CAP27 ja maaseudun kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla

Maaseudun ja maatalouden kehittämisessä on tällä hetkellä laajasti käytössä termi CAP27. Lyhenteeksi sen tunnistaa, mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan?

Lyhenne CAP27 tulee EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tulevasta rahoituskaudesta (Common Agricultural Policy, CAP), jota tullaan soveltamaan vuosina 2023–2027. Tulevalla rahoituskaudella tavoitellaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, oikeudenmukaista tulotasoa ja kilpailukykyä, uusien viljelijöiden saamista alalle sekä elinvoimaisia maaseutualueita. Jokaisen jäsenvaltion tapaan Suomi laatii kansallisen strategiasuunnitelman (CAP-suunnitelman), jossa kuvataan maatalous- ja maaseutupolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Kansalliseen valmistelutyöhön liittyen ELY-keskukset valmistelevat yhdessä alueen toimijoiden kanssa alueelliset maaseudun kehittämissuunnitelmat ja paikalliset Leader-ryhmät omat paikalliset kehittämisstrategiansa.

ELY-keskuksen alueellinen valmistelu

ELY-keskusten alueelliset maaseudun kehittämissuunnitelmat kattavat kehittämishankkeet, maaseudun yritystuet sekä ensimmäistä kertaa myös maatalouden rakennetuet. Kehittämissuunnitelmassa esitetään strateginen näkemys alueen maaseudun kehittämisen painopisteistä sekä kiteytetään keskeiset päämäärät, tavoitteet ja keinot.

Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämisen painopisteiksi on yhteisesti määritelty

  • Ruokaprovinssin kehittäminen
  • Yritystoiminnan ja yrittäjyyden edistäminen
  • Maaseudun elinvoima ja asukkaiden hyvinvointi

Kaikkia painopisteitä yhdistävät läpileikkaavat teemat: digitalisaatio, osaamisen lisääminen, ympäristö, ilmastonmuutos sekä luonnonvarojen kestävä käyttö.

Viime syksyn aikana kutsuimme koolle keskeisiä toimijoita ja sidosryhmiä miettimään painopisteiden sisältöjä. Työryhmien toiminta on ollut aktiivista ja olemme saaneet niistä paljon kehittämistarpeita ja -ideoita. Kiitos teidän kaikkien mukana olleiden!

Laajemmin maaseudun kehittämistarpeita ja -ideoita kerätään kaikille avoimen VIIMA-kommentointialustan kautta (app.viima.com). Kommentointimahdollisuus on auki maaliskuun loppuun saakka, joten vielä ehtii tuoda omia ajatuksia esille tai jatkojalostaa toisten ideoita.

Yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta

CAP27-valmisteluun liittyen meillä on nyt helmikuussa tulossa Yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta -webinaari. Tavoitteena on luoda yhdessä tulevaisuuden näkymiä ja verkostoja eteläpohjalaisen maaseudun parhaaksi. Tilaisuudessa kuulemme europarlamentaarikko Elsi Kataisen tuoreimmat kuulumiset CAP27-valmistelusta. Lisäksi Anssi Rantanen johdattelee meitä tulevaisuuden tärkeimpiin metataitoihin: oppimaan oppimiseen, kasvun ajattelutapaan ja tulevaisuuden työelämätaitoihin.

Tilaisuuden ohjelma ja ilmoittautumislinkki uusimmissa Uutisjyvissä (kehaemail.stt.fi)

Tilaisuus on kaikille avoin, lämpimästi tervetuloa!

 

Kehittämisterveisin,

Hanna Mäkimantila
Kehittämispäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maaseutu ajankohtaisempi kuin aikoihin

Kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen. Emme ole voineet välttyä kuulemasta koronakriisin vauhdittamasta maallemuuttobuumista. Kiinnostus maaseutuun on herännyt korona-aikana, kun ihmiset ovat työskennelleet etänä ja maaseutu on noussut vaihtoehtoiseksi asuinpaikaksi. Koronakriisi saattoi pistää vauhtia olemassa oleviin maallemuuttosuunnitelmiin, mutta odotettua isoa maallemuuttobuumia ei tullutkaan. On kuitenkin aistittavissa, että jotain on tapahtumassa.

Varmasti suurin vaikuttavin tekijä maallemuuton mahdollistajana on etätyö. Itselleni siirtyminen keväällä etätyöhön oli ihan uusi asia, joka meni yllättävän hyvin ja luulen että se jää jollain tasolla osaksi myös tulevaisuutta.

Olenko maalainen vai kaupunkilainen? 

Maaseudusta kerrotaan nykyisin monipuolisesti mediassa, joka varmasti lisää kiinnostusta maalle muuttoa ja siihen liittyvää elämäntapaa kohtaan. Vaikka nykypäivän mielikuvat maaseudusta ovat monipuolistuneet, kuulemme silti usein mustavalkoista vastakkainasettelua maaseudun ja kaupungin välillä. Tosin monet ihmiset eivät halua lokeroida itseään maalaiseksi tai kaupunkilaiseksi.

Kyllä maalla on mukavaa  

Myös monipaikkaisuuden ilmiö, jossa ihmisillä on useampi kuin yksi asuinpaikka vahvistuu Suomessa. Ihmiset tekevät työtä, asuvat, harrastavat ja tarvitsevat palveluja monella eri paikkakunnalla. Halutaan työskennellä ja nauttia elämästä maaseudun luonnon keskellä, mutta toisaalta pitää kiinni kaupunkielämän tarjoamista palveluista.

Täytyy myös muistaa, että muuttaminen on luonnollinen osa ihmisen elämänpolkua. Samalla se kertoo niistä arvoista, joita pidämme itsellemme tärkeinä. Nuoria vetävät puoleensa koulutus-, harrastus- ja tapahtumatarjonta, kun taas nuoret aikuiset ja lapsiperheet arvostavat asumista ja palveluita mielekkäässä elinympäristössä. Iäkkäämmällä väestöllä asuinpaikan valinnassa vaikuttavat turvallisuus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus.

Kunnilla ja alueilla onkin suuri haaste, pystyvätkö he tarjoamaan kaikille kaikkea. Nyt on aika tuoda esiin väljempää maaseutua, jossa asukkailla on tilaa hengittää ja toteuttaa itseään.

Myös sinulla on mahdollisuus kommentoida ja ideoida, millainen on sinun tulevaisuutesi maaseutu. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus kerää kommentteja helmikuulle 2021 asti ja käyttää vastauksia alueellisen maaseudun kehittämissuunnitelman valmisteluun EU-kaudelle 2021-2027.

Kommentoi ja esitä ideoita Viima-alustalla (app.viima.com)

 

Essi Kiili
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Koronan voimaviivat

Korona saattoi merkitä meille kaikille vielä tämän vuoden alussa lapsuuden ajan lautapeliä tai vain auringon ulompaa kaasukehää ja kaasukehän hajaantumisvyöhykettä. Maaliskuussa kaikki muuttui ja hajaantumisvyöhyke tuntui saavan uuden merkityksen. ELYssäkin työntekijät hajaantuivat eri puolille maakuntaa omiin kotitoimistoihinsa. Erilaiset rajoitukset astuivat voimaan ja niiden mukana tuli hetkeksi täysi seisaus myös tukivalvontojen tilakäynteihin.

Tuon seisauksen aikana kokoonnuttiin usein Teams-kokouksiin pohtimaan uusia käytäntöjä valvontojen suorittamiseen. Kaiken suunnittelun lähtökohtana oli huoli siitä, etteivät tarkastajat missään olosuhteissa veisi mukanaan koronaa tiloille. Toisena tärkeänä asiana myös se, etteivät tarkastajat itse saisi koronaa eivätkä tartuttaisi toisiaan niin, että kaikki olisivat karanteenissa ja valvonnat taas seisahtuisivat. Siitä seurauksena pahimmillaan olisi myös tukimaksujen viivästyminen.

Uusia käytäntöjä

Kesäkuulla valvonnat saattoivat alkaa. Ennen niiden aloittamista oli Ruokavirasto antanut omia suosituksiaan valvontoihin liittyen. Valvontavelvoite oli laskettu normaalista 5 %:sta kolmeen prosenttiin. Suositus oli myös etukäteen ilmoittaa kaikista valvonnoista. Eläinvalvonnan osalta se oli suuri muutos, sillä normaalisti eläinvalvonnat tehdään alueellamme pääosin etukäteen ilmoittamatta.

Oman valvontaryhmän kesken oli päätetty, että vakituiset työparit määrättiin pysyviksi koko valvontakaudeksi. Tällä pystyttäisiin mahdolliset koronatartunnat heti rajaamaan vain kahteen henkilöön tarkastajaryhmän osalta. Ja tällä tavoin varmistettaisiin myös se, että kaikki valvonnat saataisiin tehtyä aikataulujen mukaisesti ennen tukien maksatuksia.

Suunnittelussa oli myös sovittu siitä, että tiloille mennessä kättelyt jätetään suositusten mukaan pois. Se tuntui itsestäni epämieluisalta muutokselta. Kättelemättömyys tuntui jotenkin epäkohteliaalta, vaikka ymmärsikin sen tähän tilanteeseen kuuluvaksi. Kättely kuitenkin ikään kuin avaa aina kohtaamisen ja siitä on sujuva jatkaa.

Yhteiseksi käytännöksi oli sovittu myös se, että valvontakäynnit pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan tekemään muutoinkin niin vähin kontaktein kuin mahdollista. Peltopuolella tämä onnistuikin hyvin, mutta eläinpuolella loi haasteita. Tilallisten kanssa yhteistuumin korvamerkki- ja asiakirjatarkastuksetkin saatiin kuitenkin hienosti sujumaan. Asiakirjoja katsottiin usein ulkona; puutarhakeinuissa, portailla, terasseilla tai karjakeittiön kynnyksellä istuen. Sateen sattuessa toimistona toimi konehallit, autokatokset tai vain navetan räystäsaluset.

Uusia suojavarusteita

Eläinvalvojilla oli jo entuudestaan aina mukanaan suojavarusteita ajatellen eläintautien leviämisen ehkäisyä; suojahaalareita ja -käsineitä, Virkon S:ää ja kengänsuojia. Nyt jokaiselle työparille oli lisäksi hankittu kasvomaskeja, kumihanskoja, käsidesit ja desinfiointipyyhkeitä. Käsidesien käytöstä tulikin nopeasti rutiinia. Käsidesiä käytettiin aina, kun autosta oli poistuttu ja palattiin takaisin. Joskus rutiinilla jopa senkin jälkeen, kun oli käyty vain kiertämässä joku peltolohko. Kasvomaskien käyttö olikin sitten ongelmallisempaa. Silmälasit, jotka huurtuvat tavallisestikin ulkoa navettaan siirryttäessä, huurtuilivat hengityksen tahtiin.

Normaalioloissakin naudat innostuvat usein pitämään melkoista mölinää, kun eläinsuojaan ilmestyy vieraita ihmisiä. Korvamerkkien numeroita pitää siis huudella kovalla äänellä, että työpari saa ne kirjattua ylös oikein. Maskin käyttö toi tähänkin ongelmia varsinkin astmaatikolle. Happi tuntui maskin alta loppuvan täysin ja ääni särkyili.

Uusia aaltoja

Kesän hiipuessa syksyyn alkoi korona kutoa uusia verkkoja kiihtyvään tahtiin. Tässä vaiheessa varmuuden vuoksi lopetettiin ruokataukojen pito huoltamoilla. Omat eväät syötiin milloin missäkin; levähdyspaikoilla, linja-autopysäkeillä tai reitin varrella ohi ajetuissa kauniissa maisemissa. Maakunta on tullut tutuksi muutoinkin tiloille ajellessa, mutta nyt sitä katselikin eri silmin. Maakunnassamme on paljon todella kauniita paikkoja, joihin oli piristävää pysähtyä nauttimaan eväitä.

Uusia kokemuksia

Valvontakauden kallistuessa loppua kohti voimme olla tyytyväisiä, että tästäkin erikoisesta ajanjaksosta olemme selvinneet. Ja ilman tartuntoja. Suuri kiitos kuuluu valvottujen tilojen väelle. Tiloilla on suhtauduttu asiallisesti tarkastajiin ja välillä erikoisiinkin järjestelyihin on lähdetty avoimin mielin.

Voimia antavia ja mukavia hetkiä tällekin valvontavuodelle mahtui. Erityisesti mieleen jääneistä toinen on, kun isäntä halusi keittää kahvit tarkastajille ja koska emme sisätiloihin voineet mennä, hän toi keittämänsä kahvit ulos terassille, kauniisti tarjottimelle katettuna. Terassilta näkyi henkeä salpaavan kauniit järvimaisemat. Kahvi ei olisi voinut paremmalta maistua!

Toinen sydäntä lämmittävä hetki oli, kun isäntä tarkastuksen loputtua haki kitaran ja lauloi meille muutaman kauniin laulun upealla äänellään. Näidenkin tarkastusten jälkeen kotimatkat sujuvat usein hiljaisuuden vallitessa. Haluaa kerrata mielessään tapahtumaa, jotta pystyy tallentamaan sen syvälle mielen sopukoihin. Sieltä mukavat muistot voi noutaa, kun sattuu kohdalle synkempi päivä. Tällaiset hetket jos mitkä loivat myös uskoa siihen, että me kyllä todellakin selviämme tästä erilaisten rajoitusten ajasta! Ja että elämästä löytyy voimaannuttavia hetkiä, joiden avulla jaksamme päivästä toiseen, vaikka rajoituksia alettaisiin taas kiristää.

Vaikka korona on kaiken kaikkiaan aiheuttanut monille eri aloille suuria huolia ja menetyksiä, voimme tarkastuspuolella olla iloisia siitä, että syvällisesti pohtimamme uudet käytännöt ovat olleet toimivia ja olemme päässeet tavoitteeseemme: turvallisesti ilman tartuntoja kaikki valvonnat saadaan suoritettua aikatauluissaan ja tuet tiloille ajallaan maksuun.

Kohti uutta

Auringon korona näkyy selvästi auringonpimennyksien aikaan, jolloin koronan epäsäännöllinen muoto paljastaa magneettikentän voimaviivat. Elämässä monessakin suhteessa löytyy aina yhtymäkohtia luontoon. Tämänkin koronakevään ja -syksyn perusteella voisi todeta, että vaikka keväällä tuntui maailma pimenevän koronan sekoittaessa kaikki normaalit kuviot, sen ansiosta löysimme yhteistuumin ne voimaviivat, joiden avulla pääsimme onnistuneeseen lopputulokseen näissä ennen kokemattomissa olosuhteissa. Mikä oli etukäteen valmiiksi ajateltu, oli myös mahdollista onnistuneesti toteuttaa.

 

Arja Veikkolainen
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Peltovalvontaa harjoittelijan silmin

Tällä kertaa ääneen päästettiin minut, eli Johanna Mäki Ilmajoelta. Olen kolmannen vuoden ammattikorkeakouluopiskelija, opinnäytetyötä vaille valmis agrologi. Pääsin yhdistettyyn erikoistumisharjoitteluun Seinäjoen maaseututoimelle ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen peltovalvontapuolelle.

Harjoittelu alkoi 5 viikon työskentelyjaksolla kaupungin maaseututoimella. Siellä ollessa vastaanotimme toisen harjoittelijan kanssa päätukihakemuksia, ja teimme mm. tukioikeuksien siirtoja. Koen, että tämä aika antoi itselleni todella tärkeää teoriapohjaa tulevaan käytäntöpainotteisempaan harjoittelujaksoon ELY:n peltovalvontoihin.

Olen syntynyt ja kasvanut maatilalla, joka on edelleen aktiivinen lypsykarjatila. Kotitilallani on ollut koko tilan valvonta vuonna 2018, eli minulla oli entuudestaan jonkinasteinen näkemys mitä peltovalvonnassa tarkastetaan. Nyt kun olen päässyt itse mukaan valvontatapahtumaan ns. paremmalle puolelle, eli valvojan saappaisiin, on se näyttänyt monia uusia puolia. Valvojalla on tarkastuksista vastuu, ja asioita täytyy dokumentoida muistiinpanoilla ja valokuvilla. Kaikki todetut asiat tulee olla myös todistettavissa.

Ensimmäistä kertaa saadessani satelliitilla kuvatun kartan käsiini, olin rehellisesti sanottuna aika pihalla. Kasvikoodit, digitoidut rajat ja koordinaatit olivat minulle uutta ja ihmeellistä. Onneksi työyhteisö on täynnä avuliasta porukkaa, ja minulle tehtiin heti selväksi, että kysyä saa ja pitääkin. Olen noudattanut sitä ohjetta, ja olen huomannut sen kantavan pitkälle.

Peltovalvontaa tehtäessä on äärimmäisen tärkeää, että valvoja tietää, mitä on tekemässä, tunnistaa eri viljelykasvit ja omaa tietynlaista silmää erilaisia maalajeja, kasvupaikkoja ja viljelykasveja ajatellen. Niin sanottu maalaisjärki on tärkeää. Se tulee ilmi myös viljelijöiden kanssa keskustellessa; mukana on huippuosaajia uusilla teknologioilla, ns. vanhankansan viljelijöitä sekä vasta-alkajia. On tärkeää ymmärtää myös kaikkien heidän näkemyksiään heidän pelloistaan keskustellessa. Valvoja on parhaillaan viljelijälle valmentaja, jolta viljelijät voivat tarkistaa asioita ja saada tärkeitä käytännön ohjeita.

Peltovalvontaa maakunnassa. Tässä luen karttaa tabletilta ja tarkastan lohkon rajoja.

Äärimmäisissä ongelmatilanteissa, joissa olen itsekin ollut mukana, olen huomannut olevan hyvin tärkeää ajatella ensin asia monelta kantilta ennen sanktioihin tai muihin äärimmäisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Viljelijän kanssa käydään asiat läpi, ja heidän perusteluitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan. Suuremmat toimenpiteet eivät ole valvojien tavoite, ja aina on toiveissa, että niitä ei tulisi tehdä. Ongelmatilanteissa ei kuitenkaan kukaan ELY:ssä jää yksin, vaan asioita pohditaan valvontaparien kesken, ja aina voi kääntyä kokeneempien, vuosia valvontaa tehneiden työkavereiden, valvontapäällikön tai ylitarkastajien puoleen.

Heinäkuun alusta näin lokakuun loppuun saakka kestänyt harjoittelujaksoni ELY:llä peltovalvonnassa on antanut minulle paljon enemmän mitä osasin odottaa. Tänä aikana olen paitsi päässyt näkemään maataloushallinnon töitä paraatipaikalta ja nähnyt maakuntamme eri kolkkia, olen myös osallistunut mielenkiintoisiin keskusteluihin ja tutustunut moniin uusiin mukaviin ihmisiin.

Johanna Mäki
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hankkeilla kyliä kehittämään!

Onko hankkeista mihinkään? Tämä on kysymys, joka monesti nousee esiin hankerahoituksista keskusteltaessa. Mietitään tätä hieman kylien kehittämisen kannalta.

Tällä ohjelmakaudella (2014–2020) on rahoitettu kaksi maakunnallista kylien kehittämisen hanketta, joita alueen neljä Leader-ryhmää toteuttaa yhdessä. Näistä jälkimmäinen, Kylille II, on edelleen käynnissä. Kylille II -hankkeessa on neljä teemaa, joiden ympärille kylien aktivointi ja kehittäminen on koottu. Teemat ovat Kansalaistaidot muuttuvassa maakunnassa, Digitaalisuus palveluiden ja viestinnän välineenä, Turvallisuus ja varautuminen sekä Luonnon ja kulttuurin parhaat palat. Leader-ryhmät toteuttavat hanketta järjestämällä tilaisuuksia kylillä näihin teemoihin liittyen. Olettekin mahdollisesti huomanneet kylällänne järjestettävän turvallisuusillan tai digikahvilan. Hankkeessa Leader-ryhmät aktivoivat kylien asukkaita mukaan toimintaan, ja tarkoitus on antaa malleja kokoontumistilojen hyödyntämisestä. Tällä tavoin kylien vetovoimaisuus, elämänlaatu ja yhteisöllisyys lisääntyy. Kylille II -hanke onkin jo poikinut teemahakkeita, joissa kylätoimijat voivat hakea esimerkiksi pieniä turvallisuuteen liittyviä hankintoja kuten defibrillaattoreita tai aggregaatteja.

Rasittavatko ylläpitokulut kyläyhdistyksiä?

Kehittämishankkeiden lisäksi on yleishyödyllisiä investointeja, jotka ovat myös kylien kehittämistä.

Monet nuorisoseurat, kylätalot tai muut vastaavat kokoontumispaikat lämpiävät edelleen perinteiseen tapaan öljyllä. Kyläaktiivien kanssa juteltuani olen huomannut, että monen kyläyhteisön tilaisuuksien järjestäminen on varainkeruuta ja lisää varainkeruuta tehdään rakennusten ylläpitokulujen kattamiseksi. Suurimpana kuluna keskusteluissa nousee usein esille lämmitys. Kun tähän lisätään maaseutualueiden vähentyvä väestö sekä nykyajan kiireinen elämä, kyläyhdistysten toimintaan ei enää löydy aikaa tai kiinnostusta. Poikkeuksiakin on, onneksi. On aktiivisia kyliä, jotka ovat saaneet uutta potkua toimintaansa remontoimalla kylätaloa, rakentamalla liikuntatiloja tai muita harrastusmahdollisuuksia.

Palataan takaisin öljylämmitykseen. Tälläkin ohjelmakaudella on tehty muutamia lämmitysjärjestelmän muutoksia sekä tehostamisia kylätaloille. Ilmalämpöpumput leikkaavat parhaimmillaan 30–50 % pois öljyn tai sähkön kulutuksesta. Laajemmat lämmitysjärjestelmän muutokset ovat pääsääntöisesti maalämpöön siirtymisiä. Myös yksittäisiä aurinkosähköjärjestelmiä on asennettu kyläyhdistysten toimesta. Mielestäni maalämpö, jopa yhdistettynä sopivan kokoiseen aurinkosähköjärjestelmään, on kyläyhteisöille vakavasti otettava vaihtoehto. Yleishyödyllisille investoinneille on käytössä 75 %:n tukitaso ja loput 25 % hakija voi maksaa rahalla tai mahdollisuuksien mukaan korvata kökällä. Ohjelmakaudessa on vielä sopivasti aikaa investointien toteuttamiselle, mutta asialla tulee olla pian.  Ja olisihan tällainen investointi myös ilmastoteko, josta koko kylä voi olla ylpeä.

Untamalan kylätalo

Untamalan yhteistalolle ollaan asentamassa maalämpöä.

Ja sitten siihen alkuperäiseen kysymykseen, onko hankkeista mihinkään? On niistä, jos minulta kysytään. Hankkeilla on järjestetty paljon erilaisia tapahtumia eri puolella Etelä-Pohjanmaata. On tehty lapsiin ja nuoriin liittyviä investointeja, peruskorjattu kylätaloja, kehitetty palveluja ikääntyville sekä investoitu ekologisiin energiaratkaisuihin. Ja ennen kaikkea, nämä tapahtumat ja toimet ovat tehneet kyläläiset yhteisin voimin!

 

Esa Isosaari
Kehittämisasiantuntija
Maaseutuyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus