Metsät vesienhoidossa

Metsillä on tärkeä rooli vesienhoidossa, kun etsitään sopeutumiskeinoja ilmastonmuutokseen. Metsien hiilinielukeskustelu on pinnalla, mutta samanaikaisesti metsistä saadaan muita hyötyjä. Metsät estävät eroosiota, suojaavat vesistöjä, tasoittavat virtaamia, tarjoavat hyvinvointia ihmisille ja turvaavat luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuus ylläpitää elinympäristöjen kestävyyttä ja sopeutumiskykyä.

Metsät tulevat muuttumaan

Ilmaston lämpeneminen pidentää kasvukautta lämpötilan suhteen, mutta valo ei lisäänny. Leudot talvet saattavat kuluttaa puiden energiavaroja niin, että seuraavan kesän kasvu kärsii. Puut ovat pitkäikäisyytensä vuoksi huonoja sopeutumaan nopeisiin muutoksiin. Siksi on tärkeä pohtia toimenpiteiden vaihtoehtoja jo nyt. Aloittaa voi vaikka puulajin valinnasta ja hakkuutavoista. Suosimalla sekametsiä tuetaan monimuotoisuutta ja kohennetaan metsien virkistysarvoja. Mutta mitä pitäisi tehdä suometsissä?

Suometsiä tutkitaan

Suometsien toimenpiteissä on tunnistettava suotyyppien kirjo ja suunniteltava toimet niiden mukaan. Jatkuvan kasvatuksen menetelmät auttavat turvaamaan hiilivarastoja ja ehkäisevät vesistökuormitusta. Lisätietoa tarvitaan, kuinka kestävät vaihtoehdot saadaan parhaiten käyttöön. Käynnissä on tutkimus, jolla selvitetään metsänomistajien näkemyksiä metsätalouden vesistövaikutuksista (helsinki.fi). Myös osa Etelä- ja Keski-Pohjanmaan metsänomistajista on saanut kyselyn vastattavakseen. Tuloksia tarvitaan uusien taloudellisten tukien ja neuvontapalvelujen kehittämisessä.

Suometsien kestävä käyttö vaatii huolellista suunnittelua. Toimenpiteet, jotka liittyvät ravinne- ja vesitalouden säätelyyn, onnistuvat parhaiten useiden tilojen yhteistyönä. Tarpeettomia toimenpiteitä tulee välttää. Tavoitteena on vesien tehokkaan poisjohtamisen sijaan hidastaa veden virtausta siihen sopivilla alueilla. Olemassa oleva puusto auttaa pohjavedenpinnan säätelyssä. Aivan äskettäin on koottu yhteen kokemuksia ja esimerkkejä jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmistä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta (metsakeskus.fi).

Metsien monien käyttötarkoitusten yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää. Erilaisia tavoitteita voi toteuttaa myös yhden metsätilan sisällä. Se voi tarkoittaa, että eri puolilla metsätilaa sovelletaan erilaisia metsänhoidon menetelmiä. Metsien käytön haasteena on meillä kuitenkin metsätilojen pirstoutuminen ja suometsien suuri osuus. Pirstaleisuus aiheuttaa, että omistajia on paljon ja yhteishankkeiden suunnittelu vie aikaa.

Vesiensuojelussa on tekemistä

Nouseva huoli ilmaston muuttuessa on vesien tummuminen. Yhtenä aiheuttajana on metsien ojitukset, jotka ovat lisänneet humuksen huuhtoutumista. Lämpötilan nousu kiihdyttää orgaanisen aineen hajotusta ja sitä kautta tummumista. Tumma vesi varastoi lämpöä ja lisää haittoja entisestään. Eri tekijöistä aiheutuvat haitat kärjistävät toistensa vaikutusta. Huolehditaan siis metsistä, mitoitetaan vesiensuojelun ratkaisut vastaamaan tulevia muutoksia ja vältetään ojien kaivua!

Mari Lappalainen
Ilmastoasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Sukellus valuma-aluelähtöisen vesiensuunnittelun ja toteutuksen pullonkauloihin

On kevät 2022 ja jokavuotinen vuori kiivettävänä, kesätöiden hakeminen. Silmään iskee ELY-keskuksen tarjoama harjoittelijapaikka valuma-aluesuunnittelun pullonkaulojen selvityksestä ja saan tuntuman, että paikka sopisi minulle, tiedänhän sentään mikä on valuma-alue ja mikä on pullonkaula niin kuinka pieleen se voi mennä? Niin vain sattuikin, että pääsin haastatteluun ja siitä minut vielä valittiinkin paikkaan, ihan mahtavaa!

Pää vielä pyörällään lähdin pakkaamaan pehmolelut ja muut tarvittavat tavarat kassiini, ja muutto rakkaasta Turusta tulikin yllättävän nopeasti vielä tuntemattomaan Vaasaan. Minulla on paraillaan loppurutistus menossa geologian opinnoissani Åbo Akademissa, minkä takia päätinkin irtisanoa asuntoni Turussa ja sukeltaa valuma-aluesuunnittelun ja toteutusten pullonkauloihin Vaasaan, ilman paluulippua.

Perehdytys ja töiden alku Vaasan toimistolla

Kesätyöt alkoivat 2. toukokuuta, ja ilokseni samaisella osastolla aloitti kolme mahtavaa kesätyöntekijää minun lisäkseni. Yksin ei siis tarvinnut ihmetellä uuden työpaikan haasteita. Vakituiset työntekijät olivat vastaanottavia ja päästiinkin harjoittelijoiden kanssa nopeasti mukaan porukkaan. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, että kuinka hyvin minut on osallistutettu talon toimintaan ja sain nopeasti tunteen, että olen osa ryhmää enkä vain tuleva ja menevä kesätyöntekijä.

Aloituspäivänämme ELY siirtyi uuteen hybridimalliin, jonka myötä työntekijät saivat palata toimistolle pitkään jatkuneen etätyöskentelyn jälkeen. Tästä seurasikin aika moinen vilske, ja kahvipöydät täyttyivät iloisista naamoista jälleennäkemisten merkeissä. Opiskeltuani etänä viimeiset kaksi vuotta, oli uusien työkavereiden tapaaminen kasvokkain virkistävää ja voimaannuttavaa myös minulle.

Valuma-aluesuunnittelun ja toteutuksen pullonkaulojen selvittäminen

Kattavien perehdytysten ja koulutusten jälkeen aloitin omat työtehtäväni, missä tehtäväni oli selvittää valuma-aluetasoisen vesiensuunnittelun pullonkauloja pienimuotoisen projektin yhteydessä. Työssä selvitettiin siis valuma-aluelähtöisten vesistösuunnittelun haasteita suunnittelusta toteutukseen. Valuma-aluelähtöisen vesiensuunnittelun tavoitteena on monitahoisesti parantaa valuma-aluelähtöisesti vesistöjen kuntoa ja vähentää niistä virtaavia kuormituksia valuma-alue tasolla. Aihe oli minulle suurilta osin aivan uutta ja sainkin satsata paljon taustatietojen lukemiseen ja byrokratian sokkeloiden selvittämiseen.

Eri keinoja vaikuttaa veden määrään ja laatuun kokonaisvaltaisessa vesienhallinnassa.
Lähde: Vesi.fi

Pullonkauloja lähdettiin selvittämään etähaastattelujen avulla ja haastateltavina oli maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamia maa- ja metsätalouden vesienhallinnan avustusta saaneita hankkeita, jotka ovat osa vesiensuojelun tehostamisohjelmaa 2019-2023.

Yhteensä 11 hanketta haastateltiin selvityksessä. Haastattelin yksin vesistösuunnittelun ammattilaisia, ja näin aiheeseen tuoreena harjoittelijana tilanne olikin hieman vatsaa vääntävä, onneksi tästäkään ei tarvinnut selvitä aivan yksin. Apunani oli erittäin avulias ja energinen ohjausryhmä koostuen asiantuntijoista niin EPO- VAR- sekä POP-ELY:stä keiden avulla kysymykset laadittiin etukäteen.

Haastattelut sujuivat mielestäni hyvin, vaikka välillä tulikin hieman kiusallisia hetkiä oman kokemattomuuteni takia, taidokkaasti harjoittelija titteliä kilpenä pitäen ohitin nämäkin vaikeudet. Haluan uskoa, että haastateltavatkin saivat pohdittavaa ja uusia näkemyksiä haastatteluista ja moni kyselikin innolla raportin ilmestymisaikataulua päästäkseen lukemaan muiden hankkeiden pullonkauloja. Tulokset osoittavat, että isoimmat pullonkaulat koostuvat vaikeuksista maanomistajien kanssa, suunnittelijoiden puutteesta sekä yleisen viestinnän vajaudesta. Yhtä hankevastaavaa lainaten: ”vesienhoito on psykologiaa ja diplomatiaa”, tämä osoittautui aivan todeksi.

Kuva: Vesiensuojelun tehostamisohjelman vuosiraportti 2020.

Tärkeimmäksi opikseni tästä työstä, sekä yleisesti ELY:llä työskentelystäni korostaisin viestinnän tärkeyttä. Ilman oikeanlaista viestintää on vaikea saada työtä aikaiseksi, oli yhteistyökumppani sitten maanviljelijä, kollega tai muu yhteistyökumppani. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja yhteistyön takaamiseksi tarvitaan vuorovaikutteista viestintää, oli tehtävä mikä vain.

Jarkko Linnamaa
Harjoittelija
Vesistöyksikkö, tulvasuojelu- ja peruskuivatusryhmä
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet -hankkeen hienot tulokset monien uhanalaisten lajien ja vesiluonnon hyväksi

Valtakunnallinen Freshabit LIFE IP -hanke käynnistyi vuonna 2016 ja tulee päätökseen tänä syksynä. Yksi hankkeen kahdeksasta osahankkeesta oli Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet, johon kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Pohjanmaan joet -hanketta (katso kaikki toimijat alueella linkistä) toteutettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen koordinoimana ja monen tahon yhteistyönä. Sen puitteissa tehtiin paljon erilaisia toimenpiteitä jokien, järvien ja pienvesien hyväksi.

Isojoen purokunnostukset ja vaellusesteiden poisto – meritaimen nousee Isojoen latvaosiin lähes 100 vuoden jälkeen

Lapväärtin-Isojoella kunnostettiin virtavesiä muun muassa luomalla lisääntymisalueita meritaimenelle sekä poistettiin vaellusesteitä joista ja puroista. Lapväärtin-Isojoki on eteläisen Suomen merkittävin meritaimenjoki. Joen meritaimen on alkuperäistä kantaa ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Isojoki, kuten moni muukin joki, on aikoinaan muokattu patoamalla ja perkaamalla. Vaellusesteiden poiston lisäksi meritaimen tarvitsee sopivia kutupaikkoja, joita ei peratussa uomassa ole ilman kunnostustoimenpiteitä. Taimen on tärkeä sateenvarjolaji, jonka suojelusta hyötyy moni muukin laji ja lisääntyäkseen sen täytyy päästä vaeltamaan makeaan virtaveteen.

Yksi Pohjanmaan jokien laajimmista ja merkittävimmistä toimenpiteistä oli Villamon patoalueen kunnostus ja padon poisto, joka tehtiin yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja maanomistajien kanssa. Villamon pato oli Isojoen pääuoman viimeinen täydellinen nousueste ja sen poistaminen merkitsi lähes 80 kilometrin matkan avautumista muun muassa meritaimenelle. Kunnostus valmistui vuonna 2018 ja vuosien 2019–2020 aikana toteutettiin Lapväärtin-Isojoen taimenseurannat ja -tutkimukset. Yksi seurantakeinoista oli radiotelemetriaseuranta, joka tuotti runsaasti tietoa meritaimenien vaelluksesta ja levittäytymisestä Lapväärtin-Isojoen eri osiin. Merkittävä havainto oli meritaimenen nousu kutemaan Isojoen kirkonkylän alueelle, ohi kunnostetun Villamon patoalueen.

Villamon patoalue. A) Ennen kunnostuksia (v. 2016), b) vaelluseste poistettu (v. 2017), c) patoalueen kunnostus valmis (v. 2018). (Kuvat: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri on toteuttanut useita purokunnostuksia talkootyönä Freshabit-hankkeen puitteissa Isojoella ja Karvianjoella. Yksi kokeiltu kunnostusmenetelmä oli runsas luonnonpuun lisääminen purouomaan, joka toteutettiin maanomistajien kanssa vuonna 2016. Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus ovat tehneet purokunnostusten seurantaa useassa kohteessa ja alustavat tulokset ovat olleet lupaavia. Puukunnostus parantaa perattujen ja voimakkaasti hiekottuneiden metsäpurojen pidätyskykyä ja puroekosysteemiä.

Raakkujen eli jokihelmisimpukoiden kannan elvyttäminen

Ähtävänjoella toimenpiteet keskittyivät ikääntyneen ja radikaalisti vähentyneen jokihelmisimpukka- eli raakkukannan elvyttämiseen. Raakku kuten meritaimenkin on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Se on virtavesiemme tärkeä avainlaji ja raakun esiintyminen kertoo myös vesien hyvästä tilasta. Huonokuntoisia raakkuja siirrettiin vuosien 2016 ja 2017 aikana kuntoutumaan Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Syksyllä 2018 parempien olosuhteiden ja hyvän ravinnon ansiosta raakut alkoivat tuottaa toukkia, jotka kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla. Kesällä 2019 ne aloittivat elämänsä pieninä simpukoina. Lisääntyminen on onnistunut useana vuonna peräkkäin ja pieniä raakun poikasia on syntynyt paljon. Esimerkiksi kesäkuussa 2021 siirrettiin Konnevedeltä Ähtävänjoelle noin 1200 vuonna 2019 syntynyttä raakkua. Pikkuraakkuja on siirretty tutkimusasemalta kasvatuslevyissä ja soralaatikoissa jatkokasvatuskokeisiin kotijokeensa.

Seuranta on antanut hyviä tuloksia, pikkuraakut ovat kasvaneet hyvin ja kuolleisuus on ollut alhaista. Kun raakut ovat kasvaneet herkimpien elinvuosiensa yli, noin 2–5 vuoden ikäisiksi, ne voidaan vapauttaa kasvamaan niitä varten kunnostetuille kohteille. Kasvatuskokeet ovat antaneet myös tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää muun muassa Lapväärtin-Isojoella käynnistyneessä Life-Revives -hankkeessa. Alla kuvia raakunpoikasista kasvamassa soralaatikoissa ja kasvatuslevyissä. (Kuvat: Kari Saari ja Eero Mäenpää)

Lintuvesien tilan parantaminen

Myös taantuneet lintuvesikohteet ovat olleet hankkeen kunnostuslistalla. Pohjanmaan jokien alueella näitä kohteita ovat Evijärven Jokisuunlahti ja Blomträsket Kristiinankaupungissa. Molemmat kohteet ovat suojeltuja linnustonsa vuoksi ja kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Lintujärvien rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat merkittävä tekijä lintukantojen romahtamiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Avovesialueiden niitto ja ruoppaus sekä suojaisia pesäpaikkoja tarjoavien keinosaarten ja luotojen rakentaminen ovat lintuvesikunnostuksen tärkeimpiä toimia. Muun muassa näillä toimilla voidaan auttaa monia uhanalaisia ja taantuneita lintulajeja, kuten heinätaveja, punasotkia ja monia kahlaajalajeja. Toimenpiteitä jatketaan HELMI-ohjelmassa vuoteen 2030 saakka. Lintuvesistä ja niiden kunnostuksesta voit lukea lisää Lintuvedet – umpeenkasvun uhan alta kukoistaviksi lintuparatiiseiksi blogista.

Valuma-alue ratkaisevassa osassa

Metsähallituksen luontopalvelut ennallistivat metsäojitettuja soita Isojoen ja Karvianjoen latvoilla yhteensä 180 hehtaarin alueella sekä Haapakeitaan suojelualueen keskellä sijaitsevan Haapajärven vedenpintaa nostamalla. Näillä toimilla pystytään palauttamaan alueiden monimuotoisuutta ja pidättämään valumavesiä. Suomen metsäkeskus on suunnitellut Isojoen latvaosien alueelle vesiensuojelu toimenpiteitä, joilla vähennetään metsätalouden aiheuttamaa kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Toimenpiteet toteutetaan Kemera-tuella.

Laskeutusallas Isojoen Riitaluomalla. (Kuva: Erika Saarenpää)

Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen tärkeää

Nuoremmalle sukupolvelle monet ennen tavalliset ja elinvoimaiset lajit ovat saattaneet jäädä vieraiksi, kun lajien kannat ovat vuosikymmenien saatossa taantuneet tai niiden pääsy luontaisille elinalueilleen on estetty. Lajien säilymisen ja vesiluonnon tilan turvaamiseksi tarvitaan työtä jatkossakin ja tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Mukaan olisi hyvä saada myös lisää uusia toimijoita, sillä vain yhteistyöllä voimme saavuttaa nämä päämäärät. Freshabit-hankkeen yksi tärkeimpiä tavoitetta on ollut tietoisuuden, verkostojen ja yhteistyön lisääminen, jotta myös tulevat sukupolvet saavat nauttia monimuotoisesta vesiluonnosta. 

Sirpa Jokipii
Vesistökunnostusryhmän viestinnän harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Metsäojitus – hoidathan paperiasiat ensin kuntoon!

Pohjalaismaakunnissa on perinteisesti kuivattu maita niitä ojittamalla. Erityisen aktiivista ojitustoiminta oli sotien jälkeen 50-luvulla, kun puuta tarvittiin teollisuuden, ja maata peltoviljelyn, käyttöön. Viime vuosina kuivatustoiminta on jälleen vilkastunut, varsinkin soistuneilla alueilla on tarvetta saada metsää kasvamaan enemmän ja nopeammin. Suurin osa ojitushankkeista on ennestään ojitettujen alueiden kunnostusojituksia, mutta viime aikoina on ojitussuunnitelmia laadittu enemmän myös luonnontilaisille soille. Samaan aikaan turpeen polton väheneminen ja Euroopan tilanne, Venäjän hakesaatavuuden heikentyessä, ovat vaikuttaneet Suomessa energiapuun käytön nopeaan kasvuun, mikä on lisännyt hakkuiden määrää. Tilanne saattaa vaikuttaa lähikuukausina myös ojitushankkeiden lisääntymiseen.

Kuivatusvesien mukana huuhtoutuu kiintoainetta, humusta ja happamilla alueilla myös raskasmetalleja. Viimeisimpien tutkimusten mukaan metsäojitusten vesistövaikutukset ovat suuremmat ja pitkäkestoisemmat kuin mitä aiemmin on arvioitu. Pohjanmaan alueella, Perämereen laskevilla ojitetuilla alueilla, vaikutukset ovat isoimmat, samoin Kainuun maakunnassa, jossa vaikutukset kohdistuvat järvivesistöihin. Näillä alueilla tulisi ojitushankkeiden vesiensuojelu suunnitella huolella. Metsäojitukset lisäävät myös haitallisia ilmastovaikutuksia, varsinkin turvemailla. Näistä on saatavilla vielä varsin vähän tutkimustietoa.

Ojituksen hyödyt ja haitat tulee tarkkaan miettiä

Ojituksesta saatava hyöty tulisi ottaa huomioon niin, että ojitukset olisi kohdennettava ensisijaisesti metsäalueille, joilla hehtaarikohtainen puun kasvu hyötyy kuivatuksesta merkittävästi. Ennestään ojittamattomien tai aikanaan ojitettujen, osin jo luonnontilaisten soiden ojittamista tulisi välttää. Puuston kasvu ei näillä alueilla hyödy kuivatustoimenpiteistä, päinvastoin ojitukset kuormittavat humuksellaan paitsi vesistöjä, vapauttavat ilmaan maahan sitoutunutta hiiltä ja köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Vesistöjen latvaosille sijoittuessaan ne myös lisäävät tulvariskejä. Ojitussuunnitelmien vesiensuojelutoimenpiteillä, kuten lietekuopilla, laskeutusaltailla sekä pintavalutuskentillä, on ratkaisevaa merkitystä ojitusten aiheuttamien vesistövaikutusten vähentämisessä. Myös ojitusajankohdalla ja ojitussyvyyksillä voidaan vähentää kuormitusta.

Ojitus on ilmoituksenvaraista toimintaa

Ojitus on ollut vesilain nojalla ilmoituksenvaraista toimintaa jo vuodesta 2011. Ilmoitusvelvollisuus saattaa kuitenkin olla metsänomistajalle yhä tuntematon käsite. Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on aina tehtävä ilmoitus alueelliselle ELY-keskukselle vähintään 60 vrk ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Ojitukseksi katsotaan myös kunnostusojitukset. Vähäisenä ojituksena pidetään esimerkiksi pienehkön metsäkappaleen ojitusta, rakennuspaikan kuivattamista ja siinä ojan tekemistä omalle maalle, vähäisen peltolohkon ojittamista tai peltolohkon täydennysojittamista tai salaojitusta. Happamilla sulfaattimailla ja pohjavesialueilla tehtävät ojitukset ovat aina ilmoituksenvaraisia. Myös ojitusmätästykset saattavat vaatia ilmoituksen.

Ilmoituksen saatuaan ELY-keskus tarkistaa tarvittavat tiedot, pyytää mahdollisesti lisätietoja ja arvioi hankkeen vesilain mukaisen luvan tarpeen. Mikäli kyseessä on esimerkiksi laaja ojitus, alapuolinen vesistö on heikossa tilassa tai se on erityisen herkkä vesistö, kalataloudellisesti arvokas tai ojitusalue sijaitsee happamilla sulfaattimailla voi lupakynnys ylittyä. Tällöin hankkeesta vastaavan on haettava ojitukselle lupaa aluehallintovirastosta. Suurimmassa osassa ilmoituksia lupaa ei tarvita, vaan ELY-keskus antaa ilmoituksesta lausunnon. Hankkeeseen ei voida ryhtyä ennen kuin 60 vrk ilmoituksen tai sen täydennyksen jättöajasta on kulunut.

Hyvin laadittu metsätaloussuunnitelma ohjaa kokonaisvaltaisesti metsien tilakohtaista käyttöä ja hoitoa sekä myös ojituksia. Metsätaloussuunnitelmaa toteuttava ja asiantuntevasti vesiensuojelutoimenpiteet huomioiva hankekohtainen ojitussuunnitelma nopeuttaa myös asian eli ojitusilmoituksen käsittelyä ELY-keskuksessa.

Lue lisää:

• Maankuivatuksesta ja ojituksesta (www.ymparisto.fi)
• Ojituksesta ilmoittaminen (www.suomi.fi)

Anne Polso
Vesien ja maatalouden ympäristönsuojeluryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vesistökunnostuksilla nostetta alueelliseen vetovoimaan

Käsillä oleva koronapandemia on kaikista haittapuolistaan huolimatta myös osoittanut jälleen vahvasti sen, että luonto ja sen tarjoamat elämykset ovat suomalaisille tärkeitä. Erilaisten luontokohteiden ­­– kuten kansallispuistojen ja retkeilyalueiden – parkkipaikat ovat olleet ajoittain ääriään myöten täynnä, ja turvaväleistä on saanut pahimmillaan huolehtia myös pitkospuilla kulkiessaan. Kuntien ja kaupunkien omat lähiluontokohteet ovat osaltaan jakamassa tätä painetta pois suosituimmilta kohteilta ja niiden merkitys on viime aikoina kasvanut valtavasti. Myös vesillä liikkuminen ja kalastusharrastajamäärät ovat korona-aikana selvästi lisääntyneet.

Erilaisissa alueellista vetovoimaa selvittävissä tutkimuksissa kärkisijoilla keikkuvien paikkakuntien suurimmiksi vahvuuksiksi mainitaan lähes poikkeuksetta ympäristötekijät. Alueen yleisen kasvun ja kehityksen, kuten työllisyystilanteen ja työpaikkojen määrän, alueen sijainnin sekä mm. perhepalveluiden luomien vetovoimatekijöiden lisäksi voidaan varsin perustellusti sanoa, että ympäristön tarjoamia ekosysteemipalveluita ei voida tässä yhteydessä ohittaa olankohautuksella.

Vesistöt ovat oleellinen osa suomalaista luontoa, missä tahansa liikutaan. Sehän on kaikille meille selvää. Se, että vesistömme tarvitsevat monin paikoin erilaisia hoito- ja kunnostustoimia, ei taas välttämättä ole jokaiselle niin päivänselvä juttu. Etenkin länsi- ja eteläosissa maatamme iso osa järvi- ja jokivesistöistä on ekologiselta tilaluokitukseltaan hyvää huonommassa tilassa. Rannikkovesistämme vain 13 prosenttia on hyvässä tilassa, erinomaisessa tilassa niitä ei ole lainkaan. Suurimmat ongelmat vesistöissämme liittyvät valuma-alueiden maankäytöstä johtuviin kiintoaine- ja ravinnekuormituksiin sekä jokivesistöissä etenkin vesirakentamiseen ja uomaperkauksiin. Jottain tarttis tehrä, tokaisi entinen valtionpäämieskin aikoinaan, ja nyt siihen on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet Vesiensuojelun tehostamisohjelman myötä. Ohjelman toimilla vähennetään maatalouden ravinteiden päästöjä vesiin, lisätään vesistöjen kunnostushankkeita ja vähennetään haitallisten aineiden päästöjä kaupunkien ja taajamien lähivesiin. Pelkästään vesistökunnostushankkeiden toteutukseen ja erilaisten kunnostusverkostojen luomiseen on varattu ohjelmasta 20 miljoonaa euroa vuosille 2019–2023.

Kunnilla ja kaupungeilla on vesi- ja maaomaisuutta, joiden käytössä ja hoidossa tulisi tasapainoilla eri näkökulmien välillä. Maisema-arvot, taloudellinen tuottavuus, viihtyisyys, virkistyskäyttö, luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelu ovat vain osa näistä tekijöistä, joita päätöksenteossa tulee puntaroida. Julkinen sektori voi kuitenkin toimia vastuullisena tiennäyttäjänä vesiensuojelun ja luontoarvojen huomioimisessa ja samalla kohentaa vetovoimaansa, jolla houkutella uusia asukkaita ja yritystoimintaa alueelle. Monet uudet ja nykyiset kuntalaiset arvostavat varmasti sitä, että luontoarvot näkyvät kunnan konkreettisessa toiminnassa ja päätöksissä. Vesistöjen kunnostustoimista kannattaa viestiä näkyvästi ja aktiivisesti ja ottaa tarjolla olevat helpot imagohyödyt irti. Samalla tullaan antaneeksi tärkeää viestiä ja esimerkkiä myös yksityisille maanomistajille sekä muille toimijoille vesistöjen kunnostustoimien tarjoamista eduista. Ehkäpä käsillä oleva muutos ihmisten arjessa lisääntyvine etätöineen kääntää muuttovirrat ainakin jossain määrin kaupungeista kohti väljempiä ja kunnostettuja vesiä!

Riku Palo
Vesienhoidon asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus