Maailman metsäpäivä – ajankohtaisempi kuin koskaan

Viikon kuluttua 21.3.2023 vietetään Maailman metsäpäivää, joka on toiminut YK-päivänä vuodesta 2013 lähtien.

Metsät koskettavat meitä tavalla tai toisella. Luontokato, ilmastonmuutos, poliittiset vaikutukset ja taloudelliset intressit kohdistavat metsiimme ennennäkemättömän laajaa painetta ja keskustelua siitä, miltä metsämme tulisi näyttää ja miten niitä voidaan käyttää. Asian käsitteleminen noin 5000 merkin blogikirjoituksessa on mahdotonta, jonka vuoksi aion rajata blogia omaan työhöni, nimittäin metsäisten elinympäristöjen hoitoon Helmi-elinympäristöohjelmassa.

YK:n biodiversiteettisopimuksen COP15 -kokouksessa Montrealissa, päästiin joulukuussa sopuun tavoitteesta suojella 30 % maailman meri- ja maapinta-alasta. Tämä ei toki takaa, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyisi ja palautuisi, vaan suojeltavien alueiden laatu tulee myös mahdollistaa tätä.

Etenkin metsien ennallistaminen sai viime syksynä laajaa huomiota, kun EU:n ennallistamisasetuksesta käytiin kiivastakin keskustelua julkisuudessa ja eduskunnassa. Iltapäivälehdet täyttyivät aiheeseen liittyvistä artikkeleista, kuten mitä (metsien) ennallistaminen tarkoittaa. Avaan nyt tätä käsitettä niille, jotka eivät lukeneet kyseisiä artikkeleita.

Viljelty mäntymetsä primäärisukkessiometsävyöhykkeellä Luodon saaristossa. Kuva: Robin Ramstedt.

Metsien ennallistaminen

Metsäisten elinympäristöjen hoidossa, tai tuttavallisemmin metsäteemassa, pyritään ennallistamaan uhanlaisia metsäisiä luontotyyppejä, joiden ominaispiirteet ovat häviämässä. Ominaispiirteiden menettäminen laskee luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta, joita pyritään palauttamaan ennallistamistoimenpiteillä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa ennallistamistoimenpiteitä kohdistetaan maankohoamisrannikon luonnontilaisten primäärisukkessiometsien kehityssarjoihin sekä lehtoihin. Ensiksi mainittua nimihirviötä kutsun jatkossa primäärisukkessiometsäksi. Primäärisukkessiometsää löytyy globaalista näkökulmasta ainoastaan Itämeren maankohoamisen vaikutusalueelta, minkä johdosta kyseistä luontotyyppiä on erityisen tärkeätä säilyttää.

Lehdot ovat vielä primäärisukkessiometsiäkin uhanalaisempia, sillä niiden osuus koko Suomen metsämaan pintalasta on vain noin 1 %. Lisäksi lehdot sijoittuvat yleensä vesistöjen äärelle, missä ihmispaine ja rakentaminen on yleensä huomattavaa.

Tavallisin syy primäärisukkessiometsän edustavuuden heikkenemiseen on metsien viljely tai muut metsätaloustoimet, sillä luontotyypin edustavuus on kytkeytynyt koskemattomiin kehityssarjoihin.

Primäärisukkessiometsän kehityssarjat alkavat rannanläheisistä pensaikoista ja lehtometsistä muuttuen kehityksen edetessä karummiksi havumetsiksi. Maankohoamisen ja ajan myötä maaperä muuttuu havumetsävyöhykkeelle ominaiseksi happamaksi podsolimaaksi, jolloin metsää ei enää luokitella primäärisukkessiometsäksi. Tähän prosessiin menee reilu 1000 vuotta.

Metsähallitus on suorittanut pienaukotuksia ja puiden kaulaamista Luodon saaristossa.
Kuvat: Robin Ramstedt.

Lehtoja uhkaa sen sijaan luontainen kuusettuminen. Vaikka kuusi onkin lehtojen yleisin puulaji, liika kuusettuminen uhkaa lehtojen multaisia ruskomaita hapettamalla näitä ja heikentää  näin ollen lehtipuiden kasvumahdollisuuksia.

Rehevää lehtokasvillisuutta Pitkämönluoman Natura 2000 -alueella. Kuva: Hanna Gulin.

Kuusivaltainen metsäalue Pitkämönluomassa. Kuva: Hanna Gulin.

Metsäteemassa toimenpiteet sijoittuvat ensisijaisesti Natura 2000 -alueille ja yksityisille luonnonsuojelualueille. Näin ollen voidaan varmistaa, että toimenpiteet vaikuttavat alueen luontoon myös jatkossa, kun metsätaloustoimet eivät pääsääntöisesti ole mahdollisia. Metsäteemassa on kuitenkin mahdollista toteuttaa toimenpiteitä myös suojelemattomille kohteille. Tämä on välttämätöntä, jotta uhanalaisten metsäluontotyyppien ja -lajien negatiivista kehitystä olisi realistista muuttaa.

Pääasialliset toimenpiteet joilla lisätään yllä mainittujen luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta on viljeltyjen metsien hakkuut (joko pienaukotuksina tai laajempina hakkuina) ja kuusien poistaminen. Näillä toimilla edistetään metsien luontaista kehitystä tai tiettyjen puulajien kasvumahdollisuuksia. Suuri syy metsäluontomme köyhtymiseen on lahopuuston vähyys, joka on elintärkeä monille lajeille. Kaatamalla eri lajisia ja ikäisiä puita sekä kaulaamalla näitä, muodostetaan erirakenteista maa- ja pystylahopuuta, mikä palvelee mahdollisen suurta lajijoukkoa lyhyemmällä ja pidemmällä aikajänteellä.

Esimerkillinen pystylahopuu kääpineen. Kuva: Robin Ramstedt.

Vaikka metsät ovatkin monimuotoisesti tärkeitä, nämä muodostavat vaan osan koko luonnon monimuotoisuudesta. Tästä johtuen eri Helmi-teemojen kohteet toimenpiteineen pyritään yhdistämään isoimmiksi kokonaisuuksiksi uusilla Helmi-alueilla, jolloin kohteiden kytkeytyvyys tukee luonnon monimuotoisuuden elpymistä tehokkaammin.

Robin Ramstedt
Luonnonsuojelun asiantuntija ja metsäteema vastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Houkuttaako eksoottinen kasvi matkamuistona? – Mieti vielä!

Mitä vaaraa talon nurkalla lojuvasta kuormalavasta voi olla lähistön puutarhoille ja metsille? Entä Euroopan matkalta mukaan lähteneellä omenapuuntaimella tai Thaimaasta tuliaisiksi napatuilla orkideoilla?

Kasvit ovat elämän perusta muodostamalla 80 % syömästämme ruoasta ja tuottamalla 98 % hengittämästämme hapesta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että maataloustuotannon on kasvettava 60 % vuoteen 2050, että lisääntyvä ja yleisesti vauraampi väestö voidaan ruokkia. Yhtenä kasvintuotannon haasteena ovat kasvintuhoojat, jotka aiheuttavat nykyäänkin maailmalaajuisesti 40 % menetykset elintarvikekasvien satoihin. Yhtenä historian merkittävimpänä kasvinterveyteen kytkeytyneenä kriisinä tunnetaan Irlannin suuri nälänhätä 1845-1852, jolloin perunarutto – Phytophthora infestans -munasienen aiheuttama kasvitauti – hävitti pitkälti perunaan turvautuneen saarivaltion asukkaiden ravintolähteen. Miljoona ihmistä menehtyi nälänhätään ja kaksi miljoona lähti siirtolaisiksi. Vaikka kasvien taudit eivät tartu ihmiseen, niillä on suuria välillisiä vaikutuksia ihmisten elämään.

Vietämme kasvinterveyden vuotta

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on julistanut Suomen aloitteesta vuoden 2020 kansainväliseksi kasvinterveyden vuodeksi, International Year of Plant Health 2020 (http://www.fao.org/plant-health-2020). Tarkoitus on nostattaa globaalia tietoisuutta siitä, kuinka suojelemalla kasvien terveyttä, voidaan vähentää nälänhätää ja köyhyyttä, suojella ympäristöä ja tehostaa taloudellista kehitystä.

Tuhoojia luokitellaan vaarallisuuden mukaan

Kuten ihmisten ja eläintenkin taudinaiheuttajissa, myös kasvien taudeissa ja tuholaisissa osa on vähemmän haitallisia ja toiset taas vaarallisempia. Muutaman kuukauden sovellettavana ollut uusi EU:n kasvinterveysasetus (2016/2031) täydentävine säädöksineen luokittelee kasvintuhoojia uudella tavalla. Niissä on määriteltynä karanteenituhoojat ja laatutuhoojat, joiden esiintymistä on tarkkailtava ja tarvittaessa ryhdyttävä viranomaisten määräämiin torjuntatoimiin. Aikaisemmin vaarallisina kasvintuhoojina tunnetut karanteenituhoojat luokitellaan edelleen unionikaranteenituhoojiin ja näistä EU:n kannalta uhkaavimmat vielä prioriteettituhoojiin. Lainsäädännössä määriteltyjen tuhoojien valvontaan ja torjuntatoimenpiteisiin osallistuvat Ruokaviraston ohella ELY-keskusten kasvinsuojeluviranomaiset.

Vastuuta karanteeni- ja laatutuhoojien havainnoinnista siirtyy uuden lainsäädännön myötä viranomaisilta enemmän alan toimijoille ja myös kuluttajille. Esimerkiksi puutarhapuolen tuotannossa, jossa riski karanteenituhoojien esiintymiselle on suurempi, toimijat laativat jatkossa kasvinterveyden omavalvontasuunnitelmia ja henkilöstöä koulutetaan tautien ja tuholaisten tarkkailuun. Myös kasvipassin, jonka kasvinterveysviranomaisen rekisteröimä toimija voi myöntää omavalvonnan perusteella terveelle ja tuholaisista vapaalle markkinoitavalle kasville, käyttö laajenee koskemaan kaikkia istutettavaksi tarkoitettuja kasveja. Kasvipassilla taataan tuhoojien löydöstapauksissa kasvierän jäljitettävyys markkinointiketjussa taaksepäin alkutuotantopaikalle saakka tai eteenpäin – minne esimerkiksi tukkuvälittäjä on kasveja toimittanut. Matkailijan on esimerkiksi varmistuttava EU-maista siemenperunaa tai tulipoltekasvitaudin (Erwinia amylovora) isäntäkasveja (esim. omena, päärynä, pihlajat, tuomipihlajat, orapihlajat, tuhkapensaat) tuodessaan, että kasveilla on PZ-kasvipassi.

 

https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/metsa-ja-puutarha/kasviuutiset/varo-tuomasta-tulipoltetta-puutarhamatkan-tuliaisena/

Älä riskeeraa – Tuo muistoja, ei salamatkustajia (esite, pdf) 

EU:n ulkopuolelta tuontiehdot ovat nyt kiristyneet entisestään. Elävien kasvien, tuoreiden hedelmien marjojen, vihannesten, yrttien tai juuresten tuominen EU:n ulkopuolelta vaatii jatkossa viranomaisen myöntämän kasvinterveystodistuksen myös yksittäiseltä matkailijalta. Kasvinterveystodistuksen myöntää lähtömaan kasvinterveysviranomainen. On myös kasveja, kuten havukasvit sekä omena- ja päärynäpuut, joiden tuonti EU:n alueelle sen ulkopuolelta on kokonaan kielletty. Matkailijan kannattaa siis hyvissä ajoin selvittää tuontiehdot, mikäli aikoo kasvituotteita matkaltaan tuoda. Matkustajatuonti on EU komission mukaan yksi merkittävimmistä kasvintuhoojien leviämisen riskeistä. Tuontivaatimukset koskevat myös verkkokaupasta tilaamista.

https://www.youtube.com/watch?v=cF2G-AqYg-8&feature=youtu.be

https://tulli.fi/henkiloasiakkaat/matkailijalle/ei-omenaakaan-eun-ulkopuolelta

Kasvinterveydellisesti merkityksellisiin asioihin voi törmätä jokainen, vaikkei kasvien parissa työskentelisikään tai eksoottisia ulkomaantuliaisia harrastaisikaan. Vaikka perunan kotitarvepalstalla lähes jokavuotinen perunarutto voi olla se viherpeukaloa eniten huolestuttava asia, kannattaa myös kaakosta suuntautuneiden voimakkaiden ilmavirtausten jälkeen tarkkailla perunamaata koloradonkuoriaisten (Leptinotarsa decemlineata) varalta. Myös Kiinasta peräisin olevasta puisesta kuormalavasta voi kömpiä esiin pitkäsarvinen kovakuoriainen, aasianrunkojäärä (Anoplophora glabripennis), joka olisi useiden lehtipuidemme karanteenituhooja. Jokaisen tulee havaitessaan tai epäillessään löytäneensä karanteenituhoojan ottaa yhteyttä ELY-keskuksen tai Ruokaviraston kasvintarkastukseen. Hyönteisen kyseessä ollessa se kannattaa pyydystää esimerkiksi lasipurkkiin ja valokuvat auttavat myös monesti ensiarvion tekemiseen. Kasvinterveyden yleinen tila Suomessa on hyvällä tasolla, mutta siihen ei kannata tuudittautua, vaan jokaisella on rooli sen ylläpitämisessä.

Puupakkauksissa olevista ISPM15-leimoista (tähkäleima) näkee maakoodin, missä puumateriaali on käsitelty. Tässä kiinalaisia (CN) pakkauslavoja, joiden mukana voi kulkeutua aasianrunkojääriä. Jäärien toukkien nakertamia käytäviä voi nähdä puupakkausmateriaaleissa.

Lukijoille mielenkiintoista – kasvintuhoojille menestyksetöntä – kasvinterveyden vuotta 2020!

Minna Ylikantola
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus