Metsiensuojelua METSO-toimintaohjelmalla

Natura 2000-ohjelman toteutuksen ja seurannan yhteydessä kävi ilmi, että eteläisen Suomen metsäisten luontotyyppien suojelua tulisi lisätä merkittävästi. Samalla paine suojelun toteuttamiseksi vapaaehtoisin keinoin kasvoi niin suureksi, että metsien suojelu luonnonsuojelulain mukaisen ohjelman muodossa ei saanut kannatusta. Samalla kuitenkin tunnistettiin tarve lisätä metsien suojelua niin metsäteollisuuden, viranomaisten, etujärjestöjen kuin kansalaistenkin taholta. Asetettiin laaja kansallinen työryhmä pohtimaan ratkaisua asian hoitamiseksi. Työryhmän tuloksena saatiin aikaan vapaaehtoisuuteen perustuva METSO-toimintaohjelma, jolla oli laaja yhteiskunnallinen kannatus.

Ensimmäinen METSO-toimintaohjelma laadittiin vuosiksi 2008-2016 ja yksi sen tavoitteista oli saada luonnonsuojelulain nojalla pysyvän suojelun piiriin 96 000 ha metsäisiä luontotyyppejä. Nopeasti nuo vuodet menivät, eikä talousarvioihin saatu riittävästi euroja ohjelman viemiseksi loppuun. Tavoitteissa päästiin kuitenkin reilusti puoliväliin. METSOlle oli kuitenkin edelleen laaja yhteiskunnallinen tuki ja hyväksyntä, niin tavoitteiden kuin toimintatapojenkin osalta. Hyvää ohjelmaa päätettiin jatkaa ja laadittiin METSO II toimintaohjelma vuosille 2016-2025, jonka pääasiallinen tarkoitus oli saattaa loppuun METSO I-toimintaohjelman tavoitteet. Ja tällä tiellä ollaan edelleen, mutta nyt näyttää siltä, että tavoitteet tullaan saavuttamaan niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin, mikäli rahoituksen taso pysyy suunnitelmien mukaisena. Tosin koronapeikolla voi tähänkin asiaan vielä olla sanansa sanottavana. Jää nähtäväksi.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa, sille lainsäädännössä osoitettujen, ympäristöasioiden hoidosta kolmen pohjalaismaakunnan alueella ja siten myös METSO-toimintaohjelman toteuttamisesta. Alueen METSO-tavoite on yhteensä n. 6000 ha ja siitä on nyt toteutettu n. 4000 ha. Mikäli toimintaohjelman rahoitus turvataan tulevissa talousarvioissa, niin tuo puuttuva 2000 ha saadaan näillä näkymin toteutettua vuoteen 2025 mennessä.

METSO-toimintaohjelmaan kuuluu 10 erilaista metsäistä elinympäristöä ja niillä jokaisella on omat hehtaaritavoitteensa. Etelä-Pohjanmaan ELYn alueella pahimmat puutokset kohdistuvat kolmeen näistä: monimuotoisuudelle tärkeät maankohoamisrannikon elinympäristöt, monimuotoisuudelle tärkeät kangasmetsät ja monimuotoisuudelle tärkeät suot. Kahden viimeksi mainitun osalta puute koskee lähinnä elinympäristöjen runsasravinteisempia luontotyyppejä.

Vaikka metsäisten luontotyyppien suojelu METSO-toimintaohjelman puitteissa alkaakin olla loppusuoralla, niin pysyvien suojelualueiden tarve ei varmastikaan siihen lopu. Yksi tänä vuonna käynnistetyn HELMI-toimintaohjelman tehtävistä on arvioida metsien suojelun mahdollista jatkamista v. 2025 loppuvan METSO-toimintaohjelman jälkeen. Suojelualueiden hankinnan osalta HELMI-toimintaohjelma keskittyy, ainakin aluksi, suoluontotyyppien suojeluun.  Mutta se onkin jo toisen blogin aihe…

metsonpolku.fi

Vesa-Pekka Simula
Metsätalousinsinööri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maisemanhoito – näkymän sommittelua vai managementtia?

Minulle tarjoutui loppuvuodesta 2019 mieleenpainuva mahdollisuus seurata väitöstilaisuutta, jossa väitöstutkimuksen kohteena oli kolme ensimmäistä luonnonsuojelulain nojalla perustettua valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Aihe on henkilökohtainen, sillä olin yhden alueista perustamishankkeen projektipäällikkönä, ja maisemanhoitoalueen perustamisen jälkeen olen ollut intensiivisesti mukana alueen maisemanhoitoon tähtäävässä toiminnassa myös ELY-keskuksen edustajana. Oli kihelmöivää kuulla väitöstutkija Matti Riihimäen analyysi maisemanhoidon näkemyksistäni. Tässä blogissa jatkan tarinaa.

Riihimäki oli pannut merkille, että maisemanhoito-sana herättää Suomessa usein harmittavan kapean mielikuvan: laitetaan työhaalarit päälle ja lähdetään risusavottaan. Tutkijan mukaan mielikuvan laajentamista vaikeuttaa mm. tietyt puutteet sopivissa termeissä suomen kielessä. Ollapa ytimekäs suomen kielen vastine kokonaisvaltaista monimutkaisten prosessien hallintaa kuvaavalle englannin kielen sanalle management ja kernaasti myös sanalle landscape (vrt. view, scenery), niin olisi helpompi laajentaa käsitystä maisemanhoidosta näkymien hoitamisesta prosessien hallintaan.

Museo vai muutos?

Maisemanhoito ei ole varsinaisesti myöskään sommittelutehtävä tai museaalista toimintaa. Maisema on elävä systeemi ja prosessi, jota ei voi sijoittaa tarkoin kontrolloituihin olosuhteisiin ja säilyttää konservoiden, kuten arvokasta taulua. Elävää maatalousmaisemaa on lähes mahdotonta entisöidä, kuten vanhaa rakennusta yhden aikakauden tyyli-ihanteiden ja tekniikoiden mukaisesti, paitsi pienialaisessa ulkomuseossa. Ihmisen luoma kulttuurimaisema on väistämättä vuorovaikutuksessa sitä ylläpitävien elinkeinojen, ympäröivän yhteiskunnan ja luonnonprosessien kanssa. Maisemanhoito on siten muutoksen hallintaa ja jatkuvaa arvoyhteyksien pohtimista pikemmin kuin kehityksen pysäyttämistä tai valmiiksi suunnittelua. Maiseman ilmiasun takana on niin maaseudulla kuin urbaanissa ympäristössäkin monimuotoinen toimintojen verkosto.

Kulttuurimaisema on niin laaja käsite, että siitä puhuttaessa tarvitaan täsmentävä etuliite: maaseudun kulttuurimaisema, urbaani kulttuurimaisema, liikenteen kulttuurimaisema jne. Maaseudun kulttuurimaiseman hoitopyrkimyksissä tulisi mielestäni pitää prioriteetit selvänä: maaseudun maisemaa ylläpitää parhaiten elävä maatalous, muu on hienosäätöä. Maisemanhoidon nimissä ei siten tulisi vaikeuttaa maatalouselinkeinojen harjoittamista tai kehittymistä. Sitä vastoin muu maankäyttö maiseman piirteiden säilyttämisen ja maatalouden toimintamahdollisuuksien säilyttämisen näkökulmasta voi tarvita tarkempaa ohjausta. Erityisesti taajamien läheisillä alueilla, joihin kohdistuu monenlaisia maankäytön odotuksia, tämä voi edellyttää valintojen tekemistä ja tarpeiden yhteensovittamista.

Viranomaisten maisemanhoidolliset tehtävät korostuvat alueilla, jotka on nimetty tavalla tai toisella arvokkaiksi. Jotta viranomainen voisi valvoa maiseman arvojen huomioimista esimerkiksi maankäyttö- ja infrahankkeissa, tulisi statusointivaiheessa tuottaa riittävän selkeät kuvaukset niistä arvoista ja piirteistä, joita halutaan vaalia. Siten tarjotaan eväitä järkevään muutoksen hallintaan, erilaisten tarpeiden yhteensovittamiseen ja ratkaisujen kestävään perusteluun.

Hulevesistä urbaania maisemaa

Myös urbaani maisema on elävä ihmistoiminnan tulos ja kulutuksen kohde. Viime syksynä sain tutustua Oslossa innostaviin esimerkkeihin rakennetuista maisemista, joissa erilaiset yhdyskunnan tarpeet oli valjastettu palvelemaan toisiaan.  Urbaaneissa viher-, asuin- ja katuympäristöissä hulevesien käsittelyn ja johtamisen ratkaisut näyttäytyivät viihtyisinä viheralueiden ja julkisen tilan elementteinä sekä katutilojen yksityiskohtina. Hulevesien johtaminen maan alle putkiin on onneksi epämuodikasta, ja hienoista hulevesiratkaisuista kannattaa inspiroitua Suomessakin.

Maisema ja ilmastonmuutos

Maiseman, niin urbaanien toimintojen kuin maaseudun elinkeinojenkin, sopeutumista ilmastomuutokseen sekä roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä pohdittiin viime vuoden aikana kansainvälisessä AELCLIC-hankkeessa. Hankealueita oli 16 yhdeksässä maassa, joista yksi, Kauhajoen Hyypänjokilaakso, Etelä-Pohjanmaalla. Hankealueet toivat esille maiseman ilmastonmuutokseen mukautumisen haasteet eri puolilla Eurooppaa. Sään ääri-ilmiöt tuottavat uhkia paitsi ihmisille ja yhdyskunnille myös viherympäristölle ja maataloustuotannolle. Hyypässä monipuolisesti koottu yhteistyöryhmä pohti ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalousalueella, ja sijoittikin tarkastelun keskiöön alku- ja energian tuotannon, low-tec-jatkojalostuksen sekä maaseudun ja luonnon ekosysteemipalvelut. Isoissa kaupungeissa korostuivat hulevesien hallinta sekä kuumuuden ja kuivuuden tuottamat haasteet kaupunkivihreälle ja ihmisten asuinolosuhteille.

Maisemanhoito on siis todentotta managementtia: rakentamisen ohjausta, infrastruktuurin fiksua sovittamista elinympäristöön, luonnonprosessien hallintaa, arvoyhteyksien ylläpitämistä ja vahvistamista, elinkeinotoimintaa, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.

Marketta Nummijärvi
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus