AI, AI ja OI -timanttista yrityspalvelujen viestinnän palvelumuotoilua

Palvelumuotoilu on viime aikoina kehittämisessä paljon käytetty taikasana, jota on alettu hyödyntää myös viestinnän kehittämisessä. Kohderyhmän tavoittaminen ja tarpeisiin vastaaminen on kaivannut jo kauan uutta lähestymistapaa.  Miksi tarpeiden kartoituksesta huolimatta viesti ei kolahda? Miksi viesti ei mene perille? Miksi seminaari ei innosta osallistumaan? Onko käynyt niin, että palvelu on rakennettu vain omista lähtökohdista, eikä asiakkaan oikeista tarpeista. Asiakkaan näkökulmasta katsominen tuo ratkaisuja, jotka auttavat molempia tavoitteiden pääsemiseen.

Omat ajatukseni palvelumuotoilun hyödyntämisestä viestinnän kehittämisessä ovat syntyneet opiskellessani palvelumuotoilua ja työssäni ELY-keskuksen yritysviestinnässä. ELY-keskuksessa on kipuiltu pitkään yrityspalvelujen pirstaloitumisen takia. Haluamme yritysten löytävän ja hyödyntävän paremmin tarjolla olevaa julkista tukea kehittymiseen ja kasvuun. Tarvitaan helposti löydettävää ja vaikuttavampaa yhteistä viestintää, jonka yritys kokee kiinnostavaksi ja hyödylliseksi.

Asiakas, ihminen ytimessä

Palvelumuotoilun ytimessä on asiakas ihmisenä, se tekee siitä niin timanttisen kehittämisen menetelmän. Sen avulla lisätään eri keinoin ymmärrystä kohderyhmän tarpeista ja arjen toiminnasta, mikä auttaa muotoilemaan viestintää osuvammaksi. Kehittämistä tehdään yhdessä asiantuntijoiden ja asiakkaiden kanssa, puhutaan yhteiskehittämisestä. Ei ole mitään kasvotonta organisaatiota tai tahoa, vaan palvelut pelaavat ihmiseltä ihmiselle.

AI = Asiantuntija = ihminen
AI = Asiakas = ihminen
OI = Organisaatio = ihmiset

Kuvitettu kuva tikkataulusta, jossa on nuoli taulun keskellä.

Asiakaslähtöisyyden toteuttamiseksi tarvitaan keinoja selvittää tarvetta, ymmärtää odotuksia ja toteuttaa ratkaisuja asiakasymmärryksen perusteella. Jotta tämä onnistuisi, tulee kulttuurin, arvojen, asenteiden, rakenteiden ja toimintamallien perustua asiakkaan ympärille.

Yhteiskehittäminen

Asiakkailta ja käyttäjiltä pitää kysyä mitä he haluavat, mutta se ei yksistään riitä, jos halutaan parempaa kuin ongelmakohtien paikkaamista.  Pitää osata kuvitella aivan uusien ratkaisujen mahdollisuuksia asiakkaan tarpeisiin, jalostaa niitä yhdessä ja rohkeutta kokeilla uutta. Viestintää parannetaan helposti erilaisia kanavia käyttöön ottamalla, mutta kanava sinänsä ei ole ratkaisu, vaan eräänlainen yhteisen oppimisen matka.

Piirros timantista, jossa kerrotaan viestinnän palvelumuotoilun elementeistä.

Timanttista muotoilua

Palvelumuotoilussa käytetyn tuplatimantti-menetelmän idea on kehitystyön aikana hioutuvassa kahdessa timantissa. Ensimmäisen timantin kohdalla tutkitaan ratkaistavaa ongelmaa asiakasymmärryksen kautta. Toiseen timanttiin päästään, kun ymmärrys on kiteytetty, siihen ideoidaan ja hiotaan ratkaisua. Mallin hyöty on siinä, että tehdään ensin kokeiluja, joissa asiakkaat pääsevät testaamaan, palautteen perusteella hiotaan lisää ja sitten vasta viedään käytäntöön. Visuaalisuus kuuluu palvelumuotoilun työkalupakkiin, se auttaa löytämään yhteistä näkemystä. Ei turvauduta oletukseen siitä mitä me asiantuntijoina kuvittelemme asiakkaiden tarvitsevan. Viestinnässä voi säästyä tuloksettomalta työltä, kun ollaan mukana sellaisissa kanavissa ja foorumeilla, jotka palvelevat aidosti yrityksiä. Tuplatimanttimallin kehitti alkujaan British Design Council.

Itse uskon palvelumuotoilun lähestymistapaan tuottaa asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa viestintää. Innolla odotan, että pääsemme pian yhdessä hiomaan viestinnän timantteja!

Tuija Nikkari
viestintäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Jos kiinnostuit, lue lisää palvelumuotoilusta:
Tuulaniemi Juha, Palvelumuotoilu, Talentum 2013
Koivisto, Mikko; Säynäjäkangas, Johanna; Forsberg, Sofia, Palvelumuotoilun bisneskirja, Alma Talent 2019

Tuplatimantin alkulähde:

https://connect.innovateuk.org/documents/3338201/3753639/Design+methods+for+developing+services.pdf

 

Viestintäharjoittelijoiden kesäseikkailu ELY:ssä

Koneella näpyttelyä, byrokratian pyörittelyä ja harmaita toimistoseiniä – tällainen saattaa olla monen nuoren mielikuva virastossa työskentelystä. Myönnettäköön, että toimistomme sisustuksesta löytyy myös harmaan sävyjä, mutta muilta osin meidän viestintäharjoittelijoiden kesä ei ole lainkaan muistuttanut tätä stereotypiaa. ELY-kesäämme on mahtunut muun muassa some-kampanjan suunnittelua, tiedotteiden kirjoittamista ja kuvien ja videoiden käsittelyä. Aiheet, joista olemme viestineet, ovat olleet kaikkea muuta kuin yksitoikkoisia. Lisäksi kesätyömme on vienyt meidät toimiston ulkopuolelle mitä erilaisimpiin maastokohteisiin.

Viestintäharjoittelijat ylittämässä jokea.

Eri yksiköiden töihin tutustuminen onkin ollut yksi antoisimmista asioista harjoittelussa. Mieleen on jäänyt erityisesti majavakartoittajien työn videokuvaus, jossa me siistiin sisätyöhön tottuneet humanistit pääsimme kunnolla testaamaan kestävyyttämme suolla ja umpiryteikössä tarpoessa. Selvisimme jopa joen ylityksestä (Todistusaineistona yllä oleva kuva 😉). Vieraslajitiedottajien opastuksella taas osallistuimme talkoisiin, joissa kitkimme pois haitallista jättipalsamikasvustoa.

Kuva jättipalsamitalkoista

Luontokohteiden lisäksi tutuiksi ovat tulleet muun muassa jätevedenpuhdistamo ja asfalttityömaa. Eipä sitä ollut ennen ajatellutkaan, kuinka monimutkaisista prosesseista näissä arkisilta tuntuvissa asioissa onkaan kyse. Juttukeikkojen merkeissä pääsimme myös haastattelemaan esimerkiksi tukityöllistettyjä nuoria sekä luomuviljelijöitä. Viestintätaitojen lisäksi harjoittelu on siis kartuttanut myös yleistietoa ja ymmärrystä ELY-keskuksen laaja-alaisesta toiminnasta.

Asfalttityökone

Kesän aikana osaamiseemme on luotettu, ja vakkareiden lomaillessa olemme saaneet vapaasti visioida ja toteuttaa omia ideoita. Työtehtävät ovat olleet mielekäs yhdistelmä säännöllistä päivittäisviestintää ja ex tempore -hengessä toteutettuja tehtäviä. Vaikka meillä molemmilla on ollut omat vastuualueet, on ollut kiva miettiä asioita myös yhdessä. Meidät on otettu hyvin vastaan, ja kahvitauot ovat kuluneet mukavissa merkeissä muihin työntekijöihin ja harkkareihin tutustuessa.

Näistä aineksista on koostunut opettavainen ja seikkailuntäyteinen kesä, jonka muistamme varmasti pitkään!

Viestintäharjoittelijoiden yhteiskuva

Iris Aarola ja Noora Lahti
Kesän 2019 viestintäharjoittelijat

Seikkailua vaikuttavuuspolulla

–  Maaseutuohjelman rahoitusta, tuloksia ja vaikuttavuutta

Tulokset on saavutettu – vaikuttavuuden kultajyviä etsitään lisää

Etelä-Pohjanmaalla on käytettävissä maaseutuohjelman rahoitusta 80 miljoonan euron panos hanke- ja yritystukiin seitsemän vuoden jaksolle. Rahoituksen raamit on kirjattu valtakunnalliseen ”Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020” ja toteuttamista varten on yhteistyössä laadittu maakunnan näköiset kehittämisen tavoitteet. Haetut hankkeet käyvät valintaseulan läpi ja mukaan rahoitukseen pääsevät vain ne, jotka vastaavat parhaiten alueen kehittämistarpeisiin. Rahoituksen oikea kohdentuminen takaa, että kehittämistyöstä saadaan tavoiteltu tulos. Seurannoissa ja arvioinneissa tähänastinen tulos on osoittautunut oikein hyväksi.

Kerrotaan, että hankkeet tuottavat valtavasti hyvää ihmisten, yhteisöjen ja yritysten hyväksi. Mitä se hyvä oikeasti on, miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään? Hankkeissa tehty kehittämistyön vaikuttavuus tuppaa jäämään helposti raporttien uumeniin. Vastauksena vaikuttavuuden arvioinnin ja viestinnän haasteisiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus käynnisti vaikuttavuusmatkan, prosessin jonka tavoitteena on ollut yhdessä hankkeiden toteuttajien, kehittämistyön tekijöiden kanssa muotoilla paras arvioinnin tapa vaikuttavuuden todentamiseen ja siitä viestimiseen. Matka alkoi viime vuoden syyskuussa ja osallistujia on ollut reilut sata henkeä. Kahdessa työpajassa on työstetty vaikuttavuuden arvioinnin mallia ja tehty kokeiluja sen toimivuudesta. Vaikuttavuuspolku on alkanut hahmottua.

Vaikuttavuuden siementen kylvämistä

Vaikuttavuuspolulla seikkailu alkaa, kun on tarve ratkaista maaseudun kehittämiseen liittyviä kiperiä kysymyksiä. Tarpeet voivat liittyä elinkeinojen kehittämiseen, alueen vetovoiman lisäämiseen, kylien palvelujen parantamiseen, metsävarojen hyödyntämiseen tai moniin muihin maaseudun elinvoiman lisäämiseen liittyviin kysymyksiin. Ideointivaiheessa ensimmäiset siemenet istutetaan vaikuttavuuspolulle. Hankesuunnitelmaan kirjataan mitä tehdään, että siemenistä saadaan itämään satoa. Kasvun aikaan saamiseksi tarvitaan panokseksi resursseja, tekijöitä ja rahoitusta.

Kun päästään toteutuksessa tositoimiin, keskitytään tekemiseen ja kerrotaan mitä on menossa. Siinä tohinassa arviointi jää helposti tekemättä, varsinkin kun siihen ole sopivia välineitä. Määrällisesti mitattavat asiat ovat helpompia, vaikuttavuus on pikemminkin arvio monimutkaisista vaikuttavuusketjuista. Vaikuttavuutta kannattaa ainakin yrittää arvioida ja rummuttaa aikaansaannoksista, että kaikki hyvä työ saadaan mahdollisimman laajasti hyödynnettyä.

Hankkeen koko elinkaari on seikkailua vaikuttavuuspolulla

Matkan varrella vaikuttavuuden polku on alkanut kirkastua, arvioinnin pullonkaulat tulla näkyviin. Kokeilujen kautta on selvinnyt, että passiiviset täytettävät lomakkeet eivät tuota toivottua vaikuttavuuden arviointia. Mitään uutta välinettä ei silti tarvita, koska niitä on jo olemassa. Tietoa ja osaamista välineiden käyttöön sen sijaan tarvitaan. Vertaistuki, vuorovaikutus, sosiaalisen pääoman liikuttaminen ja teemakeskustelut siivittävät kummasti vaikuttavuuden esiin nousua. Siksi vuorovaikutteisuus on oleellinen osa vaikuttavuuspolkua. Arviointitietoa tulisi koota ja yhdistellä tietoa kokonaisuuksiksi, silloin yksittäisistä mahtavista hankkeista syntyy mahtisato. Näillä kokemuksilla rikkaampana vaikuttavuuspolkua tullaan vielä jatkossakin tallaamaan yhdessä hankkeiden toteuttajien ja rahoittajien kanssa. Kehittäminen on jatkumo, jossa kultajyvistä kertomalla saadaan uusia siemeniä kehittämiseen.

Juhlitaan Mahtisatoa

Kehittämistyö on matka, johon mahtuu vastamäkeä ja myötätuulta, sitkeitä ponnisteluja ja onnistumisen kokemuksia. Se on vaativaa tekemistä, jossa ei ole pikavoittoja. Välillä on hyvä juhlia maaseudun hyväksi tehtyä työtä. Seuraava etappi on 7.5.2019 pidettävä Mahtisatoa maaseutujuhla.

 


Tuija Nikkari
Viestintäasiantuntija, joka häärää maaseutuyksikössä ja yrityspalvelujen viestinnässä plus Leader-hankkeiden parissa. Taustaltaan kehittämisen ja rahoituksen asiantuntija.

 

 

Mitä uusi maakunta vaatii viestinnältä?

Kun uutta organisaatiota suunnitellaan ja valmistellaan, tulee itsestään selväksi miettiä myös organisaation viestintää. Mitä kaikkia päätöksiä, linjauksia ja ohjeita sekä valmisteluaineistoa uusi organisaatioviestintä tarvitsee? Erityisen tärkeää on myös johdon sitoutuminen linjauksiin, kanaviin ja muutenkin aktiivisesti viestintään.

Jokaiseen maakuntaan tehdään maakuntastrategia. Monin paikoin sitä työtä jo aloitellaan. Myös arvotyötä on aloitettu eli millaisilla arvoilla maakunta toimii ja mihin se sitoutuu. Maakunnalla tulee varmasti olemaan myös visio ja tavoitteita eli joku käsitys siitä mitä olemme ja ketä varten toimimme ja millaiseksi haluamme tulla ja millä keinoin sinne päästään.

Näistä maakunnan perusasiakirjoista ja linjauksista tulee voida työstää aikanaan myös viestintästrategia. Lisäksi täytyy miettiä visiota ja tavoitteita eli miten viestintä pystyy niihin vastaamaan ja mitkä ovat viestinnän tavoitteet. On pohdittava viestinnän kohderyhmiä, sisäisiä ja ulkoisia viestintäkanavia sekä eri kanavien käyttötarkoitusta, toimituspolitiikkaa, ohjeistusta ja linjauksia. Myös viestinnän suunnittelu ja seurantamenetelmät on järjestettävä uuden organisaation näkökulmasta. On mietittävä myös viestintähenkilöstön työnjakoa ja järkeviä tehtävänkuvia. Näitä ja monia muitakin asioita on pohdittu ja tullaan kiihtyvällä tahdilla miettimään maakunta- ja sote -uudistuksen viestintäryhmissä ympäri Suomen.

Uuden suunnittelu on jännittävää ja motivoivaakin. Näiden konkreettisten asioiden suunnittelu ja listaaminen tuntuvat olevan ehkä niitä helpoimpia asioita. Kaikkea ei tarvitse edes pohtia alusta asti, vaan voidaan ottaa käyttöön myös hyviä käytäntöjä maakuntaan sijoittuvien organisaatioiden nykyviestinnästä.

Sitten tuleekin ne vaikeammat tehtävät. Miten saada henkilöstö mukaan noudattamaan uutta viestintätapaa tai johtajat aktiivisiksi viestijöiksi? Miten saada monesta organisaatiosta tuleva henkilöstömme noudattamaan uuden organisaatiomme viestinnän linjauksia? Useilla heistä on monen edeltävän työpaikkansa vanhat totutut viestimisen tavat ja joillakin voi tähän päälle olla vielä myös asenne. Kaikki eivät näe viestintää tärkeäksi asiaksi, eikä uuden opettelu heitä kiinnosta. He eivät halua uhrata viestintään työaikaa, sillä muita töitä on aivan tarpeeksi. Moni näkee viestinnän erilliseksi työksi, ei osaksi omaa työtä.

Tässä uuden omaksumisessa ja vanhasta pois oppimisessa on johdolla erittäin tärkeä rooli. Esimiehet toimivat esimerkkinä, siksi heidät tulee saada ensimmäisenä omaksumaan uudet tavat ja ohjeet. Heidät pitää myös saada innostumaan viestinnästä ja näkemään se yhdeksi työnsä tärkeäksi osaksi. Tämän jälkeen heidän tulee sitoutua viemään uudistusta alaistensa keskuudessa eteenpäin. Tämä on erityisen tärkeää, kun uutta organisaatiota perustetaan.

Mitä esimiehet ja työntekijät voisivat nyt sitten tehdä, ennen kuin uudistus on todellisuutta? Ainakin he voisivat kiinnostua nykyisen organisaationsa  viestinnästä. He voisivat myös tehostaa omaan työhönsä liittyvää viestintää joko talon sisällä tai ulkoisille asiakkaille ja sidosryhmille. Esimiehet ja kaikki muutkin kiinnostuneet voisivat myös pyytää viestimiseen omasta organisaatiostaan tarvitsemaansa lisäkoulutusta, aloittaa ehkä ensimmäiset askeleensa vaikka jonkun some-kanavan käyttäjinä. On ok myöntää omat kehittymistarpeensa ja hakea lisäoppia viestintään. Väistämätöntä kuitenkin on se, että muuttuvassa työelämässä erilainen vuorovaikutusosaaminen on sellainen valttikortti, että sitä ei kannata jättää kenenkään käyttämättä. Ja sitähän se viestintä on – vuorovaikutusta.

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Palkkaa sinäkin oma viestintäharjoittelija!

kukat_varvas_webMuistan vielä ajan, kun itse etsin opiskelijana kesätöitä. Oman alan töitä oli vaikea saada, eikä itseluottamukseni ollut paras mahdollinen myyntivaltti osaamista kaupitellessani.

Nyt viestintäpäällikkönä minulla on ollut mahdollisuus tarjota monipuolinen ja oikea viestinnän alan työharjoittelupaikka jo usealle hienolle opiskelijalle. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on jo muutaman vuoden ajan hyödyntänyt osittain yliopiston tukemaa harjoittelua. Ja olemmekin saaneet upeita nuoria töihin tuomaan uusia ideoita ja osaamista. Hyödyllisen työpanoksen saamisen lisäksi pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että voimme näin työllistää kesäksi nuoria ja samalla tarjota heille ehkä sen ensimmäisen oman alan työpaikan.

Olemme palkanneet viestintäharjoittelijan kesäksi kolmen kuukauden ajaksi. Vaikka työharjoittelijan ottaminen vaatii myös meiltä aika paljon panostusta, on se ollut joka kesä vaivan arvoista. Olen suunnitellut monipuolisen työnkuvan siten, että normaalien päivittäisten tehtävien lisäksi kesään on liittynyt joitain isompia projekteja tai tapahtumia. Olen hyödyntänyt harjoittelijoiden osaamista myös sellaisissa tehtävissä, joissa olemme halunneet viestintäämme kehittää, mutta johon ei ole osaamista itsellä ollut tai jonka suunnitteluun ja toteutukseen ei koskaan arjessa ole aikaa.

No mitä tuollainen yliopiston opiskelija sitten voi tarjota? Meillä he ovat tuoneet omaa osaamistaan mm. blogien perustamiseen, videoiden tekemiseen ja editoimiseen ja some-kanavien kehittämiseen ja aktivoimiseen, viestinnän seurantaan sekä sisäisen viestinnän kehittämiseen. Näiden isompien projektien lisäksi he ovat olleet järjestelemässä suurtapahtumia, lähettäneet tiedotteita, päivittäneet nettiä ja some-kanavia, kirjoittaneet uutisia sisäisiin ja ulkoisiin kanaviin ja valokuvanneet. He ovat myös kirjoittaneet yleisiä toimialojemme viestinnällisiä sisältöjä myöhemmin hyödynnettäväksi mm. uutiskirjeissä. Nuoret ovat tehneet myös kyselyitä ja antaneet kehittämisideoita moniin juttuihin, kuten kriisiviestintään. He ovat tuoneet mukanaan tuulahduksen uusia ideoita, raikkaita ajatuksia ja tervetulleita kysymyksiä, kuten ”miksi teette näin” ja ”voiko tämän tehdä näin”. Mikä parasta olen voinut jäädä kesällä hyvällä mielellä lomalle ja aina ovat hommat sujuneet työmaalla hienosti näiden harjoittelijoiden avulla.

kuvitus%20kivet%20leppakerttu%20webKun muistelee omaa opiskelija-aikaa, tulee väistämättä mieleen, että nämä nykyajan nuoret ovat huomattavasti valmiimpia työelämään, kuin itse aikoinaan olin. Harjoittelijamme ovat olleet oma-aloitteisia, rohkeita ja idearikkaita. He ovat tarttuneet innolla töihin ja vaatineetkin sitä, että töitä on koko kesäksi mietittynä. He sulautuvat myös hienosti osaksi työyhteisöä ja siten verkottuvat loppuelämää varten.

Nuorten työllistäminen on mielestäni myös tärkeää yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Eri organisaatioiden kannattaisi miettiä sitä taloudellista panosta, joka kolmen kuukauden harjoittelijan palkkauksesta aiheutuu ja mitä sillä saa. Meidän kokemuksen mukaan sillä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa. Vaatiihan se myös meiltä sen, että työtehtävät harjoittelijalle mietitään organisaatiossa ja sovitaan perehdytyksestä sekä hoidetaan rekrytointiprosessi kunnolla. Saamastamme palautteesta päätellen tehtävämme on ollut todella mieluinen ja monipuolinen ja perehdytyskin on hoidettu sopivalla tavalla. Moni on kesän päätteeksi kommentoinut, että heidän kuva valtiosta työnantajana on muuttunut paljon positiivisemmaksi. Tämähän on mitä parhainta palautetta.

kukat_valkovuokot_02_web

Kiitos vielä kerran Heidi, Petra, Jari, Jenna ja Inga-Maaret panoksestanne ELY-keskuksen viestinnän kehittämiseksi. Tuleva kesä tuo meille taas jonkun uuden osaajan, odotan sitä jo innolla.

 

 


camilla2016_12

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
@CamillaJuntunen

 

Pirätä tähän

Kuvat ja teksti: Inga-Maaret Aikioniemi

Pieni pohjalaismaakuntia esittävä kartta on täynnä merkintöjä. Yksi merkki jokaisen kunnan kohdalla jossa olen vieraillut. Syitä on monia: Alavudella tutustuin tietyömaahan, Mustasaaressa olin mukana metsäarvion teossa, Korsnäsissä kuvasin museosiltaa, Lapualla vierailin paikallisessa yrityksessä, Kauhavalla maatilalla… listaa voisi jatkaa pitkälle!

Olen pian viidennen vuoden viestinnän opiskelija Vaasan yliopistosta. Vaikka neljä vuotta on vierähtänyt Vaasassa, ovat juureni vahvasti Lapissa ja henkinen kotini Rovaniemellä. Vierailuni Pohjalaiskunnissa ovat olleet lähinnä ohiajoa, Vaasaa ja Mustasaarta lukuun ottamatta, sillä lomani ja kesät olen viettänyt Lapissa. Tämä kesä on ollut ensimmäinen Lapin ulkopuolella.

Img_0282m

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistomaisemaa lähellä Kyrönkankaan kesätietä (museotie)

Olen työskennellyt viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella tämän kesän ja saanut samalla mahdollisuuden tehdä oman alani töitä. Rutiinihommien, kuten tiedotteiden välittämisen sekä blogin ja somen päivittämisen lisäksi olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Juttukeikoilla olen haastatellut esimerkiksi investointitukia saaneita yrityksiä, kiertänyt koulutuskeskuksia ja tutustunut Pohjalaismaakuntien historiaan museoteiden- ja siltojen kautta.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että tietämykseni pohjalaismaakunnista oli kesän alussa suhteellisen rajallinen. Tiesin muutaman kunnan, mutta en lähellekään kaikkia. Olen esittänyt lukuisia ”tyhmiä kysymyksiä” työkavereille ja haastattelemilleni ihmisille. Kesän lopussa pieni pohjalaismaakuntien kartta on painunut verkkokalvoille. Google mapsista on etsitty lukuisat reittiohjeet. Kerran onnistuin silti ajamaan harhaankin: Seinäjoelta Vaasaan matkatessani havahduin kylttiin ”Ylihärmä 17”. Onneksi Lapuankin kautta pääsee perille.

vasikka

Teiden varsilta on löytynyt aivan uusi maailma junantuomalle pohjalaiselle. Välissä pää on ollut pyörällä pohjalaismurteista, mitä ihmettä tarkoittaa markki ja kranni? Miksi ihmeessä tienvarsikyltissä käskettiin ”pirättää tähän”? Samalla olen ihaillut pohjalaista asennetta elämään, uskallusta yrittää ja rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mieleeni ovat jääneet erityisesti lausahdukset, kuten ”ei voi kehittyä jos ei uskalla” ja ”mehän ollaan täällä kaiken keskellä”. Usko omaan tekemiseen on luja.

Toimistopäivinä olen yrittänyt parhaani mukaan tallentaa haastattelemieni ihmisten tarinoita jutuiksi. Välillä se on tuntunut vaikealtakin: mitä tehdä, kun ei ymmärrä aiheesta mitään? Kuinka voi samaistua keneenkään, jonka arkea ei ole elänyt hetkeäkään? Yksi kesän hienoimpia asioita onkin ollut kaiken uuden omaksuminen, ei pelkästään paperilta lukien vaan suoraan paikan päällä oman alansa asiantuntijoilta. On tärkeää välittää Pohjalaismaakunnista löytyvä osaaminen ja asiantuntijuus myös muille luettavaksi. Näiden tarinoiden kertomiseen tarvitaan viestintää. ELY-kesänäni olen oppinut etenkin sen, kuinka tärkeää on tehdä aivan arkisia asioita tutuiksi viestinnän avulla.

Viimeisessä tekemässäni haastattelussa haastateltavani totesi, että täydellisyys on tylsää ja hämmennys hyvästä. Hämmennykseni tienvarsikyltistä vaihtuikin työkaverin oikaisun jälkeen oivallukseen. Siinä alkoi olla järkeä; pohjalaiskuntien kohdalla kannattaakin pysähtyä hetkeksi ihmettelemään elämänmenoa.

omakuva2_pieni

 

 

Inga-Maaret Aikioniemi
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Olipa kerran hanke

Millaista tarinaa hankkeestasi kerrotaan nyt ja vuonna 2020, kun EU-ohjelmakausi päättyy? Hyvä tarina tempaa mukaansa, sitä haluaa kuulla lisää, siinä on dramaattisia juonenkäänteitä, se kertoo miksi hanke on olemassa, mikä merkitys sillä on ja kuka hyötyy? Se innostaa osallistumaan kehittämistyöhön.

Etelä-Pohjanmaalla on aktiivinen joukko hanketoimijoita pukkaamassa kehittämisen palloa liikkeelle hankkeiden avulla, jokaisessa niissä on hyvän tarinan ainekset. Hanketarina ei ole vain hankkeen tuotekuvaus, vaan hankkeen toteuttaminen on jo sinänsä tarina. Hanketyössä kehitetään uutta, parannetaan maailmaa pala kerrallaan. Aina se ei ole helppoa, matkan varrelle saattaa osua jos jonkinlaisia mutkia matkaan ja haasteita voitettavaksi. Hankkeissa liikutaan monimutkaisessa hankekehittämisen maailmassa, byrokraattisin lisämaustein, mutta tarinallinen juoni tekee monimutkaisenkin asian yksinkertaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi. Hankkeissa tehdään niin arvokasta työtä, että tarinat on saatava kaikkien ihmisten tietoisuuteen ja hyödynnettäväksi, aina poliittiseen päätöksentekoon saakka.

Hankkeet vievät kehitystä eteenpäin monella saralla; yrittäjyyden, elinkeinojen, työllisyyden, elämisen ja asumisen parantamiseksi. Maaseutuohjelma on kasvuohjelma, joka vastaa osaltaan Suomen taloustilanteen luomiin haasteisiin ja hallituksen kärkihankkeiden teemoihin. Ilosanoma on se, että maaseutuohjelmassa on vielä resursseja ja työvälineitä käytettäväksi kehittämiseen. Sanoman vieminen eteenpäin ei ole kuitenkaan aina helppoa, maaseutuohjelma on laaja, ohjelman sanastoa on vaikea muuttaa tarinaksi ja byrokratia asettaa omat haasteensa, yhtä lailla rahoittajille kuin hankkeiden toteuttajille.

Työpajat_verkostpäiva

Hanketoimijat ovat kuitenkin innostuneita ja intoa täynnä hankeviestinnän kääntämiseksi parempaan suuntaan. Tämä nähtiin ja kuultiin, kun maaseudun kehittämisen parissa toimivat, rahoittajat, hanketoteuttajat ja viestijät tai paremminkin Etelä-Pohjanmaan kehittäjät kokoontuivat tammikuun paukkupakkasilla jakamaan hyviä käytäntöjä ja oppimaan uusia koukkuja hankeviestintään alueellisessa verkostopäivässä. Paikanpäällä Jalasjärven Hirsipirtissä iloinen puheen pulputus käynnistyi välittömästi, kasvokkain kohtaamisia ei voi sähköisillä välineillä korvata. Innostavinta on kuulla muiden hankkeiden tekemisistä ja vaihtaa kollegojen kanssa ajatuksia. Yhdessä luominen, keskustelu ja jakaminen ovat yksinkertainen kaava, josta on helppo ammentaa tarinoita hankearkeen.

Ajatus lähti liikkeelle, että keskustelu ei saa jäädä tähän yhteen verkostopäivän tilaisuuteen. Verkostopäivän ideamittelön voitti idea hanketoimijoiden yhteisestä tiedonvaihto ja keskustelupaikasta, joka parantaa kehittäjien välistä sisäistä viestintää. Innostuksen siivittämänä perustettiin Facebook -ryhmä ”Etelä-Pohjanmaan kehittäjäverkosto”. Se on tarkoitettu laajasti kaikille Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämisessä mukana toimiville hanketoteuttajille, viranomaisille ja palveluntuottajille, liity sinäkin ryhmään. Ryhmässä jaetaan tietoa mitä missäkin tapahtuu, mitä on tekeillä, hyviä- ja huonoja käytäntöjä, sovitetaan yhteen tekemisiä jne. Facebook ryhmän laittoi matkaan Etelä-Pohjanmaan maaseutuohjelman viestintätiimi, johon kuuluvat Leader- toimintaryhmien viestintävastaavat ja ELY-keskuksen maaseutuohjelman tiedottaja. Ensi syksynä, kun isompi joukko hankkeita on saanut maaseutuohjelmasta rahoituspäätöksen ja päässeet hankkeessa vauhtiin, ELY-keskus kutsuu koko verkoston mukaan tarinoimaan kasvokkain.

Verkostopäivästä poimittuja vinkkejä hankeviestintään –TOP 10

  1. Sisältömarkkinointi: ”Kohderyhmää puhuttelevaa ja oivalluttavaa sisällön tavoitteellista suunnittelua, säännöllistä tuottamista ja julkaisemista, läsnäoloa verkostoissa, jossa kohderyhmä viettää aikaansa” –Kati Keronen, Differo Oy
  2. Hankkeen viestinnän kärjeksi sisältö ja tarina ennen tuotetietoa
  3. Jankuttaminen eli toisto eri kanavissa
  4. Visuaalisuus, kuvat, kevyet videot, itsetehtyä ja ammattilaisten tuottamaa
  5. Strategisuus: eletään strategia todeksi
  6. Sosiaalisen median strategia
  7. Somen uuden tyyppinen hyödyntäminen, esim. asiakaslehden kokoaminen somen sisällöistä
  8. Raportointi: matkalla hankkeiden kanssa kulkemista
  9. Sytytä yleisö kertomalla hankkeen matkasta, ei vain lopputuloksesta
  10. Ajatusjohtajuutta kehittämisen kehiin: ajatusjohtaja osoittaa tulevaisuuden suunnan, ravistelee ja kyseenalaistaa totuttuja tapoja, herättää keskustelua ja tekee uudet ilmiöt tutuksi, vastaa kysymykseen mihin me olemme menossa?
  11. Kenelle puhut? Johtajapersoonaan kolahtaa suuret linjat ja asiantuntijaan omaa työtä tukevat työkalut. Kohderyhmän auttaminen esim. minioppaat helposti saataville.
  12. Kasvokkain kohtaamiset ja keskustelut

Maaseutuohjelman ajankohtaisia Etelä-Pohjanmaan alueuutisia pääset lukemaan ELY-keskuksen julkaisemasta Uutisjyvät –sähköisestä uutiskirjeestä.

Uutisjyvät 1/2016 (julkaistu 29.1.2016)

 tuija_maaseutukuva

Tuija Nikkari
Maaseutuohjelman kehittämisasiantuntija ja tiedottaja