Rantaleikeistä uhanalaisen luontotyypin ensiapuun

Hiekkarantojen hoitaminen on yksinkertaista. Huolehditaan, että alue saa olla rauhassa, jonka jälkeen tuuli ja maankohoaminen hoitavat loput. Periaatteessa näin, mutta ei valitettavasti käytännössä.  

Luonnontilaiset hiekkarannat ja niihin liittyvät dyynien eri kehitysvaiheet ovat Suomessa uhanalaisia. Hiekkarantojen uhanalaistumiseen on syynä muutos niiden käytössä; entisen laidunnuksen ja muutoin vähäisen käytön sijasta nykyään rannoille kohdistuu paikoin hyvinkin voimakasta virkistyskäyttöpainetta, joka aiheuttaa kasvillisuuteen vaurioita, josta seuraa hiekan siirtyminen uuteen paikkaan.  

Elinympäristöinä hiekkarannat ovat erityisiä ja ankaria. Niille on sopeutunut tietty, erikoistunut eliöstö, joista osa voi elää vain tietyssä dyynikehityssarjan vaiheessa olevassa elinympäristössä. Siksi uhanalaisten luontotyyppien suojelu on erityisen tärkeää; samalla kun säästetään erityinen luontokokonaisuus, suojellaan myös siihen liittyvä ainutlaatuinen kokoelma erilaisia kasvi-, eläin- ja sienilajeja.  

Luonnontilaiset hiekkarannat ja dyynit ovat harvinaisia 

Luonnontilaiset hiekkarannat ja puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit ovat Luonnonsuojelulain 29§:n mukaisesti suojeltuja luontotyyppejä.  

Viimeisimmässä luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2018 on arvioitu vaarantuneiksi (luokka VU, IUCN¹) liikkuvat rantavehnädyynit, harmaat dyynit ja metsäiset dyynit. Erittäin uhanalaisiksi (luokka EN¹) on arvioitu Itämeren hiekkarannat, liikkuvat alkiovaiheen dyynit, ja dyynialueiden kosteat soistuneet painanteet. Variksenmarjadyynit ja deflaatiokentät ovat kaikista pahimman pinteessä, äärimmäisen uhanalaiset (luokka CR¹), joka on vakavin uhanalaisuusluokka ennen sukupuuttoa/häviämistä luonnosta. 

Hiekkaranta, jonka taustalla näkyy metsä. Kaksi dyyniä, joiden välissä menee polku. Vasemman dyynin päällä kasvaa koivu.
Polun dyyniin uurtama tuulipurto Storsandilla.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen suojellut hiekkarannat 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhteensä 15 eri tavoin suojeltua hiekkarantaa, joista kaksitoista on luonnonsuojelulain 29§ perusteella suojeltua hiekkaranta- ja dyynialuetta, joilla on kiellettyä kaikki toiminta, joka voi vaarantaa alueen luontoarvojen säilymisen. Nämä rannat sijaitsevat Uudenkaarlepyyn ja Pietarsaaren alueella, ja vastuu niiden säilymisestä on ELY-keskuksella.  

Aiemmin kohteiden seurantaan ja hoitoon on ollut vain niukasti resurssia, mutta Helmi-elinympäristöohjelma mahdollistaa nyt alueiden tilan kartoittamisen ja tarvittavan hoidon järjestämisen. Helmi-elinympäristöohjelma² on merkittävä satsaus Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi, sekä luonnon monimuotoisuudelle tärkeimpien avainelinympäristöjen kunnostamiseksi. Helmi-ohjelma on maanomistajille täysin ilmainen ja vapaaehtoisuuteen perustuva. 

Ojituksen aiheuttamaa rehevöitymistä Storsandilla.

Hiekkarantojen hoito 

Neljälle hiekkarannalle (2 Uudessakaarlepyyssä ja 2 Pietarsaaressa) on nyt Helmi-rahoituksen turvin tilattu kartoitus ja hoitosuunnitelman laadinta, joiden pohjalta lähestyttiin alueen maanomistajia tarkempia kohdekohtaisia toimenpiteitä esitellen ja niihin lupaa pyytäen. Näillä hiekkarannoilla havaitut hoitotarpeet vaihtelevat liiasta kulumisesta johtuvan kasvipeitteen häviämisen torjunnasta liiallisen puustottumisen estämiseen.   

Kasvipeitteen liiallista kulumista pyritään estämään ohjaamalla rannan käyttöä sen kulutusta kestävimmille osille (esim. vesirajaan), ohjeistamalla käyttäjiä alueen suojelusta ja uhanalaisuudesta, sekä estämällä asiaton moottoriajoneuvoilla alueella liikkuminen. Varsinkin maastoajelu aiheuttaa nopeasti jopa peruuttamattomia vaurioita dyynille. 

Liialliseen puustottumiseen puututaan, sekä metsuritöinä että maanomistajien omasta toimesta. ELY-keskus ohjaa poistettavien puiden valintaa, ja hoitotoimin pyritään palauttamaan dyyneille luonnollinen vähäpuustoinen maisema. Hiekkarantojen hoidosta voit lukea lisää Suomen Ympäristökeskuksen vuonna 2014 julkaisemasta Hiekkarantojen hoito-oppaasta³. 

Hiekkarantojen puustottuminen ja kasvillisuuden liiallinen kuluminen on yleinen ongelma hiekkarannoillamme johtuen yleisestä yhteiskuntamuutoksesta. Ennen karjan laitumina toimineet alueet kasvavat nyt umpeen, ja toisaalta satunnaista häiriötä sietävät ruohovartiset eivät kestä intensiivistä uimarantakäyttöä.  

Tämän lisäksi rantaluonnolle haastetta aiheuttaa ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät sään ääri-ilmiöt, jotka voivat aiheuttaa nopeitakin muutoksia dyyneissä, sekä lisääntynyt rehevöitymistä aiheuttava hapan sadanta, lumipeitteisen ajan väheneminen talvella ja tulevaisuudessa nouseva merenpinta kaikki aiheuttavat omat ongelmansa. 

Toimintamme tavoitteena ja keskiössä on yhteisen luontomme hoito ja suojelu, jotta siitä voisivat nauttia myös tulevat sukupolvet. 

Hiekkaranta, jossa on paljon puustoa, kuten koivuja ja mäntyjä, sekä muuta kasvillisuutta.
Liiallista puustottumista Tisskarssandenilla.

Viitteet:  

1) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161233 

2) Helmi-elinympäristöohjelma: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Helmiohjelma?f=EtelaPohjanmaan_ELYkeskus 

3) Itämeren hiekkarantojen ja dyynien hoito – Vård av Östersjöns sandstränder och dyner – Ryttäri et al 2014: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135521 

Jussi-Tapio Roininen 
Luonnonsuojelun asiantuntija 
ELY-keskus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.