ELY-keskukset 10 vuotta – miltä kulunut vuosikymmen on näyttänyt ympäristövastuualueen johtajan silmin?

Aulis Rantala on toiminut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtajana keväästä 2010 ja hän on näin ollen seurannut toimintaa tiiviisti. Nyt vuosikymmenen vaihtumisen myötä eli vuoden 2020 alusta, Auliksen runsaat 40 vuotta jatkunut työura valtiolla päättyy suunnitellulla ja odotetulla tavalla eläköitymisen myötä.

Aulis Rantalalla on pitkä kokemus ympäristöpuolelta hänen tultuaan vuonna 1979 Vaasan vesipiiriin töihin. Sittemmin organisaatiouudistusten myötä työnantaja muuttui Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiriksi, Keski-Pohjanmaan ympäristökeskukseksi ja Länsi-Suomen ympäristökeskukseksi ja lopulta ympäristökeskukset sisällytettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiksi. Aulis oli mukana lähes koko tämän ajan diplomi-insinöörin ja vanhemman insinöörin nimikkeillä, kunnes hän 1990-luvun loppupuolella siirtyi vetämään ympäristönsuojeluyksikköä ympäristönsuojelupäällikkönä. Ennen ELY-keskusten syntyä Aulis oli viisivuotisen kauden hallinto-oikeustuomarina Vaasan hallinto-oikeudessa, josta hän sitten tuli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtajaksi 1.4.2010.

ELY-keskusten 10-vuotisen taipaleen kunniaksi pyysimme Aulista kertomaan hieman omia näkemyksiään ELY-keskusten perustamisesta, toiminnasta, kehityksestä ja tulevaisuudesta sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan.

ELY-keskukset täyttävät 10 vuotta ensi vuonna, minkälaiseksi virastoksi ELY-keskus on mielestäsi kehittynyt?

Perustamisvaiheessa vallitsi henkilöstön keskuudessa pelon ilmapiiri, koska ihmiset pelkäsivät, että joutuvat muuttamaan toimipaikkasijoittelun mukaisesti. Alueille perustettiin kuitenkin useita toimipaikkoja, ja henkilöstö sijoittui niihin luontaisesti asumispaikkakuntansa mukaan.

ELY-keskukset muodostettiin laittamalla tietyt hallinnonalat samaan virastoon. Näillä hallinnonaloilla oli monia ei-yhteisiä asioita ja vain vähän yhteisiä asioita. Näistä aloista syntyneet vastuualueet ovat pysyneet melko lailla erillään, mutta siitä huolimatta ELY-keskuksesta on kuluneen vuosikymmenen aikana kasvanut monipuolinen ja ammattitaitoinen asiantuntijavirasto. Maakuntauudistuksen valmistelu toi toimintaan lisätehtäviä perustehtävien ohella, mutta uudistuksen kaaduttua ELY-keskuksen toiminta jatkuu näillä näkymin organisatorisesti muuttumattomana ainakin tämän hallituskauden ajan.

Maakuntaprosessi vaikutti organisaation ainakin siten, että yhteistyö maakuntaliittojen kanssa vahvistui. Myös yhteistyö ELY-keskusten ja aluehallintoviraston välillä vahvistui, samoin yhteistyö ELY-keskusten välillä.

Henkilöstö on kokenut vuosikymmenen aikana monia muutoksia, joten maakuntauudistuksessa odotettaviin muutoksiin henkilöstö suhtautui melko rauhallisesti. Tässä muutoksessa tehtävät olisivat kuitenkin pääsääntöisesti pysyneet, vaikkakin organisaatio olisi muuttunut. Uudistusprosessi toki lisäsi monella työmäärää erilaisten suunnittelu- ja työkokousten vuoksi.

Miten ELY-keskuksen Y-vastuualueen toiminta on muuttunut vuosien varrella? Hyvää ja huonoa?

Kymmenen vuoden aikana varsinaisessa substanssitoiminnassa ei ole paljon muuttunut, vaan se on jatkunut vakaana. Eli yhteisessä tekemisessä ei ole kovinkaan paljon muuttunut. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue hoitaa edelleen valtion viranomaisen perustehtäviä. ELY-keskuksen edistämistehtäviä on kuitenkin supistettu vuosien saatossa. Nyt tähän on osin tulossa muutosta, kun luonnonsuojeluun ja vesienhoitoon on myönnetty lisärahoitusta lähivuosille.

Työskentelytavat ovat muuttuneet paljonkin. Enää työ ei ole toimipaikkasidottua ja etätyömahdollisuudet ovat hyvät. Lisäksi on otettu käyttöön uutta toimistotekniikkaa ja uusia monitoimitiloja on saatu käyttöömme, mikä on myös muuttanut ihmisten tapoja työskennellä. Myös matkustaminen on vähentynyt uuden tekniikan myötä.

Minkälaista on ollut johtaa EPO ELYn Y-vastuualuetta, henkilökohtaiset haasteet ja onnistumiset?

Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoiset, ja ovat monipuolisesti kattaneet alueemme kolme maakuntaa. Olen oppinut tuntemaan maakunnat ja sidosryhmät hyvin. Vesistötehtävät ovat olleet tutuimpia, mutta johtajana olen saanut perehtyä moneen uuteen asiaan talon asiantuntijoiden avulla. Asiantuntijavirasto tarvitsee eri alojen osaajia ja juuri yhteistyö eri sektorien asiantuntijoiden kanssa on ollut työssä parasta. Johtajan tehtävä on myös tarjonnut erinomaisen näköalapaikan alueen elinkeinoelämän toimintaan.

Onnistumisiin kuuluu myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kokemus ja osaaminen kolmella eri paikkakunnalla toimimisesta, tätä kokemusta olisi mahdollista jakaa myös muille. Maantieteelliset rajat eivät tehtävissä juurikaan vaikuta, pikemminkin monipaikkaisuus helpottaa päivittäistä toimintaa.

Mieleenpainuvat tapaamiset 10 vuoden ajalta?

Montakin tulee mieleen, mutta ylipäänsä yhteydet erilaisiin ihmisiin alueemme maakunnissa ovat rikastuttaneet työtä. Jos yhden yksittäisen esimerkin mainitsisin: kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Etelä-Pohjanmaan keskeiset päättäjät oli kutsuttu Seinäjoelle tutustumaan kansallispuistoaloitteeseen. Kesken maastossa tapahtuneen esittelyn paikalliset ”häjyt” kurvasivat metsuripuvuissa ruosteisella Corollalla ihmisten keskelle ja huusivat ensimmäiseksi: ”Maharattako tietää, notta kenen mailla oikein ollahan?” Järjestäjille tuli häiriköijistä jo pieni paniikki, mutta Hannele käveli suoraan miesten luo ja rupesi juttelemaan heidän kanssaan. Tilanne oli 5-10 minuutissa ohi. Myöhemmin Hannele kertoi konfliktista myös Helsingissä. Vaikutti siltä, että hän suorastaan nautti tapauksesta.

Jäikö mielestäsi jotain tekemättä, jotain sellaista, jota olisit vielä halunnut saada aikaan ennen eläköitymistä?

Minusta substanssiasiat ovat hyvässä mallissa. Toki maailmahan ei ikinä tule valmiiksi, joten varmasti aina löytyy kehitettävää. Olo on kuitenkin luottavainen siitä, kuinka ELY:n osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö jatkaa asioiden kanssa mutkattomasti eteenpäin. Tuntuu hyvältä, että uusiakin painotuksia on tulossa, kuten ilmastoasiat ja luonnonsuojelun edistämisen HELMI-ohjelma.

Talouskysymyksissä on haasteita, aiemmin pienemmissä virastoissa oli helpompi saada kattava kokonaiskuva taloudellisesta tilanteesta ja sen kehittymisestä. Kuitenkin taloudella on ratkaiseva merkitys jo ihan henkilöstöresurssien kannalta.

Terveisiä Y-vastuualueen henkilöstölle?

ELY-keskus on vahva alueellinen toimija, jolla on vahva toimivalta, vaikka olemme ministeriöiden suorassa ohjauksessa. ELY-keskukset saavat itse päättää rahojen käytöstä ja hankkeiden hallinnasta. Tehtävät ja tekeminen jatkuvat ja toivon henkilöstölle onnea ja menestystä tulevaisuudessa. ELY on asiantuntijavirasto ja kun asiantuntija osaa työnsä, menestyy hyvin.

Haluan myös lämpimästi kiittää elyläisiä vuosien ja joidenkin kohdalla vuosikymmenten hyvästä, mukavasta ja mutkattomasta yhteistyöstä.

Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen entistä johtajaa haastattelivat Satu-Mikaela Burman ja Åsa Teir-Bäckström

Kunnat ja maakunnat kasvun ja työllisyyden edistäjinä

Eduskunnan käsittelyssä on laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista. Lakiesitys on osa maakuntauudistuksen valmistelua. Esityksen tavoitteena on kestävän talouskasvun, alueiden kehittämisen sekä työllisyyden, työllistymisen ja yritysten toimintaedellytysten edistäminen valtion ja maakuntien toimenpiteiden ja niiden järjestämien palvelujen avulla. Julkishallinnon rahoittamia tehtäviä organisoidaan uudelleen ja palvelujen tuotantorakennetta monipuolistetaan. Julkisen ja yksityisen sektorin työnjaon kautta voidaan saavuttaa entistä asiakaslähtöisempiä, innovatiivisempia ja vaikuttavampia palveluja asiakkaiden tarpeisiin. Maakuntauudistuksessa maakunnille siirtyvät nykyisin valtion järjestämät työvoima- ja yrityspalvelut.

Kuntien ja maakunnan yhteistyö välttämätöntä

Kasvupalvelu-uudistus avaa mahdollisuuksia palvelujen kehittämiseen ja uudelleenorganisointiin. Osa kasvupalveluista on valtakunnallisia ja osa maakunnallisia. Maakunnallisten kasvupalvelujen järjestämisestä vastaisi maakunta. Maakunnan tulee huolehtia, että kaikki palvelut yhteen sovitetaan ja palvelut toteutuvat järkevinä kokonaisuuksina. Kasvupalvelujen yhteensovittamistehtävä on laaja ja kattaisi kasvupalvelujen lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelut sekä mm. kuntien tehtäviä. Yhteensovittamisessa keskeistä on tunnistaa riittävän ajoissa asiakkaiden palvelutarpeet ja rakentaa järkeviä palvelukokonaisuuksia. Kunnilla on jatkossakin tärkeä tehtävä alueen elinvoiman ja työllisyyden edistämisessä. Palvelukokonaisuudet ja -polut rakentuvat tulevaisuudessa usein monialaisesti yksityisen palveluntuottajan, maakunnan ja kunnan palveluista. Tällainen palvelumalli edellyttää hyvää yhteistyötä kaikilta osapuolilta. Maakuntauudistus avaa mahdollisuudet integroida työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalvelut sujuviksi palvelupoluiksi. Osa työttömistä tarvitsee tilanteensa edistämiseksi terveys- ja sosiaalipalveluita ennen kuin työllistyminen tulee mahdolliseksi. Työmarkkinavalmiuksien kehittämiseksi kuntien tarjoamat kuntouttavan työtoiminnan tehtävät, työpajatoiminta tai työelämävalmiuksien kehittäminen ovat jatkossakin oleellinen osa kokonaispalvelua. Kuntouttavaa työtoimintaa ollaan uudistamassa ja tässä tulisi huomioida kuntien rooli työmarkkinoille valmentavana palveluna.

Maakuntien kasvupalvelujen ja kuntien elinkeinopalvelujen yhteensovittaminen yritysten kasvua ja kehittymistä tukeviksi on osa maakuntavalmistelua. Etelä-Pohjanmaalla tämä on hyvässä vauhdissa ja tahtoa yrityspalveluiden työnjaon ja roolituksen selventämiseksi on olemassa. Kehitystyötä on myös tehty yhdessä alueen yritysten kanssa. Aluekehityksen näkökulmasta tulevien vuosien yhteisiä haasteita löytyy digitaalisuuden hyödyntämisestä, kansainvälistymisestä ja osaavan työvoiman saatavuudesta.

Rakennetaan palvelut asiakkaita kuunnellen

Kasvupalvelujen valmistelussa johtavana periaatteena on ollut eri asiakasryhmien palvelutarpeiden kartoittaminen asiakkaita kuunnellen ja avointa viestintää hyödyntäen. Asiakkaiden osallisuutta ja palvelumuotoilua käyttäen asiakkaiden palvelukokemukset ja kehitysideat on saatu näkyviin. Tätä kautta voi syntyä eteläpohjalainen kasvupalvelujen järjestämisen ja tuotannon palvelumalli. Siihen nyt eduskunnan käsittelyssä oleva lakiesitys antaa mahdollisuuden.

 

Jari Aaltonen
Vastuuvalmistelija, kasvupalvelut
Etelä-Pohjanmaan sote- ja maakuntauudistus

 

Maatalous MAKU matkalta…

Maakuntauudistuksen juna kulkee vääjäämättä eteenpäin, vaikka tuntuu, että olisi tarve välillä pysähtyä kaikilla asemilla ja hengähtää. Se ei ole mahdollista, sillä eri valmistelukokonaisuuksien junat ja raiteet kulkevat samaan aikaan kohti määränpäätä. On pysyttävä raiteilla, että tuo määränpää, uusi yhteinen Etelä-Pohjanmaa saavutetaan 1.1.2020.

Aikataulussa pysyminen ei ole kiinni pelkästään oman maakunnan valmistelukokonaisuuden toimivuudesta. Helsingin pääteaseman täytyy toimia ja tehdä päätöksiä mahdollistaen sen, että junat voivat kulkea ilman suurempia routaheittoja ja mutkia. Mutkaisella raiteella matkan teko on epämukavaa. Kuoppia on ollut ja tulee olemaan vielä kierrettävänä ja haasteita ratkaistavana.  Vähäinenkin epävarmuutta luova huojunta raiteilla horjuttaa valmistelua ja uskoa siihen, että määränpää saavutetaan. Perille on saavuttava aikataulussa ja hyvin valmistautuneena- ei kuitenkaan levänneenä, sillä siihen ei jäljellä oleva valmisteluaika anna mahdollisuutta.

Maatalouspalvelujuna on kulkenut matkaansa kuin toimintavarma dieselveturi täynnä työnsä osaavia ja kokeneita asiantuntijoita. Kuntien asemilta poimittiin asiantuntijat kyytiin jo hyvissä ajoin ja palveluiden suunnittelumatkaa on taivallettu yhdessä. On päästy yhteisymmärrykseen siitä, minkälaiset viljelijätukipalvelut tarvitaan ja miten ne järjestetään. On valmisteltu esitys siitä, kuinka monta asemaa tarvitaan palveluja tarjoamaan, että viljelijöiden asiointimatka asemalle olisi kohtuullinen. Suurin osa asiakkaistamme on päätynyt sähköiseen lippuun. On hahmoteltu myös sitä, montako veturihenkilöä tarvitaan, että juna kulkee sujuvasti ja laadukkaasti palvellen ja tukimaksut saadaan oikein ja ajallaan tuen hakijoille. Viljelijätukivaunu kuljettaa kyydissään Etelä-Pohjanmaalle vuosittain yli 200 miljoonan euron rahasäkkiä kotimaiselle ruuantuotannolle välttämättömiä ja alueemme maatalouden kilpailukyvyn turvaavia euroja.  Ruokaketjua ei alueellamme ole, ellei ole mahdollisuutta elinkelpoisen maatalouden harjoittamiseen. Maatalousvaltaisella alueella tällä rahasäkillä on merkittävä vaikutus myös alueen kunnille ja elinkeinoelämälle laajemminkin.

Veturihenkilöiden lisäksi on tärkeää, että asiantuntijajoukko on valmis matkustamaan sekä taivaltamaan maakuntamatkaa avoimin mielin ja muuttuvin menetelmin. Maaseutuviraston – ja ennen pääteaseman saavuttamista aloittavan – Ruokaviraston vaatimukset toiminnalle tiedetään, ne ovat asiantuntijajoukolle aivan peruskauraa. Odotamme toki, että matkan varrelle ilmestyvä, uusi Ruokavirastoristeysasema tarkastelee kaikki toimintonsa läpi, niin että turhat mutkat raiteellamme oikaistaan.

Matkan varrelle on Etelä-Pohjanmaalla osunut useita varsin perusteellisia EU tason matkalipun tarkastajia. Toimintaamme on tarkastettu, läpivalaistu ja pyöritelty siinä määrin, että veturinkuljettajana voin vakuuttaa koko maakuntakonsernille- me osaamme tämän, suuria puutteita ei toiminnasta löydy. Kerran opittu ei minnekään organisaatiomuutoksissa katoa.

Tukivalvontavaunu on liitetty mukaan lähes nykyisessä muodossaan. Sen toiminta ja resurssit on pystyttävä turvaamaan, sillä siitä riippuu saadaanko maksut tuen saajille ajallaan. Matkustajiksi on poimittu myös eläinlääkinnän-, -suojelun ja -valvonnan asiantuntijoita aluehallintovirastosta ja kuntien ympäristöterveydenhuollosta. Kovinkaan pakkanen ei nujerra kasvituholaisia, eläin- eikä kasvitauteja, jotka seuraavat matkaamme varjon tavoin. Siksi vaunussa on mukana myös erikoistuneita asiantuntijoita parantamassa eläinten hyvinvointia, turvaamassa korkealaatuisen ruuan tuottamista ja maa- ja elintarviketuotannon tuotantokyvyn kasvua. Vaunu on yksikerroksinen, yhteisiä toimintamalleja valmistellaan parhaillaan.

Maatalouslomituksen vaunu seisoo vielä malttamattomana asemalla ja odottaa liittämislupaa ja muitakin matkan teon välttämättömiä reunaehtoja Helsingin pääteasemalta. Lomitusvaunua kuitenkin lämmitetään ja varustellaan jo. Se on valmis asiantuntijoineen matkan tekoon heti, kun löytyy oikea raide. Tämä vaunu on kaksikerroksinen- lomituksen järjestäminen ja tuottaminen ovat eri kerroksissa.

Heinäkuuhun mennessä odotamme Helsingin pääteaseman ratkaisuja: jatkuuko matka, hidastuuko matkan teko vai onko tehtävä U–käännös ja palattava takaisin lähtöasemalle.

 

Ritva Rintapukka
Maaseutuyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Uusi E-P
Maatalous, rahoitus- ja kehittämispalvelut -vastuuvalmistelija

Kuinkas tässä näin kävi?

Vielä jokin aika sitten kerrottiin, että Suomi on Kreikan tiellä. Talous on kuralla ja julkiset menot korkealla. Koitti kevät ja lumi suli, joskin ei sitä paljon koko talvena ollutkaan. Talous alkoi kasvaa kohisten, avoimia työmahdollisuuksia syntyi ja barometrit alkoivat osoittaa ylöspäin. Talousennusteet piti uusia ja kasvun desimaalit vaihtuivat prosenteiksi. Virallisen Eurostatin tilaston mukaan Suomen talous on kasvanut kesällä toiseksi nopeiten kaikista euromaista.

Hyvä niin. Kun talous kasvaa, yritykset investoivat, kansalaiset kuluttavat ja vienti vetää. Muuttunut tilanne helpottaa myös julkista taloutta. Kuitenkin yhdeksi kohisevan kasvun esteeksi on tulossa osaavan työvoiman saatavuus. Kun yritysten tuotantokapasiteetti on maksimaalisesti käytössä, syntyy tarve palkata uutta työvoimaa. Syksyllä kaikki barometrit ovat viestineet useilla toimialoilla olevista rekrytointiongelmista. Etelä-Pohjanmaallakin työllisyys alkoi selvästi parantua keväällä. Kesällä Etelä-Pohjanmaan työttömyysaste oli jo koko maan alhaisin. Työ- ja elinkeinohallinto on saanut yhä enemmän informaatiota työvoiman kasvavasta kysynnästä etenkin teollisuudessa. Syksyn aikana strategiat on päivitetty uuteen asentoon. Miten edistämme omilla toimillamme osaavan työvoiman saatavuutta?

Osaavan työvoiman saatavuus on keskeisimpiä tekijöitä yritysten sijoittumispäätöksissä. Myös monipuolinen koulutustarjonta vahvistaa alueen vetovoimatekijöitä. Jos talous kasvaa pidemmän aikaa, kilpailu työvoimasta alueiden kesken lisääntyy. Kun tilastoja hieman tutkii, niin huomaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ohittaneet teollisuuden maakunnan suurimpana työllistäjänä. Ja kun tutkii vielä lisää, niin huomaa, että eläkepoistuma sote-alalla on voimakasta tulevina vuosina. Siis työvoimaa tarvitsevat tulevaisuudessa muutkin toimialat kuin vain teollisuus. Kun tähän lisää vielä sen, että väestön määrä on ollut maakunnassa pitkään laskussa, syntyy tilanne, jossa toimialat kilpailevat vähenevästä työvoimasta. On siis ennakoitavissa tilanne, jossa osaavan työvoiman saatavuus on todella este talouden kasvulle.

Miten ja mistä työvoimaa työmarkkinoille olisi kiinnitettävissä? Suomessa on edelleen suuri työvoiman varanto eli ihmisiä, joilla ei ole kokopäiväistä ja säännöllistä työpaikkaa. Pitkittyneen työttömyyden kohdanneita henkilöitä on nyt n. 100 000. Tästä ryhmästä pitäisi mahdollisimman moni saada takaisin työmarkkinoille. Tutkimusten mukaan koulutus ja hyvin kohdennetut työllistymispalvelut auttavat työllistymään. Tämän ongelman ratkaisussa julkisen rahoituksen merkitys on suuri ja työnantajien vastaantulo vähintäänkin yhtä suuri. Kyse on enemmänkin uusista avauksista ja yhteisestä tahtotilasta. Passiivinen työttömyysturva on muuttunut yhä enemmän työllistymisedellytysten mahdollistajaksi. Viisi miljardia euroa vuodessa olisi käytettävissä työttömien työmarkkina-aseman parantamiseen, jos vain keinot löytyvät.

Työ- ja elinkeinohallinnon välineistä yhdessä yritysten kanssa toteutettu rekrytointikoulutus on ollut tuloksellista. Tänä vuonna maakunnassamme on alkanut ennätysmäärä yritysten kanssa yhteisiä koulutuksia. Tämän lisäksi ELY-keskus ja TE-toimisto ovat kehittämässä uutta lähinnä 1-3 henkilön rekrytointiin liittyvää koulutusmallia. Osaajia yrityksiin -monialainen koulutusmalli käynnistynee ensi vuoden alussa. Sillä kyetään täydennys- ja jatkokouluttamaan täsmäosaajia yritysten tarpeisiin, jos tekijää ei muuten löydy.

Uudet maakunnat ovat tulevaisuudessa avainasemassa kun mietitään keinoja ja toimenpiteitä osaavan työvoiman saatavuuteen. Uusi maakuntahallinto vastaa jatkossa yritys- ja työvoimapalvelujen (tulevien kasvupalvelujen) järjestämisestä ja tuotannosta. Toimintaa raamittava lainsäädäntö tulee olemaan mahdollistavaa ja kannustavaa. Maakunta saa miettiä strategiat ja toimet tavoitteisiin pääsemiseksi. Nyt ei ole aikaa hukattavaksi, jotta vältymme toteamukselta – kuinkas tässä näin kävi?

 

 

 

Jari Aaltonen
Vastuuvalmistelija, kasvupalvelut
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maakuntiin siirtyvät valtion vesioikeudelliset luvat ja sopimukset

Vuorossa on kertomus maakuntauudistuksen, tämän erittäin suuren ja moneen asiaan vaikuttavan hallinnollisen mylläyksen, eräästä pienestä sivujuonteesta eli valtion hallinnassa olevien vesitaloudellisten hankkeiden siirrosta maakuntiin. Vaikka asia on mittakaavaltaan pieni verrattuna maakuntauudistuksen suuriin linjoihin, niin asia ei kuitenkaan ole vähäpätöinen, sillä näillä vesistöhankkeilla on suuri merkitys mm. vesistöjen säännöstelyssä ja tulvasuojelussa.

Asian ytimessä ovat keskenään hyvinkin erilaiset vesilain ja sen edeltäjien mukaiset vesitaloushankkeet, alkaen järvien laskuista päätyen tekojärvien rakentamiseen ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Näitä kaikkia hankkeita yhdistää se, että niiden alkuperäisenä luvanhaltijana on ollut jokin valtion laitos tai viranomainen, kuten esimerkiksi Vesihallitus, Ympäristökeskus tai TE-keskus sekä vanhemmissa luvissa esimerkiksi Maatalousministeriön asutusasiain osasto, Asutushallitus tai pelkästään Valtio. Nämä hankkeet on toteutettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella ja ovat aikaisempien organisaatiouudistusten myötä siirtyneet aina uuden valtion viranomaisen hallittavaksi niin, että mahdollisen useammankin välivaiheen jälkeen niiden luvanhaltija on tällä hetkellä joku ELY-keskus.

Tulevan maakuntauudistuksen myötä myös ELY-keskukset siirtyvät edeltäjiensä joukkoon osaksi Suomen hallintohistoriaa ja niiden tehtävät jaetaan Valtion lupa- ja valvontaviraston (LUOVA) sekä maakuntien kesken. Tästä seuraa kysymys siitä kuka on näiden vesilupien tuleva luvanhaltija. Näitä hankkeita koskevissa luvissa on hyvinkin merkittäviä kunnossapidon ja luonnontalouden velvoitteita esimerkiksi tulvasuojelun ja patoturvallisuuden kannalta, joten aina pitää olla taho, jolle nämä vastuut kuuluvat. Vesilupa on ikuinen eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Se ja sen velvoitteet ovatkin toistaiseksi voimassa olevia. Tämän takia vesiluvalla pitää aina olla luvanhaltija ja siksi asia onkin tärkeä.

Ratkaisuna on näiden hankkeiden, niitä koskevien lupien ja sopimusten siirtäminen valtiolta maakunnille. Mainitsin tässä ensimmäisen kerran sopimukset. Yleensähän oikeus hankkeen toteuttamiseen myönnetään luvalla, mutta joskus hanke on voitu toteuttaa pelkästään valtion ja maanomistajien välisen sopimuksen perusteella. Lisäksi monessa vesiluvalla perustetussa hankkeessa valtio on tehnyt sopimuksia esimerkiksi voimayhtiön kanssa vastuiden siirrosta yms. eli näissä hankkeissa ei pelkästään lupien perusteella pysy kartalla vastuiden jaosta eri tahojen kesken. Sopimukset muodostavat siis tärkeän lisän asiaan.

Oikeudellinen perusta siirtoon löytyy valmisteilla olevasta laista maakuntauudistuksen täytäntöönpanosta sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (tästä eteenpäin voimaanpanolaki). Käytännössä homma menee niin, että ELY-keskuksissa ympäri maan kootaan tiedot toimialueen hankkeista ja niitä koskevista voimassa olevista luvista sekä sopimuksista. Voimaanpanolain mukaan tulevissa maakuntavaaleissa valittava maakuntavaltuusto päättää alueensa lupien ja sopimusten siirtymisestä maakunnalle. Sitten kun kaikki maakunnat ovat tämän päätöksen tehneet, tapahtuu varsinainen siirto Valtioneuvoston asetuksella, jossa yksilöidään siirtyvät asiat ja vastaanottavat maakunnat.

 

Kuva: Maakuntiin siirtyvien hankkeiden määrä kpl (Luonnos, kpl määrät suuntaa antavia)

Keräämistyö hankkeiden sekä niitä koskevien lupien ja sopimusten suhteen on edelleen menossa ja sitä koordinoidaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Valtion hankkeita on vuosikymmenten saatossa toteutettu varsin paljon, vanhimpien ulottuessa 1900-luvun alkuun. Tärkeä osa keräämistyötä on myös samalla tehtävä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Vesistötyöt-tietojärjestelmän ns. VESTYn päivittäminen. Tarkoituksena on että kaikki asiaan kuuluva tieto digitoituineen lupineen saadaan tallennettua järjestelmään, jotta tieto olisi tulevaisuudessa kaikkien löydettävissä ja käyttökelpoisessa muodossa.

 

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus