Rahaa hankkeille, jotka edistävät digitaalisuutta

Digitaalisuus on edelleen aihe, jonka edistäminen on elintärkeää maaseudun kehittämiselle. Pidimme syyskuussa Mahtisatoa treffit ja hankeinfon, jossa toivoimme erityisesti hankkeisiin lisää digitaalisuutta ja sen mahdollisuuksien hyödyntämistä (katso lisää https://pareemaaseutu.fi/arkisto/ajankohtaista/). Hyrrästä saatavan raportin mukaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tällä ohjelmakaudella rahoittanut maaseuturahastosta 10 kehittämishanketta, joissa on edistetty digitaalisuutta. Tätä kirjoittaessani istun kotona työpöydän ääressä töissä, etäpäivällä. Omasta mielestäni digitaalisuus tällä ohjelmakaudella on lisännyt hyvinvointiani konkreettisesti mahdollistaen esim. etäpäivien tekemisen, koska kaikki työssä tarvittavat tiedot ja asiakirjat löytyvät kannettavalta tietokoneeltani – sähköisessä muodossa.

Hyrrä-palvelun logo repeävän paperin takana. Kaiken tämän on mahdollistanut Hyrrä – maaseudun tukien sähköinen järjestelmä, jonka kautta hakijat voivat hakea mm. yritys- ja hanketukia. Hyrrä -järjestelmässä tehdään niin ikään tukien myöntö- ja maksupäätökset. Kaikki on kätevästi sähköisessä muodossa ja arkistointi hoituu kuin itsestään. Juuri tuo arkistointi on ollut asia, josta olen kuullut monen hakijankin olevan mielissään. Enää ei tarvitse etsiä hankemappia ja kadonneita papereita toimiston uumenista, kunhan on vain kerran syöttänyt tai liittänyt ne Hyrrään. Tiedot ovat kaikkien saatavilla Hyrrässä ja vieläpä 24/7.

Hyrrä-palvelun logo.

Aluksi pidin sähköistä järjestelmää hankalana ja tulostin papereita ahkerasti. Paperilta oli muka paljon mukavampi lukea. Nyt huomaan, että vähitellen tulostaminen on vähentynyt ja olen ehkä vähän huomaamattanikin oppinut lukemaan asioita ruudulta. Ihan kokonaan en ole tulostamiselta vielä kuitenkaan välttynyt, vaan joissain tapauksissa koen, että minun on pakko saada tehdä merkintöjä käsin suoraan asiakirjaan. Tältä osin odotan vielä omaa kehittymistäni ja järjestelmän kehittymistä.

Hyrrä-järjestelmää kuvaava Pöyrööt-sarjakuva, jossa pohjalaismies kertoo millaisia vanhanajan perinteiset hyrrät olivat ja millainen on Hyrrä-järjestelmä.

Hyrrän myötä huomaan myös, että sähköpostiliikenne asiakkaiden kanssa on vähentynyt, koska asiakirjat voi liittää suoraan Hyrrään. Itse pidän tätä hyvänä asiana, koska enää ei tarvitse pelätä sitä, että asiakirjat hukkuisivat omaan sähköpostiini. Sähköisen asioinnin yksi negatiivinen puoli on mielestäni kuitenkin se, että kasvokkaiset kohtaamiset ja puhelimella soittaminen ovat vähentyneet. Ihmisten välinen vuorovaikutus onkin juuri se asia, mitä olen paljon pohtinut digitaalisuuteen liittyen. Toki digitaalisuus tarjoaa välineitä jo sähköiseen kohtaamiseenkin, mutta ainakin itse koen siltä osin vielä aikamoista kömpelyyttä. Vuorovaikutus, kumppanuus ja yhteistyö ovat kuitenkin asioita, joiden kautta löytyy uusia innovaatioita ja kokeiluja. Hyrrääkin oppii parhaiten käyttämään, kun joku neuvoo kädestä pitäen tai katsot netistä ohjevideon.

Kahta en hanketyössä kuitenkaan vaihtaisi: toinen on Hyrrä ja toinen on… yhteistyö!

Minna Nikkari
Kehittämissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tuulivoimaa – mutta hallitusti?

Vuonna 2018 tuulivoimaloilla tuotettiin Suomessa noin 7% koko sähköntuotannosta. Kasvua edellisvuoteen on ollut noin 22% ja kasvuvauhdin ennustetaan pysyvän samalla tasolla. Voimalatekniikkakin kehittyy tasaiseen tahtiin, mikä tarkoittaa käytännössä voimalaitoskohtaisten tuotantotehokkuuksien parantumista ja samalla tuulivoimatoimijoille parempaa tuottosuhdetta voimalaitoshankkeeseen käytetylle investoinnille. Kustannustehokkuus parantaa uusiutuvan energiantuotannon kilpailukykyä energiamarkkinoilla ja mahdollistaa paremmin markkinaehtoisen tuotannon ilman valtion tuotantotukea. Seudullisesti ja maakunnallisesti merkittävät tuulivoimapuistot ovat toteutuessaan isäntäkunnilleen myös merkittävä kiinteistöverotulon lähde. Isoimmissa tuulivoimapuistoissa saattaa olla useita kymmeniä tuulivoimaloita, jolloin kiinteistöverotuloina saatetaan puhua sadoista tuhansista euroista. Voimaloiden rakentamisalueen maanomistajillekin tulee maanvuokrasopimusten myötä pääomatuloja.

Tuulivoimalaitos kohoaa metsän yli korkealle.

Maakuntakaavoissa määritelty tuulivoimapuistoille parhaiten soveltuvat alueet

Ympäristöministeriön valtakunnallisessa tuulivoimarakentamisen ohjauksessa edellytetään rakentamismahdollisuuksien selvittämistä lähtökohtaisesti kaavoitusmenettelyllä tuulivoimapuistojen aiheuttamien laaja-alaisten ympäristövaikutusten vuoksi (mm. maisemalle, luonnolle, asukkaille). Maakuntakaavoissa on määritelty ns. poissulkevalla selvittämisellä tuulivoimapuistoille parhaiten soveltuvat alueet. Seudullisesti tai maakunnallisesti merkittävää tuulivoimapuistoa ei voida osoittaa maakuntakaavoissa merkittyjen tuulivoimatuotannolle sopivaksi katsottujen alueiden ulkopuolelle. Pääsääntöisesti yleiskaavan laadinnan yhteydessä tehdään myös ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), josta saatavat tulokset huomioidaan. Tuulivoimapuistot on suunniteltava siten, ettei naapurustolle aiheudu kohtuutonta haittaa (Laki eräistä naapuruussuhteista). Voimaloiden toimintahäiriöt, kuten tulipalo, kaatuminen tai mahdolliset talviaikaiset ympäristöön lentävät jääheitteet on myös otettava huomioon voimalapuistojen turvallisuussuunnittelussa.

Tuulivoimapuistojen vaikutuspiirissä olevien asianosaisten joukko on erittäin laaja ja tuleva rakentaminen vaikuttaa luonto- ja ympäristövaikutusten lisäksi näkyvällä tavalla asukkaiden elinympäristöön viihtyisyys- ja virkistyskäyttöarvojenkin osalta. Asianosaisten vuorovaikutteisuus ja suunnitteluun osallistumisen mahdollistaminen ovat siten kriittisen tärkeitä. Teollisen kokoluokan voimalat näkyvät maisemassa helposti yli 20 kilometrin etäisyydelle. Pyörivät roottorinlavat aiheuttavat ns. välkehaittavaikutuksia maastosta riippuen 1-3 km:n etäisyydelle. Välkehaittojen lisäksi ympäristöön leviää ulottuvuudeltaan ja taajuudeltaan vaihtelevaa meluemissiota. Siksi toiminnassa oleva voimalapuisto rajoittaa vaikutusalueellaan esimerkiksi mahdollista tulevaa asuinrakentamista. Asutukselle ulkomelun raja-arvoksi on asetettu 40 dB (yö) ja välkehaittojen osalta on noudatettu 8 tunnin vuosi- tai 30 minuutin/vrk raja-aikoja.

Tuulivoimala näkyy puiden välistä ja sähkölinjan takana.

Pohjalaismaakunnissa runsaasti kuntien hyväksymiä tuulivoiman yleiskaavoja

Kunnanvaltuuston demokraattisella hallintopäätöksellä kaavaratkaisuksi hyväksytään vaikutusselvitysten perusteella ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin puolesta optimaalinen vaihtoehto. Yleiskaava voidaan toki jättää kokonaan hyväksymättäkin, jos esim. haittavaikutukset todetaan liian suuriksi. Pohjanmaan-, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien alueille on kuntakaavoituksella hyväksytty jo noin 60 tuulivoimapuistojen yleiskaavaa. Kaavoissa on ratkaistu yhteensä usean sadan tuulivoimalan rakentaminen. Näistä toteutusvaiheessa Pohjalaismaakunnissa on vasta noin 20-25%. Yleiskaavoissa on annettu mm. rakennettavien voimaloiden sijainnin, kokonaiskorkeuden, huolto- ja johtoteiden osalta tarkemmat rakentamismääräykset ja ohjeet. Yleiskaavat on pääsääntöisesti laadittu vuorovaikutteisesti siten, että voimaloille voidaan kunnan lupaviranomaisen toimesta myöntää rakennusluvat ilman mitään erityisiä lisäselvityksiä.

Tuulivoimalatekniikan nopea kehittyminen on kuitenkin nähtävästi ajamassa voimassa olevien yleiskaavojen ohi. Maankäytön ratkaisut yleiskaavoissa eivät ehkä vastaakaan tuulivoimatoimijan rakentamistavoitteita. Toimijat haluavat rakentaa entistä tehokkaampia voimaloita, jotka eivät enää mahdu yleiskaavoilla sovittuihin maankäytön raameihin. Noin 10 vuotta sitten voimalat olivat kokonaiskorkeudeltaan enintään noin 200 metrisiä, roottorin halkaisijan ollessa noin 135-140 metriä ja tehokkuus 1-2 MW. Nykyisin rakennettavaksi suunnitellaan voimaloita, jotka ovat kokonaiskorkeudeltaan jopa 300 metriä, roottori halkaisijaltaan 180 metriä sekä tuotantotehot 8-10 MW. Kuntien rakennuslupaviranomaisilla paine rakentamisen poikkeamismenettelyihin on kasvanut, sillä kaavoitusmenettelyä pidetään toimijoiden ja usein jopa kuntapäättäjien taholta liian pitkäkestoisena. Poikkeamistarpeita perustellaan toimijoiden näkökulmasta lupamenettelyn sujuvoittamisen lisäksi energiatehokkaammalla voimalatekniikalla ja kustannustehokkuudella. Kuntapäättäjät puolestaan ovat yleensä myönteisellä kannalla kuntataloudelle merkittävistä hankkeista, jotka pitäisi saada mieluiten mahdollisimman nopeasti toteutumaan.

Poikkeamismenettelyt eivät ole menettelyinä riittäviä kokonaiset tuulivoimapuistot kattavissa rakentamisen muutostarpeissa. On huomattava, että lakisääteisesti poikkeamisiin vaaditaan maankäyttö- ja rakennuslain nojalla erityinen syy. Erityinen syy voi olla lain tavoitteiden täyttämiseen liittyvä tai erityiseen maankäytön tavoitteeseen liittyvä – vaikkapa jonkin aiemmin havaitsemattoman arvon säilyttäminen tai vahingon estäminen. Poikkeaminen voi tulla kyseeseen em. perusteista yksittäisten voimaloiden osalta. Tuotantoon liittyvä kustannustehokkuus tai toimijan tavoittelema parempi investoinnin tuottosuhde ei ole lain tarkoittama erityinen syy, jolla poikkeamismenettelyä voidaan hyväksyttävästi perustella. Poikkeamismenettelyitä saatetaan perustella myös rakennettavien voimaloiden yleiskaavassa mahdollistettuun määrään nähden vähennetyllä lukumäärällä ja siten ehkä vähäisemmillä ympäristöhaitoilla (esim. maisemalle). Lukumäärän vähennyksistä huolimatta merkittäviä vaikutuksia saattaa kuitenkin olla vaikkapa välkehaitan rajoitusalueen laajenemisen myötä tai muutoksina lähi- ja kaukomaisemaan. Poikkeamismenettelyssä ei saada muutostilanteen vaikutuksista riittävän kattavaa ja luotettavaa käsitystä eikä riittävällä tavalla saada turvattua asianosaisten vuorovaikutusmahdollisuuksia tai yleisen edun valvontaa.

Ympäristöhallinnon ohjauksen mukaisesti tuulivoimapuistojen muuttuneet rakentamistavoitteet edellyttävät siis lähtökohtaisesti osayleiskaavojen tarkistamista ja päivittämistä. Muuttuneet rakentamistavoitteet vaativat lisäselvityksiä ja tilanteen uudelleenarviointia useiden eri viranomais- ja asiantuntijatahojen puolesta. Mahdollisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) ajantasaisuus vaatii sekin vähintään riittävyyden tarkistamista, esim. yhteisvaikutusten arvioimiseksi muiden hankkeiden kanssa. Oikeusvaikutteinen ja rakentamista ohjaava yleiskaava on myös maankäytön ohjauksessa juridisesti sitova, eikä sen kaavakartalla näkyvää maankäytön ratkaisua voida muuksi muuttaa edes poikkeamislupamenettelyillä. Menettely ei esimerkiksi poista yleiskaavassa merkittyjen voimaloiden rakennusaluevarauksia, ja rakentamattomaksi jätettävät voimalat saattavatkin myöhemmin toimijan puolesta realisoitua, vaikka alun perin rakentamatta jättämistä olisi perusteltu haittavaikutusten vähentämisellä.Tuulivoimala asutuksen lähellä rannikolla.

 

Tuulivoimarakentamisen suunnittelu vaatii huolellista ja osallistavaa kaavoitusta eikä tämän menettelyn merkitystä pidä väheksyä. Kaavoituksella saadaan luotua kestävän kehityksen periaatteiden mukaista viihtyisää, terveellistä ja turvallista elinympäristöä, jossa on huomioitu niin ihmisen kuin luonnonkin tarpeet. Oikea menettelytapa on energia-alan toimijoiden itsensäkin kannalta eduksi, sillä onhan tärkeää saada uusiutuvan energian tuotanto laajasti hyväksytyksi. Kiireellä ja hankkeiden vaikuttavuuteen nähden sopimattomilla menettelyillä ei saada hyvää aikaan. Vaarana on, että tulevat voimalahankkeet saattavat muutoin kohdata jatkossa yhä yltyvää vastatuulta.

Juha Katajisto
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Mitä merkitsee hyvä työyhteisö?

Olen vuosia ihaillut äitini ”ompeluseuraporukan” ystävyyttä. Naiset ovat entisiä työkavereita työhallinnosta ja iältään reilusti yli seitsemänkymppisiä. Eläköitymisestä huolimatta, heidän yhteytensä on säilynyt tiiviinä. He tapaavat säännöllisesti kerran kuussa vuorotellen jokaisen kotona, syövät ja juovat kahvia, päivittävät kuulumisia, eikä kukaan taida enää ommellakaan tapaamisissa mitään. Ryhmässä täytyy olla jotain erikoisen hyvää ystävyyttä. Siihen sisältyy paljon hyviä yhteisiä muistoja työajoilta, mutta se on kuitenkin paljon enemmän kuin työtoveruutta.

Monesti olen toivonut, että olisipa minullakin sitten joskus tuollainen ystäväporukka ympärilläni. Kun työvuosia tässä on nyt karttunut, olen onnekseni huomannut, että sellainen korvaamattoman ihana naisporukka onkin ympärilläni. Olemme entisiä ja nykyisiä työkavereita, meitä voisi kutsua vaikka ”Liikenne Ladyiksi”.

Ryhmäkuva naisporukasta Riisitunturin kansallispuistossa.

Mistä elementeistä hyvä työyhteisö koostuu?

Ihmiset tekevät hyvän työyhteisön. Töissähän ei sinänsä aina välttämättä ole kivaa ja kaikki työtehtävät eivät välttämättä ole yhtä innostavia. Ja pitääkö ollakaan? Tärkeintä on, että vaikeistakin tilanteista selviää, saa apua ja sinua kuunnellaan. On hienoa, jos aamulla töihin meno tuntuu mukavalta, haasteet sellaisilta, että niistä selviää. Hyvän työyhteisön perusta on ihmisten arvostus työtään, muiden työtä, työkavereitaan ja itseään kohtaan. Arvostus on tärkeä pohja myös muille hyvän työyhteisön tärkeille asioille, kuten yhdenvertaisuudelle, tasa-arvon toteutumiselle ja oikeudenmukaisuudelle. Kun arvostat työtäsi ja muiden työtä sekä työtovereita ja työnantajaasi, käyttäydyt luultavasti työyhteisössä oikeudenmukaisesti.

Kuva suon ylityksestä pitkospuita pitkin.

Minulle rento ilmapiiri ja työn joustavuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kavahtaisin sellaista työilmapiiriä, jossa pitäisi koko ajan miettiä, että kuulunko porukkaan. Säännöt ja niiden noudattaminen helpottavat työarkea, mutta sääntöjä voidaan myös yhdessä muuttaa. Kun minä joustan, toivon työnantajankin tai esimiehen ja muun työyhteisön tarvittaessa vähän joustavan. Silloin työelämän ja muun elämän yhteen sovittaminen on mutkattomampaa. Kun työntekijä voi hyvin, hän on myös tehokas ja aikaansaava työyhteisön jäsen.

Hyvän työyhteisön perusarkeen kuuluvat hyvät huomenet ja muut ystävälliset sanat. Ovenkin voi avata ja kehua vaikka uutta paitaa. Hymykin voi pelastaa vaatekaapilla, jos työkaveri on nukkunut huonosti yönsä ja on siksi väsynyt. Työpäivän katkaisee mukavasti kahvit ja iloinen lounasseura. Hyvät työkaverit tietävät sinusta muutakin kuin työasiat, kahvilla puhutaan muustakin kuin työarjesta, vaikka myös paljon siitä.

Hyvässä työyhteisössä pysytään ja siihen sitoudutaan

Riisijoen ylitys.Hyvä ja toimiva työyhteisö on laadukkaan työn ja työssä pysymisen edellytys, siksi se on niin tärkeää työpaikoilla. Suomessa on tällä hetkellä jo tilanne, että työntekijöistä taistellaan tietyillä aloilla yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tuskin palkka on enää ainut tai edes tärkein vaikuttava tekijä, kun työntekijä valitsee kiinnostavaa työpaikkaa. Väittäisin, että vähän pehmeämmät arvot ohjaavat tulevaisuuden työmarkkinoita. Kauaa ei työntekijä viitsi nauttia palkasta, joka tulee kurjan työfiiliksen myötä, mutta saattaa pysyä pitkäänkin työpaikassa, jossa on hyvä fiilis ja kiva porukka. Työhyvinvointiin onkin panostettu monilla työpaikoilla ja se kyllä kannattaa.

Omaa työyhteisöä voi aina itsekin kehittää ja parantaa

Kuvassa värikäs puromaisema.Pohdin nykyään usein, mikä minua työssä motivoi? Mitä itse voisin tehdä työni ja työyhteisöni kehittämiseksi? Välillä turhaudun, kun monet asia tulevat ylhäältä pyydettynä ja joskus jopa annettuna ja aidosti työyhteisö ei voi niihin vaikuttaa. Toisaalta itsekin sorrun liian usein ongelmakeskeiseen ajatteluun ja vuorovaikutukseen, enkä pääse läheskään aina ratkaisukeskeiseen, vaikka sillä tavalla vaikuttaminen olisi tehokkaampaa. Totuus on, että jokainen meistä voi vaikuttaa, edes siihen yhteen yksittäiseen työpäivään tai yhteen ainoaan kohtaamiseen työpaikallaan. Tehdään edes siitä yhdessä vähän parempi. Haluaisin sanoa, että positiivisuuden kautta on aina parempi tapa, mutta ei se aina ole helppoa, kuten ei vuorovaikutus muutenkaan.

  Ryhmäkuva naisista Myllykosken kuohujen luona.

… entä sitten ne ”Liikenne Ladyt”?

Palatakseni vielä ”Liikenne Ladyihin”… mikä meitä sitten yhdistää? Olemme kaikki työskennelleet liikenneasioiden parissa joko Vaasan tiepiirissä ja/tai nykyisin ELY-keskuksessa. Meillä on siis jonkinlainen ammatillinen verkosto sen aiheen ympärillä, mutta tapaamisemme eivät yleensä keskity tieasioiden ympärille. Ne ovat virkistystä, kuulumisten vaihtoa, hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista…Tai kuten viimeisin reissumme, jonka teimme Rukan ympäristöön teemalla ”Lepoa ja Lenkkiä”. Sen pidennetyn viikonlopun aikana huiputimme niin Valtavaaran kuin Riisitunturinkin sekä kiersimme pienen karhunkierroksen ja ylitimme sen kuohuvat kosket yhdessä. Samalla reissulla maailma parani ison harppauksen. Jokaisen ammatilliset ja muut murheet olivat hetken syrjässä. Nautimme iloista ja jaoimme huoliakin, mutta lopputuloksena oli taas kerran lujittunut porukka, jonka yhteys säilyy toivottavasti läpi elämän. Ja kaikki odottavat jos seuraavaa reissua.

Kiitos naiset, että olette ja saan olla osa teitä!


Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Mitä uusi maakunta vaatii viestinnältä?

Kun uutta organisaatiota suunnitellaan ja valmistellaan, tulee itsestään selväksi miettiä myös organisaation viestintää. Mitä kaikkia päätöksiä, linjauksia ja ohjeita sekä valmisteluaineistoa uusi organisaatioviestintä tarvitsee? Erityisen tärkeää on myös johdon sitoutuminen linjauksiin, kanaviin ja muutenkin aktiivisesti viestintään.

Jokaiseen maakuntaan tehdään maakuntastrategia. Monin paikoin sitä työtä jo aloitellaan. Myös arvotyötä on aloitettu eli millaisilla arvoilla maakunta toimii ja mihin se sitoutuu. Maakunnalla tulee varmasti olemaan myös visio ja tavoitteita eli joku käsitys siitä mitä olemme ja ketä varten toimimme ja millaiseksi haluamme tulla ja millä keinoin sinne päästään.

Näistä maakunnan perusasiakirjoista ja linjauksista tulee voida työstää aikanaan myös viestintästrategia. Lisäksi täytyy miettiä visiota ja tavoitteita eli miten viestintä pystyy niihin vastaamaan ja mitkä ovat viestinnän tavoitteet. On pohdittava viestinnän kohderyhmiä, sisäisiä ja ulkoisia viestintäkanavia sekä eri kanavien käyttötarkoitusta, toimituspolitiikkaa, ohjeistusta ja linjauksia. Myös viestinnän suunnittelu ja seurantamenetelmät on järjestettävä uuden organisaation näkökulmasta. On mietittävä myös viestintähenkilöstön työnjakoa ja järkeviä tehtävänkuvia. Näitä ja monia muitakin asioita on pohdittu ja tullaan kiihtyvällä tahdilla miettimään maakunta- ja sote -uudistuksen viestintäryhmissä ympäri Suomen.

Uuden suunnittelu on jännittävää ja motivoivaakin. Näiden konkreettisten asioiden suunnittelu ja listaaminen tuntuvat olevan ehkä niitä helpoimpia asioita. Kaikkea ei tarvitse edes pohtia alusta asti, vaan voidaan ottaa käyttöön myös hyviä käytäntöjä maakuntaan sijoittuvien organisaatioiden nykyviestinnästä.

Sitten tuleekin ne vaikeammat tehtävät. Miten saada henkilöstö mukaan noudattamaan uutta viestintätapaa tai johtajat aktiivisiksi viestijöiksi? Miten saada monesta organisaatiosta tuleva henkilöstömme noudattamaan uuden organisaatiomme viestinnän linjauksia? Useilla heistä on monen edeltävän työpaikkansa vanhat totutut viestimisen tavat ja joillakin voi tähän päälle olla vielä myös asenne. Kaikki eivät näe viestintää tärkeäksi asiaksi, eikä uuden opettelu heitä kiinnosta. He eivät halua uhrata viestintään työaikaa, sillä muita töitä on aivan tarpeeksi. Moni näkee viestinnän erilliseksi työksi, ei osaksi omaa työtä.

Tässä uuden omaksumisessa ja vanhasta pois oppimisessa on johdolla erittäin tärkeä rooli. Esimiehet toimivat esimerkkinä, siksi heidät tulee saada ensimmäisenä omaksumaan uudet tavat ja ohjeet. Heidät pitää myös saada innostumaan viestinnästä ja näkemään se yhdeksi työnsä tärkeäksi osaksi. Tämän jälkeen heidän tulee sitoutua viemään uudistusta alaistensa keskuudessa eteenpäin. Tämä on erityisen tärkeää, kun uutta organisaatiota perustetaan.

Mitä esimiehet ja työntekijät voisivat nyt sitten tehdä, ennen kuin uudistus on todellisuutta? Ainakin he voisivat kiinnostua nykyisen organisaationsa  viestinnästä. He voisivat myös tehostaa omaan työhönsä liittyvää viestintää joko talon sisällä tai ulkoisille asiakkaille ja sidosryhmille. Esimiehet ja kaikki muutkin kiinnostuneet voisivat myös pyytää viestimiseen omasta organisaatiostaan tarvitsemaansa lisäkoulutusta, aloittaa ehkä ensimmäiset askeleensa vaikka jonkun some-kanavan käyttäjinä. On ok myöntää omat kehittymistarpeensa ja hakea lisäoppia viestintään. Väistämätöntä kuitenkin on se, että muuttuvassa työelämässä erilainen vuorovaikutusosaaminen on sellainen valttikortti, että sitä ei kannata jättää kenenkään käyttämättä. Ja sitähän se viestintä on – vuorovaikutusta.

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tiehankkeiden suunnittelusta ja vuorovaikutuksesta

Neljäkymmentä vuotta ajassa taaksepäin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen edeltäjissä, Vaasan ja Keski-Pohjanmaan tie- ja vesirakennuspiireissä oli suunnittelutoimialalla töissä 45 rakennusmestaria, insinööriä tai diplomi-insinööriä. Suunnitelmavarastossa oli 150 toteuttamiskelpoista suunnitelmaa varmistamassa, että toimenpideohjelmien mukaiset hankkeet eivät viivästy.

Nykyään ELY-keskuksen toimialueella teetetään vuosittain noin 25 silta- tai tiesuunnitelmaa. Niitä suunnitellaan pääasiassa juuri tarpeeseen. Entisenlaisia pitkiä toimenpideohjelmia ei ole. Näitä hankekohtaisia tie- ja siltasuunnitelmia teettää nyt kolme projektipäällikköä. Eivät sitäkään päätoimisesti, he myös rakennuttavat hankkeet. Vuoden alussa siirtyivät Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen viimeiset silta- ja tiesuunnittelun projektipäälliköt organisaatiossa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alle. Emme anna tämän organisaatiomuutoksen kuitenkaan häiritä työtä pohjalaismaakuntien alueen suunnitteluhankkeiden osalta. Mutta tähän vyöhön ei kyllä saa enää lisää reikiä.

Tiesuunnitelmista tehtyjen valitusten määrä alkoi kasvaa voimakkaasti 1970-luvun lopulla. Suunnittelun painopiste alkoi siirtyä, vapaaseen maastoon tehtävistä hankkeista, asutuksen luokse. Tultiin ihmisten takapihoille ja se lisäsi suunnitelmien vastustusta. Vuonna 1977 tehtiin tiesuunnitelmista kolme valitusta ja 1979 jopa 19 kappaletta. Lukemat ovat koko Suomea koskevia.

tiehankekuva2

Nykyään tiensuunnitteluhankkeet ovatkin pääosin olemassa olevien teiden parantamista, joten ollaan edelleen lähellä asukkaita. Toteutettavat ratkaisut ovat teknistaloudellista tasapainoilua. Kaikkeen ei ole varaa, tavoitteet on sovitettava yhteen, on tehtävä kompromisseja ja siedettävä haittoja. Haittoja aiheuttamattomaan tieliikennejärjestelmään ei valitettavasti ole varaa. Tiesuunnittelussa joudutaan tekemisiin eri osapuolten välisten intressiristiriitojen kanssa. Eri osapuolia ovat mm. pitkämatkainen ja paikallinen liikenne, raskas liikenne, henkilöautoliikenne, maatalousliikenne, erikoiskuljetukset, kevyt liikenne, liike-elämä, maanomistajat sekä asukkaat. Suunnitelmien esittelytilaisuuksissa näistä ryhmistä ovat edustettuna lähinnä vain viimeksi mainitut; paikalliset yrittäjät, maanomistajat ja asukkaat. Luonnollisesti tästä syystä nämä osallisten ryhmät saavat äänensä kuuluville eniten. Suunnittelussa täytyy kuitenkin ottaa kaikki muutkin osapuolet huomioon. Muiden intressiryhmien etuja pitää valvoa viran puolesta. Kohteissamme saattaa ajaa joka päivä ohi tuhansia ajoneuvoja ja satoja elinkeinoelämän kuljetuksia.

Suunnittelun aikaa käytetään siihen, että myös läheisille kiinteistöille tulevat haitat saadaan minimoitua hakemalla vähiten haittaa aiheuttava, hyväksyttävissä oleva vaihtoehto. Kiinteistön omistaja kuitenkin saa nähtäväkseen suunnitelmaluonnoksen, joka hänen mielestään tuntuu kohtuuttomalta ja hyökkäävältä. Esimerkiksi omakotitalo saattaa olla koko elämän suurin hankinta, jota maksetaan vuosikymmeniä. Virkamies ei ole toivottu henkilö kertomaan takapihan alueiden tai rakennusten lunastustarpeesta. Tilanne on kiinteistön omistajan näkökulmasta katastrofi, kun taas suunnittelijalle se on eräs aika ajoin toistuvista työtehtävistä.

yleisötilaisuus

 

Kaikkien etuja on kuitenkin mietitty. Ennen yleisölle esiteltävän suunnitelmaluonnoksen valmistumista on tehty erilaisten, ristiriitaisten tavoitteiden perusteella vaihtoehtojen vertailua. Väyliä ja suunnitteluratkaisuja on sovitettu yhteen, tutkittu eri suunnitteluohjeita, keskusteltu asiantuntijoiden kanssa sekä varmistettu ratkaisujen laajuuden ja laatutason minimivaatimuksia. Kokenut projektiryhmä tekee eri intressien pohjalta esityksen suunnitelmaratkaisuksi. Asiaa yleisölle esittelevä projektipäällikkö saattaa vaikuttaa joustamattomalta, koska ei tunnu vastaanottavan hyviltä tuntuvia ehdotuksia. Mutta tuota joustoa on tehty yleensä jo oma-aloitteisesti ja ratkaisu on jo tehty kohteeseen soveltuvien raamien äärirajoille. Uudet ehdotukset ovatkin usein suunnitteluohjeiden vastaisia tai liian kalliita toteutettavaksi. Hyvä ja halpa ovat tässäkin asiassa yleensä eri asioita.

Tiesuunnitelma ei myöskään voi olla asemakaavan vastainen. Asemakaavassa hyväksytty ratkaisu sitoo suunnittelua. Tämä on toinen kädet sitova asia, jonka vuoksi asiaa esittelevä projektipäällikkö on yleisön mielestä joustamaton. Asianosaisten tulisi tuntea maankäytön suunnittelun ja tiesuunnittelun säädökset ja näiden yhteen kytkentä. Nämähän ovat vieraita aiheita, sillä ne eivät useinkaan kosketa ihmisiä arkipäivässä. Suunnittelua ohjaavat rajoitteet ovat monitahoisia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Näitä normeja ei ole keksinyt virkailija, vaan tehtävämme on hoitaa asiat niin, että säädöksiä noudatetaan.

Suunnittelutehtävä on erisuuntaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Suunnittelija tekee kaikkien osapuolien etuja huomioivan suunnitelman. Ammattitaitoisten ja kokeneiden suunnittelijoiden suunnitelmista tulee yleensä kokonaisuutena arvioiden hyviä ratkaisuja. Tiet ja niiden parantamistoimet on tehtävä sinne missä niiden liikenteellinen tarve on, joten parantamishankkeissa tien rakenteet laajenevat naapurien maille. Ratkaisuja on kuitenkin aina harkittu ja sovitettu myös paikallisesta näkökulmasta pyrkien pienimpään mahdolliseen haittaan.

Perttu_Ari

 

Ari Perttu
Investointipäällikkö
ELY-keskus