Vesistökunnostuksilla nostetta alueelliseen vetovoimaan

Käsillä oleva koronapandemia on kaikista haittapuolistaan huolimatta myös osoittanut jälleen vahvasti sen, että luonto ja sen tarjoamat elämykset ovat suomalaisille tärkeitä. Erilaisten luontokohteiden ­­– kuten kansallispuistojen ja retkeilyalueiden – parkkipaikat ovat olleet ajoittain ääriään myöten täynnä, ja turvaväleistä on saanut pahimmillaan huolehtia myös pitkospuilla kulkiessaan. Kuntien ja kaupunkien omat lähiluontokohteet ovat osaltaan jakamassa tätä painetta pois suosituimmilta kohteilta ja niiden merkitys on viime aikoina kasvanut valtavasti. Myös vesillä liikkuminen ja kalastusharrastajamäärät ovat korona-aikana selvästi lisääntyneet.

Erilaisissa alueellista vetovoimaa selvittävissä tutkimuksissa kärkisijoilla keikkuvien paikkakuntien suurimmiksi vahvuuksiksi mainitaan lähes poikkeuksetta ympäristötekijät. Alueen yleisen kasvun ja kehityksen, kuten työllisyystilanteen ja työpaikkojen määrän, alueen sijainnin sekä mm. perhepalveluiden luomien vetovoimatekijöiden lisäksi voidaan varsin perustellusti sanoa, että ympäristön tarjoamia ekosysteemipalveluita ei voida tässä yhteydessä ohittaa olankohautuksella.

Vesistöt ovat oleellinen osa suomalaista luontoa, missä tahansa liikutaan. Sehän on kaikille meille selvää. Se, että vesistömme tarvitsevat monin paikoin erilaisia hoito- ja kunnostustoimia, ei taas välttämättä ole jokaiselle niin päivänselvä juttu. Etenkin länsi- ja eteläosissa maatamme iso osa järvi- ja jokivesistöistä on ekologiselta tilaluokitukseltaan hyvää huonommassa tilassa. Rannikkovesistämme vain 13 prosenttia on hyvässä tilassa, erinomaisessa tilassa niitä ei ole lainkaan. Suurimmat ongelmat vesistöissämme liittyvät valuma-alueiden maankäytöstä johtuviin kiintoaine- ja ravinnekuormituksiin sekä jokivesistöissä etenkin vesirakentamiseen ja uomaperkauksiin. Jottain tarttis tehrä, tokaisi entinen valtionpäämieskin aikoinaan, ja nyt siihen on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet Vesiensuojelun tehostamisohjelman myötä. Ohjelman toimilla vähennetään maatalouden ravinteiden päästöjä vesiin, lisätään vesistöjen kunnostushankkeita ja vähennetään haitallisten aineiden päästöjä kaupunkien ja taajamien lähivesiin. Pelkästään vesistökunnostushankkeiden toteutukseen ja erilaisten kunnostusverkostojen luomiseen on varattu ohjelmasta 20 miljoonaa euroa vuosille 2019–2023.

Kunnilla ja kaupungeilla on vesi- ja maaomaisuutta, joiden käytössä ja hoidossa tulisi tasapainoilla eri näkökulmien välillä. Maisema-arvot, taloudellinen tuottavuus, viihtyisyys, virkistyskäyttö, luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelu ovat vain osa näistä tekijöistä, joita päätöksenteossa tulee puntaroida. Julkinen sektori voi kuitenkin toimia vastuullisena tiennäyttäjänä vesiensuojelun ja luontoarvojen huomioimisessa ja samalla kohentaa vetovoimaansa, jolla houkutella uusia asukkaita ja yritystoimintaa alueelle. Monet uudet ja nykyiset kuntalaiset arvostavat varmasti sitä, että luontoarvot näkyvät kunnan konkreettisessa toiminnassa ja päätöksissä. Vesistöjen kunnostustoimista kannattaa viestiä näkyvästi ja aktiivisesti ja ottaa tarjolla olevat helpot imagohyödyt irti. Samalla tullaan antaneeksi tärkeää viestiä ja esimerkkiä myös yksityisille maanomistajille sekä muille toimijoille vesistöjen kunnostustoimien tarjoamista eduista. Ehkäpä käsillä oleva muutos ihmisten arjessa lisääntyvine etätöineen kääntää muuttovirrat ainakin jossain määrin kaupungeista kohti väljempiä ja kunnostettuja vesiä!

Riku Palo
Vesienhoidon asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.