Inhimilliset kohtalot maahanmuuton ekosysteemissä

”Eläinsuojan ovi aukeaa narahtaen, ja tulijan kasvoille leyhähtää yön jäljiltä vahva kettujen tuoksu. Tulija aloittaa tottunein liikkein hoidokkiensa ruokinnan. Rehu löytää tiensä tarkkuudella kunkin eläinsuojan asukin kaukaloon. Annostelu tapahtuu tarkkuudella, joka palveli ennen sotaa kirurgin leikkauspöydälle joutuneita sydänpotilaita. Kirurgi ehti pelastaa monia muita, ennen kuin kotimaassa syttynyt sota pakotti hänet pelastamaan perheensä ja itsensä. He ovat turvassa, se on nyt tärkeintä. Omaa kutsumustakin tärkeämpää. Hän täyttää uudelleen kantamansa sangon ja jatkaa rehun annostelemista tarhan asukeille.”

”Pelko. Se on asunut niin pitkään aulassa odottavan asiakkaan rinnassa, ettei hän enää muista aikaa ennen sitä. Kiire ja pakeneminen ovat ajaneet häntä maasta toiseen, hämärtäneet muistot elämästä ennen. Kello tikittää tyhjän aulan seinällä. Tapahtumat ovat seuranneet toisiaan kuin kellon viisarit. Hänen vastuullaan on kertoa niistä, antaa ääni äänettömille. Uhrit eivät enää voi kertoa tarinaansa. Hän voi, ja jatkaa, jotta sananvapaus olisi hänenkin kaltaisilleen vielä joskus mahdollinen. Aulassa kuuluu ääni, jonka kieltä hän ei ymmärrä, mutta onneksi mukaan tullut tulkki ymmärtää. Pieni toivon kipinä viriää rinnassa, jos tällä kertaa hän saisi jäädä. Turvaan.”

Kuvituskuvassa ihmisiä kävelee joen rannassa. Kuva tehty tekoälyn avulla.

”Äiti pitelee pientä tytärtään kädestä heidän kävellessään ramppia pitkin laivasta. Kirkkaat satamavalot sokaisevat silmät laivan sisätilojen pehmeän hämärän jälkeen. Ihmisten askeleet kolisevat rampin metallia vasten. Lapsi huudahtaa, osoittaa sormellaan tekstiä seinällä ja hymyilee. Äiti, haltijakieltä. Lapsi kapuaa syliin kannettavaksi. Matka on ollut pitkä, tunnit tuntuvat jaloissa. Onneksi koti ei ole satamasta kaukana. Pieni kaksio tarjoaa turvaa vielä vieraalta tuntuvassa kotimaassa. Väsynyt lapsi nukahtaa heti sänkyynsä. Keittiön pöydällä avonainen läppäri hohkaa sinistä valoaan äidin kasvoille. Työt odottavat, yritys vaatii omistajansa huomiota. Hän kääntää harhailevat ajatuksensa ja kielensä uusiin asetuksiin, ja aloittaa seuraavan toimeksiannon etsimisen. Lapsi tarvitsee ruokaa ja vaatteita jatkossakin.”

Viimeisin oli minun, kirjoittajan, elämääni vuosia sitten, vieraassa maassa. Muutkin kohtalot ovat esimerkkejä elävästä elämästä. Todellisia ihmisiä, todellisine tunteineen. Kutakin yhdistää kotoutuminen, vieraaseen maahan muutto ja asettautumisen pyrkimys. Kullakin heistä on taustallaan eri syyt uuden kotimaan etsimiseen. Selkeyden vuoksi puhutaan maahanmuuttajista, mutta usein unohtuu, että kyseessä ovat ihmiset. Yksilölliset elämät ja polut. Siinä missä yksi on kirurgi, toinen on vainottu toisinajattelija ja kolmas rohkeasti vieraassa maassa yrittäjäksi lähtenyt äiti. Ihmisten taustoihin emme voi vaikuttaa, kukin kantaa omaa tarinaansa mukanaan. Siihen voimme kuitenkin vaikuttaa, että miten otamme nämä ihmiset vastaan omassa maassamme, otammeko heidät osaksi yhteiskuntaa omavoimaisuutta tukien.

Kuvituskuvassa on piirrettyjä, värikkäitä ihmishahmoja. Kuva tehty tekoälyllä.

Etelä-Pohjanmaalla kansainvälisyyden taso on ollut aiemmin verrattain matalaa muuhun maahan verrattuna. Vuoden 2015 jälkeen on kuitenkin tapahtunut tasaista kasvua ulkomailta maakuntaan muuttaneiden osalta. Maakuntaan on asettunut mm. Iso-Britanniasta, Ukrainasta, Venäjältä ja Turkista saapuneita, mutta myös Yhdysvalloista, Meksikosta, Kaakkois-Aasiasta ja Lähi-Idästä tulleita. Työperäinen maahanmuutto on ollut suurimmassa roolissa vuoden 2022 kevääseen saakka, jolloin ukrainalaisten osuus maahan muuttaneista alkoi kasvaa. Huomiotta ei voida myöskään jättää kansainvälisiä opiskelijoita, joita opiskelee Etelä-Pohjanmaalla lisääntyvässä määrin.

Niin opiskelijat kuin muutkin ulkomaalaiset muuttavat Etelä-Pohjanmaalle konkreettinen tulevaisuus mielessään. Maakunnassa vuonna 2023 toteutetun veto- ja pitovoimakyselyn tulosten mukaan alueelle muuttaneet ulkomaalaiset arvostavat eniten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia sekä turvallisuutta ja ympäristöä. Ihmisen psykologia on jaettu, yhteinen kokonaisuus. Yksilöinä me jaamme samat perustarpeet, taustoista tai kansallisuuksista huolimatta. Tätä tarpeiden kokonaisuutta voidaan hahmottaa niin kutsutun Maslowin tarvehierarkian avulla. Sen mukaan ihmisen tarpeet vaativat riittävää tyydytystä ennen seuraavaa hierarkiaporrasta. Hierarkian järjestyksessä määritellyt tarpeet ovat keskeinen osa yksilön kasvua, ja siten merkittäviä omavoimaisuuden ja pystyvyyden kokemisessa.

Kuvassa kuvataan Maslowin tarvehierarkian kolmiota.
Maslowin tarvehierarkia.

Miten elämään oleellisesti kuuluvat sosiaalisuus, arvostuksen kokemukset ja itsensä toteuttaminen sitten käytännössä toteutuvat? Ihmisen ollessa kyseessä tulee muistaa yksilölähtöisyys, mutta tiettyjä tekijöitä voidaan yhteiskunnassa tukea siten, että myös hierarkian ylimmille tarpeille löydetään mahdollisuus toteutua. Toteuttamisen mahdollistamisessa keskeisinä toimijoina ovat maahanmuuton ekosysteemin osat.

Kyseessä on kokonaisuus, jonka osia ovat mm. erilaiset neuvonta-, ohjaus- ja lupapalvelut. Näitä palveluita tuottavat mm. niin valtio, kunnat, kaupungit, järjestöt, yhdistykset ja yritykset. Ekosysteemi on hyvin osuva nimitys, sillä tässäkin kokonaisuudessa osat vaikuttavat ja liittyvät toisiinsa. Ja samoin kuin luonnon ekosysteemit, tämäkin on häiriöille herkkä. Jos jokin osanen heikkenee tai katoaa, se vaikuttaa vääjäämättä myös muihin kokonaisuuden osiin. Kukin maahanmuuton ekosysteemin toimija vaikuttaa osaltaan Maslowin kuvaaman portaiden tarpeiden täyttymisessä yksilöiden kohdalla. Toiminnan vaikutuksen tunnistaminen yksilöiden elämään ja kasvuun on siten merkittävää koko maahanmuuton ekosysteemin kannalta.

Yksilöinä me kaikki olemme osa tätä ekosysteemiä. Miten suhtaudumme naapuriin muuttavaan yksinhuoltajaäitiin, joka on lähetetty turvaan lapsineen sodan jaloista puolison jäädessä puolustamaan kotimaata? Kykenemmekö asettumaan toisen asemaan omien kokemustemme kautta yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta? Astummeko ennakkoluulojemme raja-aitojen ylitse ja näemme toisemme ihmisinä? Voisimmeko olla ratkaisun osia ja mahdollistajia omavoimaisuuden tukemisessa? Joskus siihen riittää pelkkä hymy ja tervehtiminen, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan.

Etelä-Pohjanmaalla väestönkasvun trendi on ollut muutoin negatiivinen, paitsi maahanmuuton osalta. Tulevaisuuden osalta trendin ennakoidaan olevan vahvistuva. Entistä suurempi osa väestöstämme, etenkin työikäisistä, tulee olemaan muualta maailmalta muuttaneita. Voidaan sanoa, että ympyrä sulkeutuu, sillä alkujaan mekin paikallisina itseämme pitävät olemme tulleet muualta. Kuka 100 vuotta sitten, kuka 300 vuotta sitten. Hyvin olemme mekin yhteistyössä onnistuneet kotiseutuamme vahvistamaan ja kehittämään, niin miksi ei tulevaisuudessakin sanontamme olisi osuva: ”Parahamma yritetähä, priimaa pukkaa tulemaha.”

Yhteistyöterveisin,

Blogikirjoittajan kuva.

Henna Hautala
Yritysasiantuntija, vieraskieliset asiakkaat
Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto
henna.hautala@te-toimisto.fi
Puh. 0295 0 46647, 050 4778 998