Miksi ELY-keskusten vastuulla on vesitaloushankkeita ja vesistörakenteita?

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain (587/2011) ja sen edeltäjien mukaisia hankkeita. Valtio on toteuttanut 1800-luvun lopulta lähtien hyvinkin erilaisia vesitaloushankkeita, tekojärvien rakentamisesta lintuvesien kunnostuksiin. Yhteistä hankkeille on, että niillä on tarkoitus parantaa yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja, kuten tulvasuojelua, kalojen kulkua, virkistyskäyttöä ja vesien moninaiskäyttöä.

Miksi valtio on sitten ryhtynyt hakijaksi erilaisiin vesitaloushankkeisiin? Syyt ovat vaihdelleet aikojen ja tarpeiden mukaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa uitto oli merkittävä kuljetusmuoto, joten valtio rakensi paljon uittoväyliä. Sotien jälkeen maatalousmaata tarvittiin lisää ja valtio perkasi jokiuomia ja suunnitteli ja toteutti suuria tulvasuojeluhankkeita. Myös vesihuollon tarpeisiin on toteutettu suuri vesistöhanke, kun Kaskisiin 1970-luvulla perustetulle sellutehtaalle tarvittiin riittävästi makeaa vettä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) hallintaan vesitaloushankkeet ja niihin liittyvät rakenteet ovat tulleet maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) rahoittamien yleishyödyllisten hankkeiden kautta. MMM:n rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. YM:n kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen. ELY-keskusten lisäksi esimerkiksi Metsähallitus omistaa vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään ELY-keskusten vastuulla oleviin MMM:n hallinnonalan hankkeisiin.

Esimerkkejä valtion vesitaloushankkeista

Esimerkkinä valtion toteuttamista hankkeista on ensimmäisenä syytä mainita tulvasuojelu, joka on ollut tärkein hanketyyppi erityisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella. Tulvasuojeluhankkeissa toimenpiteisiin on kuulunut mm. tekojärvien rakentamista sekä näiden ja luonnonjärvien säännöstelyä, tulvapengerryksiä ja uomien perkauksia. Tällaisia hankkeita on toteutettu mm. Perhonjoella, Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Toinen esimerkki ja tänä päivänä selvästi lisääntyvä hankeluokka on kalataloudelliset kunnostukset, joiden tavoitteena on yleensä lohikalojen, kuten taimenen ja lohen kantojen vahvistaminen ja palauttaminen. Usein valtion vastuulla olevat kalataloudelliset kunnostukset liittyvät valtion aikaisemmin toteuttamiin muihin hankkeisiin eli kyseessä on ns. vanhojen syntien korjaaminen.

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita. ELY-keskusten hallinnassa on noin 440 MMM:n toimialan vesitaloushanketta, joihin liittyy 3700 vesistörakennetta ja -laitetta. Merkittävimpiä rakenteita ovat mm.

• 21 tekojärveä,
• 55 maapatoa,
• 480 muuta patoa,
• 150 säädettävää juoksutusrakennetta ja
• 77 pumppaamoa.

ELY-keskusten vastuulla on myös 52 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, joista ns.1-luokan patoja on 12 kappaletta. Tällainen 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle tai huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Maakunnittain tarkastellen valtion vesistörakenteiden määrä on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on varsinkin 1960–1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy paljon vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskusten vastuulla on useita tekojärviä, jotka on ensisijaisesti rakennettu tulvasuojelun tarpeisiin, mutta niillä on suuri merkitys myös virkistyskäytölle. Kuvassa Kyrkösjärven tekojärvi.

Vesistörakenteiden omistajuus keskistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle

MMM:n vesistörakenteiden omistajuus on keskitetty valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan vuonna 2016. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon koordinoinnista. Hankkeiden luvanhaltijana toimii kunkin toimialueen ELY-keskus. Vesilain mukaiset luvat ja niiden velvoitteet ovat toistaiseksi voimassa olevia. Tästä syystä luvanhaltijana toimivilla ELY-keskuksilla onkin hankkeisiin liittyviä merkittäviä kunnossapitovelvollisuuksia ja muita velvoitteita. Paikallisen ELY-keskuksen vastuulla on uusien hankkeiden suunnittelua ja vanhojen hankkeiden lupien päivittäminen. Esimerkiksi säännöstelymääräyksien muutoksilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Vesistörakenteiden ylläpitoon sisältyy, sekä rakenteiden lupien mukainen kunnossapito, että perusparannukset, joilla pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta. Ylläpidon koordinoinnissa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelee, miten vesistörakenteiden valtakunnallinen rahoitus (keskimäärin 4–5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehtii perusparannusten kilpailuttamisesta. Vesistörakenteiden kunnossapito, mm. pengerten niitto, ojien kaivuu, huoltoteiden sorastus, hankitaan pääosin ELY-keskusten liikennevastuualueiden alueurakoiden yhteydessä.

Löyhingin pumppaamo on rakennettu 1970-luvulla ja se perusparannus alkoi syksyllä 2021. Hankkeen kustannusarvio on 1,3 milj. euroa.

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Miten valtion vesistörakenteita hoidetaan vuonna 2017?

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen perusteella valtion vesistörakenteet ja hydrologiset havaintoasemat on viime syksynä keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Vesistörakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Kunnossapidon keskittämisen tarkoituksena on asiantuntijaosaamisen säilyttäminen, rakenteiden ylläpidon yhtenäistäminen ja myös tulevaan maakuntauudistukseen valmistautuminen. Perusparannusten osalta pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Vesistörakenteita sisällytetään teiden hoidon alueurakoihin

ELY-keskukset ovat jo pidemmän aikaa hoitaneet teiden kunnossapidon ns. alueurakoiden kautta. Liikenteen alueurakat sisältävät teiden talvi- ja kesähoidon. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhdeksän urakka-aluetta (Kokkola, Pietarsaari, Lapua, Kauhajoki, Veteli, Seinäjoki, Alavus, Kristiinankaupunki ja Vaasa). Linkki alueurakkakarttaan.

Myös vesistörakenteiden ylläpito liitetään tulevaisuudessa mukaan alueurakoihin. Kyse voi olla esim. ojastojen kaivuutöistä, niitoista, raivauksesta, salaojaputkien huuhteluista ja huoltoteiden ylläpidosta. Tässä vaiheessa vesistörakenteiden kunnossapitoa on liitetty alueurakoihin Etelä-Pohjanmaalla mm. Lapuan ja Alavuden alueilla. Kaikkiin alueurakoihin ei tule kuulumaan vesistörakenteita, koska kaikilla alueilla ei ole ylläpidettäviä vesistörakenteita.

Pohjois-Pohjanmaalla vesistörakenteet kuuluvat pääosiltaan jo alueurakoihin. Ne on kilpailutettu samoilla periaatteilla kuin Etelä-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pumppaamoja on vain Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaalla pumppaamot on jo osittain viety liikennevastuualueen pumppaamojen ylläpitosopimukseen, Etelä-Pohjanmaalla tämä on vielä edessä ja ratkaisut pohdittavina.

Säännöstelypatorakenteiden osalta on omat toimintatavat, ja näiden osalta on vielä päättämättä, voiko ne yhdistää liikenteen sopimuksiin vai pitääkö ne kilpailuttaa erikseen. Osa ELY-keskuksista on säännöstelypatojen osalta tehnyt jo paikallisten urakoitsijoiden kanssa hoitosopimuksia yksittäisistä pienemmistä hoidettavista kohteista.

ELY-keskusten resurssit tulevat tulevaisuudessa pienenemään ja ulkopuolista työtä joudutaan joka tapauksessa hankkimaan.

Perusparannushankkeita vuonna 2017

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus sopii vuosittaisesta kunnossapito-ohjelmasta muiden ELY-keskusten kanssa. Kun ohjelma on hyväksytty, sitä lähdetään toteuttamaan tarpeiden pohjalta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tarvittaessa mukana suunnittelussa sekä kilpailutusasiakirjojen valmistelussa, mutta tarkoitus on kuitenkin, että alueellinen ELY-keskus vie asioita eteenpäin. Käytännön toimintatavat muotoutunevat tulevan vuoden aikana.

Vuosittain vesistörakenteiden ylläpitoon käytetään noin 5 miljoonaa euroa ja perusparannusten osuus tästä on 2-3 miljoonaa euroa. Merkittävimmät vuonna 2017 käynnistymässä olevat perusparannushankkeet sijaitsevat Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon ELY-keskuksissa.

Pohjois-Savossa Kuopion Maaningassa tehdään Viannankosken säännöstelypadon perusparannus, joka sisältää automatisoinnin ja nostokoneistojen tekemisen neljälle luukulle. Osa padon luukuista on jo automatisoitu aiemmin. Perusparannuksen kustannus on 500 000-700 000 euroa.

Varsinais-Suomen Pomarkussa toteutetaan Harjakosken padon kunnostaminen. Padon betonirakenteet ovat heikossa kunnossa ja tutkimukset ovat osoittaneet, että rakenteet vaativat kunnostuksen. Patoon tehdään uudet kantavat rakenteet ja toiseen päähän rakennetaan lisäksi kalatie. Perusparannukseen sisältyy myös padon automatisointia niiltä osin, joilta sitä ei vielä ole tehty. Hankkeen kustannusarvio on noin miljoona euroa.

Valtakunnallisella tasolla on lisäksi käynnistymässä säännöstelyn automatisointiin liittyvä hanke, jonka kustannusarvio noin 1,5 miljoonaa euroa. Hankkeella pyritään lisäämään säännöstelyautomaatiota sekä mahdollistamaan erillisten automaatioiden yhteen liittäminen.

Vesistörakenteiden ylläpidon keskittämisen etuna on se, että vesistörakenneomaisuuden ylläpidon koordinointia ja hankkeita voidaan viedä valtakunnallisesti eteenpäin, esimerkiksi hyödyntämällä hyväksi todettuja toimintatapoja. Alueilla tarvitaan myös edelleen henkilöitä, jotka tuntevat oman alueensa erityispiirteet ja kohteet sekä pystyvät edistämään vesistörakenteiden ylläpitoon liittyviä asioita.

 

Tommi Mäki
Säännöstely- ja patoturvallisuusryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus