Kesän harjoittelu vesistökunnostushankkeiden viestinnässä

Ympäristöteknologian insinööriopiskelija viestinnän työtehtävissä?

Aloitetaan ”tarpeellisella” lyhyellä oppimäärällä siitä, miten minä olen ympäristöinsinööriopiskelijana päätynyt tähän paikkaan kirjoittamaan tätä blogitekstiä viestinnän harjoittelusta. Insinööriopinnoista huolimatta olen aina tuntenut paloa etenkin kirjoittamiseen, esiintymiseen ja valokuvaamiseen ja tästä syystä olen vapaa-ajallani hakeutunut usein tilanteisiin, jotka olen nyt viestinnän harjoittelijana kokenut olleen erityisen hyödyllisiä. Yhtenä esimerkkinä tästä olen jo pitkään kesäisin toiminut niin tuttavien kuin ”tutun tuttujen” perheiden juhlissa valokuvaajana. Kuitenkin lapsena haaveeni oli olla kirjailija, kunnes nuori aikuinen muutaman mutkan kautta kiinnostuikin palavasti ympäristöasioista. Opinnoissa kiinnostukseni ympäristöalaa kohtaan on vahvistunut, mutta mieleni perukoilla on pyörinyt ajatus siitä, miten voisin yhdistää ympäristöalan tehtävät omiin vahvuuksiini, tähän vapaa-ajan minääni. En tiedä kuinka monen käden sormet riittäisivät kuvaamaan, kuinka usein olen vieraillut Opintopolku-verkkosivuilla lukemassa viestinnän opinnoista. Tämä pohjustus kiteyttäköön sen, miksi löytäessäni Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kesäharjoitteluilmoituksen viestinnänharjoittelijan paikasta vesistökunnostusryhmässä ryhdyin empimättä tuumasta toimeen ja hain paikkaa.

Voidaan siis todeta, että harjoittelupaikan saatuani liittyi siihen jonkin verran odotuksia. Kyseessä kuitenkin oli ensimmäinen työharjoittelu, joka sopisi sekä opiskelualaani että henkilökohtaisiin kiinnostuksenkohteisiini. Rehellisyyden nimissä minulla ei ollut käsitystä siitä mitä työni käytännössä olisi ja kuinka opettavainen kesä minulla olisi edessä.

Inspiroi ja inspiroidu

”Miksi vesistökunnostuksesta viestitään” oli kysymys, johon osittain itsekin lähdin hakemaan vastausta sukeltamalla eri vesistökunnostushankkeiden syövereihin. Harjoittelu on vienyt minut erilaisiin tapahtumiin Rannikko-Pohjanmaalla ja etenkin siellä vesistökunnostuksesta viestimisen merkitys on konkretisoitunut minulle lukuisten keskustelujen kautta. Työharjoittelussa yhdeksi parhaista asioista onkin noussut mahdollisuus inspiroida ja innostaa. Yksi harjoittelun työtehtävistäni on ollut toimia yhteistyössä Pietarsaaressa sijaitsevan Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n koordinoivan Rannikkoverkoston kanssa. Tehtäväni on ollut auttaa heitä viestinnällisissä asioissa sekä kiertää eri kesän tapahtumissa tiedottamassa verkostosta, joka on perustettu tänä vuonna eli vuonna 2022. Tapahtumissa käydyt keskustelut vesistökunnostamisen merkityksestä ja rannikkovesien tilasta ovat olleet antoisia niin mökkiläisten, paikallisten kuin kenen tahansa ympäristöasioista kiinnostuneiden kanssa. Tärkeää minusta tässäkin asiassa on positiivinen näkökulma.

On onni, että meillä on mahdollisuus toimia vesistöjen hyväksi. Ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelma tukee vesistökunnostamishankkeita vuosien 2019 ja 2023 välillä 69 miljoonalla eurolla, joten toimenpiteiden toteutus on todella mahdollista. Tietoisuutta ei voi olla liikaa ja olen kokenut niin sosiaalisen median välityksellä kuin tapahtuma ständillä tapahtuvan viestinnän olevan yhtä tärkeitä. Nykymaailmassa sosiaalisen median merkitys on toisinaan pelottavankin suuri, vaikkei todellisen elämän kohtaamisten painoarvoakaan tule vähätellä. Niin sanotun inspiroimisen lisäksi työssäni olen saanut tietysti myös itse inspiroitua, ja siitä on kiittäminen niin työyhteisölle ja loistavalle harjoitteluparilleni kuin vesistökunnostushankkeiden parissa tapaamilleni ihmisille. Kesän aikana niin eri tapahtumissa kuin vesistökunnostushankevierailuissa on vallinnut yhteinen tavoite ja positiivinen asenne, ja sillä näkökulmalla olen halunnut viestiä vesistökunnostamisesta.

Talkooporukat kaipaavat lisää käsiä

Asia, joka on noussut esille vesistökunnostushankkeissa, on tarve toimintaan osallistuvista ihmisistä. Hankkeita toteuttavat yhteisöt ovat usein pieniä, ja myös nuorten osallistumiselle olisi tarvetta. Nuorempi ikäpolvi ei ehkä ole sisäistänyt samalla tavalla yhteisöllisyyttä kuin niin sanotusti ennen vanhaan, mikä näkyy myös vesistökunnostushankkeissa. Uskon, että asia on ratkottavissa, sillä nykymaailmassa ollaan tietoisia ja jopa huolissaan ympäristön tilasta sekä ihmiset haluavat vaikuttaa.

Tartutaan vesistökunnostamisen langoista kiinni ja ryhdytään tuumasta toimeen!

Viestinnänharjoittelijana yhdeksi haasteeksi on noussut se, kuinka saada sosiaalisessa mediassa viestittyä vesistökunnostamisesta niin, että se ylittäisi kynnyksen saada ihmiset niin sanotusti tarttumaan tuumasta toimeen. Talkoisiin osallistuminen voi tuntua monesta vieraalta, vaikka haluttaisiinkin osallistua toimiin ympäristön ja tässä tapauksessa erityisesti vesistön hyväksi. Useissa vesistökunnostushankkeissa vierailtuamme voin todeta, että vastaanotto uusille ihmisille on lämmin ja tervetullut! Meillä on langat käsissämme ja mahdollisuus toimia vesistöjen hyväksi. Enää pitäisi tarttua langoista kiinni. ELY-keskus viestii eri hankkeista pohjalaismaakuntien alueella ja siten pääsee kärryille siitä, jos lähistölläsi on tapahtumassa toimia vesistöjen hyväksi!

Viivi Kuusisto
Harjoittelija, Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulva-alueiden kartoitusta keskellä kuivaa kesää

Monille tulvat ovat kuulostaneet menneenä kesänä kaukaisilta ajatuksilta, sillä eritoten alkukesä oli kuiva ja metsäpalovaroitukset olivat voimassa useita viikkoja ympäri Suomea. Minun kesäni on kuitenkin kulunut tulvien ja tulvakartoituksen parissa, sillä työskentelin kesän harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikössä. Kesän aikana selvitin kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien alle jääviä rakennuksia Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesistöalueilla.

Tältä näytti tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 1888 Kyrönjoella.

Harjoitteluni työnkuvaan kuului pääasiassa paikkatietoaineistojen käsittelyä, jonka lisäksi laadin karttaesityksiä, tein kenttämittauksia, viestittelin eri tahojen kanssa ja kirjoitin raportteja tarkastelujen tuloksista. Harmaita hiuksia kesän aikana ei tullut, vaikka paikkatieto-ohjelmistojen yllättävät kaatumiset ja tarpeellisten tietojen katoamiset joskus turhauttivatkin. Iloa ja onnistumisen tunteita päiviin toivat uudet oivallukset aineistojen käsittelyssä, hankalien paikkatietoanalyysien onnistuminen ja mukavat työkaverit. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on kesän aikana työskennellyt iso harjoittelijaporukka, joka on koostunut eri alan osaajista ympäri Suomea. Kahvihuoneeseen meidät on otettu lämpimästi vastaan vakituisten työntekijöiden toimesta.

Tulvakartoitus on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä

Mitä siis on tulvakartoitus? Lyhyesti sanottuna se on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä. Usein ajatellaan vain jokien tulvivan, mutta esimerkiksi yli äyräidensä

Tältä näyttää tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 2019. Tulvariskikartoittajalle tärkeimpiä työkaluja paikkatieto-ohjelmistojen lisäksi ovat erilaiset kartta-aineistot, kuten tulvakartat, aiemmin tehdyt vastaavat kartoitukset ja kahvi.

täyttyvä järvikin voi aiheuttaa vesistötulvan. Järvien ja jokien lisäksi myös rannikoilla ja rakennetuissa ympäristöissä tulvii. Rannikoilla merivesi aiheuttaa tulvia, kun tuulet ja ilmanpaine-erot nostavat veden kuivalle maalle.  Kaupungeissa ja rakennetuilla alueilla myös rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia, kun lyhyessä ajassa satanut suuri vesimäärä ylittää hulevesijärjestelmien tilavuuden. Etelä-Pohjanmaalla tavallisinta on kuitenkin jokien tulviminen keväällä, kun lumet sulavat ja jäät lähtevät liikkeelle. Tulviessaan yli jokipenkkojen vesi leviää alueille, jotka normaalisti ovat kuivaa maata. Tulvaveden valtaamilla alueilla voi aiheutua esimerkiksi kosteusvaurioita rakennuksille, autotiet voivat hetkellisesti olla poikki tai ympäristö saattaa vahingoittua. Tulvavesi voi siis noustessaan aiheuttaa merkittävien taloudellisten vahinkojen lisäksi haittoja ihmisille, rakennuksille ja ympäristölle. Tulva-alueiden kartoittamisen tavoitteena on siis selvittää niitä haittoja, joita tulva voi alueella aiheuttaa.

ELY-keskus on monipuolinen harjoittelupaikka

Kesän aikana harjoittelussa tulivat tutuksi niin Etelä-Pohjanmaan lakeudet, Kyrönjoen ja Lapuanjoen tulvariskialueet kuin tulvakartatkin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ollut hyvä paikka oppia uutta tulviin ja tulvasuojeluun liittyen, sillä täällä aiheeseen liittyvä osaaminen on laajaa ja kokemusta löytyy monista tulvista. ELY-keskus on ollut mukava ja monipuolinen harjoittelupaikka, jossa on saanut kehittää omaa osaamistaan innostavassa työympäristössä. Työ on ollut hyvin itseohjautuvaa ja työpäivien kulun on saanut suunnitella itse. Kahvipöytäkeskustelut eri alan osaajien kanssa ovat myös kasvattaneet ymmärrystä ympäristöalan monipuolisuudesta – enpä olisi kesän alussa uskonut oppineeni näin paljon uutta tulvariskien lisäksi vieraslajeista Suomessa tai jätelain kiemuroista. Kesän aikana olen esimerkiksi kuullut vieraslajien parissa työskenteleviltä harjoittelijoilta tulvien levittävän tehokkaasti jättipalsamin siemeniä jokiympäristössä. Muistetaan siis, että luonnonilmiöt vaikuttavat moniin eri prosesseihin, sillä kun tulva on toiselle rakennuksia kasteleva luonnonilmiö voi se toiselle olla vaikkapa jokitörmiä eroosiolle altistava tekijä.

Työpisteeni sijaitsi Seinäjoella, jonne muutin kesän ajaksi Turusta. Tämän kesän aikana on tullut todettua, että Seinäjoki on vallan mainio vaihtoehto kesäkotikaupungiksi ja Seinäjoen lähellä on paljon hienoja luontokohteita, joissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Paukaneva on helppo lähikohde ja hieman kauempaa löytyvät muun muassa Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhavuoren kansallispuistot, joissa pääsee nauttimaan lähes koskemattomasta luonnosta. Syksyllä palaan taskut täynnä uusia oppeja viimeisen opintovuoteni pariin Turkuun, jossa yliopiston penkit minua jo odottavat.

Hyvää syksyä!

Karoliina Lintunen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus