Ajatuksia alkaneesta CAP-kaudesta, sekä kevään viljelijätukihaun pohdintaa

Uusi CAP-kausi on käynnistynyt ja kotieläintilat ovat ensimmäiset tukihakemukset jättäneet jo tammi-helmikuussa Vipu-palvelussa. ELY-keskus on myös tiedustellut tiloilta voimassa olevista ympäristösopimuksista ja luomusitoumuksista. Haluavatko tilat jatkaa vanhaa voimassa olevaa sopimusta tai sitoumusta uuden kauden ehdoilla vai luopuvatko he vanhasta ja hakevat aivan uuden 5-vuotisen?

Ympäristökorvauksen sopimukset

Aiemmin ELY-keskukseen tulleet ympäristökorvauksen hakemukset on tehty paperilla, mutta tänä vuonna myös nämä hoidetaan sähköisesti Vipu-palvelussa. Ensimmäisenä haettiin alkuperäisrotusopimuksia ja kyseinen haku onnistui hyvin sähköisesti. Hakemuksia tuli yli 50 kpl, joka on tuplamäärä edelliseen ohjelmakauteen verrattuna. Kesäkuun puoliväliin mennessä haetaan sitten luomusitoumukset, maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimukset sekä kosteikkojen hoitosopimukset. Myös tällä ohjelmakaudella on mahdollista hakea ei-tuotannollista investointitukea kosteikon perustamiseen. Eli tutut ympäristön sekä vesistöjen hoitoon liittyvät sopimukset ovat tälläkin kaudella haettavissa.

Kosteikko peltojen keskellä.
Kosteikko, Kuva ©maaseutuverkosto, Martina Motzbäuchel.

Ehdollisuuskiemurat

Talven aikana on haettu innokkaasti tietoa uusista tukiehdoista ja mahdollisuuksista. Tiloilla onkin ahkerasti luettu, kuunneltu etäkoulutuksia ja lähdetty paikanpäälle kuuntelemaan koulutuksia. On mietitty, mitenkäs meidän tilallamme ehdollisuuden kautta tulevat uudet ehdot toteutetaan. Miten muuttaa viljelykiertovaatimuksen mukaiseksi tilan viljelysuunnittelua ja onko tarve jo nyt suunnitella viljelykiertoa useampi vuosi eteenpäin, jotta ehdot saadaan täytettyä joustavasti?

Toinen uusi muistettava ehto on vähimmäismaanpeite talveksi.  Kasvipeitteisyyteen pitää muistaa jättää vähintään kolmannes tilan peltojen ja pysyvien kasvien yhteenlasketusta alasta. Pysyviä nurmiahan ei tähän vähimmäismaanpeitteisyysehtoon laskettu. Ne eivät lisää velvoitetta eikä niillä voi sitä täyttää. Olipahan nyt hankalaa laskea, mutta onneksi Vipu-palvelun tarkisteet ovat tässä apuna. Ja kerrotaanhan näistä myös oppaissa ja koulutuksissa esimerkein.

Kolmas isompi muutos tulee turvemaille sijaitseville pelloille vuonna 2025. Turvemaille tulee rajoitteita avo-ojitukseen ja kyntöön sekä kieltoja maanottoon, kasvuston- ja maan polton osalta. Uusia avo-ojia ei turvemaille saa enää v. 2025 jälkeen kaivaa. Olemassa olevat ojitukset saa tietenkin kunnostaa edelleen ja lohkot voidaan salaojittaa. Kyntörajoite koskee turvepelloilla olevia pysyviä nurmia. Niitä voi kyntää korkeintaan neljän vuoden välein.

Muuten ehdollisuuden vaatimukset ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta täydentävistä ehdoista tai ympäristökorvauksesta. Vesistön varsilla jätetään edelleen kolmen metrin suojakaistat. Lannoituksessa muistetaan noudattaa typen ja fosforin lannoitustasoja. Ja määrävuosien välein muistetaan ottaa viljavuustutkimukset ja suorittaa ruiskuttajatutkinto sekä ruiskun testaus.

Traktori on äestämässä pellolla.
Äestys. Kuva ©maaseutuverkosto, Martina Motzbäuchel.

No niistä maksettavista tuista muutama tärppi, ensiksi ekojärjestelmä

Ekojärjestelmä nimenä on uusi, mutta sisältöhän on vanhaa tuttua aiemmilta vuosilta ympäristökorvauksesta. Suurin ero on aiempaan se, että toimenpiteisiin sitoudutaan vuodeksi ja vuoden päästä voi tehdä uudet valinnat tai voi olla myös hakematta koko tukimuotoa. Toimenpiteitähän on monimuotoisuuspellot, kuten esimerkiksi riista- tai maisemakasveilla perustetut pellot. Luonnonhoitonurmi kuulostaa myös tutulle ja niinhän se onkin. Käytännössä sama juttu kuin viime ohjelmakaudella luonnonhoitopeltonurmi. Ekojärjestelmässä mahdollisuutena on myös viherlannoitusnurmet. Niin ja tietenkin kasvipeitteisyys. Hyvää ekojärjestelmän kasvipeitteisyydessä on vanhaan ympäristökorvaukseen verrattuna, ettei siinä ole prosenttirajoja. Ehdollisuudessa oli se 33% vaade ja siihen laskettiin myös kevennetty kasvipeitteisyys. Mutta ekojärjestelmän kasvipeitteisyys on aina aitoa kasvipeitteisyyttä, kuten sänki, nurmet, syyskasvusto. Ja näistä saa sen kasvipeitteisyyden korvauksen.

Ja toisena ympäristökorvauksen valinnat

Ympäristökorvaus on kokenut eniten muutoksia ja kuulosti hyvin monimutkaiselle. Ensiksi piti toteuttaa yleiset vaatimukset ja sitten tilakohtaiset valinnaiset toimenpiteet. Ja tämän jälkeen pääsi valitsemaan lohkokohtaisia toimenpiteitä. Mutta, kun lukee useamman kerran, rupeaa minullekin ”ymppi” aukeamaan. Yleisiä vaatimuksia on kolme kappaletta, tutut viljavuustutkimus ja lohkokohtaiset muistiinpanot sekä uutena ilmasto- ja ympäristösuunnitelma. Tätä ilmasto- ja ympäristösuunnitelmaahan ei tarvinnut vielä tänä vuonna tehdä ja siihen tuli Ruokavirastolta mallilomake.

Seuraavaksi valittiin vuosittain kaksi tilakohtaista toimenpidettä. Näissä oli tosi monta mielenkiintoista valinnan mahdollisuutta. Osa näistä toimenpiteistä on jo monilla tiloilla käytössä tai on suunniteltu otettavaksi käyttöön. Valittavina vaihtoehtoina on tiedonhankintaa ilmastoympäristökoulutusten kautta, maaperän seurantaan liittyviä vaihtoehtoja tai uuden teknologian käyttöön täsmäviljelyssä sekä eri sovellusten käyttö kasvintuhoajien ja kasvitautien tunnistamiseen ja seurantaan. Luonnon monimuotoisuuden ylläpidon ja edistämisen osalta voi perustaa monivuotiset monimuotoisuuskaistat sekä ottaa viljelykiertoon mukaan pölyttäjien ravintokasvit. Olipahan valittavia kohteita, mutta kaksi riittää.

Sitten päästiin ympäristökorvauksessa kolmanteen vaiheeseen eli valitsemaan lohkokohtaisia toimenpiteitä. Näitä ei ole pakko valita ja toisaalta näitä voi ottaa useampiakin. Tuttuja toimenpiteitä ovat valumavesien hallintaa liittyvät toimenpiteet, kerääjäkasvit, lantaan liittyvät kiertotalouden edistämistoimenpiteet, suojavyöhykkeet sekä puutarhatilan toimenpiteet. Osittain uusittuja mahdollisuuksia on mm. lintupellot ja maanparannus ja saneerauskasvit.

Monimuotoisuuspiennar, joka on sänkipellon reunassa.
Monimuotoisuuspiennar. Kuva: ©maaseutuverkosto, Martina Motzbäuchel.

Mitenkäs kevään haku Vipupalvelussa tapahtuukaan, pari vinkkiä?

Tuet haetaan tutulla Vipu-palvelulla. Paperihaku ei ole enää mahdollista. Vipu-palvelussa voi hakea pohjaksi edellisen vuoden kasvitiedot. Mutta edellisen vuoden kasvulohkorajoja ei voi hakea pohjaksi, vaan kasvulohkot tulee piirtää tämän vuoden viljelyrajojen mukaan. Kasvulohkot tulee pyrkiä piirtämään mahdollisimman tarkasti oikeaan paikkaan karttapohjalle, jotta satelliittiseuranta voi todeta viljelytoimet oikein. Jos kasvulohkojen rajat eivät pidä paikkaansa, joutuu ELY-keskus käydä lohkot paikan päällä mittaamassa.

Helpotus kasvulohkojen piirtämisessä on, ettei tilapäisesti viljelmätön kasvikoodia ole enää käytössä. Kasvulohkolla olevat säilörehupaalit, rehuaumat ja lantapatterit kuuluvat kasvulohkot alaan. Näitä ei tarvitse piirtää erikseen kasvulohkolta pois, kun niitä ei ole varastoitu paikallaan useampaa vuotta. Samoin lohkon piiri- tai sarkaojien kaivuumaat kuuluvat kasvulohkon alaan. Myös sääolojen vuoksi orastumatonta alaa ei tarvitse erikseen piirtää kasvulohkona. Jos lohkolla on alaa, joka ei ole maatalouskäytössä niin ala tulee poistaa lohkosta peruslohkon rajaa siirtämällä. Näitä ovat mm. pitkään hoitamattomana olleet alat, ensisijaisesti varastoalueena käytettävä ala, rakennustyömaa, eläinten jaloittelutarhat.

Lisätietoa mistä?

ELY-keskus ja alueen kuntien maataloustoimet kiersivät yhdessä alkutalvesta koulutuskierroksen maakunnassa. Koulutustilaisuudet keräsivät todella paljon innokkaita kuulijoita. Tilaisuuksiin saapui paikanpäälle reilut tuhat henkilöä ja lisäksi Kurikan tilaisuudesta lähetetty nettilähetys keräsi 350 kuuntelijaa. Nettilähetystä on myös jälkikäteen katsottu yli 2500 kertaa. Olemme lyöneet lukkoon seuraavan koulutuskierroksen ja kierrämme huhtikuun kahdella viimeisellä viikolla vastaavan koulutuskierroksen. Yhdestä tilaisuudesta on myös nettilähetys, joka nauhoitetaan. Tulevalla kierroksella keskitymme kevään tukihakemuksen tekoon ja siinä tehtäviin valintoihin. Kertaamme myös mitä selvityspyyntöjä voi kesän aikana monitoroinnin osalta tulla ja miten niihin vastataan.

Linkki koulutustapahtumaan (ely-keskus.fi).

Aurinkoista kevään odotusta

Blogikirjoittajan kuva.

Harri Väisänen
Valvontapäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kättemme jäljet perinnebiotoopeissa

Perinnebiotooppi on laaja termi monimuotoiselle joukolle luontotyyppejä. Perinteisen karjatalouden ja niiton muovaamat niityt, haat ja metsälaitumet ovat ainutlaatuinen osa maaseutumme ja niiden lajirikkaus hakee vertaistaan. Siinä missä lukematon määrä lajistoa tarvitsee koskematonta luontoa, perinnebiotooppien lajiston selviytymisen kannalta ihmisen toiminta on erottamaton osa kokonaisuutta. Valtaosa perinnebiotoopeistamme on ajautunut ahdinkoon hoidon päätyttyä ja lajisto on uhanalaistunut hälyttävällä vauhdilla. Tähän valtaisaan haasteeseen pureutuu valtakunnallinen Helmi-elinympäristöohjelma.

Helmi-ohjelma on mahdollistanut perinnebiotooppien inventoinnin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella jo vuodesta 2018 lähtien. Inventoinneista saatuihin tietoihin pohjaten on siirrytty perinnebiotooppien kunnostussuunnitteluun ja -toimenpiteisiin. Kolmen maakunnan alueella, rannikolta sisämaahan, on tänä vuonna ollut työn alla huikeat yli 30 kunnostuskohdetta!

Peltomaisema, joka on rehevöittynyt ja kaipaa kunnostusta.
Ruotsalon haka ennen kunnostusta.

Kunnostussuunnittelu ja toteutus on yhteistyötä

Kunnostussuunnittelun aloittamiseen on erilaisia lähtökohtia. ELY-keskuksen perinnebiotooppiasiantuntija voi tehdä aloitteen maanomistajien suuntaan tai kiinnostus voi lähteä maanomistajalta itseltään. Kun yhteisymmärrys tavoitteista saavutetaan, muodostuu hyvä pohja suunnittelulle. Asiantuntija laatii suunnitelman käytännön toimien toteuttamiseksi ja hankkii materiaalit sekä urakoitsijat. Jokainen kohde on omanlaisensa ja suunnitteluprosessissa ilmi tulevat haasteet vaativat usein tapauskohtaista pohdintaa. Kaiken keskiössä on toimiva ja avoin vuoropuhelu kaikkien tahojen kesken, jolloin luonnonsuojelullinen näkemys, käytännön ratkaisut ja maanomistajien toiveet kohtaavat mahdollisimman hyvin.

Yleisimmät Helmi-tuella rahoitettavat kunnostustoimenpiteet perinnebiotoopeilla ovat raivaaminen ja aitaaminen. Raivaukset saattavat vaatia tekijältään totutusta poikkeavia menetelmiä ja uuden tiedon omaksumista. Tässä apuna on asiantuntijan työnohjaus. Aitalinjakin kulkee usein varsin poikkeavissa maastonmuodoissa. Kun alkupanostus on saatu kunnialla taputeltua, jatkon kannalta avainasemassa on hoitoon pitkäjänteisesti sitoutunut laidunnustaho. Kunnostetuille perinnebiotoopeille koittaa aivan erityinen juhlapäivä, kun laiduneläimet palaavat alueelle, usein vuosikymmenien tauon jälkeen.

Sama peltomaisema, josta on kaadettu ylimääräistä puustoa ja muutenkin saatu tilaa avarammaksi.
Ruotsalon haka kunnostuksen jälkeen.

Kunnostuksesta jatkuvaan hoitoon

Perinnebiotoopin jatkohoidon rahoitukseen on mahdollista hakea ympäristösopimusta, jota hallinnoi ELY-keskuksen maaseutuyksikkö. Perinnebiotooppiasiantuntija pyrkii varmistamaan, että hoitotaholla on jatkoa varten tarpeelliset tiedot, jolloin siirtymä jatkuvaan hoitoon on sujuva. Jatkossa neuvonnallista apua voidaan tarvita esimerkiksi laidunpaineen säätämiseen tai uhanalaisten lajien erityisvaatimuksiin. Seuranta ja yhteydenpito asiantuntijoihin kunnostuksen jälkeen auttavat entuudestaan kartuttamaan tietotaitoa prosessista kokonaisuudessaan. Siksi toivomme, että ELY-keskuksen asiantuntijaan voi aina helposti ja matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä.

Kaikkien osapuolten kannalta on tärkeää ymmärtää, että pitkään hoidotta olleilla perinnebiotoopeilla hoitotasapainon löytyminen vie aikaa ja sisältää myös kaikki inhimillisen elämän tuomat haasteet. Pitäisi olla riittävät raamit ajatella ensimmäistä kesää ja viittä vuotta pidemmälle, aina vuosikymmenien päähän. Oikotietä ei ole, sillä vain kärsivällinen ja pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta, kun on kyse luonnon monimuotoisuuden elpymisestä. Huolellinen kunnostustyö luo hyvän pohjan jatkolle.

Helmi-ohjelma jatkuu vuoteen 2030 saakka. Lisätietoja ohjelman toteutuksesta Etelä-Pohjanmaalla voi lukea täältä.

Joukko lampaita laiduntamassa vihreässä metsän laidalla sijaitsevassa peltomaisemassa.

Mira Lukkarila
Luonnonsuojeluasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maalaismaisemaa , onko sitä enää?

Aina vain suurempaa, enemmän ja nopeammin. Kiire on tullut myös maaseudulle. Maatilojen koot kasvavat ja peltojen pinta-alat ja eläinmäärät lisääntyvät. Tuotantoa pitää saada kasvatettua, suuremmille koneille on tarvetta. Luonnonniityt ja laitumet ovat metsittyneet ja perinteisestä laidunnuksesta ja niitosta riippuvaiset kasvit ja eläinlajit vähentyneet. Maatilat ovat jo suuria yrityksiä.

Voisiko vielä nähdä hevosen pellolla auran edessä tai vetämässä heinäkärryä? Väkeä vauvasta vaariin heinätöissä eväskoreineen, on kesä ja kärpäset.

Tähän näkyyn sopii hyvin perinnebiotoopit. Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia. Niillä on oma monipuolinen kasvisto ja eläimistö. 1950-luvulla esimerkiksi niittyjä on ollut jäljellä yli 280 000 hehtaaria, kun 1990-luvun perinnemaisemainvestoinnissa löydettiin enää yhteispinta-alaltaan noin 19 000 hehtaaria arvokasta niittyä, hakamaata tai metsälaidunta.

kuva_leenan_blogiin

Jos ei nyt ihan hevoskärryihin palata, niin ilokseni huomaan, että kiinnostus ei-tuotannollisten investointitukien perinnebiotooppeihin ja ympäristösopimuksiin on lisääntynyt. Nykypäivän hektisessä maailmassa tarvitaan jotain rauhoittavaa, kiireetöntä maisemaa.

 ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän miten onnellinen onkaan hän joka maalla saa asustaa.”

Lue lisää aiheesta

 Leena.Rinta-Jaskari
Leena Rinta-Jaskari
Maksatustarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus