Kesän kynnyksellä: ohjeita mökin rannan ruoppaukseen ja ympäristövastuuseen

Talvi on takana ja kesämökkikausi aluillaan. Huvilaelämä tuo kaivattua vaihtelua pitkän talven jälkeen ja vapaa-ajan asuntoon ympäristöineen ladataan nyt korkeat odotukset virkistyksen ja nautinnon tuottajana. Mökin, saunan ja pihan siivouksen jälkeen on monella rannan vuoro. Lapiolla, viikatteella ja haravalla saa pienimuotoisen rannan kunnostuksen hoidetuksi, mutta ennen ruoppaamaan ryhtymistä on monta seikkaa otettava huomioon.

Kauhava Saarijarvi, jossa kunnostuksessa lisättiin vesisyvyyttä ja väyliä järvelle. Ruoppaaminen tapahtui jäältä kevättalvella. Läjitykseen oli varattu useita alueita, mm. paikallisen viljelijän pellolta. Hankkeella on vesilain mukainen lupa. Kuva Ville Salmio.

Syitä ruoppaamiseen on erilaisia merialueella ja sisämaan vesistöissä. Myös muutokset rannan käyttöasteessa voi laukaista tarpeen ruopata. Lisääntynyt vapaa-aika, varallisuuden kasvun ja mökin varustelun myötä syntynyt mahdollisuus ympärivuotiseen oleskeluun sekä mahdollisuudet etätyöskentelyyn lisäävät mökkiympäristössä vietettyä aikaa. Veneet kasvavat kokoa ja vesiurheiluvarustelu lisääntyy. Kulutuksen lisäys yhtäällä aiheuttaa toisaalla maapallolla tehtaiden piipuista ilmastopäästöjä, jotka kiertävät ilmakehää ja joiden vaikutukset osuvat myös Suomen vesistöihin. Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy vesistössä rehevöitymisenä. Rehevöityminen mm. vauhdittaa ruovikoitumista ja saa levien kasvukauden venymään, mikä parantaa vesieliöiden olosuhteita ja lisää biomassaa vesistössä. Kuollessaan pääosa biomassasta valuu pohjalle ja tuntuu ihmisen varpaiden väleistä tursuavana liejuna. Vieläpä, jos keväällä tehtaalta saapunut tuliterä muskelivene ei pääse vanhalle laituripaikalle, on ruoppaus monella mielessä.

Edellä kuvattua tapahtuu siis kaikissa vesistöissä. Lisäksi virtavesissä ongelmaksi koetaan veden mukanaan tuoma kiinteä aines, joka luonnosta nauttijalle on kuitenkin epämieluisaa hallitsematonta luonnon toimintaa. Vesi huuhtoo mukanaan hiekkaa, humusta ja puun kappaleita, jotka haittaavat vapaata rannan käyttöä. Ruoppaamalla kuoppa mökin edustalle on mahdollista saada hetkeksi syvempi uimapaikka. Päivä päivältä ympäri vuoden virtaava vesi kuitenkin tuo irtoainesta tähän kuin tilauksesta kaivettuun kuoppaan. Lopputuloksena on entistäkin syvempi höttömonttu, jossa kova pohja on varpaiden ulottumattomissa. Hölmöläisen hommaa voisi joku ajatella.

Itämerellä, joka on kaukana valtameristä alhaisen suolapitoisuutensa ja matalavetisyytensä vuoksi, on erityislaatuinen taipumus madaltua jatkuvasti. Maankohoaminen on meneillään kilometrin paksuisen jään vetäydyttyä painamasta maankamaraa kuopalle, ja tätä on jatkunut noin 10 000 vuotta. Maankohoaminen on mökkeilijän luonnollinen vihollinen. Ranta madaltuu silminnähden jo muutamassa vuosikymmenessä, ja lapsuuden rantaparatiisi on mennyttä, kun omat lapset ja lapsenlapset ovat rantaleikki-ikäisiä.

Maankohoamista tuoreempi haitta on rehevöityminen, joka näkyy lähes kaikkialla ja jonka taustalla ovat ihmisen omat toimet vetten varsilla. Milloin on maatalouslietteet ja viemärit vedetty suoraan veteen tai suometsiin kaivettu ojia, milloin upotettu jätettä pinnan alle tai tehtaan liemet johdettu putkessa pois näkyviltä. Ravinteita, valoa ja enenevissä määrin lämpöä riittää kaikille. Kuten myös sinilevälle, josta riittäisi juttua toiseen blogitekstiin. Ihmisen synnyttämiä ruoppaustarpeita siis riittää.

Ruoppauksessa on kysymys vesistön pohjan kaivuusta. Ruoppaus suoritetaan useimmiten kaivinkoneella rannalta tai jäältä, tai kelluvalta kalustolta rannan edustalla. Joissain tapauksissa myös imukalustoa käytetään ruoppaamiseen erityisesti liejuisten rantojen kohdalla. Imuruoppauksella saadaan poistetuksi vain hienointa pohja-ainesta ja kivet jäävät pohjalle. Imuruoppauksen yhteydessä tulee väistämättä runsaasti vettä ruoppausmassan ohessa, mikä on huomioitava massalle varatun altaan valmistelussa. Kaivinkoneella ruopatessa siirretään kaivettu jäykempi pohja-aines kuivalle maalle. Menetelmästä riippumatta on läjitykseen varatun alueen oltava riittävä ja suojattu, jottei ruoppausmassa valu takaisin vesistöön ja työ mene hukkaan.

Ruoppausmassaa pellolla kuivumassa Saarijärvellä. Myöhemmin massa tasoitetaan pellolle.

Muista tehdä ruoppausilmoitus

Osansa ruoppauksesta saavat naapurit, vesialueiden osakaskunnat, kalastajat sekä vesilinnut, kalat, raakut ja muut vesiympäristön asukkaat. Jotta kaikki osapuolet tulisi huomioiduksi, on ruoppaamista suunnittelevan ensin tehtävä vesilain mukainen ilmoitus hankkeestaan vesilain valvontaviranomaiselle, ELY-keskukseen.

Ruoppausilmoituksen jättäminen käy kätevästi sähköisen kanavan kautta, ja ilmoittaminen on ilmaista. Sähköinen ilmoitus kysyy kaikki pakolliset tiedot, ja valmis ilmoitus etenee suoraan oikealle viranomaiselle. Ilmoituksen tekoon tarvitsee tunnistautumiseen pankkitunnukset, ja myös yritysten ja yhteisöjen ilmoitukset tehdään tällä menetelmällä. Järjestelmä lähettää ilmoituksesta kopion kunnalle tiedoksi, jolla myös on vesilain valvontatehtävä. Ilmoitus ELY-keskukselle tulee tehdä viimeistään 30 päivää ennen ruoppaamisen aloittamista. Lisäksi vesialueen omistajalle on tehtävä ilmoitus viimeistään 30 päivää ennen toimenpiteitä. Näin viranomaisella ja vesialueen haltijalla on mahdollisuus ohjeistaa ruoppaajaa. Tietoja yhteisten vesialueiden omistajista voi kysyä Maanmittauslaitokselta tai kunnasta. Ilmoituspalvelun karttatyökalu on hyvä apuväline, mutta myös liitteillä voi tarkentaa ruoppauksen tietoja. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella ilmoitetaan vuosittain kolmisen sataa ruoppausta, joista lähes kaikki koskee vapaa-ajankiinteistöjä. Merkittävä osuus ilmoituksista on rannikolta Kristiinankaupungin ja Kokkolan välisellä kaistaleella.

Huolellisesti laadittu ilmoitus vähentää tarvetta täydennyspyyntöihin

Toisinaan ilmoitus aiheuttaa täydennyspyyntöjä käsittelyn aikana. Ilmoituksessa olisikin syytä perustella, miksi ruoppausta suunnitellaan, missä ja minkä kiinteistön edustalla kaivettava alue on ja etenkin mihin kaivuumassat läjitetään. Arviot massamääristä ja ruoppausalan pinta-alasta tulee esittää, samoin tiedot läjitysalueesta ja sen koosta. Onko läjittämisestä sovittu maanomistajan kanssa? Pitäisikö naapureille ilmoittaa hankkeesta? Läjittämiseen on syytä aina olla maanomistajan kirjallinen lupa, jotta vältytään epäselvyyksiltä. Läjityksiin liittyvillä riitatilanteilla on taipumuksena pitkittyä. Naapureille, joiden rannan käyttöön saattaa aiheutua esim. hetkellistä veden samentumista tai muuta häiriötä, on myös suositeltavaa ilmoittaa ruoppauksesta, jotta sopu säilyy ruoppauksesta huolimatta.

Mikäli ruoppausta suunnitellaan Natura2000-alueelle tai muulle luonnonsuojelualueelle, on asian käsittelyssä mukana ELY-keskuksen luonnonsuojelun asiantuntija. Suojelualueella ruoppaamisen esteeksi saattaa nousta rauhoitusmääräykset, joihin voi erikseen hakea poikkeamista. Joskus ilmoittaja ohjataan hakemaan vesilain mukaista lupaa, jotta ruoppaus on laillinen. Lupaa edellytetään aina, kun ruoppausmassaa syntyy yli 500 kuutiometriä. Myös hankkeessa, jossa esimerkiksi alle 10 hehtaarin laajuinen rannikon flada-järvi on vaarana tuhoutua tai esimerkiksi rantaviiva muutetaan, saattaa vesilupa olla tarpeen. Tällöin ELY-keskus ohjaa ilmoittajan asioimaan aluehallintoviraston kanssa. Flada-järvet ovat kaloille tärkeitä kutualueita ja rantaviivan muokkaaminen muuttaa veden virtausominaisuuksia. Kyse ei olekaan enää vain omasta rannasta.

Vanhat ilmakuvat osoittavat, miten rannikon flada-järvelle on käynyt ruoppauksen yhteydessä. Vuonna 1954 (ylempi kuva) järvissä oli vettä enemmän ja se purkautui mereen kahden puron kautta. Vuoden 2021 (alempi kuva) kuvassa näkyy, miten ruovikot ovat vallanneet rantoja ja merivesi pääsee alueelle vapaasti kaivettua kanavaa pitkin. Tämä alue kunnostettuna toimisi kaloille lämpimänä kevätaikaisena kutualueena ja suojana kasvaville kalanpoikasille ennen lähtöä merelle. Maanmittauslaitos.

ELY-keskus antaa jokaiseen ruoppausilmoitukseen vastauksena lausunnon. Lausunnossa on ohjeita, suosituksia ja vesilailla määrättyjä velvollisuuksia, jotka ruoppaajan on otettava huomioon.  Savista pohjamaata ei saa läjittää ilman kalkitsemista, ja kasa on maisemoitava kohtuullisen ajan kuluessa. Lyhyen kivistä rakennettavan laiturin tai aallonmurtajan saa joissain tapauksissa perustaa ilman aluehallintoviraston lupaa, mutta vesialueen omistajan kirjallinen suostumus on oltava. Onko rakennelmalle haettava lupa, ratkaistaan ilmoituksen käsittelyn yhteydessä. Kivilaiturille kannattaa joka tapauksessa jättää rannan ja laiturin väliin vapaata tilaa vedelle, ja näin estää seisovan veden aiheuttaman rannan samentuminen ja liettyminen.

Ohjeista huolimatta saa ELY-keskus säännöllisesti ilmoituksia myös laittomista ruoppauksista ja läjityksistä. Vuosittain käy ilmi, että mökkinaapurin rannan edustalle on ilmestynyt kivinen aallonmurtaja, tai ranta on täytetty savisella ruoppausmassalla, joka valuu naapurin tontille tai pilaa maisemaa. Happamassa savimassassa on huonot kasvuolosuhteen ja harmaa kakku rannassa voi olla epämiellyttävä näky vielä kauan ruoppauksen jälkeen. Ruoppausmassalle tuleekin tehdä asianmukaiset jälkihoitotoimenpiteet.

Ilmakuva vuodelta 2021, jossa erottuu lahti Närpiön Nämpnäsissä. Maankohoaminen yhdessä ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen kanssa aikaansaa ruoppaustarpeen. Vaaleat alueet ovat ruoppausmassojen läjityksiä, joista osa erottuu kuvassa vielä 10 vuotta ruoppauksen jälkeenkin, koska maa on kalkitsematta eikä kasvillisuus viihdy siinä. Maanmittauslaitos.

Jäältä tehtävät ruoppaukset ovat ajankohtaisia kevättalvella, kun jää kantaa kaivinkoneen painon. Paksun jään muodostamat jääröykkiöt eivät ole mikään kaunis näky ja näistä tuohtuneet kansalaiset tekevätkin vesilain valvojille ilmoituksia joka kevät. On ehkä unohdettu ilmoittaa mökkinaapurille tuleva ruoppaus ja selostaa, että jäälle nostettava röykkiön on suurimmaksi osaksi jäätä. Monesti matalan järven jää on paksua ja sitä riittää pohjaan asti, joten jäälle nostetut röykkiöt ovat massiivisen näköisiä. Jälkipyykki työllistää vesilain valvojaa, kunnan viranomaista ja jopa poliisia sekä heikentää naapureiden yhteiseloa, joten ruoppausilmoitus kannattaa tehdä ja noudattaa saatuja ohjeita.

Lisätietoja:
Sähköinen asiointilomake vesilain edellyttämään ruoppaus- ja niittoilmoituksen tekemiseen löytyy verkosta aluehallinnon asiointipalvelusta osoitteesta: sahkoinenasiointi.ahtp.fi -> Ympäristöasioiden rekisteröinti- ja ilmoituspalvelu – Ruoppaus- ja niittoilmoitus.

Anne Paadar
Ylitarkastaja, ympäristö ja luonnonvarat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus