Maisemanhoito – näkymän sommittelua vai managementtia?

Minulle tarjoutui loppuvuodesta 2019 mieleenpainuva mahdollisuus seurata väitöstilaisuutta, jossa väitöstutkimuksen kohteena oli kolme ensimmäistä luonnonsuojelulain nojalla perustettua valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Aihe on henkilökohtainen, sillä olin yhden alueista perustamishankkeen projektipäällikkönä, ja maisemanhoitoalueen perustamisen jälkeen olen ollut intensiivisesti mukana alueen maisemanhoitoon tähtäävässä toiminnassa myös ELY-keskuksen edustajana. Oli kihelmöivää kuulla väitöstutkija Matti Riihimäen analyysi maisemanhoidon näkemyksistäni. Tässä blogissa jatkan tarinaa.

Riihimäki oli pannut merkille, että maisemanhoito-sana herättää Suomessa usein harmittavan kapean mielikuvan: laitetaan työhaalarit päälle ja lähdetään risusavottaan. Tutkijan mukaan mielikuvan laajentamista vaikeuttaa mm. tietyt puutteet sopivissa termeissä suomen kielessä. Ollapa ytimekäs suomen kielen vastine kokonaisvaltaista monimutkaisten prosessien hallintaa kuvaavalle englannin kielen sanalle management ja kernaasti myös sanalle landscape (vrt. view, scenery), niin olisi helpompi laajentaa käsitystä maisemanhoidosta näkymien hoitamisesta prosessien hallintaan.

Museo vai muutos?

Maisemanhoito ei ole varsinaisesti myöskään sommittelutehtävä tai museaalista toimintaa. Maisema on elävä systeemi ja prosessi, jota ei voi sijoittaa tarkoin kontrolloituihin olosuhteisiin ja säilyttää konservoiden, kuten arvokasta taulua. Elävää maatalousmaisemaa on lähes mahdotonta entisöidä, kuten vanhaa rakennusta yhden aikakauden tyyli-ihanteiden ja tekniikoiden mukaisesti, paitsi pienialaisessa ulkomuseossa. Ihmisen luoma kulttuurimaisema on väistämättä vuorovaikutuksessa sitä ylläpitävien elinkeinojen, ympäröivän yhteiskunnan ja luonnonprosessien kanssa. Maisemanhoito on siten muutoksen hallintaa ja jatkuvaa arvoyhteyksien pohtimista pikemmin kuin kehityksen pysäyttämistä tai valmiiksi suunnittelua. Maiseman ilmiasun takana on niin maaseudulla kuin urbaanissa ympäristössäkin monimuotoinen toimintojen verkosto.

Kulttuurimaisema on niin laaja käsite, että siitä puhuttaessa tarvitaan täsmentävä etuliite: maaseudun kulttuurimaisema, urbaani kulttuurimaisema, liikenteen kulttuurimaisema jne. Maaseudun kulttuurimaiseman hoitopyrkimyksissä tulisi mielestäni pitää prioriteetit selvänä: maaseudun maisemaa ylläpitää parhaiten elävä maatalous, muu on hienosäätöä. Maisemanhoidon nimissä ei siten tulisi vaikeuttaa maatalouselinkeinojen harjoittamista tai kehittymistä. Sitä vastoin muu maankäyttö maiseman piirteiden säilyttämisen ja maatalouden toimintamahdollisuuksien säilyttämisen näkökulmasta voi tarvita tarkempaa ohjausta. Erityisesti taajamien läheisillä alueilla, joihin kohdistuu monenlaisia maankäytön odotuksia, tämä voi edellyttää valintojen tekemistä ja tarpeiden yhteensovittamista.

Viranomaisten maisemanhoidolliset tehtävät korostuvat alueilla, jotka on nimetty tavalla tai toisella arvokkaiksi. Jotta viranomainen voisi valvoa maiseman arvojen huomioimista esimerkiksi maankäyttö- ja infrahankkeissa, tulisi statusointivaiheessa tuottaa riittävän selkeät kuvaukset niistä arvoista ja piirteistä, joita halutaan vaalia. Siten tarjotaan eväitä järkevään muutoksen hallintaan, erilaisten tarpeiden yhteensovittamiseen ja ratkaisujen kestävään perusteluun.

Hulevesistä urbaania maisemaa

Myös urbaani maisema on elävä ihmistoiminnan tulos ja kulutuksen kohde. Viime syksynä sain tutustua Oslossa innostaviin esimerkkeihin rakennetuista maisemista, joissa erilaiset yhdyskunnan tarpeet oli valjastettu palvelemaan toisiaan.  Urbaaneissa viher-, asuin- ja katuympäristöissä hulevesien käsittelyn ja johtamisen ratkaisut näyttäytyivät viihtyisinä viheralueiden ja julkisen tilan elementteinä sekä katutilojen yksityiskohtina. Hulevesien johtaminen maan alle putkiin on onneksi epämuodikasta, ja hienoista hulevesiratkaisuista kannattaa inspiroitua Suomessakin.

Maisema ja ilmastonmuutos

Maiseman, niin urbaanien toimintojen kuin maaseudun elinkeinojenkin, sopeutumista ilmastomuutokseen sekä roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä pohdittiin viime vuoden aikana kansainvälisessä AELCLIC-hankkeessa. Hankealueita oli 16 yhdeksässä maassa, joista yksi, Kauhajoen Hyypänjokilaakso, Etelä-Pohjanmaalla. Hankealueet toivat esille maiseman ilmastonmuutokseen mukautumisen haasteet eri puolilla Eurooppaa. Sään ääri-ilmiöt tuottavat uhkia paitsi ihmisille ja yhdyskunnille myös viherympäristölle ja maataloustuotannolle. Hyypässä monipuolisesti koottu yhteistyöryhmä pohti ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalousalueella, ja sijoittikin tarkastelun keskiöön alku- ja energian tuotannon, low-tec-jatkojalostuksen sekä maaseudun ja luonnon ekosysteemipalvelut. Isoissa kaupungeissa korostuivat hulevesien hallinta sekä kuumuuden ja kuivuuden tuottamat haasteet kaupunkivihreälle ja ihmisten asuinolosuhteille.

Maisemanhoito on siis todentotta managementtia: rakentamisen ohjausta, infrastruktuurin fiksua sovittamista elinympäristöön, luonnonprosessien hallintaa, arvoyhteyksien ylläpitämistä ja vahvistamista, elinkeinotoimintaa, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.

Marketta Nummijärvi
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Pohdintaa valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2020 maantieverkon kannalta

Hallitus esittää 300 M€ tasokorotusta perusväylänpitoon pysyvästi ensi vuodesta alkaen. Miten se jakautuu maanteiden, rautateiden ja vesiväylien välille ei ole vielä täysin selvää, mutta oletan, että maanteille siitä tulee vajaa puolet.

Rahoituksen tasokorotus tulee tarpeeseen

Perusväylänpidon rahoitustason pysyvä korotus tulee todella tarpeeseen. Tämän vuosituhannen alusta asti perustienpidon rahoitus on ollut vuodesta toiseen liian alhaisella tasolla. Tämä on johtanut siihen, että Suomen maantieverkolla on pitkästi yli miljardin euron korjausvelka. Tämä näkyy myös alueellamme. Etenkin alemman tieverkon päällystetyt tiet rupeavat olemaan todella huonossa kunnossa. Koska niiden päällysteitä ei ole pystytty uusimaan optimaaliseen aikaan, niiden kunto on mennyt jo niin huonoksi, että pelkkä uudelleenpäällystäminen ei enää riitä, vaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä tierakenteen kantavuuden palauttamiseksi.

Raskaan liikenteen massat ovat viime vuosina kasvaneet. Tästä syystä maanteiden kuormitus on lisääntynyt ja painorajoitettujen siltojen lukumäärä on kasvanut. Sillankorjauksiin pitäisi lähivuosina satsata nykyistä enemmän.

Soratieverkolla emme tällä vuosituhannella ole pystyneet tekemään juurikaan perusparannuksia, lukuun ottamatta ns. puuhuoltopaketin lisärahoituksella. Se näkyy sorateillä kantavuuspuutteena, kelirikko-ongelmana ja huonosti toimivana kuivatuksena.

Koska perusväylänpidon tasokorotuksesta merkittävä osa ensi vuonna menee investointihankkeisiin, emme näillä näkymin ensi vuonna pysty juurikaan vähentämään korjausvelkaa, mutta pystymme kuitenkin korjausvelan kasvua pysäyttämään. Emme myöskään näillä näkymin pysty aloittamaan alemman tieverkon huonokuntoisten päällystettyjen teiden peruskorjaamista, ainakaan vielä.

 

Panostuksia investointeihin, kevyeen liikenteeseen ja yksityisteihin

Esitetyt investoinnit ovat toki tarpeellisia. Valtatien 8 parantaminen rakentamalla keskikaiteellinen ohituskaistapari noin 20 km Vaasan pohjoispuolella poistaa pahan pullonkaulan alueelta, jossa ohitusmahdollisuuksia ei ole. Satsaukset investointeihin vähentävät kuitenkin luonnollisesti mahdollisuuksia pienentää korjausvelkaa.

Panostus kävelyn ja pyöräilyn tukemiseen on päästövähennystavoitteiden näkökulmasta oikea suunta. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntymisellä on kiistatta myös positiivisia terveydellisiä vaikutuksia.

Yksityistieavustusten määrärahan nostaminen on myös positiivinen asia. Suomessa on runsaasti yksityisteitä, jotka täydentävät maantieverkkoa ja joiden merkitys alkutuotannolle ja metsäteollisuudelle on suuri.

ELY-keskusten toimintamenomäärärahat ovat ELY-keskusten perustamisesta lähtien vuonna 2010 vuosi vuodelta vähentyneet. Tämä on pakottanut ELY-keskuksia vähentämään henkilöstöä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueella oli vuoden 2010 alussa nykyisiä tehtäviä hoitamassa johtajan lisäksi 38 asiantuntijaa. Tänä syksynä näitä asiantuntijoita on enää 18. Asetelma, että TEM myöntää toimintamenorahat, mutta teemme LVM:n hallinnonalan töitä, on osoittautunut varsin epäonnistuneeksi.

Anders Östergård
Johtaja, Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus