On hyvä varautua ja valmistautua, vai mitä?

Ympärillämme tapahtuu sellaisia asioita, joita meistä kukaan ei olisi voinut edes kuvitellakaan tapahtuvan vielä muutama vuosi sitten. Ensin maailman yli pyyhkäisi pandemia ja nyt Suomen lähistöllä, Euroopan tällä laidalla, käydään järkyttävää sotaa. Molempien kriisien välittömät seuraukset näkyvät ja tuntuvat jokaisen suomalaisen arjessa ja elämässä. Lieneekö syy viimevuosien maailmanlaajuisissa kriiseissä vai missä, mutta varautuminen- ja valmius -termit ovat yhä enemmän kaikkien meidän huulillamme.

ELY-keskusten rooli ja tehtävät ovat valmiudessa ja varautumisessa merkittävät

ELY-keskuksille on normaalin lainsäädännön ja tulosohjauksen kautta määritelty monia varautumistehtäviä, kuten esimerkiksi tiestön käytön ja logistiikan turvaaminen, ajoneuvojen ja työkoneiden varaaminen, varautuminen ympäristö- ja luontovahinkoihin, vesihuollon turvaaminen, tulvariskien hallinta sekä patoturvallisuus. Tehtävämme vain lisääntyvät, jos tutkitaan valmiuslain (www.finlex.fi) kautta ELY-keskusten tehtäviä ja vastuita.

Kriisit eivät tunne yleensä rajoja

Pandemiat, ympäristöonnettomuudet, tulvat, rajuilmat, sodat, poikkeustilanteet ja muut kriisit harvoin tuntevat rajoja. Ei pandemia tai tulva yleensä pysähdy kunnan tai maakunnan rajalle. Siksi varautumisessakin on erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä yli maantieteellisten rajojen ja myös ehdottomasti eri viranomaisten ja muiden toimijoiden kesken.

Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten ja TE-toimistojen johtoa ja valmiuspäällikkö Jaakko Pukkinen vasemmalla.

ELY-keskukset ovat ottaneet yhteistyössä aimo harppauksen pohjalaismaakunnissa. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskuksille ja TE-toimistoille palkattiin viime vuonna yhteinen valmiuspäällikkö Jaakko Pukkinen. Pari viikkoa sitten vietimme oikein valmiustyön viikkoa. Ensin kokoonnuimme valtakunnallisinkin voimin Vaasaan pohtimaan maatalouden huoltovarmuutta ja sitä, millaisia suunnitelmia siihen sektoriin olisi syytä luoda mahdollisia poikkeusoloja varten. Samalla viikolla kokoonnuimme lisäksi Kauhavan lentosotakoululle valmiusseminaariin. Yhdessä pohjalaisten ELY-keskusten ja TE-toimistojen väen kanssa pohdimme niitä, ihmisten arkipäivään vaikuttavia, asioita, jotka ELY-keskuksen ja TE-toimiston vastuulle kuuluisivat poikkeusoloissa valmiuslain mukaan. ELY-keskusten ja TE-toimistojen johdon ja asiantuntijoiden yhteistyöryhmissä pohdimme konkreettisia toimia erilaisiin tilanteisiin ja skenaarioihin liittyen.

Todelliset kriisit koettelevat aina organisaatioita ja henkilökuntaa. Jotta voimme hoitaa laissa määrätyt tehtävämme, on meidän mietittävä johtamisketjut, sijaistukset, käytännön järjestelyt ja muut suunnitelmat kuntoon. Yksi seminaarien tärkeitä tavoitteita oli myös löytää ne kysymykset ja kohdat, joihin ei ole vielä ratkaisua tai joihin täytyy löytää ratkaisut ja vastaukset ylemmältä taholta, kuten ohjaavilta ministeriöiltämme. Valmiuslakia ollaan päivittämässä, joten nyt on hyvä hetki miettiä yhdessä, miten sitä tulisi päivittää ja missä kysymyksissä täytyy yhdessä pohtia järkeviä ratkaisuja.

Hyvin suunniteltu on puoliksi hoidettu

Myös viestintä on kriisien hoidossa aivan avainasemassa. Miten viestit moderneilla välineillä ja nykyaikaisissa kanavissa, jos sähköt ja tietoliikenneyhteydet ovat poikki. Pakko myöntää, että vaikeaa on, mutta tällaisia asioita täytyy silti pohtia. Kriisitilanteissa saattavat myös viestien kohderyhmät vähän normaalista poiketa. Ja viestinnälle voi tulla monenlaisia rooleja pelkän tiedotuksen ja tiedon välityksen lisäksi.

Vaikka kysymyksiä valmiusseminaareista jäi paljonkin auki, olivat yhteiset pohdinnat äärettömän hyödyllisiä myös viestinnälle. Vaikka emme olekaan vielä täysin valmiita, olemme kuitenkin pidemmällä kuin aiemmin.  Sanotaanhan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllä me pohjalaiset pärjätään, kun käytetään maalaisjärkeä ja hoidetaan hommat kuntoon yhdessä. Se, mitä voidaan suunnitellaan etukäteen ja loput sovelletaan, kuten viisaammat ovat todenneet.

Camilla Juntunen
Johdon tuen ja viestinnän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Padot, kalat ja vesien hyvä tila

Maamme vesistöissä on runsaasti erilaisia padottavia rakenteita. Patoja on rakennettu vuosisatojen ajan moniin eri tarkoituksiin: johtamaan vettä myllyihin ja sahoihin, tuottamaan vesivoimaa, mahdollistamaan vesien säännöstelyä ja edistämään uittoa, tulvasuojelua, vesihuoltoa ja virkistyskäyttöä. Patojen rakentamisen myötä on menetetty laajoja koskialueita ja estetty niin ihmisten kuin vesieliöstön vapaa liikkuminen vesireittejä pitkin.  

Pohjalaisjokien padottavista rakenteista suuri osa on tehty myllyjä ja sahoja varten yli sata vuotta sitten. Kuvassa Kyrönjoen kevättulvan 2021 osittain vaurioittamia Hypäjänkosken vanhoja patorakenteita Isossakyrössä. Kalojen kulun parantamista patoalueen ohi suunnitellaan Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten yhteistyönä. 

Jokilaaksojemme erilaisten patojen tilannetta on kartoitettu viime vuosina ja löydetty paljon vanhoja patorakenteita, joilla ei ole enää käyttöä. Esimerkiksi Kyrönjoella kartoitettiin kesällä 2020 noin 40 myllyihin ja sahoihin liittyvää padottavaa rakennetta, mutta käytössä oli enää vain yksi mylly. Useat vanhat padot ovat olleet käyttämättöminä niin pitkään, että rakenteiden omistussuhteista ei ole enää varmaa tietoa. Raportti Kyrönjoen alueen padoista: https://vesienhoitolansi.files.wordpress.com/2021/01/patokartoitusraportti_2020.pdf. 

Pohjalaismaakunnissa nykyisin aktiivisessa käytössä olevat padot on rakennettu pääosin 1950–1980-luvuilla tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin. Tehdyt rakenteet ja niiden käyttö ovat selvästi vaikuttaneet vesieliöiden elinolosuhteisiin. Näitä menetyksiä on korvattu muun muassa istuttamalla rapuja, kalanpoikasia ja pyyntikokoisia kaloja, siirtämällä nahkiaisia, maksamalle pyytäjille korvauksia sekä kunnostamalla kaloille, ravuille ja nahkiaisille soveltuvia elinympäristöjä. Aiheutettuja haittoja nämä kompensaatiotoimet eivät kuitenkaan ole pystyneet vesiluonnolle kokonaisuudessaan korvaamaan. Virtavesiemme hyvän tilan saavuttaminen edellyttääkin kunnostustoimia erityisesti rakennetuissa jokivesistöissä, kuten Perhon-, Ähtävän-, Lapuan-, Kyrön- ja Närpiönjoessa. 

Kyrönjoella tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin rakennetut Harjakosken (oikealla), Jalasjoen (vasemmalla) ja Kiikun padot estävät kalojen kulun Kyrönjoen suurimpiin sivuhaaroihin eli Kauhajokeen, Jalasjokeen ja Seinäjokeen. Vuonna 2021 aloitettiin selvitykset kalankulun mahdollistamisesta näiden esteiden ohi.  

Suurin osa vesistöjemme padoista on suunniteltu aikana, jolloin vesiluonnon arvostus oli huomattavasti nykyistä pienempi, eikä kalojen ja muun vesieliöstön kulkumahdollisuuksiin kiinnitetty huomiota. Viime vuosikymmeninä lainsäädäntö ja linjaukset ovat muuttuneet ja valtakunnallisena tavoitteena on muun muassa kaikkien vesistöjen hyvä tila. Niinpä monia säännöstelypatoja onkin 2000-luvulla korvattu kalankulun mahdollistavilla pohjapadoilla ja patojen yhteyteen on tehty kalateitä ja muita kalojen kulkua helpottavia rakenteita. Esimerkiksi Perhonjoelle Kaitforsin padon ohitse on rakennettu kalatie, jonka kautta taimenia ja lohia on päässyt vuosikymmenten tauon jälkeen jälleen vaeltamaan ylävirtaan. Nykyisin kala kohtaa totaalisen vaellusesteen Perhojoella vasta Kaustisten Pirttikoskella. 

Perhonjoelle Kruunupyyhyn noin 30 kilometrin päähän mereltä rakennetut padot estivät kalojen vaelluksen ylävirtaan, kunnes Sääkskosken kalatie (kuvassa järven vasemmasta reunasta lähtevä uoma) valmistui. Kalatien toiminnan tehostamiseksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rakensi lisävesitysputken, joka otettiin koekäyttöön syksyllä 2021. Kuva: Eero Mäenpää. 

Patojen suunnittelu ja rakentaminen olivat aikanaan useita vuosia ja osin vuosikymmeniäkin vaatinut työ. Samoin kalojen kulun mahdollistaminen vaatii hyvää suunnittelua ja asiantuntevaa toteutusta. Yhteistyössä voimayhtiöiden, paikallisten toimijoiden ja eri viranomaisten kanssa tehtävä laajapohjainen suunnitteluprosessi kestää helposti pari vuotta, kuten myös tarvittava lupaprosessi. Jos asiat etenevät hyvin, niin ehkäpä 2020-luvun puolivälissä Kaustisilla kunnostetaan Pirttikoskea ja Kurikassa rakennetaan kalateitä Jalasjokeen ja Kauhajokeen.  

Maa- ja metsätalousministeriön Nousukala-ohjelman ansioista on syksyllä 2021 aloitettu kala- ja vesiviranomaisten yhteistyönä selvitykset Perhonjoen Pirttikosken voimalaitostoiminnan mahdollisesta lopettamisesta ja veden palauttamisesta entiseen koskeen. Tavoitteena on saada voimalaitoksen alapuolinen koskialue jälleen vesieliöstön käyttöön ja mahdollistaa kalojen kulku yläpuolisille lisääntymisalueille. 

Padot ja kalat ovat perinteisesti koettu toistensa vihollisiksi. Kuitenkin padot ja kalat mahtuvat samaan vesistöön, mutta muutoksia tarvitaan. Tarpeettomat padot kannattaa ennallistaa luonnonmukaisiksi tai purkaa huomioiden kuitenkin rakenteiden museaalinen ja maisemallinen merkitys. Laajapohjaisella yhteistyöllä voidaan löytää myös käytössä oleviin patoihin ratkaisut, jotka turvaavat niin vesiluonnon, vesienhoidon, kalatalouden, tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon kuin virkistyskäytönkin tarpeet.  

Liisa Maria Rautio 
Vesistöyksikön päällikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

POSKI eli pohjavesien suojelun ja maa-ainesten oton yhteensovittaminen

Maankamaran eli maa- ja kallioperän ainekset ovat uusiutumaton luonnonvara. Kalliomurske-, sora- ja hiekka-aineksia hyödynnetään kuitenkin jatkuvasti erilaisiin rakennushankkeisiin, kuten esimerkiksi pohja- ja tierakenteisiin sekä betonin tuottamiseen. Suomessa maa-aineksia arvioidaan käytettävän vuosittain 130–150 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on asukasmäärään suhteutettuna EU:n suurimpia lukuja. Maa-ainesten ottamisella on aina monia vaikutuksia ympäristöön ja luontoon. Ympäristövaikutukset kohdistuvat erityisesti alueen geologisiin ja biologisiin luonnonarvoihin, sekä maisemakuvaan (kuva 1). Soran ja hiekan ottamisalueilla korostuvat lisäksi vaikutukset pohjaveden esiintymisympäristöön. Kallion ottotoiminnasta, kiviainesten käsittelystä ja liikenteen järjestämisestä taas aiheutuu lähes väistämättä melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Maa- ja kallioainesten ottoa säätelevätkin useat lait ja asetukset sekä suositukset, joiden avulla ottotoimintaa pyritään ohjaamaan hallitusti sekä vähentämään siitä aiheutuvia haittoja ympäristölle ja luonnolle. 

Kuva 1. Hiekka-aineksen ottoalue Kauhavalla (Juha Kinnunen; EcoChange Oy). 

Suomessa ottotoiminnan kestävän suunnittelun ja alueellisen ohjaamisen avuksi on kehitetty vuodesta 1994 asti toiminut POSKI-hanke eli pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanke. Tämä maakunnallisina erillishankkeina toteutettu tutkimus- ja kehittämistyö on tähdännyt ajantasaisen tiedon tuottamiseen paitsi kiviaines- ja vesihuollon tarpeista, niin myös hyödynnettävissä olevista luonnonmateriaaleista sekä niitä korvaavista materiaaleista. 

Mikä POSKI-hanke?

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen POSKI-hanke laadittiin vuosina 1994–1997. Tuolloin koottiin perustiedot sora- ja kallioalueiden kiviainesten määrästä ja laadusta, pohjavesialueiden ominaisuuksista, alueiden geologisista, biologisista ja maisemallisista arvoista sekä niiden käyttökelpoisuudesta vedenhankintaan ja kiviainestoimintaan. 1990-luvulla tehdyn selvityksen jälkeen maakuntien maankäytössä voidaan katsoa tapahtuneen monia alueellisia ja paikallisia muutoksia, kuten uusien suojelualueiden perustaminen, kaavoitus, asuin- ja vapaa-ajan rakennuskannassa tapahtuneet muutokset ja viimeisimpänä huomattavampana kokonaisuutena uusien pohjavesialueiden uudelleenluokittelu ja rajaustarkistukset Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa. Syksyllä 2020 päätettiinkin käynnistää yhdessä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliittojen kanssa POSKI-hankkeen päivitystyö, jossa POSKI-aineisto päivitettäisiin tähän päivään. 

Päivitystyö käynnistyi toden teolla keväällä 2021, jolloin vanhat maa- ja kiviainesten täysin tai osittain soveltuviksi katsotut aluerajaukset käytiin systemaattisesti läpi poissulkevan analyysin avulla. Poissulkevan analyysin tarkoituksena oli löytää sellaiset alueet, joiden kohdalla maa- tai kalliokiviaineksen otto ei olisi ristiriidassa luonnonsuojelullisten tai muiden maankäyttöä rajoittavien tekijöiden kanssa (taulukko 1). Työvaiheessa käytettiin apuna useita eri paikkatietoaineistoja. Poissulkuvaiheen jälkeen jäljelle jääneille alueille teetettiin tarkemmat maisema- ja luontoinventoinnit, jonka aikana alueet käytiin katsomassa maastossa tarkemmin niillä mahdollisesti esiintyvien arvokkaiden luontoarvojen havainnoimiseksi. Lisäksi maastokartoituksen yhteydessä inventoitiin alueilla mahdollisesti esiintyviä erityisiä maisema-arvoja. 

Hankkeen luontoselvityksiä jatketaan edelleen vuonna 2022, ja lisäksi kartoitetaan uusia mahdollisia POSKI-alueita olemassa olevan geologisen aineiston avulla. Näiden rinnalla selvitetään tarkemmin maakuntien kiviaineshuollon nykytilaa ja tarve-ennustetta vuoteen 2050 asti. Oleellinen osa selvitystyötä on myös luonnonkiviaineksia korvaavien uusiomateriaalien käyttötilanne ja tulevaisuuden mahdollisuudet korvata näillä kiertotalousmateriaaleilla neitseellisen luonnonkiviaineksen käyttöä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan POSKI-päivityshankkeen on kokonaisuudessaan tarkoitus valmistua vuonna 2023, ja jo sitä ennen hankkeesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää seuraavien maakuntakaavojen suunnitteluprosesseissa. 

Taulukko 1. POSKI-hankkeen maa- ja kalliokivialueiden luokittelun pääperiaatteet. 

Lisätietoja maa-ainesten ottamistoiminnasta ja kestävästä käytöstä: Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön (Ympäristöministeriön julkaisu). 

Tietoja muiden alueiden POSKI-hankkeista: Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) (Suomen ympäristökeskuksen websivut).  

Olli-Matti Kärnä 
Luonnonsuojelun asiantuntija 
Ympäristö ja luonnonvarat
-vastuualue
Luonnonsuojeluyksikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Kun vesi tulee hanasta ja vessanpönttö vetää

Otamme juomavetemme joko pinta- tai pohjavedestä, joka puhdistetaan ja johdetaan koteihin juomavesiverkostoa pitkin. Kodeissa vesi nuhraantuu ja likaantunut vesi kerätään viemäriverkostoa pitkin jätevedenpuhdistamolle puhdistettavaksi. Puhdistettu vesi johdetaan takaisin vesistöön ja meriin, jossa se on jälleen osa kiertokulkua.

Vedenpuhdistuksen tarkoituksena on taata kaikille suomalaisille puhdasta vettä käyttöönsä sekä juoma- että talousvedeksi. Suomalaiset käyttävätkin puhdasta vettä hyvin paljon, yli 155 litraa päivässä ja suomalainen vesi on maailmanlaajuisestikin erittäin puhdasta. Hyvin toimivasta vesihuollostamme on siksi helppo puhua myös kansainvälisillä areenoilla: pullovesi ei ole tarpeen, kun hanasta saa parempaa.

Puhtaan veden tuotantokustannukset ovat keskimäärin 1,08€/m3 (vesi.fi). Tämä vastaa määrältään 2000 kaupasta ostettua puolen litran vesipulloa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan hanavesi on selkeästi parempaa eikä pakatun veden juomiselle ole mitään terveydellistä perustetta.

Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys

Suomessa on kuitenkin koettu tilanteita, joissa pullotettu vesi on ollut korvaamatonta. Esimerkiksi Äänekosken, Porvoon ja Nokian vesikriisit ovat osoittaneet, että pullovedet voivat nousta arvoon arvaamattomaan.

Inhimillisten vahinkojen lisäksi verkostojen ikä tuo vesihuoltolaitoksille lähitulevaisuudessa uuden, ison haasteen. Suomen vesihuollossa ollaankin pian uudessa vaiheessa, jossa verkostojen saneerauksista tulee vähitellen kaikkien laitosten arkipäivää.  Kun vesijohtoverkostojen rakenteet ja eri osat vanhenevat, tarvitaan keinoja arvioida verkoston kuntoa ja saneeraustarvetta sekä varautumista erilaisiin vesihuollon häiriöihin. Suomessa vesijohtoverkoista 6-prosenttia on erittäin huonossa kunnossa (ROTI19). Tästä huolimatta Suomessa on Euroopan paras hanaveden laatu.

  

Häiriötilanteisiin varautuminen

ELY-keskuksissa on noussut yhtenä tärkeänä painopisteenä vesihuollon strategiassa kuntien ja vesihuoltolaitosten yhteistyö ja häiriötilanteisiin varautuminen. Suomessa on vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia n. 1100 kappaletta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen kolmen maakunnan alueella näitä laitoksia on 160 kappaletta.
Suuresta laitosmäärästä huolimatta varautuminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on hyvässä tilassa. 160 laitoksesta yli 90% on laatinut ajan tasalla olevan häiriötilannesuunnitelman. Asukasluvulta tämä vastaa yli 96% kolmen maakunnan alueen asukkaista.

Tavoitteena hallittu muutos, ei ongelmien kautta

Kunnan tehtävä on varmistaa, että sen alueella on toimivat talous- ja jätevesipalvelut. Vesihuollon haasteet eivät kuitenkaan ratkea vain panostamalla saneerauksiin tai laatimalla viranomaisen pyynnöstä paremmat häiriötilannesuunnitelmat, vaan siihen tarvitaan alan kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena on, että vesihuoltokentällä voisi olla suurempi rooli esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä, kiertotalouden edistämisessä ja digitalisaation hyödyntämisessä.

Jos toimimme oikein, jätevesikään ei ole enää jatkossa kustannus, vaan resurssi, joka sisältää vettä, ravinteita ja energiaa. Erilaiset kokeiluhankkeet, innovatiiviset hankinnat ja yhteistyön lisääminen luovat mahdollisuuksia alalle ja turvaavat samalla myös oman vesihuoltomme toimintakyvyn.

Jokainen voi omalla toiminnallaan myös arjessa vaikuttaa viemäriverkostojen ja puhdistamoiden toimintaan ja näin myös vesistöjen tilaan.
Ethän laita vessanpönttöön mitään sinne kuulumatonta?

 

 

Sirpa Lindroos
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Nico Karlström
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus