Pohdintaa valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2020 maantieverkon kannalta

Ilmakuva kiertoliittymästäHallitus esittää 300 M€ tasokorotusta perusväylänpitoon pysyvästi ensi vuodesta alkaen. Miten se jakautuu maanteiden, rautateiden ja vesiväylien välille ei ole vielä täysin selvää, mutta oletan, että maanteille siitä tulee vajaa puolet.

Rahoituksen tasokorotus tulee tarpeeseen

Perusväylänpidon rahoitustason pysyvä korotus tulee todella tarpeeseen. Tämän vuosituhannen alusta asti perustienpidon rahoitus on ollut vuodesta toiseen liian alhaisella tasolla. Tämä on johtanut siihen, että Suomen maantieverkolla on pitkästi yli miljardin euron korjausvelka. Tämä näkyy myös alueellamme. Etenkin alemman tieverkon päällystetyt tiet rupeavat olemaan todella huonossa kunnossa. Koska niiden päällysteitä ei ole pystytty uusimaan optimaaliseen aikaan, niiden kunto on mennyt jo niin huonoksi, että pelkkä uudelleenpäällystäminen ei enää riitä, vaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä tierakenteen kantavuuden palauttamiseksi.

Raskaan liikenteen massat ovat viime vuosina kasvaneet. Tästä syystä maanteiden kuormitus on lisääntynyt ja painorajoitettujen siltojen lukumäärä on kasvanut. Sillankorjauksiin pitäisi lähivuosina satsata nykyistä enemmän.

Soratieverkolla emme tällä vuosituhannella ole pystyneet tekemään juurikaan perusparannuksia, lukuun ottamatta ns. puuhuoltopaketin lisärahoituksella. Se näkyy sorateillä kantavuuspuutteena, kelirikko-ongelmana ja huonosti toimivana kuivatuksena.

Alemman tieverkon päällystetty pinta ei kestä ja soratie jo näkyy päällysteen alta.Koska perusväylänpidon tasokorotuksesta merkittävä osa ensi vuonna menee investointihankkeisiin, emme näillä näkymin ensi vuonna pysty juurikaan vähentämään korjausvelkaa, mutta pystymme kuitenkin korjausvelan kasvua pysäyttämään. Emme myöskään näillä näkymin pysty aloittamaan alemman tieverkon huonokuntoisten päällystettyjen teiden peruskorjaamista, ainakaan vielä.

 

Panostuksia investointeihin, kevyeen liikenteeseen ja yksityisteihin

Esitetyt investoinnit ovat toki tarpeellisia. Valtatien 8 parantaminen rakentamalla keskikaiteellinen ohituskaistapari noin 20 km Vaasan pohjoispuolella poistaa pahan pullonkaulan alueelta, jossa ohitusmahdollisuuksia ei ole. Satsaukset investointeihin vähentävät kuitenkin luonnollisesti mahdollisuuksia pienentää korjausvelkaa.

Aamuliikennettä Hulmin risteysalueella Laihialla.

Panostus kävelyn ja pyöräilyn tukemiseen on päästövähennystavoitteiden näkökulmasta oikea suunta. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntymisellä on kiistatta myös positiivisia terveydellisiä vaikutuksia.

Yksityistieavustusten määrärahan nostaminen on myös positiivinen asia. Suomessa on runsaasti yksityisteitä, jotka täydentävät maantieverkkoa ja joiden merkitys alkutuotannolle ja metsäteollisuudelle on suuri.

Yksityistien silta on korjattu yksityistieavustuksia hyödyntäen.

ELY-keskusten toimintamenomäärärahat ovat ELY-keskusten perustamisesta lähtien vuonna 2010 vuosi vuodelta vähentyneet. Tämä on pakottanut ELY-keskuksia vähentämään henkilöstöä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueella oli vuoden 2010 alussa nykyisiä tehtäviä hoitamassa johtajan lisäksi 38 asiantuntijaa. Tänä syksynä näitä asiantuntijoita on enää 18. Asetelma, että TEM myöntää toimintamenorahat, mutta teemme LVM:n hallinnonalan töitä, on osoittautunut varsin epäonnistuneeksi.

Anders Östergård
Johtaja, Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Korjausvelkarahoilla parannetaan maakuntien tieverkkoa, Lapua saa sujuvammat liittymät valtatielle

Korjausvelka on ollut tuttu sana tienpidossa jo pitkään. Asiasta on keskusteltu ja ongelma tunnistettu, mutta tienpidon rahoituksen alimitoitusta ei ole saatu korjattua, vaan usein ns. pehmeät arvot ovat ajaneet infrarakentamisen edelle. Perusväylänpidosta ei juuri ole leikattu, mutta kustannusten noustua eri syistä johtuen, ei rahoitusta myöskään ole lisätty. Tämän vuoksi väylien ylläpito- ja investointihankkeiden määrä on vähentynyt rajusti, koska teiden päivittäinen hoito on vienyt kustannusnousun myötä vuosi vuodelta enemmän rahaa. Tämän vuoksi on esimerkiksi ylläpidon toimesta tehtävät päällystyskilometrit vähentyneet rajusti. Lisäksi investointien rakennushankkeet ovat käytännössä olleet nollassa lukuun ottamatta kuntien rahoittamia hankkeita ja niin sanottuja kehittämishankkeita, jotka ovat valtion budjetissa erikseen nimettyjä isoja investointihankkeita.

Korjausvelan määrän on arvioitu olevan tällä hetkellä noin 2,5 miljardia euroa ja saavuttavan nykyrahoituksella 3 miljardin rajan vuonna 2021 ja 4 miljardia noin vuosina 2028 – 2029. Sadan miljoonan vuosittainen lisärahoitus nykytilanteeseen pitäisi korjausvelan nykytasolla, mutta parannusta ei tulisi. Sen sijaan 300 miljoonaa vuodessa poistaisi korjausvelan noin kymmenessä vuodessa kokonaan. Pysyvä ratkaisu rahoitustason nostoon tarvittaisiin. Liikenneministeriön paljon hyvää sisältänyt selvitys kaatui jo lähtötelineisiin. Toivottavasti ratkaisu kuitenkin jossain vaiheessa löytyy sillä nyt pintarakenteeseen investoitu euro tulee moninkertaisena takaisin, koska se pidentää myös päällysteen alla olevien rakenteiden elinikää.

_mg_5196m

Nykyinen hallitus on ottanut korjausvelan taittamisen hallitusohjelmaansa. Hallitus on kohdentanut korjausvelkakohteisiin kautta maan 600 miljoonan euron lisärahoituksen sekä uudelleen kohdentanut uusien hankkeiden (kehittämishankkeet) rahoitusta perusväylänpitoon ja yksityisteihin 364 miljoonaa euroa. Yhteensä siis panostus on 964 miljoonaa, joten kyse on merkittävästä asiasta. Tämä on näkynyt jo viime kesänä päällystyskohteiden määrässä. Rahoitusta käytetään toki myös vesiväyliin ja rataverkkoon, tieverkon osuuden ollessa noin 568 miljoonaa euroa. Tiehankkeita tällä rahoituksella saadaan valtakunnallisesti toteutettua 215 kappaletta. Niistä 28 sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, osuuden rahoituspoteista ollessa noin 35 miljoonaa euroa. Tuo summa ei enää kuulostakaan niin suurelta, kun ELY-keskuksemme alueella on ylläpidettävää tieverkkoa 8675 km ja 1408 siltaa. Hyvä alku se kuitenkin on!

Rahoituspaketit tulivat tarpeeseen, mutta tällä hetkellä ne ovat aiheuttaneet ruuhkaa suunnittelutoimistoissa ympäri Suomen. Töitä on paiskittu ja suunnitelmien aikataulut ovat venyneet. Monessa hankkeessa on vielä laadittu maantielain mukainen tiesuunnitelma, joka vie oman aikansa, hallinnollisine käsittelyineen, eli käytännössä minimissään vuoden.

kovero_kartta

Hankkeiden suunnitelmien valmistuttua on usein tilanne, että aikataulujen tiukkuuden vuoksi ne on laitettava kiireesti urakkalaskentaan. Kun hankkeita on paljon johtaa se väistämättä myös urakoitsijoiden osalta siihen, että käytettävissä olevat resurssit ovat tiukoilla ja urakkahinnoilla on tätä myötä taipumus nousta. Tämän vuoksi olisikin hyvä, että investointien taso olisi vuodesta toiseen samalla tasolla, jolloin resursseja voitaisiin käyttää tasaisesti ja vältyttäisiin myös työntekijäpulalta, joka on yksi suurimpia tulevaisuuden uhkia erityisesti rakentamisen puolella. Pitkäaikainen, pysyvä ja kustannustason nousun huomioiva ratkaisu olisi siis tarpeen. Joka tapauksessa on todettava, että lisärahoitus on hyvä asia. Infra-alan yritykset toivottavasti ottavat haasteen vastaan.

Lapuan Koveron ja Honkimäen liittymät valtatiellä 19 mukana 364 -paketissa

Lapualla erityisesti Koveron liittymä on ollut jo pitkään tapetilla. Hankkeen lainvoimainen tiesuunnitelma onkin tehty jo noin 15 vuotta sitten ja sen suunnitelman pohjalta on nyt laadittu rakentamista varten rakennussuunnitelmaa. Rahoitus varmistuikin viime hetkellä sillä vuonna 2008 hyväksytty tiesuunnitelma olisi vanhentunut, jos rahoitusta ei nyt olisi saatu.

Lapuan Koveron ja Honkimäen liittymät valtatiellä 19, saivat rahoitusta niin sanotusta 364 -paketista.  Koveron liittymä on yksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vilkkaimmin liikennöidyistä liittymistä. Noin 10 000 ajoneuvoa ajaa keskimäärin liittymässä, vuoden jokaisena päivänä. Tästä noin 10 % on raskasta liikennettä. Liittymä on tasoliittymä ja niin sanottu nelihaaraliittymä, jollaisia ei ole saanut suunnitella liikenneturvallisuussyistä valtakunnan tieverkolle enää pitkiin aikoihin. Ongelmana tällaisissa liittymissä on lähinnä liikennevirtaan pääseminen vasemmalle käännyttäessä ja kun vielä pitää väistää vastaantulijoitakin, kolisee viisinumeroisilla liikennemäärillä melko usein. Honkimäen liittymässä on jo eritaso, mutta vain yhdellä rampilla, jossa vasemmalle kääntyvä liikenne aiheuttaa vaaratilanteita. Honkimäen eritasoliittymä sijaitsee valtatien 19 ja kantatien 66 risteyksessä.

cof

Lapuan liittymien rakentamiseen on myönnetty valtion rahoitusta 4.8 miljoonaa euroa. Lisäksi Lapuan kaupunki osallistuu 20 % tai maksimissaan 950 000 euron osuudella Koveron liittymän rakentamiseen.

Koveroon rakennetaan eritasoliittymä, jolloin nykyinen valtatie 19 kulkee nykyisellä paikallaan ja nykyisessä korkeudessa, muiden suuntien liittyessä siihen ramppien liittymis- ja erkanemiskaistojen kautta. Valtatielle rakennetaan silta, joka mahdollistaa valtatien alittavan yhteyden Huhtalantieltä Vasunmäentielle. Näin saadaan aikaan sujuvat liittymiset ja erkanemiset valtatielle ja valtatien pääsuunnan sujuvuus paranee, kun ajonopeus voidaan nostaa 80 km/h:ssa. Honkimäkeen rakennetaan uusi ramppi eritasoliittymän länsipuolelle sekä parannetaan nykyistä siten, että molempiin ramppeihin saadaan turvalliset ja riittävän pituiset liittymis- ja erkanemiskaistat. Näillä toimenpiteillä valtatien 19 liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta parannetaan oleellisesti. Lisäksi alueen meluntorjuntaa parannetaan ja näin myös asukkaiden asumisviihtyvyys paranee.

Lapuan osaltakin suunnittelussa on kestänyt hieman ennakoitua pidempään, rakennussuunnitelmien ollessa tätä kirjoitettaessa vielä kesken. Urakkalaskentaan liittymät pitää saada kuitenkin hyvin pian, sillä rahoitus on myönnetty vuosille 2017 ja 2018.

Työn aikana tullaan häiritsemään liikennettä varmasti, sillä mm. sillan rakentamisen ajaksi täytyy valtatielle rakentaa kiertotiejärjestelyjä. Kuitenkin on tarkoituksena toteuttaa liikennejärjestelyt mahdollisimman hyvin ja ennen kaikkea selkeästi sekä laadukkaasti. Myös kevyenliikenteen turvallisuus työn aikana pyritään hoitamaan laadukkaasti. Uskon, että lopputulos on tässäkin hankkeessa rakentamisen aiheuttaman haitan arvoinen ja 2018 syksyllä työmaan kalusto on kaikilta osin siirretty muihin kohteisiin.

Lue lisää korjausvelkahankkeista

ponsimaa_janne

 

Janne Ponsimaa
Projektipäällikkö
ELY-keskus

Miten liikenneväyliemme kunto saadaan kohennettua?

Hallitus on päättänyt satsata 600 miljoonaa euroa vuosina 2016 – 2018 infran korjausvelan kasvun pysäyttämiseen ja sen pienentämiseen. Vuoden 2015 lopussa korjausvelan suuruus oli 2,5 miljardia euroa ja se kasvoi 100 miljoonaa euroa vuodessa. Eli peruskoulun matematiikalla tämä tarkoittaa, että vuoden 2018 lopussa korjausvelan suuruus on enää ”vain” 2,2 miljardia euroa. Erittäin hieno satsaus hallitukselta, mutta mitä tapahtuu vuoden 2018 jälkeen? Periaatteessa pitäisi satsata liikenneväyliimme samanlaiset 200 miljoonaa euroa vuodessa ekstraa seuraavat 15 – 20 vuotta, jotta saadaan valtion infra kuntoon. Uskooko joku, että näin tapahtuu? Minä en.

paikkaapaikanpaalle_blogiin

 

 

 

 

 

 

 

Olen ollut infran kanssa tekemisissä 30 vuotta. Alkuvuosina 80-luvun loppupuolella parannettiin ja päällystettiin sorateitä joka vuosi melkein joka kunnassa. Samat tiet ovat nyt hajoamassa käsiin. Silloin oli varaa parantaa tieverkkoa, tänään ei ole varaa pitää teitä edes kohtuullisessa kunnossa.

Kuinka olemme tähän joutuneet? Valtio siirtyi kehysbudjetointiin vuosituhannen vaihteessa. Jokainen hallinnonala saa omat kehyksensä. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala saa joka vuosi liian niukat kehykset. Ne eivät riitä edes olemassa olevan infran kunnossa pitämiseen. Käytännössä Valtiovarainministeriön virkamiehet päättävät, paljonko Suomi vuosittain satsaa infraan.

Tänä päivänä valtio myöntää perusväylänpitoon budjetissaan noin miljardi euroa vuodessa. Kaikki näkevät väyläverkkomme kunnosta, että se ei riitä. Pitäisi saada 20 % enemmän, jos haluamme pitää verkon kunnossa. Ja vielä enemmän jos haluamme hieman kehittää ja parantaa väyläverkkoa.

Olen vakuuttunut, että niin kauan kuin infran rahoitus tulee suoraan valtion budjetista, niin parannusta ei tule. Sen verran olen valtion budjetteja nähnyt. Tarvitaan joku uusi konsepti. Sellainen konsepti löytyy, ja LVM on rohkeasti lähtenyt selvittelemään sitä. Kyseessä on työnimellä ”Liikenneverkko Oyj” oleva ehdotus siitä, että perustetaan valtion omistama osakeyhtiö hallinnoimaan Suomen infraa, johon kuuluvat kaikki valtion maantiet, rautatiet ja vesiväylät.

soratievellia_kuva_blogiinYhtiön tehtävänä olisi kunnossapitää ja kehittää valtion väyläverkkoa. Väyläverkon käyttäjiltä kerättäisiin asiakasmaksuja, jotka rahoittaisivat yhtiön toimintaa. Maksuja pitäisi kerätä vuodessa jonkin verran enemmän, kuin mitä nyt valtion budjetista myönnetään perusväylänpitoon. Vastaavasti voisi liikenteen verotusta vähentää miljardilla eurolla vuodessa esimerkiksi laskemalla polttoaineveroa. Asiakasmaksujen tulisi olla kohtuullisia ja oikeudenmukaisia.

Jos tällä yhtiöllä olisi enemmän rahaa käytettävissä, kuin mitä nyt on perusväylänpitoon, se pystyisi paitsi kohentamaan väyläverkon kuntoa myös jopa satsaamaan infrainvestointeihin. Uskon, että meidän tienkäyttäjät suostuisivat maksamaan oikeudenmukaisen asiakasmaksun, jos tietävät, että raha menee lyhentämättömänä tieverkon kunnossapitoon ja kehittämiseen. Tänään veroja kerätään liikenteeltä useita miljardeja ja vain pieni osa palautetaan liikenteen hyväksi. Tämä on mielestäni hyvin epäoikeudenmukaista. Varsinkin kun näkee minkälaisella tieverkolla tienkäyttäjämme ajavat.

Kaikki tarkemmat yksityiskohdat yhtiön toiminnasta puuttuvat vielä, mutta perusajatuksena pidän tätä hyvin varteenotettavana vaihtoehtona nykyiseen systeemiin. Toivotan LVM:lle menestystä selvittelytyössään.

 ostergard_anders

 

Anders Östergård
Johtaja, Liikenne ja infrastruktuuri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

**************************************************************************************************

Hur ska vi kunna förbättra trafikledernas skick?

Regeringen har beslutat att satsa 600 milj. € under åren 2016–2018 för att stoppa och minska reparationsskulden inom infran. I slutet av år 2015 var reparationsskulden 2,5 miljarder euro och ökade med 100 miljoner euro per år. Enligt grundskolsmatematik betyder detta att reparationsskulden är ”bara” 2,2 miljarder euro i slutet av år 2018. En mycket fin satsning av regeringen, men vad händer efter år 2018? I princip borde det satsas ytterligare 200 miljoner euro extra per år på våra trafikleder under de följande 15–20 åren för att sätta statens infrastruktur i skick. Är det någon som tror att det blir så? Inte jag.

Jag har haft med infra att göra i 30 år. I slutet av 80-talet förbättrades grusvägar och vägar fick ytbeläggning varje år i nästan varje kommun. Samma vägar håller nu på att falla sönder i bitar. På den tiden hade man råd att förbättra vägnätet, men i dag finns inga pengar att hålla vägarna i ens måttligt skick.

Hur har det blivit såhär? Staten övergick till rambudgetering vid millenieskiftet. Varje förvaltningsområde får sin egen budgetram. Kommunikationsministeriets förvaltningsområde får varje år för snäv budgetram som inte räcker till ens att hålla befintlig infra i skick. I praktiken beslutar finansministeriets tjänstemän hur mycket Finland varje år ska satsa på infra.

paikkaapaikanpaalle_blogiin

 

 

 

 

 

 

 

I dag beviljar staten ca en miljard euro per år för bastrafikledshållning i budgeten. Av skicket på våra trafikleder att döma kan alla se att det inte räcker till. Det borde ges 20 % mer om vi ska hålla vägnätet i skick. Och ännu mer om vi också vill utveckla och förbättra trafiklederna en aning.

Jag är övertygad om att så länge som finansieringen för infrastruktur kommer direkt från statsbudgeten, blir det inte bättre. Så många statsbudgetar har jag sett. Det behövs ett nytt koncept. Det finns ett sådant koncept och kommunikationsministeriet har modigt börjat utreda det. Det är frågan om ett förslag med arbetsnamnet Trafiknätet Abp, som handlar om att grunda ett statligt aktiebolag som förvaltar infrastrukturen i Finland, till vilken hör alla statliga landsvägar, järnvägar och vattenleder.

soratievellia_kuva_blogiinBolagets uppgift skulle vara att underhålla och utveckla statens trafikledsnät. Av dem som använder trafiklederna skulle det samlas in kundavgifter som finansierar bolagets verksamhet. Avgifterna som samlas in per år bör vara lite större än vad som nu beviljas för bastrafikledshållningen i statsbudgeten. På motsvarande sätt skulle trafikskatterna kunna sänkas med en miljard euro per år t.ex. genom att sänka bränsleskatten. Kundavgifterna bör vara skäliga och rättvisa.

Om detta bolag skulle ha mer pengar att tillgå än vad som nu finns för bastrafikledshållningen, skulle det utöver att förbättra trafikledsnätets skick även t.o.m. kunna satsa på investeringar i infrastruktur. Jag tror att väganvändarna skulle gå med på att betala en rättvis kundavgift om de vet att pengarna oförkortat går till att underhålla och utveckla vägnätet. I dag uppbärs flera miljarder i skatt av trafiken och endast en liten del återkommer trafiken till godo. Jag tycker att detta är mycket orättvist i synnerhet när man ser hur vägnätet som väganvändarna kör på ser ut.

Det saknas ännu noggrannare detaljer om bolagets verksamhet, men jag anser att grundidén är ett mycket beaktansvärt alternativ till nuvarande system. Jag önskar kommunikationsministeriet framgång i utredningsarbetet.

ostergard_anders

 

Anders Östergård
Direktör, trafik och infrastruktur
NTM-centralen i Södra Österbotten

 

Kymppikerho ja 1 %:n – kerho

Piki haisee, alan ihmisille tuoksuu, eli kesän 2016 päällystystyöt ovat taas pyörähtäneet käyntiin. Tänä vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella päällystettävä tiepituus tulee olemaan yli 450 km, mikä on yli 100 km viimevuotista enemmän. Rahaa on saatu ns. korjausvelkapotista lisää 6 milj.€, jolloin tien pintaan tiivistettävä kokonaisrahamäärä tulee olemaan tänä vuonna 19 milj.€. Jippii! Päällysteet leipoo Skanska Asfaltti Oy ja Lemminkäinen Infra Oy. Tiemerkinnät hoitaa Hot MIx Oy. Työt ovat jo siis alkaneet ja hommat ovat puikoissa syys-lokakuussa.

päällystekuva1    päällystekuva2

Lumien sulaessa Ihmiset, eli Asiakkaat ovat taas aktivoituneet kertomaan missä on huono päällyste; ”Omalla tiellä ja juuri oman mökin kohdalla” – noin pääsääntöisesti. Samalla he ovat esittäneet toiveen tai jopa vaateen, että nyt, kun meillä on 600 miljoonaa euroa rahaa, niin toki heidän tiekin korjataan tänä kesänä. Öh…ei… Tänä vuonna meillä on 1 % tuosta summasta käytössä pohjalaismaakunnissa ja tämän korjausvelkatouhun tuloksena oli sidotut kohteet, jotka valikoituivat ELY-keskusten Liikenne-vastuualueiden, Liikenneviraston, LVM:n ja sidosryhmien keskustelujen perusteella. Eli eipä tehdä kuin ne tiet, jotka ministeriö lopulta kevättalvella siunasi. Ei tämä pitkittynyt proseduuri hukkaan mennyt. Uutta opittiin, kun valmisteluvaiheessa kyseltiin ja kuunneltiin sidosryhmien esityksiä ja toiveita. Loppujen lopuksi kohdevalinnat osuivat aika hyvin kohdilleen esitettyjen toiveiden kanssa. Tosin toiveita oli lähes 2 mrd.€ edestä koko maassa ja rahaa oli tuo 600 milj.€, josta siitäkin vajaa puolet ratoihin, eli punakynä suhisi monen toiveen yli.

Vaikka korjausvelkapotissa ollaan 1 %:n – kerhossa, niin muuten mennään vielä 10-kerhossa. Meillä on noin 10 % tieverkosta, liikenteestä ja rahoituksesta. Tuolla 10 % osuudella perusrahoituksesta pystytään pitämään vain vilkkaimmat päätiet nykyisessä kunnossa. Näillä 1000 kilometrillä, pääsääntöisesti valtateillä, huonokuntoisia kohtia on alle 60 km. Muiden päällystettyjen teiden kunto huononee edelleen, huolimatta korjausvelkarahoituksen kohdentumisesta juuri näille teille. Näistä 5000 kilometristä teistä huonokuntoisia on jo lähes 700 km. Mutta niillä rahoilla mennään mitä on myönnetty. Ja tilanne tulee taas muuttumaan huonommaksi, jos hallituksen suunnitelma vähentää perusväylänpidon (sis. myös meri- ja rataväylät) rahoitusta seuraavina 3 vuotena 25 – 35 milj,€ vuosittain toteutuu. Ei siis jippii ollenkaan. Mutta lisätalousarvioissa näitä poisotettuja määrärahoja on palauteltu tipottain, yleensä liian myöhään. Tämä rahojen kanssa edes’takas huopaaminen on ollut kyllä ihan tuttua, jo muutaman vuosikymmenen. Eli jos joku päivä tulee jonkinasteinen väyläyhtiö, jonka rahoitus olisi selkeälinjaista ja ennen kaikkea jonkin asteista jatkuvuutta osoittavaa, niin kai se olisi hyvä tai ainakin parempi vaihtoehto turvata yli 20 mrd.€ kansallisomaisuuden säilyminen. Mutta poliittinen päätöshän tämä on, eikä siitä tämä virkamies enempää virko tai pekuloi.

päällystekone  saumapaikkaus

Mutta kaiken kaikkiaan meillä menee tieverkon kunnon kanssa ihan hyvin täällä pohjalaismaakunnissa, kun katsotaan koko valtakunnan tilannetta. Ja päällystystoimien lisäksi maanteitä paikataan, poistetaan uria niillä metrin levyisillä raidoilla siellä täällä sekä reikiä ja muita vauriokohtia korjataan vetelällä valuasfaltilla.

”Taas aiheutetaan tiellä liikkujille haittaa”…”varaudu, tietyöt hidastavat elämääsi!”

Kevään myötä myös media on aktivoitunut tieasioissa. Etelän mediat ovat keskittyneet luettelemaan tietöiden haittoja. Täälläpäin viesti on ollut joskus jopa positiivisviritteistä. ”Kiva, kun päällystetään”. Jotkut ovat tosin taas kaivaneet näkökulmaksi maakunnallisen tai kielipoliittisen näkökulman. ”Miksi meidän maakuntaan tai kaupunkiseudulle ei tule tämän enempää päällysteitä?” ”Varför svenska språkiga (tvåspråkiga) regionen får inte ny beläggningar i år?” ”Miksi ruotsinkielisiä alueita taas suositaan tänä vuonna”, och så vidare. Voi, kun tämän osaisi sanoa sievästi, ettei päällystyskohteiden valintaa ohjaa tai ratkaise mikään näistä esitetyistä arvioista tai väitteistä. Tiet eivät yleensä rajoitu tai lopu näihin mielikuvitteellisiin rajoihin. Valintaa ohjaa rahoituksen puitteissa raaka mittausdata, pitkäaikainen näkemys nykykunnosta ja tulevaisuuden tahtotilasta sekä fyysinen pers’tuntuma ja silmämunat. Joku voisi sanoa sitä myös osittain hiljaiseksi tiedoksi.

Mutta näin. Olisihan sitä ollut asiaa SOME – raivosta, Kökkä – kunnostuspartoista ja vaikka mistä. Päätän raporttini kuitenkin täältä tähän. Hyvää työtä kaikille.

JE_naamakuva72
Jarmo Eskola
Toiminnanohjauspäällikkö
Liikenne- ja infrastruktuuri vastuualue
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Infran korjausvelka tapetilla

Hallitusohjelmassa olevista kärkihankkeista meille hyvin tärkeä on 600 miljoonan euron satsaus infran korjausvelan kasvun pysäyttämiseen ja sen pienentämiseen. Mikä tämä infran korjausvelka sitten on?

Tällä vuosituhannella valtion budjetissa myönnetyt perusväylänpidon rahat, eli rahat maanteiden, rautateiden ja vesiväylien hoitoon, kunnossapitoon ja parantamiseen, ovat pysyneet samalla tasolla. Indeksikorjauksia ei ole tehty. Tämä on johtanut siihen, että joka vuosi olemme saaneet ostettua vähemmän tienpitoa tieverkollemme. Joka vuosi olemme joutuneet tinkimään jostakin edelliseen vuoteen verrattuna.

Kelirikkokuva_pienempi

Tämä jokavuotinen priorisointi ei sinänsä ole ollut vaikeata. Meidän ELY-keskus on saanut vuodessa vajaat 50 miljoonaa euroa. Näillä rahoilla pitää hoitaa, ylläpitää ja kehittää meidän alueella olevia noin 8000 km maanteitä. Noin puolet rahoista menee teiden päivittäiseen hoitoon, ns. talonmiestöihin, kuten talvella lumenpoistoon ja liukkaudentorjuntaan sekä kesällä luiskien niittoihin, yksittäisiin päällysteiden paikkauksiin ja sorateiden lanauksiin. Nämä työt on katsottu tienkäyttäjien kannalta niin tärkeiksi, ettei niistä ole lähdetty tinkimään. Toisaalta erityyppisten teiden hoitotasot on sovittu valtakunnallisesti eikä niistä voi alueellamme poiketa. Lisäksi näistä töistä on tehty 5-vuotisia sopimuksia ja sopimusten muuttaminen tulee aina tilaajan kannalta kalliiksi. Sopimukset ovat indeksiin sidottuja, joten nämä sopimukset syövät joka vuosi suuremman osan tienpidon rahoista. Hyväksymme tämän.Paikkauksia_pienempi

Toinen puoli rahoista menee tieverkon ylläpitoon eli korjauksiin. Ne ovat siltojen korjauksia, päällysteiden systemaattisia paikkauksia kesällä ja päällysteiden uusiminen. Jos nämä jää tekemättä, niin vauriot pahenevat liikenteen rasituksesta ja vaurioiden korjaaminen tulee kalliimmaksi. Eli nämä kannattaa tehdä ja priorisoida korkealle.

Vuosituhannen alussa meillä oli vielä noin 4 miljoonaa euroa vuodessa investointeihin, eli esim. uusien pyöräteiden ja kiertoliittymien rakentamiseen. Sitä mukaa kuin sekä teiden päivittäinen hoito että korjaukset joka vuosi söivät suuremman osan rahakakusta, investointeihin oli joka vuosi vähemmän rahaa. Nyt on mennyt monta vuotta niin, että tällaisia investointirahoja ei käytännössä ole ollut ollenkaan.

Koska olimme päättäneet, että teiden päivittäisestä hoidosta ei tingitä, eli tähän meni rahaa joka vuosi enemmän, olimme uuden tilanteen edessä. Tilanteessa, jossa ei enää ollut rahaa tehdä kaikkia tarpeellisia korjauksia tieverkolla. Päätettiin, että ensisijaisesti pidetään päätieverkko ja muut vilkasliikenteiset tiet hyvässä kunnossa ja vähäliikenteiset tiet saavat kärsiä tilanteesta.

Sama tilanne oli myös rautateillä ja vesiväylillä. Tästä syntyi käsite korjausvelka. Sen suuruus on nyt yhteensä 2,5 miljardia € ja kasvaa vuodessa 100 milj. €. Maantieverkon osuus on noin puolet. Viime vuonna tähän havahduttiin ja asetettiin parlamentaarinen toimikunta miettimään ongelmaan ratkaisua. Esitys oli, että pitää satsata näihin asioihin 200 miljoonaa euroa enemmän vuodessa. Uusi hallitus tarttui tähän ja nyt on rahaa korjauksiin tulossa 600 miljoonaa euroa vuosina 2016 – 2018. Eihän tämä riitä korjausvelan poistamiseen, mutta on hyvä alku.

Helmikuussa on tarkoitus julkistaa kolmen vuoden korjausohjelma, jonka loppusumma on 600 miljoonaa euroa. Tarkoitus on löytää elinkeinoelämän kannalta tehokkaimmat korjauskohteet. Vilkas vuoropuhelu elinkeinoelämän toimijoiden kanssa on parhaillaan käynnissä ympäri Suomea. Omalla alueellamme yhteisymmärrys korjauskohteista meidän ja elinkeinoelämän toimijoiden kanssa on varsin hyvä. Ja ensi kesänä ryhdymme toimeen!

Östergård_Anders

 

Anders Östergård
Johtaja, Liikenne ja infrastruktuuri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
@OstergardAnders

 

Reparationsskulden inom infran är på tapeten

Av spetsprojekten i regeringsprogrammet är 600 miljonerssatsningen på att stoppa och minska ökningen av reparationsskulden inom infran mycket viktig för oss. Vad betyder reparationsskuld?

Under detta årtusende har pengarna som beviljats för bastrafikväghållning, dvs. skötsel, underhåll och förbättring av vägar, järnvägar och vattenleder, hållits på samma nivå. Indexkorrigeringar har inte gjorts. Detta har lett till att vi varje år har köpt upp mindre väghållning för vägnätet. Varje år har vi varit tvungna att pruta på något jämfört med föregående år.

Kelirikkokuva_pienempi

Denna årliga prioritering har i sig inte varit svår att göra. Vår NTM-central har varje år fått knappt 50 milj. € till förfogande. Med dessa pengar ska vi sköta, underhålla och utveckla ca 8000 km landsväg i vårt område. Ungefär hälften av pengarna går till den dagliga s.k. gårdskarlsskötseln av vägarna såsom snöröjning och halkbekämpning på vintern och släntslåtter, enskilda lappningar av beläggningen och sladdningar på sommaren. Dessa arbeten har vi ansett vara så viktiga för väganvändarna att vi inte har prutat på dem. Å andra sidan har skötselnivåerna för olika typer av vägar överenskommits nationellt och vi kan inte avvika från dem i vårt område. Dessutom har 5-årsavtal gjorts upp för arbetet och ändring av avtalen blir alltid dyrt för beställaren. Avtalen är indexbundna, vilket betyder att varje år äter avtalen en större del av väghållningsanslagen, vilket vi godkänner.

Den andra delen av pengarna går till underhåll av vägnätet, dvs. reparationer såsom broreparationer, systematiska lappningar av beläggningar på sommaren och förnyelse av beläggningar. Om detta inte görs, blir skadorna värre på grund av trafikbelastningen och det blir dyrt att reparera skadorna. Därför lönar det sig att göra arbetet och prioritera det högt.

Paikkauksia_pienempi

I början av årtusendet hade vi ännu ca 4 milj. € i året för investeringar, exempelvis för att bygga nya cykelleder och cirkulationsplatser. Allteftersom både den dagliga skötseln och reparationerna av vägarna åt en större bit av anslagskakan, lämnade det allt mindre pengar över för investeringar. I många år har det nu varit så att det i praktiken inte har funnits några investeringspengar alls.

Eftersom vi hade beslutat att inte pruta på den dagliga skötseln av vägarna, dvs. varje år gick allt mer pengar åt för detta ändamål, stod vi inför en ny situation. En situation som betydde att det inte längre fanns pengar för att göra alla nödvändiga reparationer i vägnätet. Vi beslöt att i första hand hålla huvudvägnätet och andra livligt trafikerade vägar i gott skick och mindre trafikerade vägar får lida av situationen.

Situationen var densamma också på järnvägarna och i vattenlederna. Då föddes begreppet reparationsskuld. Reparationsskuldens storlek är nu sammanlagt 2,5 miljarder € och den ökar varje år med 100 milj. €. Landsvägsnätets andel är ungefär hälften. I fjol vakna man till insikt om detta och en parlamentarisk kommitté tillsattes för att begrunda en lösning på problemet. Förslaget var att det bör satsas 200 milj. € mer per år på dessa frågor. Den nya regeringen nappade på förslaget och nu kommer det att ges 600 milj. € för reparationer under åren 2016 – 2018. Det räcker ju inte till för att betala bort reparationsskulden, men det är en god början.

I februari avser man offentliggöra ett tre års reparationsprogram, vars slutsumma landar på 600 milj. €. Avsikten är att hitta de effektivaste reparationsobjekten med avsikt på näringslivet. Livlig dialog med näringslivets aktörer pågår som bäst runt om i Finland. I vårt område är samförståndet om reparationsobjekten mellan oss och näringslivets aktörer tämligen gott och nästa sommar drar vi igång!

Östergård_Anders

Anders Östergård
Direktör, Ansvarsområdet för trafik och infrastruktur
NTM-centralen i Södra Österbotten
@OstergardAnders