajit vuorottelevat ja eläimet ja pellot hyötyvät toisistaan. Tämä vähentää riippuvuutta lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista sekä parantaa maaperää että monimuotoisuutta. Halpa teollinen ruoka on halpaa vain kaupassa, mutta ei enää ympäristökustannusten jälkeen. Suomessa useasti ruokakasviksi kylvetty sato menee rehuksi luonnonolojemme vuoksi. Maaseudun tulee sopeutua ja varautua sekä samalla olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Vain siten saadaan turvattua kotimainen ruuantuotanto.

Kuluttaja tekee valintoja ja edellyttää kotimaan tuotannolta. Pitäisi kuluttaa terveellisesti, luontoa suojellen, ilmastoystävällisesti sekä ihmis- ja eläinten oikeuksia kunnioittaen. Pitäisikö luopua lihasta vai olla vain pihi ja syödä lautanen tyhjäksi? Ihmiset eivät pysty syömään nurmea, mutta lehmät pystyvät. Märehtijät muuntavat ruohon lihaksi ja maitotuotteiksi, joilla ihmiset voivat herkutella. Märehtijöiden pitää saada laiduntaa ulkona ja syödä nurmea. Laiduntamalla on mahdollista ylläpitää luontotyyppejä, jotka ovat uhattuja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan laidunneta siten, että se tukisi luonnon monimuotoisuutta. Luomuviljelyssä on tämän lisäksi sellaisia viljelykäytäntöjä, jotka edistävät hiilen sitoutumista maaperään. Esimerkiksi; ravinteiden kierrätys, biologinen typensidonta ja viljelykierto. Maan kasvukunnosta ja multavuudesta huolehtiminen edistää myös maan hiilensidontakykyä. Tällainen pelto kestää myös paremmin sään ääri-ilmiöitä.

Se miten maataloudessa menee, näkyy elintarvikkeiden hintojen lisäksi myös teiden varsilla, kylissä ja peltoaukeilla. Maatalous ja maaseutu tuottavat ruuan ohella myös maisemaa. Vaikka maatilojen lukumäärä on EU:n aikana puoliintunut, niin tuotantoala on pysynyt saman suuruisena. Suurin muutos peltomaisemassa on miltä pellot näyttävät ja mitä kasveja niillä viljellään. Kuitenkin edelleen vain maan viljely kykenee tuottamaan ne piirteet, joiden perusteella tunnistamme alueen maaseuduksi. Suomen verrattain pienialaisia peltolohkoja reunustavat monimuotoisuutta ylläpitävät pientareet ja metsänreunat. Maatilakoon kasvu vähentää pienipiirteistä maisemaa, agraari-idyllin heinäseipäät korvautuvat valkoisilla muovipaaleilla ja luonnonlaitumet rehualoilla tai luonnonhoitopeltonurmilla. Saman tyyppiset asiat on myös kaupungeissa, kun varaudutaan ilmaston muutoksen vaikutuksiin ja panostetaan luonnon monimuotoisuuteen. Nämä panostukset vaikuttavat hulevesiin, tulviin ja edistävät kaupunkilaisten hyvinvointia sekä terveyttä. Tämä edellyttää kasvien kasvua ja niiden tarvitsemien kasvuolosuhteiden huomioimista. Ei riitä jonkin kasvin käyttö ylijäämä alueelle, vaan kasvien kasvu, veden ja ravinteiden kierto sekä maan hoitaminen kytkeytyvät yhteen.

Viljelijän toimenkuva on laajentumassa ruuan tuottajasta maaseudun ja maapallon hoitajaksi. Suomessa on jo olemassa maataloustuottajia, joiden päätyönä on luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sekä alkuperäisrotuisten eläinten geenien säilyttäminen. Tavallinen viljelijä on myös huolissaan ilmastosta ja luonnon monimuotoisuudesta, mutta ei voi laittaa koko ajatusmaailmaansa ja valitsemaansa tuotantosuuntaa uusiksi. He valitsevat mahdollisuuksien mukaan ympäristötoimia, kuten kasvipeitteisyys, valumavesien käsittely, ravinteiden kierrätys ja peltoluonnon monimuotoisuus. Ehjiin monivuotisten kasvien pientareisiin on koulutuksissa kannustettu koko EU:n ajan, mutta vieläkin niissä on puutteita. Puutteet ovat vesiensuojelullisia ja eivät myöskään edistä luonnon monimuotoisuutta!

Kestävää elämäntapaa voi toteuttaa sekä kaupungissa että maalla! Tämä edellyttää tietoa ympäristössä tapahtuvista muutoksista, oman osuuden ymmärtämisestä ja valmiutta löytää uusia toimintamalleja niin omaan elämään kuin esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiselle.

Pekka Länsivierto
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus