Vesilain valvonta maksulliseksi?

Vesilain mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus valtion viranomaisena sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvovat molemmat vesilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Viranomaisten toimivalta on näin ollen rinnakkainen. Poikkeuksena tästä ovat ELY-keskukselle lain mukaan tehtävät ennakkoilmoitukset eräistä vesitaloushankkeista, kuten esimerkiksi muusta kuin vähäisestä ojituksista ja ruoppauksista tehtävät ilmoitukset sekä tietyt kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuuluvat ojitusasiat.

Valvonnan maksullisuutta on pidetty yhtenä keinona lisätä valvonnan tehokkuutta, yhdenmukaistaa valvontatoimia sekä ylläpitää ja parantaa valtion ja kuntien valvontaviranomaisten toimintamahdollisuuksia. Ympäristönsuojelulakiin säännökset valvonnan maksullisuudesta sisällytettiin syyskuussa 2015. Samalla ympäristönsuojelulakiin kirjattiin mm. riskinarviointiin perustuvan suunnitelmallisen valvonnan periaatteet. Valtion valvontaviranomaisen harjoittama valvonta onkin ympäristönsuojelulaissa säädetty laajasti maksulliseksi niin, että se kattaa suunnitelmallisen, rikkomusepäilyjen ja hallintopakon käyttöön liittyvän valvonnan.

Eduskunta edellytti vesilainsäädännön uudistamista koskevassa vastauksessaan, että hallitus ryhtyy selvittämään/tekee selvityksen valvontamaksun käyttöönottamista myös vesilain valvontatehtävissä. Valvontamaksun soveltuvuutta on tarkasteltu missä erityisesti ilmoitusperusteiseen ennakkovalvontaan, mutta myös jälkivalvontaan, kuten luvissa määrättyjen vuosittaisten raporttien tarkistamiseen ja muihin säännöllisesti ilmoitettavien tietojen käsittelyyn. Selvityksessä on tarkasteltu myös maksun soveltumista esimerkiksi vesitalouslupien määräaikaistarkastuksiin. Ympäristönsuojelulakiin kirjattuja valvonnan maksullisuusperusteita on hyödynnetty selvitystä tehtäessä.

Vesitalousasioiden tarkkaa määrää Suomessa on vaikeaa arvioida rekisteröintijärjestelmän puuttuessa. Vesilain valvonnan nykytilaa onkin selvitetty ELY-keskusten valvontaviranomaisille tehdyn kyselyn sekä haastattelujen avulla sekä saatavilla olevien ohjeiden ja muiden selvitysten hyödyntämisellä. Vesilain mukaisia valvontakohteita on Suomessa arviolta noin 2 000. Lisäksi jälkivalvottaviin kuuluu noin 4 500 patoa ja satoja muita rakennelmia. Vesilain mukaisia ilmoituksia käsitellään ELY-keskuksissa vuosittain noin 2 500 ja vesilain mukaisia lausuntoja annetaan noin 1 500. Tarkastuksia ja ojitustoimituksia tehdään edellä mainittuihin lukuihin nähden vain vähän.  

Selvityksessä on lisäksi esitetty arviota siitä, miten valvonnasta perittävä maksu tulisi vaikuttamaan valvonnan resurssitarpeisiin ja valvonnan tehostamiseen sekä sen laatuun. Selvityksessä esitetään myös jatkotoimenpiteitä maksullisen valvonnan edelleen kehittämiseksi. Selvityksen on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö ja se valmistuu kevään 2021 aikana.

Anne Polso
ryhmäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kemikaalivalvontaa maatiloilla ja teollisuudessa

ELY-keskus ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset valvovat kemikaalien käyttöä, varastointia sekä tiettyjä yksittäisiä kemikaaleja yhdessä pelastuslaitosten ja TUKESin kanssa. ELY-keskuksen ympäristönsuojeluyksikön tekemä kemikaalivalvonta kohdistuu ympäristölupavelvollisiin kohteisiin, ja ELY-keskusten elinkeinovastuualueen tarkastajat valvovat kasvinsuojeluaineiden varastointia ja käsittelyä maatiloilla.

Ohje maatilojen kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin

Ympäristöministeriö julkaisi helmikuun alussa ohjeen maatilojen kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista. Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti kuntien ja ELY-keskusten valvontaviranomaisille, mutta myös toiminnanharjoittajat voivat hyödyntää ohjeistusta esimerkiksi kemikaalien oikeanlaisesta säilytyksestä.

Maatilojen tyypillisiä kemikaaleja ovat polttonesteet ja öljyt, kasvinsuojeluaineet, biosidivalmisteet, kuten desinfiointiaineet sekä hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta-aineet, AIV-liuokset, lannoitteet sekä erilaiset lääkkeet ja pesuaineet. Lähtökohtana kemikaalien varastoinnille ja käytölle tiloilla on, että vuodot voidaan estää ja toisaalta mikäli vuoto sattuu, tulee se pystyä rajoittamaan mahdollisimman vähäiseksi. Tämä tarkoittaa varastojen ja käsittelypaikkojen oikeanlaista sijoittamista ja rakenteita, kuten allastuksia niin, että mahdolliset vuodot eivät pääse ympäristöön taikka viemäriin.

Ympäristönsuojeluviranomaiset valvovat kemikaalien varastointia ja käyttöä ennakkovalvontana lupa- ja ilmoitusvaiheessa sekä etenkin tarkastuksilla. Valvonnassa tarkastellaan ympäristölupa- tai ilmoituspäätöksen kemikaalien käyttöä ja varastointia koskevien määräysten noudattamista, kemikaalijätteiden asianmukainen järjestämistä, biosidivalmisteiden käyttöohjeiden noudattamista sekä otsoni- ja F-kaasuasetuksen noudattamista. Tähän kuuluvat esimerkiksi maidontuotantotilojen kylmälaitteet, joiden osalta varmistetaan, että laitteet on asianmukaisesti tarkastettu.

Teollisuuden kemikaalivalvonta

ELY-keskus valvoo myös ympäristölupavelvollisten teollisuuslaitosten ja jätteenkäsittelylaitosten kemikaalien käsittelyä ja varastointia. Usein näiden kohteiden kemikaalivalvontaan liittyy myös haitallisten ja vaarallisten aineiden aiheuttaman ympäristökuormituksen ja -vaikutusten valvonta. Valvontakäynneillä erityistä huomiota kiinnitetään laitosten varautumiseen kemikaalionnettomuuksien estämiseksi ja valmiuteen torjua onnettomuustilanteessa päästöjä ympäristöön.

Vuonna 2020 ELY-keskus oli mukana Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen käynnistämässä kemikaalivalvontapilotissa, jossa testattiin valvontaan kehitettyjen lomakkeiden käyttöä. Pilotti keskittyi mm. kemikaaleihin, joiden käyttöä on rajoitettu tai käyttö vaatii luvanvaraisen aineen käyttöluvan, tai kyse on biosidivalmisteesta. Kemikaalivalvonta olikin tuona vuonna valtakunnallinen valvontateema kaikissa ELY-keskuksissa.

Kemikaalivalvonnan tavoitteena on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja kemikaaleista aiheutuvan kuormituksen ja ympäristövaikutusten pienentäminen kaikenkokoisessa toiminnassa yhdessä toiminnanharjoittajien kanssa.

 

Päivi Karttunen
Ryhmäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Minna Impola
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Koronan voimaviivat

Korona saattoi merkitä meille kaikille vielä tämän vuoden alussa lapsuuden ajan lautapeliä tai vain auringon ulompaa kaasukehää ja kaasukehän hajaantumisvyöhykettä. Maaliskuussa kaikki muuttui ja hajaantumisvyöhyke tuntui saavan uuden merkityksen. ELYssäkin työntekijät hajaantuivat eri puolille maakuntaa omiin kotitoimistoihinsa. Erilaiset rajoitukset astuivat voimaan ja niiden mukana tuli hetkeksi täysi seisaus myös tukivalvontojen tilakäynteihin.

Tuon seisauksen aikana kokoonnuttiin usein Teams-kokouksiin pohtimaan uusia käytäntöjä valvontojen suorittamiseen. Kaiken suunnittelun lähtökohtana oli huoli siitä, etteivät tarkastajat missään olosuhteissa veisi mukanaan koronaa tiloille. Toisena tärkeänä asiana myös se, etteivät tarkastajat itse saisi koronaa eivätkä tartuttaisi toisiaan niin, että kaikki olisivat karanteenissa ja valvonnat taas seisahtuisivat. Siitä seurauksena pahimmillaan olisi myös tukimaksujen viivästyminen.

Uusia käytäntöjä

Kesäkuulla valvonnat saattoivat alkaa. Ennen niiden aloittamista oli Ruokavirasto antanut omia suosituksiaan valvontoihin liittyen. Valvontavelvoite oli laskettu normaalista 5 %:sta kolmeen prosenttiin. Suositus oli myös etukäteen ilmoittaa kaikista valvonnoista. Eläinvalvonnan osalta se oli suuri muutos, sillä normaalisti eläinvalvonnat tehdään alueellamme pääosin etukäteen ilmoittamatta.

Oman valvontaryhmän kesken oli päätetty, että vakituiset työparit määrättiin pysyviksi koko valvontakaudeksi. Tällä pystyttäisiin mahdolliset koronatartunnat heti rajaamaan vain kahteen henkilöön tarkastajaryhmän osalta. Ja tällä tavoin varmistettaisiin myös se, että kaikki valvonnat saataisiin tehtyä aikataulujen mukaisesti ennen tukien maksatuksia.

Suunnittelussa oli myös sovittu siitä, että tiloille mennessä kättelyt jätetään suositusten mukaan pois. Se tuntui itsestäni epämieluisalta muutokselta. Kättelemättömyys tuntui jotenkin epäkohteliaalta, vaikka ymmärsikin sen tähän tilanteeseen kuuluvaksi. Kättely kuitenkin ikään kuin avaa aina kohtaamisen ja siitä on sujuva jatkaa.

Yhteiseksi käytännöksi oli sovittu myös se, että valvontakäynnit pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan tekemään muutoinkin niin vähin kontaktein kuin mahdollista. Peltopuolella tämä onnistuikin hyvin, mutta eläinpuolella loi haasteita. Tilallisten kanssa yhteistuumin korvamerkki- ja asiakirjatarkastuksetkin saatiin kuitenkin hienosti sujumaan. Asiakirjoja katsottiin usein ulkona; puutarhakeinuissa, portailla, terasseilla tai karjakeittiön kynnyksellä istuen. Sateen sattuessa toimistona toimi konehallit, autokatokset tai vain navetan räystäsaluset.

Uusia suojavarusteita

Eläinvalvojilla oli jo entuudestaan aina mukanaan suojavarusteita ajatellen eläintautien leviämisen ehkäisyä; suojahaalareita ja -käsineitä, Virkon S:ää ja kengänsuojia. Nyt jokaiselle työparille oli lisäksi hankittu kasvomaskeja, kumihanskoja, käsidesit ja desinfiointipyyhkeitä. Käsidesien käytöstä tulikin nopeasti rutiinia. Käsidesiä käytettiin aina, kun autosta oli poistuttu ja palattiin takaisin. Joskus rutiinilla jopa senkin jälkeen, kun oli käyty vain kiertämässä joku peltolohko. Kasvomaskien käyttö olikin sitten ongelmallisempaa. Silmälasit, jotka huurtuvat tavallisestikin ulkoa navettaan siirryttäessä, huurtuilivat hengityksen tahtiin.

Normaalioloissakin naudat innostuvat usein pitämään melkoista mölinää, kun eläinsuojaan ilmestyy vieraita ihmisiä. Korvamerkkien numeroita pitää siis huudella kovalla äänellä, että työpari saa ne kirjattua ylös oikein. Maskin käyttö toi tähänkin ongelmia varsinkin astmaatikolle. Happi tuntui maskin alta loppuvan täysin ja ääni särkyili.

Uusia aaltoja

Kesän hiipuessa syksyyn alkoi korona kutoa uusia verkkoja kiihtyvään tahtiin. Tässä vaiheessa varmuuden vuoksi lopetettiin ruokataukojen pito huoltamoilla. Omat eväät syötiin milloin missäkin; levähdyspaikoilla, linja-autopysäkeillä tai reitin varrella ohi ajetuissa kauniissa maisemissa. Maakunta on tullut tutuksi muutoinkin tiloille ajellessa, mutta nyt sitä katselikin eri silmin. Maakunnassamme on paljon todella kauniita paikkoja, joihin oli piristävää pysähtyä nauttimaan eväitä.

Uusia kokemuksia

Valvontakauden kallistuessa loppua kohti voimme olla tyytyväisiä, että tästäkin erikoisesta ajanjaksosta olemme selvinneet. Ja ilman tartuntoja. Suuri kiitos kuuluu valvottujen tilojen väelle. Tiloilla on suhtauduttu asiallisesti tarkastajiin ja välillä erikoisiinkin järjestelyihin on lähdetty avoimin mielin.

Voimia antavia ja mukavia hetkiä tällekin valvontavuodelle mahtui. Erityisesti mieleen jääneistä toinen on, kun isäntä halusi keittää kahvit tarkastajille ja koska emme sisätiloihin voineet mennä, hän toi keittämänsä kahvit ulos terassille, kauniisti tarjottimelle katettuna. Terassilta näkyi henkeä salpaavan kauniit järvimaisemat. Kahvi ei olisi voinut paremmalta maistua!

Toinen sydäntä lämmittävä hetki oli, kun isäntä tarkastuksen loputtua haki kitaran ja lauloi meille muutaman kauniin laulun upealla äänellään. Näidenkin tarkastusten jälkeen kotimatkat sujuvat usein hiljaisuuden vallitessa. Haluaa kerrata mielessään tapahtumaa, jotta pystyy tallentamaan sen syvälle mielen sopukoihin. Sieltä mukavat muistot voi noutaa, kun sattuu kohdalle synkempi päivä. Tällaiset hetket jos mitkä loivat myös uskoa siihen, että me kyllä todellakin selviämme tästä erilaisten rajoitusten ajasta! Ja että elämästä löytyy voimaannuttavia hetkiä, joiden avulla jaksamme päivästä toiseen, vaikka rajoituksia alettaisiin taas kiristää.

Vaikka korona on kaiken kaikkiaan aiheuttanut monille eri aloille suuria huolia ja menetyksiä, voimme tarkastuspuolella olla iloisia siitä, että syvällisesti pohtimamme uudet käytännöt ovat olleet toimivia ja olemme päässeet tavoitteeseemme: turvallisesti ilman tartuntoja kaikki valvonnat saadaan suoritettua aikatauluissaan ja tuet tiloille ajallaan maksuun.

Kohti uutta

Auringon korona näkyy selvästi auringonpimennyksien aikaan, jolloin koronan epäsäännöllinen muoto paljastaa magneettikentän voimaviivat. Elämässä monessakin suhteessa löytyy aina yhtymäkohtia luontoon. Tämänkin koronakevään ja -syksyn perusteella voisi todeta, että vaikka keväällä tuntui maailma pimenevän koronan sekoittaessa kaikki normaalit kuviot, sen ansiosta löysimme yhteistuumin ne voimaviivat, joiden avulla pääsimme onnistuneeseen lopputulokseen näissä ennen kokemattomissa olosuhteissa. Mikä oli etukäteen valmiiksi ajateltu, oli myös mahdollista onnistuneesti toteuttaa.

 

Arja Veikkolainen
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mihin sinun purku- ja rakennusjätteesi päätyvät?

Vuonna 2017 Suomessa syntyi rakennusjätettä 14 727 000 tonnia, joista mineraalijätteitä (betoni-, tiili- ja kipsijäte, jäteasfaltti, asbesti sekä maa-ainekset) oli 13 100 000 tonnia ja muuta rakentamisesta syntyvää jätettä (mm. puu-, metalli- ja vaarallinen jäte) 1 600 000 tonnia (Jätetilasto 2017, Tilastokeskus). Merkittävä osa rakennusjätteestä on peräisin purku- ja saneeraustyömailta, mikä selviää Ympäristöministeriön raportista (17/2014), jonka mukaan rakennusjätteiden kokonaismäärästä 56 % syntyy korjausrakentamisessa, 27 % purkutyömailla ja 16 % uudisrakentamisessa.

Rakennusteollisuus ry on arvioinut, että purku- ja saneeraustöitä tehdään paljon vuosien 2016-2025 välisenä aikana, sillä monet 1960-1980-luvulla rakennetut rakennukset alkavat olla korjauksen tarpeessa.

Mihin purku-ja rakennusjätteet päätyvät?

Tilastokeskuksen raportin (Jätetiedot 2017) mukaan vuonna 2017 Suomessa hyödynnettiin melkein kaikki metalli- ja puujäte. Mineraalijätteistä hyödynnettiin materiaalina vain noin 5 % ja energiana noin 0,3 %, suurin osa päätyi kaatopaikalle tai muuhun loppukäsittelyyn. Erilleen kerätyistä kipsilevyistä voidaan valmistaa uusia kipsilevyjä, puhdasta betoni- ja tiilijätettä voidaan käyttää esimerkiksi tien kantavassa kerroksessa korvaamassa mursketta ja puujätteestä voidaan valmistaa kierrätyspolttoainetta. Hyödynnettyjen jäte-erien laatu ei kuitenkaan aina vastaa niille asetettuja kriteereitä, vaan energiana hyödynnettävien ja maarakentamiseen käytettävien jätteiden mukana on niihin kuulumattomia jätejakeita. Jätteen huonoon laatuun on varmasti monia syitä, kuten tiedon puute ja lajittelusta sekä jätejakeiden erillään pitämisestä aiheutuvat kustannukset.

Kuvassa sekaisin erilaista jätettä.

Betoni- ja tiilimursketta voidaan käyttää maarakentamisessa. Huonosti tehdyn lajittelun takia, materiaali joudutaan poistamaan rakenteesta.

Huonosti lajiteltu rakennus- ja purkujäte ei kelpaa materiaalihyötykäyttöön eikä energiantuotantoon ja sen sijoittaminen kaatopaikallekin voi olla mahdotonta.

Kuvassa on sekaista jätettä.

Metallijäte ei kuulu polttolaitoksille tulevaan jätteeseen. Etenkin suuret metallikappaleet aiheuttavat ongelmia polttoprosessissa.

Kuvassa sekaisin eristevillaa ja muuta jätettä.

Murskattua eristevillaa ja PVC:tä jätteenpolttolaitokselle tulleessa kuormassa.

 

Kuvassa betonilohkareita muun jätteen päällä kasalla.

Betonilohkareita poltettavan yhdyskuntajätteen seassa.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on käynnissä ohjaus- ja kehittämishanke purku- ja saneeraustyömaiden jätehuollosta. Hankkeen tarkoituksena on purku- ja saneeraustyömaiden jätehuollon tarkastelu sekä jätteenhaltijan että viranomaisen näkökulmasta. Tarkoituksena on lisätä tilaajien ja urakoitsijoiden tietämystä jätelainsäädännön vaatimuksista sekä lisätä valvonnan yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Toivomme kyselyn avulla saavamme selville haasteet, jotka hankaloittavat purku- ja saneeraustyömaiden jätehuoltoa sekä jätteiden kierrätystä. Kyselyn vastaukset käsitellään anonyymisti. Vastaa kyselyyn toimialaasi parhaiten vastaavaa linkkiä klikkaamalla.

Olen purkutyön tilaaja (julkinen tai yksityinen taho)
Olen purku-urakoitsija
Olen jätteen kuljettaja
Olen jätteenkäsittelijä (jätekeskukset ja muut jätteen käsittelijät, jätteenpolttolaitokset)
Olen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
Olen kunnan rakennusvalvontaviranomainen

 Lisätietoja

Hanna Välimaa
Hankekoordinaattori
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Puh. 0295 027 383
hanna.valimaa(at)ely-keskus.fi

 

Maakuntavalmistelun sivutuotteena syntyneitä yhteistyökuviota

Tätä kirjottaessa on SOTEMAKU -prosessin viim einen ja kiihkein vaihe menossa eduskunnassa. Täällä maakunnissa odottelemme mitä tuleman pitää. Maakuntavalmistelua on tehty jo useampi vuosi, välillä kiihkeämmin ja välillä rauhallisemmin. Työ on välillä tuntunut puuduttavalle, kun kaikilta osin valmista ei ole voinut tehdä. Parasta valmistelussa on kuitenkin ollut oppia tuntemaan maakunnan muita toimijoita ja heidän työsarkaansa. Kun on vietetty useampiakin kokouksia samassa pöydässä, niin on tullut mieleen, että voitaisiinko jo nyt tehdä asioita yhdessä ilman suurempia organisaatiomuutoksia. Ja voidaanhan me!

Koulutuksia yhdessä

Kuntien maataloustoimien yhteistyöalueiden (YTA) kanssa ELY-keskuksella on ollut jo pitkä kiinteä yhteistyö. Tapaamme YTA-päälliköiden kanssa kuukausittain viljelijätukihallinnoinnin, maatalouden investointien sekä maaseudun kehittämistoimien tiimoilla. Ja noin puolentoista kuukauden välein tapaamme ELY-keskuksen ja YTA neuvottelupäivillä, koko henkilökunnan voimin. Viime vuosina olemme myös panostaneet yhdessä viljelijäkoulutuksiin. Esimerkiksi vuoden 2018 tukihakukoulutukset järjestettiin yhdessä ELY-keskuksen ja YTA-alueiden voimin maakunnassa. Ja parhaillaan olemme kasaamassa tulevaksi kevääksi myös yhteisiä viljelijäkoulutuksia.

Yhteinen tiimi alkutuotannon valvonnan ympärille

Uudempi yhteistyömalli ollaan rakentamassa alueen kuntien ympäristöterveydenhuollon ja Aluehallintoviraston (AVI) kanssa. Maakuntavalmistelun yhteydessä olemme havainneet, että osaamistamme yhdistämällä voimme toimia aina paremmin yhteisen Etelä-Pohjamaan hyväksi. Olemme rakentaneet eri toimijat yhdistävän tiimin, jonka on tarkoitus koordinoida alkutuotannon valvontojen käytännön toteutusta asiakaslähtöisesti. Tiimi kokoontuu säännöllisesti alkutuotannon valvonnan puitteissa, ensimmäisen tapaamisen olemme jo pitäneetkin ja seuraava on kalenteroitu.

Ensimmäisessä vaiheessa työstämme eläinvalvontojen järkeistämistä. Tiimin puitteissa tulemme jatkossa mm. yhdistämään tiloille kohdistuvia valvontakäyntejä siten, että eri viranomaiset tulevat tekemään osan valvonnoista yhdessä. Näin saamme vähennettyä tiloille kohdistuvien valvontojen käyntimäärää. Tietenkin valvontakäyntien yhdistämisessä on rajansa. Valvontojen yhdistämisen yhtenä lähtökohtana on, ettei valvontatapahtumasta saa syntyä liian massiivista kokonaisuutta. Itse tarkastustapahtuma ei saa olla liian raskasta tapahtumaa viljelijälle.

Seuraavassa vaiheessa voimme laajentaa yhteistyötä muihin alkutuotannon toimiin mm. alkutuotannon elintarvikevalvontaan ja kasvisten kauppanormien valvontoihin. Lisäksi jatkossa voimme panostaa yhteiseen neuvontaan ja ohjaukseen. Voimme pitää yhteisiä koulutuspäiviä ja tehdä yhteisiä tiedotteita. Käydä toistemme sisäisissä ja ulkoisissa koulutustilaisuuksissa asiantuntijoina.

Tavoitteena alkutuotannon tiimillä on rakentaa entistä sujuvammat ja laadukkaammat palvelut asiakkaan näkökulmasta. Kootaan eri organisaatioiden resurssit ja kohdennetaan vaihtuvien tarpeiden mukaan toimivallat ja osaaminen huomioiden. Yhteistyön tuloksena tulee ammattiryhmien välisen tiedonkulun parantuminen ja sitä kautta myös osaamisen vahvistaminen. Lopputuloksena tietenkin entistä laadukkaampi palvelu.

Päätyvät meidän edustajat mihin tahansa tulokseen Arkadianmäellä, niin voimme kuitenkin todeta, että tästäkin prosessista on jäänyt paljon hyviä siemeniä uusiin viranomaisten toimintatapoihin.


Harri Väisänen
Tarkastuspäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus