Hyvää Euroopan ja maailman Tuulipäivää Sinulle, arvoisa lukija! Kestävän kehityksen juhlapäiväkalenterin mukaan 15.6. on Euroopan ja maailman Tuulipäivä (Global Wind Day). Tätä kirjoittaessani parhaatkaan sääprofeetat tai tekoälysuperkvanttitietokoneet eivät kuitenkaan vielä mitenkään pystyneet ennustamaan kuinka kovaa tänäänkin taas tuulee. Toivottavasti tuulen lisäksi edes aurinko paistaisi ja olisi yli 10 astetta mittarissa (plussaa). Ja Suomessahan hyvin tuulee. Kotikaupungissani Vaasassa ainakin pyöräillessä on aina vastatuuli, on sitten menossa töihin tai illalla tulossa töistä kotiin – kummallista. Sääennusteissahan ei koskaan luvata vastatuulta. Nykyisin tuuli ei kuitenkaan enää vain viilennä kulkijaa tai aiheuta pyöräillessä reisiin poltetta, vaan se kattaa jo 12 % Suomen sähköntuotannosta – siis vaikkapa lämpöä ja valoa kotiin. Vuonna 2018 oltiin vielä 7 %:n paikkeilla.
Suomessa tuulee lähes poikkeuksetta
Tosiasiassa Suomi-neidon pitkän sorjassa varressa jossakin aina tuulee. Keskitalven kireät pakkasjaksot laajoine korkeapainealueineen tekevät tähän joskus poikkeuksen, mutta kovat pakkastalvet alkavat olla ilmastonmuutoksen myötä yhä harvinaisempia. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan aikavälillä 2006–2020 on myrskypäiviä (tuuli vähintään 21 m/s) ollut vaihteluvälillä 15–44 päivää/vuosi. Tuo suurin lukema, peräti 44 myrskypäivää, on vuodelta 2020, jolloin puhkuivat osuvasti Tuuli, Liisa, Päivö ja Aila -myrskyt. Helsingin Harmajan säämittausasemalla Etelä-Suomessa on vuosina 1992–2018 on vuodessa ollut keskimäärin 147 päivää, jolloin on tuullut vähintään 10 m/s. Vuosina 1994–2018 on Länsi-Suomessakin Korsnäsin Bredskäretin sääasemalla ollut vuosittain keskimäärin 100 päivää, jolloin on tuullut vähintään 10 m/s.
Teollisen kokoluokan tuulivoimala vaatii 3–4 m/s tuulta käynnistyäkseen ja vasta 25 m/s alkaa olla sille rakenteellisesti liikaa. Yleisesti voidaan todeta, että merenrannikot ja Pohjois-Suomen tunturialueet ovat Suomen tuulisimpia alueita. Ei olekaan yllättävää, että tuulivoimarakentamisen painopistealueet ovat juuri Länsi- ja Pohjois-Suomen maa-alueilla lähellä rannikkoa tai aivan pohjoisessa korkeammilla vaara-alueilla.
Tuulivoimarakentamisen kehitys on vasta alussa
Vuoden 2020 lopulla Suomessa oli toiminnassa 821 tuulivoimalaa, joista 11 sijaitsi merellä. Näillä voimaloilla pystyttiin siis kattamaan jo 12 % (n. 8 Twh) Suomen sähköntuotannosta. Ennusteen mukaan vuoden 2024 tilanteessa voimaloita olisi tuotannossa noin 5000 MW:n edestä, mikä on noin 100 % enemmän kuin vuonna 2020. Kymmenen vuoden kuluessa pelkästään tuulivoimalla saatetaan kattaa jopa yli 80 % Suomen sähköntuotannosta. Tuulivoimarakentaminen tekee siis edelleen kiihtyvällä tahdilla tuloaan. Mitään muuta vastaavaa yhtä nopeasti perustettavaa ja kustannustehokasta uusiutuvan energian tuotantomuotoa ei ole näköpiirissä (fuusioreaktoreita odotellessa).
Uutena rakentamisalueena ovat Suomessa vähitellen avautumassa myös merialueet jopa aluevesien ulkopuolella valtion talousvyöhykkeellä. Osaltaan tätä kehitystä vauhdittaa sopivien maa-alueiden täyttyminen voimalahankkeista vähitellen. Merialueiden hyödyntämisen suurimpana kynnyksenä ovat 2–3 kertaiset rakentamiskustannukset maa-alueille rakentamiseen verrattuna. Lisäksi tuulivoimaloiden päälle voimalla rynnistävät talviset ahtojäävallit aiheuttavat päänvaivaa rakentamisen suunnittelusta vastaaville insinööreille. Sähkönsiirron runkoverkostokin (voimajohtoinfra) tarvitsee uusia rönsyjään ennen merialueelle rakentamista.
Tuulivoimatekniikka kehittyy kovaa vauhtia
Nopeasti kehittyvä tuulivoimatekniikka on kuitenkin merkittävällä tavalla parantanut voimaloiden tuottotehoja. Tuulivoimalan nimellisteholla tarkoitetaan voimalan sähköntuotantotehoa sille kaikkein suotuisimmissa tuuliolosuhteissa. Voimalakohtainen tuotantoteho voi luonnollisesti vaihdella suuresti vallitsevan tuulen keskinopeudesta riippuen. Jopa 14 MW:n nimellistehoisia voimaloita löytyy jo markkinoilta, mikä voi oleellisesti madaltaa rakentamisen kannattavuuskynnystä. Toistaiseksi Porin Tahkoluodon voimalahanke (11 voimalaa, nimellistehot 4,2 MW/voimala) on Suomessa merkittävin jo toteutunut merituulivoima-alue. Eri vaiheissaan vireillä olevia merituulivoimatuotantohankkeita on laskettu vuoden 2020 tilanteessa olevan 9 kappaletta. Merkittäviä uusia merituulivoimahankkeita ovat esim. Porin Tahkoluodon laajennus (40–45 voimalaa, nimellistehot 11–16 MW/voimala) ja Korsnäsissä Metsähallituksen kehitteillä oleva merituulivoima-alue (70 voimalaa, nimellistehot 15–20 MW/voimala). Myös Ahvenanmaan merialueille on suunnitteilla noin 1000 km2:n alueelle jopa 500 voimalaa, joiden nimellistehot olisivat 14 MW/voimala. Ahvenanmaan voimaloiden kokonaistuotanto voisi tulevaisuudessa olla jopa 30 Twh/a, mikä vastaisi jopa noin 45 % koko Suomen energiantuotannosta vuonna 2019. Ruotsistakin uutisoitiin Gävlen merialueelle suunnitteilla olevasta Eystrasaltin merituulivoimahankkeesta, jolla yksistään katettaisiin 10 % (13,5 Twh) koko Ruotsin sähköntuotannosta. Merkillepantavaa näissä jättimäisissä suunnitelmissa on, että ne sijoittuisivat kauas rannikosta, eli melko syville vesialueille.
Tuulivoimaneuvonnasta apua tuulivoimarakentamiseen
Allekirjoittanut hoitaa valtakunnallista tuulivoimaneuvontaa, mikä palveluna sijoitettiin vuoden 2020 kesäkuusta alkaen Vaasaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hoidettavaksi. Neuvonnasta voi kuka tahansa kysyä mitä tahansa tuulivoimarakentamiseen liittyen https://www.ymparisto.fi/tuulivoimaneuvonta.
Kuluneen vuoden aikana eniten kysymyksiä ja huolta on tullut voimaloiden mahdollisista meluhaitoista, kuten infraäänestä. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän tutkimuksen tulosten perusteella tuulivoimaloiden infraäänien ja mahdollisen oireilun välistä yhteyttä ei voitu todentaa. Kaavoituksessa tuulivoimalat on myös sijoitettava niin etäälle asutuksesta, että tuulivoimarakentamisen ulkomeluasetuksessa annettu yöaikainen 40 dB:n meluraja ei ylity. Myös luonnonympäristölle koituvista haitoista, kuten metsien pirstaloitumisesta ja ns. hiljaisten erämaisten alueiden muuttumisesta teollisiksi energiantuotannon alueiksi, ollaan yleisesti huolestuneita. Luonnonympäristön virkistyskäyttöarvotkin on huomioitava tarkasti tuulivoimarakentamista suunniteltaessa. Tuulivoima-alueiden maanomistajat ovat kyselleet vastuunjaoista, mikäli tuulivoimatoimija menekin konkurssiin, eikä hoida enää vuokrasopimuksilla maanomistajan mailla olevia voimaloita. Erilaisilla ennalta vaadittavilla vakuusrahastoilla näitäkin riskejä pystyttäisiin paremmin hallitsemaan.
Vastuu on keskiössä kestävän tuulivoiman rakentamisessa
Tuulivoiman täyteinen elinympäristö on lähitulevaisuuden tosiasia, sillä ilmastonmuutoksen hillinnässä hyvät neuvot ovat kalliita, ja sekä nopeat että tehokkaat konstit ovat vähissä. Mutta yhteen suuntaan hyvää tekemällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa yhtä paljon, tai jopa enemmän, haittaa toisella suunnalla. Kompromisseja joudutaan silti tekemään niin erilaisten ihmisen intressien kuin luonnonympäristön omien tarpeidenkin kesken. Onneksi meillä on varsin toimiva kaavoitusjärjestelmä ja siihen yhdistetty tehokas ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA). Keskeistä näissä maankäytön suunnitteluun ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä menettelyissä on, että kaikki asianosaiset saavat vaikuttaa sekä saavat tietoa siitä mitä heidän elinympäristöönsä olisi tulossa. Hallintomme pitää olla läpinäkyvää ja luotettavaa, jotta usko hyvään demokraattiseen päätöksentekoon säilyy sekä laadukas, viihtyisä ja ekologisestikin kestävä elinympäristömme turvataan.
Suomen lainsäädännössä on annettu raamit ja reunaehdot, joita on tuulivoimarakentamisessakin noudatettava. Huolellisesti läpiviedyt menettelyt eri prosesseissa ovat tärkeitä, jotta tasapaino kaikkien tarpeiden ja arvojen puolesta saadaan ylläpidettyä. Oikopoluille ei pidä kaikesta kiireestä tai juoksevista kustannuksista huolimatta hairahtua. Suurta vastuuta kantavat tuulivoimahankkeiden suunnitelmien laatijat ja selvitysten tekijät. Lisäksi kuntien päätöksiä valmistelevat viranhaltijoilla sekä luottamusmiehillä on erityinen vastuu päättävissä elimissä, joiden käsissä tuulivoiman ja erilaisten arvojen yhteensovittaminen lopulta ratkaistaan. Tämä annettakoon muistutuksena 13.6. äänestetyille uusillekin kuntapäättäjille. Hyvin hyvää tehdään!
Olkoon tämä Tuulipäivä Sinulle myötätuulinen ja aurinkoinen! Hyvää kesää kaikille!
Juha Katajisto
Johtava asiantuntija
Valtakunnallinen tuulivoimaneuvonta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 