Padot, kalat ja vesien hyvä tila

Maamme vesistöissä on runsaasti erilaisia padottavia rakenteita. Patoja on rakennettu vuosisatojen ajan moniin eri tarkoituksiin: johtamaan vettä myllyihin ja sahoihin, tuottamaan vesivoimaa, mahdollistamaan vesien säännöstelyä ja edistämään uittoa, tulvasuojelua, vesihuoltoa ja virkistyskäyttöä. Patojen rakentamisen myötä on menetetty laajoja koskialueita ja estetty niin ihmisten kuin vesieliöstön vapaa liikkuminen vesireittejä pitkin.  

Pohjalaisjokien padottavista rakenteista suuri osa on tehty myllyjä ja sahoja varten yli sata vuotta sitten. Kuvassa Kyrönjoen kevättulvan 2021 osittain vaurioittamia Hypäjänkosken vanhoja patorakenteita Isossakyrössä. Kalojen kulun parantamista patoalueen ohi suunnitellaan Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten yhteistyönä. 

Jokilaaksojemme erilaisten patojen tilannetta on kartoitettu viime vuosina ja löydetty paljon vanhoja patorakenteita, joilla ei ole enää käyttöä. Esimerkiksi Kyrönjoella kartoitettiin kesällä 2020 noin 40 myllyihin ja sahoihin liittyvää padottavaa rakennetta, mutta käytössä oli enää vain yksi mylly. Useat vanhat padot ovat olleet käyttämättöminä niin pitkään, että rakenteiden omistussuhteista ei ole enää varmaa tietoa. Raportti Kyrönjoen alueen padoista: https://vesienhoitolansi.files.wordpress.com/2021/01/patokartoitusraportti_2020.pdf. 

Pohjalaismaakunnissa nykyisin aktiivisessa käytössä olevat padot on rakennettu pääosin 1950–1980-luvuilla tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin. Tehdyt rakenteet ja niiden käyttö ovat selvästi vaikuttaneet vesieliöiden elinolosuhteisiin. Näitä menetyksiä on korvattu muun muassa istuttamalla rapuja, kalanpoikasia ja pyyntikokoisia kaloja, siirtämällä nahkiaisia, maksamalle pyytäjille korvauksia sekä kunnostamalla kaloille, ravuille ja nahkiaisille soveltuvia elinympäristöjä. Aiheutettuja haittoja nämä kompensaatiotoimet eivät kuitenkaan ole pystyneet vesiluonnolle kokonaisuudessaan korvaamaan. Virtavesiemme hyvän tilan saavuttaminen edellyttääkin kunnostustoimia erityisesti rakennetuissa jokivesistöissä, kuten Perhon-, Ähtävän-, Lapuan-, Kyrön- ja Närpiönjoessa. 

Kyrönjoella tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin rakennetut Harjakosken (oikealla), Jalasjoen (vasemmalla) ja Kiikun padot estävät kalojen kulun Kyrönjoen suurimpiin sivuhaaroihin eli Kauhajokeen, Jalasjokeen ja Seinäjokeen. Vuonna 2021 aloitettiin selvitykset kalankulun mahdollistamisesta näiden esteiden ohi.  

Suurin osa vesistöjemme padoista on suunniteltu aikana, jolloin vesiluonnon arvostus oli huomattavasti nykyistä pienempi, eikä kalojen ja muun vesieliöstön kulkumahdollisuuksiin kiinnitetty huomiota. Viime vuosikymmeninä lainsäädäntö ja linjaukset ovat muuttuneet ja valtakunnallisena tavoitteena on muun muassa kaikkien vesistöjen hyvä tila. Niinpä monia säännöstelypatoja onkin 2000-luvulla korvattu kalankulun mahdollistavilla pohjapadoilla ja patojen yhteyteen on tehty kalateitä ja muita kalojen kulkua helpottavia rakenteita. Esimerkiksi Perhonjoelle Kaitforsin padon ohitse on rakennettu kalatie, jonka kautta taimenia ja lohia on päässyt vuosikymmenten tauon jälkeen jälleen vaeltamaan ylävirtaan. Nykyisin kala kohtaa totaalisen vaellusesteen Perhojoella vasta Kaustisten Pirttikoskella. 

Perhonjoelle Kruunupyyhyn noin 30 kilometrin päähän mereltä rakennetut padot estivät kalojen vaelluksen ylävirtaan, kunnes Sääkskosken kalatie (kuvassa järven vasemmasta reunasta lähtevä uoma) valmistui. Kalatien toiminnan tehostamiseksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rakensi lisävesitysputken, joka otettiin koekäyttöön syksyllä 2021. Kuva: Eero Mäenpää. 

Patojen suunnittelu ja rakentaminen olivat aikanaan useita vuosia ja osin vuosikymmeniäkin vaatinut työ. Samoin kalojen kulun mahdollistaminen vaatii hyvää suunnittelua ja asiantuntevaa toteutusta. Yhteistyössä voimayhtiöiden, paikallisten toimijoiden ja eri viranomaisten kanssa tehtävä laajapohjainen suunnitteluprosessi kestää helposti pari vuotta, kuten myös tarvittava lupaprosessi. Jos asiat etenevät hyvin, niin ehkäpä 2020-luvun puolivälissä Kaustisilla kunnostetaan Pirttikoskea ja Kurikassa rakennetaan kalateitä Jalasjokeen ja Kauhajokeen.  

Maa- ja metsätalousministeriön Nousukala-ohjelman ansioista on syksyllä 2021 aloitettu kala- ja vesiviranomaisten yhteistyönä selvitykset Perhonjoen Pirttikosken voimalaitostoiminnan mahdollisesta lopettamisesta ja veden palauttamisesta entiseen koskeen. Tavoitteena on saada voimalaitoksen alapuolinen koskialue jälleen vesieliöstön käyttöön ja mahdollistaa kalojen kulku yläpuolisille lisääntymisalueille. 

Padot ja kalat ovat perinteisesti koettu toistensa vihollisiksi. Kuitenkin padot ja kalat mahtuvat samaan vesistöön, mutta muutoksia tarvitaan. Tarpeettomat padot kannattaa ennallistaa luonnonmukaisiksi tai purkaa huomioiden kuitenkin rakenteiden museaalinen ja maisemallinen merkitys. Laajapohjaisella yhteistyöllä voidaan löytää myös käytössä oleviin patoihin ratkaisut, jotka turvaavat niin vesiluonnon, vesienhoidon, kalatalouden, tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon kuin virkistyskäytönkin tarpeet.  

Liisa Maria Rautio 
Vesistöyksikön päällikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Vesistöt kuuluvat kaikille – samoin tieto siitä, mitä niiden hyväksi on tehty

Erilaiset päästöt ja vallitseva ilmastonmuutos kuormittavat vesistöjämme jatkuvasti. Ilmastonmuutos lisää muun muassa rankkasateiden määrää, ja lämpötilan nousu pidentää kasvukautta sekä kiihdyttää vesiekosysteemien perustuotantoa. Kiintoaine- ja ravinnemäärät sekä korkeat lämpötilat vesistöissämme lisääntyvät ja yleistyvät. Lisäksi ekosysteemimuutokset muokkaavat eliökantaa, ja hapettomuus aiheuttaa alueellisia eliökuolemia. Vesistökunnostuksilla pyritään ennallistamaan muuttuneita ekosysteemejä ja hillitsemään vesistöjen rehevöitymistä. Lisäksi monimuotoisilla vesiekosysteemeillä ja kalakannoilla on parhaimmat edellytykset sopeutua ilmastonmuutoksen seurauksiin. Vesistökunnostukset, kuten valuma-aluetoimenpiteet nähdään erilaisten päästörajoitusten ohella avaintekijöinä pintavesien tilan paranemiseen tähtäävissä toimissa.

Pohjalaismaakunnissa on vuoden 2021 puolella käynnistymässä runsaasti uusia vesistökunnostushankkeita virtavesien, järvien tai rannikkovesien tilan ja vesitalouden parantamiseksi. Tietoisuus vesistöjemme tilasta, yhteisöllisyys paikallisissa piireissä ja aktiivisuus avustushauissa ovat hyvät ainesosat vesistökunnostushankkeen alullepanon reseptissä. Huolellisesti laaditut kunnostushankesuunnitelmat kantavat pitkälle vesistöä kunnostettaessa.

Myös viestintä on osa vesistökunnostustyötä

Vesistöjemme tilasta ja hyvän tilan saavuttamiseksi tehdystä työstä on tärkeää tarjota saavutettavaa tietoa kaikkien kohderyhmien ulottuville. Vesistökunnostuksen viestintä on tärkeää esimerkiksi siksi, että vesiemme tila on heikentynyt merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana, eikä tilanne tule palautumaan entiselleen hetkessä. Vesistökunnostustyössä tuloksia saadaan pitkämielisyyden ja useiden toimenpidetoistojen seurauksina. Esimerkiksi vesikasvillisuusniittojen tulokset alkavat näkyä vesistössä vasta noin kolmen tai neljän vuoden kuluttua. Vesistökunnostusten viestinnällä valtio tukee myös hallinnon oikeusperiaatteita saattaessaan tietoisuuteen toimia, joita se näkee tärkeäksi rahoitettavan. Vesistöjen käyttäjien tietoisuus käynnissä olevien hankkeiden suunnitelmista, toteutuksesta ja tuloksista tukee yhteisen määränpään saavuttamista ja lisää vaikuttamisen mahdollisuutta.

Niitot käynnissä Alavudenjärven pohjoisosassa.

Tieto kunnostetuista kohteista ja vesistöjen hyväksi toteutetuista toimista on tuotava lähelle vesistöjen käyttäjiä esimerkiksi sosiaalisen median, tiedotteiden ja erilaisten tempausten siivittäminä. Tärkeäksi näen myös vesistökunnostustiedottamisen integroimisen arjen vapaa-aikaan. Näitä voidaan toteuttaa muun muassa yhteisöllisillä talkootöillä, mutta myös kytkemällä informaatiota ihmisten jokapäiväiseen toimintaan.

Karperön helmi ry:n talkoolaiset ottamassa vastaan niittojätteitä Karperöfjärdenin rannalla.

Vesistökunnostustoimenpiteistä on iloa myös vapaa-ajalla

Alavudenjärven Ravinteet kiinni – maisema auki -kunnostushankkeessa Alavudella on toteutettu vesistökunnostustoimenpiteitä innovatiivisella otteella ja mahdollistettu ihmisten omatoiminen tutustuminen alueella tehtyihin kunnostustoimiin. Esimerkiksi Pahajoen kosteikon ympäristöön rakennettu esteetön kosteikkopolku houkuttelee liikkujia luonnonläheisyydellään. Polun varrella laiduntavat lampaat, ja toteutuksen alla oleva linnunpönttöpuisto lisäävät kohteen houkuttelevuutta. Polkua kiertäessä ei voi myöskään välttyä kohteen kattavasta vesistökunnostusinformaatiosta, sillä uudenkarheaa kävelysiltaa komistaa kuvien ja tiedon täyttämä infokollaasitaulu. Vesistökunnostusten toimenpiteistä ja niiden toimintaperiaatteista kertominen sekä toimien tarkoituksenmukaisuuden avaaminen lisäävät vesistökäyttäjien ymmärrystä eri prosessien vaikuttavuudesta. Kun Pahajoen kosteikon infokollaasitaulu avaa kosteikon toiminnan etuja ympäristön monimuotoisuudesta, virkistyskäytöstä ja vesiensuojelun edistämisestä, tarjotaan informaatiota juuri sinne ruohonjuuritasolle, minkä seurauksena pienistä virikkeistä saattaa syntyä merkittäviä tulevaisuuteen ulottuvia ympäristötekoja.

Pahajoen kosteikon esteetön luontopolku Alavudella houkuttelee vesistökunnostustiedon äärelle.

Vesistökunnostuksen viestintää voisi verrata tehokkuudeltaan dominoefektiin, sillä tiedottaessa eri yhteisöjä vesistökunnostusmahdollisuudesta ja toimien vaikutuksista, innostetaan samalla mukaan henkilöitä, jotka ovat tiedostaneet alueensa vesistöissä haitallista kehityskulkua. Vesistökunnostuksissa edistetään ympäristön ekologista tilaa ja virkistysmahdollisuuksia, lisätään paikallista yhteisöllisyyttä ja tutustutaan samalla vaikkapa uusiin mökkinaapureihin! Pohjalaisella yhdessä tekemisen meiningillä saadaan paljon aikaan yhteisiksi koettujen vesistöjemme hyväksi.

Ella Oksa
Harjoittelija
Vesiensuojelun tehostamisohjelman tiedotus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus