Terveisiä vieraslajiviidakosta

Vieraskasvilajien torjunta alkaa olla tältä kesältä ohi. Lupiinien tummaksi tuuleentuneet palot halkeavat. Puutarhahanskojen hipaistessa jättipalsamia sen siemenkodat ratkeavat ampuen siemenet metrien päähän. On aika potkaista saappaat kaapin nurkkaan ja tarkastella mennyttä kesää. Ojan varressa kasvavasta jättipalsamista saatiin ehkä torjuntavoitto, mutta tienvarrella menetettiin alaa lupiinille.

Kaksi erillistä valokuvaa. Vasemmalla jättiputkikasvustoa, joka on suurilta osin lehtiä. Lehtien joukosta nousee kolme valtavaa valkoista kukkaa. Oikealla naishenkilö seisoo suurilehtisten, sateenvarjomaisten kasvien seassa. Valtaosa kasveista on henkilöä korkeampia.
Haitalliset vieraskasvilajit ovat lajeja, jotka leviävät tehokkaasti ja valtaavat alaa alkuperäiseltä kasvillisuudelta aiheuttaen samalla haittoja taloudelle ja terveydelle. Vasemmalla kuvassa jättiputki (Heracleum persicum -ryhmä) ja oikealla etelänruttojuuri (Petasites hybridus).

Vieraskasvilajit valtaavat alaa luonnonvaraisilta kasveilta

Kuluneen kesän harjoittelun aikana kahlaaminen vieraslajiviidakossa on tullut tutuksi. Milloin olkapäitä hipovat jättipalsamien sahalaitaiset lehdet, milloin taas etenemisen pysäyttää jättiputken valtava lehtilapa. Yhdessä kurtturuusun ja komealupiinin kanssa jättiputket ja jättipalsami kuuluvat joko kansallisessa tai EU:n vieraslajiluettelossa haitallisiksi vieraskasvilajeiksi määriteltyjen kasvien joukkoon. Näin ollen kasvien kasvattaminen ja levittäminen ympäristöön on kielletty vuonna 2016 voimaan tulleen vieraslajeja koskevan lain myötä (laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta). Yhteistä näille kaikille neljälle vieraskasvilajille on niiden kyky levitä tehokkaasti ja vallata alaa luonnonvaraisilta kasveilta, jolloin ne aiheuttavat huomattavan uhan Suomen luonnon monimuotoisuudelle.

Vieraskasvilajien muulle luonnolle ja elinkeinoille aiheuttamaan uhkaan on havahduttu laajalti. Niin kunnat, yksityiset maanomistajat kuin maata omistamattomat luonnossa liikkujatkin ovat ryhtyneet torjumaan vieraslajeja niittäen, kitkien, juurakoita kaivaen ja kasvustoja näivettäen. Lähtökohtaisesti vastuu ja velvollisuus vieraskasvilajien torjumisesta on maanomistajalla.

Vieraskasvilajien hävittämiseen liittyy monenlaisia haasteita

Vieraskasvilajien hävittäminen omalta pihamaalta ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Torjunnassa syntyneen kasvijätteen käsittelyssä tulee olla varovainen, sillä monet vieraskasvilajit leviävät tehokkaasti juurten ja siementen avulla. Juuria ja siemeniä sisältävä kasvijäte onkin poltettava, mikä ei aina kuitenkaan onnistu omassa pihassa. Tällöin kasvijäte on kuljetettava jäteasemille, jotka ottavat peräkärryllisen vieraskasvijätettä vastaan pientä maksua vastaan. Kuitenkin vieraskasvijätteen vieminen maksua vastaan pitkänkin ajomatkan päästä jäteasemille mielletään toisinaan hankalaksi.

Kumisaappaisiin ja pitkiin vaatteisiin pukeutunut henkilö heittämässä jätesäkkiä suurelle siniselle jätelavalle.
Vieraskasvijätteen keräyspisteet saavuttivat suosiota muun muassa Mustasaaressa ja Lapualla.

Kysyimme Facebookissa Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta -ryhmässä, mikä innostaisi ja kannustaisi maanomistajia torjumaan vieraskasvilajeja omilla tonteillaan. Kommenteissa korostettiin kasvijätteen hävittämisen helpottamista sekä tarvetta selkeille ohjeille kasvijätteen lajittelusta jätteenkäsittelylaitoksella. Kunnilta toivottiin myös erillistä keräyspistettä kesäksi vieraskasvilajijätteelle. Kuluneen kesän aikana vieraskasvijätteen keräyspisteet Mustasaaressa ja Lapualla ovatkin osoittautuneet suosituiksi, ja paikalliset ovat tuoneet lavoille vieraskasvijätettä säkeittäin.

Keskustelussa kävi myös ilmi vieraskasvilajien nopean leviämisen tuomat haasteet niiden torjunnalle. Vaikka kasvit saisi kitkettyä omalta pihamaalta, saattavat vieraskasvit levitä paikalle naapurin tai kunnan maalta. Eikä ELY-keskus ole vieraskasvilajien torjunnassa muita edellä. Päinvastoin tien varret niitetään usein vasta sitten, kun lupiini on jo siementänyt. Onnistuneen torjuntatyön edellytys onkin yhteistyö. Sen lisäksi, että yksityiset maanomistajat kitkevät ja niittävät vieraslajikasvustoja omissa puutarhoissaan ja pihoissaan, on kuntien ja ELY-keskuksen hoidettava vieraslajit pois omilta alueiltaan.

Maantien pientare, joka on täysin violettien lupiinien peitossa.
Komealupiinit (Lupinus polyphyllus) ovat monin paikoin vallanneet tienpientareet. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin.

Yhteistyö ja sinnikkyys ovat avainasemassa vieraskasvilajien torjunnassa

Moni kunta on jo tarttunut haasteeseen. Kesän aikana kuntien kesätyöntekijät ovat kitkeneet vieraslajeja muiden viheralueen töiden ohella, ja uusia keinoja vieraslajien torjunnassa on otettu käyttöön. Jättipalsamia torjutaan esimerkiksi Vaasassa toista kesää kuumahöyrykoneella, kun taas vuohet osallistuvat torjuntatalkoisiin laiduntamalla vieraslajeja muun muassa Kurikassa.

Ajanpuute sekä rajalliset resurssit muodostavat haasteen myös kuntien vieraslajien torjuntaan. Puisto- ja viheralueet vievät suuren osan viheralueyksikön työajasta, jolloin aikaa ei riitä vieraslajien torjuntaan joutomailla. Nämä alueet ovat usein torjunnan kannalta haasteellisia siksikin, ettei niittäminen onnistu, vaan torjunta on tehtävä kitkemällä. Tällaisissa paikoissa vieraslajien kitkentätalkoot ovat osoittautuneet suureksi avuksi. Kesäharjoittelun aikana olemme itsekin tasapainoilleet useamman kerran Seinäjoen Sahalammen kivikkoisissa saarekkeissa jättipalsameja kitkien. Myös Vaasan kaupungin viheralueyksikkö kokee saaneensa talkoista apua jättipalsamin torjunnassa.

Kolme henkilöä jätesäkkien kanssa pusikossa. Kasvusto on lähes ihmisten korkuista.
Jättipalsamin (Impatiens glandulifera) kitkeminen on helppoa sen hennon juuriston vuoksi. Talkoovoimin kitkentä sujuu mukavasti.

Kuluneena kesänä käynnistynyt valtakunnallinen soolotalkookampanja on tuonut lisää työvoimaa kaupunkien lupiini- ja jättipalsamiesiintymien torjumiseen. Samalla se mahdollistaa ensi kerran paikallisten osallistumisen jättipalsamin torjuntaan omaa pihaa laajemmalla alueella. Kasvien juurineen kitkeminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, mutta soolotalkoiden myötä jättipalsamia voi kitkeä useilla alueilla. Etelä-Pohjanmaalla soolotalkoita järjestettiin muun muassa Seinäjoella ja kaupunki aikoo jatkaa soolotalkoita myös tulevina kesinä.

Vaikka vieraslajit eivät päästä torjujaa helpolla, ja aiheuttavat sinnikkyydessään monia haasteita niin kasvijätteen hävittämiselle kuin myös torjunnan ajoittamiselle, olemme kuluneen kesän harjoittelumme aikana huomanneet ratkaisujen moninaisuuden. Vieraslajien keräyspisteet, naapuruston kesken toteutetut torjuntatalkoot, jättipalsamia laiduntavat vuohet ja lampaat sekä valtakunnallinen soolotalkookampanja ovat osoittaneet, miten monin eri tavoin vieraslajiongelmaa voi lähestyä. Miten tahansa vieraslajeja torjuukaan, onnistuneen torjunnan salaisuus on sinnikkyydessä, seurannassa ja yhteistyössä!

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vieraslajiharjoittelijat Lari Haapaniemi, Anna Lähde, Salla Pitkänen ja Marianne Uusi-Illikainen

Mitä tapahtuu vieraslajitalkoissa?

Välillä vieraslajien torjuntatalkoita järjestäessään törmää kysymykseen ”Mitä näissä talkoissa siis käytännössä tehdään?”

Sana ”torjunta” talkoiden yhteydessä hämää joskus ajattelemaan, että talkoissa käytettäisiin torjunta-aineita. Yleensä talkoissa torjutaan haitallisia vieraslajeja kuitenkin ihan muilla menetelmillä.

Tapa, jolla vieraslajeja torjutaan, riippuu torjuttavasta lajista, kasvuston koosta ja kasvuvaiheesta. Useimmiten talkoovoimin torjutaan jättipalsamia, sillä sen myrkyttömyys ja olemattomat juuret tekevät siitä helpon torjuttavan. Lisäksi tulokset ovat usein heti nähtävissä ja jo muutaman vuoden säännöllisellä torjuntatyöllä saadaan kasvustoja hävitettyä!

Talkoolaisia jättipalsamin kimpussa joen varrella.

Jättipalsamin torjuntatalkoot Kauhavalla.

Talkoolainen lähes häviää korkeaan jättipalsamikasvustoon Lapualla.

Jättipalsamitalkoissa liikutaan maastossa kitkien jättipalsamia maasta juurineen ja laitetaan kitketyt kasvit mukana kulkevaan jätesäkkiin. Jätesäkin tullessa liian painavaksi (mikä tapahtuu yllättävän nopeasti!) raahataan säkit niiden jättöpisteelle ja käydään taas uudestaan jättipalsamin kimppuun. Jos alueella on suuri jättipalsamikasvusto, voidaan sitä niittää viikatteella samaan aikaan kun toisaalla kitketään.

Talkoolaiset ovat kasanneet yhteen kasaan suuren määrän kitkettyjä kasveja sisältäviä jätesäkkejä.

Lapuan jättipalsamitalkoiden saalis.

Toinen talkoiden kohteeksi päässyt laji on usein komealupiini. Komealupiinitalkoissa voidaan kitkeä maasta juurineen nuoret kasvit, kaivaa maasta juurineen jo isommatkin yksilöt, niittää kaikki kasvit ennen siementämistä tai leikata kukassa olevat kukkavarret sekä jo siemeniä tehneet kukkavarret pois ja näin estää siementen leviämistä. Jos kasvusto on pieni, kaikkein tehokkainta on kitkeä kasvit jo nuorena. Jos taas kasvusto on suuri, paras torjuntakeino on niittää kasvusto säännöllisesti matalaksi ennen kuin se ehtii tehdä siemeniä. Lupiinin siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä maassa jopa kymmeniä vuosia, joten tärkein ase lupiinia vastaan on sinnikkyys!

Talkoolaisia kitkemässä komealupiinia.

Alavuden komealupiinin torjuntatalkoissa poistettiin lupiinin kukkavarret laajalta alueelta siementen leviämisen estämiseksi. Kukkavarret täyttivät lähes sata jätesäkillistä!

Tänä kesänä Lapuanjoen alueella on talkoiltu niin jättipalsamia kuin komealupiiniakin vastaan. Vieraslajeihin liittyvää tiedotusta ja torjuntaa ELY-keskuksen puolelta tehdään nyt Lapuanjoen varrella ensimmäistä kertaa, mutta tietoisuus vieraslajeista ja into ryhtyä torjuntatöihin on ollut alusta asti vahva! Hyvä talkoohenki on näkynyt aktiivisissa osallistujissa ja positiivisissa kommenteissa. Nokkoset, sääsket, sade tai paiste eivät mikään ole saaneet talkooväkeä lannistumaan. Talkoisiin osallistuneiden kanssa puhuttaessa esiin on usein noussut toive talkoiden jatkuvuudesta, talkoot siis nähdään hyödyllisinä.

Vieraslajin poistamisen jälkeen alkuperäinen kaunis kukkaloisto pääsee oikeuksiinsa.

Lisää tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy osoitteesta www.vieraslajit.fi

Toivottavasti nähdään talkoissa!

 

Eveliina Lampinen
Harjoittelija
Lapuanjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vieraslajeja ja eroosiota Lapuanjoella etsimässä

Toimistosta vieraille vesille

Kesän alussa kaksi harjoittelijaa seurasi vierestä, kun heille kerrottiin kanootin käytön saloista ja parhaista melontatekniikoista Kyrkösjärven uimarannalla. Kun suunniteltu kartoitusalue kuvattiin melontaohjaajalle, alkoi epätoivo vähitellen hiipiä molempien mieleen – niin monta varoitusta joidenkin osuuksien haastavuudesta ja turvallisuusriskeistä saatiin. Illalla nukkumaan mennessä mielessä pyörivät kauhukuvat uutisista kahdesta vesille kadonneesta ELY-keskuksen harjoittelijasta.

Kaikeksi onneksi todellisuus ei vastannut kuvitelmia. Maastopäivät käynnistyivät heinäkuun alussa, kun aloitimme Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoituksen Lapuan taajamasta. Vaikka pieni tihkusade, autolla eksyminen keskelle työmaata sekä melontakokemuksen vähäisyydestä johtuva kanootin mutkittelu joen laidasta laitaan aiheuttivatkin omat haasteensa, osoittautui kartoitustyö lopulta helpommaksi kuin ensin olimme luulleet. Mukana kanootissa meillä oli mukanamme käsi-GPS, jolla otimme vieraskasvilajiesiintymien ja eroosioalueiden sijainnit ylös erillisille lomakkeille. Alun hitauden ja epävarmuuden tilalle kehittyi ajan kanssa rivakka ja järjestelmällinen työtapa, kun kokemusta karttui. Kartoituksen loppuvaiheilla maastopäivät tuntuivatkin jopa rentouttavilta vapaa-ajan melontaretkiltä. Ainakin välillä.

Yhteensä kartoitimme Lapuanjokea noin 55 kilometrin verran. Alue ulottui Kuortaneenjärveltä Lapuan poikki Kauhavalle Liinamaan sillalle asti. Parissa kohtaa jokivartta totesimme, että menemällä kanootilla veteen aiheuttaisimme vain kesän alussa uimarannalla syntyneiden kauhukuvien toteutumisen. Paikoitellen Kuortaneenjärveltä alajuoksulle päin virtaus oli nimittäin sen verran voimakkaampaa ja joki kivikkoisempaa, että jätimme kyseiset kohdat suosiolla välistä. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan käymään näillä alueilla jalan ja kartoittamaan jokitörmät kiikaroiden rannoilta tai silloilta.

Kuva joesta

Lapuanjoki osoittautui (suurimmaksi osaksi) leppoisaksi melontakohteeksi.

Tulokset selkeitä

Vieraskasvilajien osalta tulokset olivat melko yksiselitteisiä: jättipalsami (Impatiens glandulifera) oli levinnyt jokivartta pitkin laajalle alueelle. Isoimmat kasvustot sijaitsivat molemmin puolin Lapuan taajamaa: Tiistenjoen alueelta Lapuan taajaman läpi Alajoen lintutornille asti. Tämän osuuden molemmin puolin, eli kartoitetun jokiosuuden ylä- ja alaosassa, vieraslajeja esiintyi sen sijaan selvästi vähemmän. Jättipalsamin lisäksi toinen selkeästi yleinen vieraskasvilaji oli valkokarhunköynnös (Convolvulus sepium), joka oli monin paikoin kietoutunut muun kasvillisuuden ympärille peittäen sen kokonaan. Näiden sijaan muita kartoituksessa huomioituja vieraskasvilajeja – etelänruttojuurta (Petasites hybridus), kurtturuusua (Rosa rugosa), komealupiinia (Lupinus polyphyllus) ja jättiputkiryhmää (Heracleum persicum -ryhmä) – löytyi selvästi vähemmän. Näitä lajeja havaittiin seuraavasti: 10 etelänruttojuuri-, 3 kurtturuusu- ja 2 komealupiinikasvustoa sekä yksi jättiputkikasvusto.

Tulosten perusteella jättipalsami ja valkokarhunköynnös ovat siis hyödyntäneet Lapuanjokea levittäytymisessään. Kuitenkin myös hyväkuntoisia rantoja löytyi erityisesti Kuortaneenjärveltä alavirtaan päin. Siementen leviäminen jokea pitkin on tehokasta virtauksen ja ajoittaisten tulvien vuoksi. Luultavasti runsaampi asutus ja ihmistoiminta ovat osaltaan olleet edesauttamassa jättipalsamin leviämistä Lapuan taajaman suunnilla. Esimerkiksi jokivarren läheisyyteen kipatut puutarhajätteet aiheuttavat riskin jättipalsamin leviämiselle. Kartoitustulosten avulla voidaan entistä tehokkaammin järjestää esimerkiksi kuntien tai kyläyhdistysten kautta jättipalsamin torjuntatalkoita.

Kuvassa jättipalsamikasvustoa.

Jättipalsamikasvusto ja siihen kietoutunutta valkokarhunköynnöstä Tiistenjoen alueella.

Eroosiokartoituksessa havaittiin vedenrajassa esiintyviä törmien syöpymiä, maansortumia sekä maankäytöstä aiheutuvaa eroosiota. Syöpymät vesirajassa olivat yleisin eroosiojälki ja niitä esiintyi lähes koko kartoitusalueella. Ajan kanssa syöpymät voivat aiheuttaa maansortumia. Maansortumia havaittiin yhteensä vain kolme, mutta ne olivat kaikki laajoja. Kaikki maansortumat sijaitsivat alueilla, joissa vedenvirtaus oli voimakkaampaa sekä jokitörmä korkea ja hyvin jyrkkä. Maankäytöstä johtuvia eroosiohaittoja havaittiin myös runsaasti. Laidunmaat ulottuivat paikoitellen suoraan jokeen, jolloin karja oli juomaan mennessään kuluttanut jokitörmää. Taajama-alueilla maata oli muokattu paikoitellen hyvin runsaasti, jolloin maa oli paljaana ja näin ollen altis eroosiolle.

Lapuanjoen vallitsevina olevien hienojakoisten maalajien, paikoitellen jyrkkien joen törmien sekä virtauksen voimakkuuden ja vedenpinnan korkeuden suuren vaihtelun vuoksi eroosiolta on mahdotonta välttyä. Myös laajalle levinneet jättipalsamikasvustot lisäävät jokitörmien eroosioherkkyyttä, koska lajin hennot juuret eivät sido maata monivuotisten kasvilajien tavoin. Vaikka eroosio on luonnollinen tapahtuma, se voi aiheuttaa mittavia vahinkoja, minkä vuoksi eroosion torjuminen on kannattavaa. Eroosiohaittoja oltiinkin torjuttu Lapuanjoella mm. jättämällä suojavyöhykkeitä peltojen ja joen väliin sekä verhoamalla jokirantoja kivin ja tukein.

Kuvassa joen törmällä on kivikasa, joka sitoo maa-ainesta.

Eroosiosuojaus tämäkin!

Takana opettavainen kesä

Kaiken kaikkiaan kulunut kesä on ollut innostava ja monella tapaa hyödyllinen. Luotto meihin harjoittelijoihin on ollut kova, sillä olemme saaneet itse suunnitella työmme alusta loppuun itsenäisesti. Tästä huolimatta on voinut luottaa siihen, että kyllä aina jostain toimistohuoneesta löytyy vastaus kysymykseen kuin kysymykseen. Kesän aikana pelokkaista aloittelijoista kehkeytyikin lopulta kelpo kartoittajia ja – ainakin alkutasoon verrattuna – suorastaan huippumelojia. Ennen kaikkea kesästä jäi käteen isompi määrä rohkeutta ja luottoa omaan osaamiseen!

Loppukesän terveisin

Blogin toisen kirjoittajan Marjut Mähösen kuva.Marjut Mähönen
Harjoittelija
Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Blogin toisen kirjoittajan Panu Palosen kuva Panu Palonen
Harjoittelija
Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Viestintäharjoittelijoiden kesäseikkailu ELY:ssä

Koneella näpyttelyä, byrokratian pyörittelyä ja harmaita toimistoseiniä – tällainen saattaa olla monen nuoren mielikuva virastossa työskentelystä. Myönnettäköön, että toimistomme sisustuksesta löytyy myös harmaan sävyjä, mutta muilta osin meidän viestintäharjoittelijoiden kesä ei ole lainkaan muistuttanut tätä stereotypiaa. ELY-kesäämme on mahtunut muun muassa some-kampanjan suunnittelua, tiedotteiden kirjoittamista ja kuvien ja videoiden käsittelyä. Aiheet, joista olemme viestineet, ovat olleet kaikkea muuta kuin yksitoikkoisia. Lisäksi kesätyömme on vienyt meidät toimiston ulkopuolelle mitä erilaisimpiin maastokohteisiin.

Viestintäharjoittelijat ylittämässä jokea.

Eri yksiköiden töihin tutustuminen onkin ollut yksi antoisimmista asioista harjoittelussa. Mieleen on jäänyt erityisesti majavakartoittajien työn videokuvaus, jossa me siistiin sisätyöhön tottuneet humanistit pääsimme kunnolla testaamaan kestävyyttämme suolla ja umpiryteikössä tarpoessa. Selvisimme jopa joen ylityksestä (Todistusaineistona yllä oleva kuva 😉). Vieraslajitiedottajien opastuksella taas osallistuimme talkoisiin, joissa kitkimme pois haitallista jättipalsamikasvustoa.

Kuva jättipalsamitalkoista

Luontokohteiden lisäksi tutuiksi ovat tulleet muun muassa jätevedenpuhdistamo ja asfalttityömaa. Eipä sitä ollut ennen ajatellutkaan, kuinka monimutkaisista prosesseista näissä arkisilta tuntuvissa asioissa onkaan kyse. Juttukeikkojen merkeissä pääsimme myös haastattelemaan esimerkiksi tukityöllistettyjä nuoria sekä luomuviljelijöitä. Viestintätaitojen lisäksi harjoittelu on siis kartuttanut myös yleistietoa ja ymmärrystä ELY-keskuksen laaja-alaisesta toiminnasta.

Asfalttityökone

Kesän aikana osaamiseemme on luotettu, ja vakkareiden lomaillessa olemme saaneet vapaasti visioida ja toteuttaa omia ideoita. Työtehtävät ovat olleet mielekäs yhdistelmä säännöllistä päivittäisviestintää ja ex tempore -hengessä toteutettuja tehtäviä. Vaikka meillä molemmilla on ollut omat vastuualueet, on ollut kiva miettiä asioita myös yhdessä. Meidät on otettu hyvin vastaan, ja kahvitauot ovat kuluneet mukavissa merkeissä muihin työntekijöihin ja harkkareihin tutustuessa.

Näistä aineksista on koostunut opettavainen ja seikkailuntäyteinen kesä, jonka muistamme varmasti pitkään!

Viestintäharjoittelijoiden yhteiskuva

Iris Aarola ja Noora Lahti
Kesän 2019 viestintäharjoittelijat

Haitalliset vieraslajit ovat tosiaan haitallisia – myös lupiini ja kurtturuusu

Viime vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa työskenteli yksi vieraslajitiedottaja. Tänä vuonna vieraslajitiedotus sai jatkoa kahden harjoittelijan voimin. Tänä kesänä vieraslajit ovat olleet hyvin ajankohtainen aihe ja esillä useaan otteeseen eri medioissa

Kesäkuussa tapahtuneet vieraslajiasetuksen muutokset ovat aiheuttaneet kansalaisissa hämmennystä ja ihmetystä. Vaikka vieraslajiasia on ollut ajankohtainen jo pitkään, nyt se on ollut mediassa esillä enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin uusien listalle lisättyjen lajien myötä. Asetus kieltää mm. kurtturuusun kasvattamisen kolmen vuoden siirtymäajalla (1.6.2022). Hätäisimmät ovat tämän myötä alkaneet hävittää kaikkia ruusuja pihoiltaan siinä pelossa, että kyseinen laji on kurtturuusu. Toisaalta toiset eivät halua hävittää lajia laisinkaan omilta pihoiltaan. Kurtturuusun aiheuttama ongelma on monin paikoin ehkä hankala ymmärtää – se kun aiheuttaa eniten ongelmia rannikolla. Siellä ongelma on kuitenkin niin laaja, että hävittämisen vaatiminen myös sisämaassa on perusteltua. Siinä missä me pidämme kurtturuusun kiulukoita ihanina, niin pitävät myös linnut, ja niiden vatsassa siemenet leviävät kauas siitä pihapiiristä, jossa pensas varsinaisesti on.

Ohjeet kurtturuusun tunnistamiseen: yksinkertaiset kukat, 5 terälehteä. Kukat valkoisia tai punaisia. Piikit tiheässä, suoria ja erikokoisia. Lehdet uurteiset, tiheäkarvaiset. Kiulukat naurismaisia.

Kurtturuusun tunnistaa tarhakurtturuususta, kun tuntomerkit ovat tiedossa. Tarhakurtturuusu ei ole haitallisten vieraslajien listalla, koska usein siihen ei kehity siemeniä.

Toinen laji, joka nyt kesän aikana on puhututtanut niin mediassa kuin markkinoilla vieraillessammekin, on komealupiini. Lupiini rehevöittää maaperää, jossa se kasvaa ja syrjäyttää alkuperäistä, jo valmiiksi usein uhanalaista, niitty- ja ketokasvillisuutta elinalueillaan. Lisäksi se myrkyllisenä kasvina vähentää päiväperhosten määrää. Vaikka kasvi on kaunis (ainakin suurimman osan mielestä), sen haittavaikutukset ovat siis suuret – ja kauneus hyvin lyhytaikaista ennen kuin siemenkodat kehittyvät törröttämään tien penkoille. Alueilla, joita lupiini ei vielä ole vallannut olisi erittäin tärkeää, että vähintään uusien siementen syntyminen estetään niittämällä kasvustot. Lupiinin siemenet voivat säilyä maaperässä jopa vuosikymmenen, joten jokainen torjuttu siemenkota on tärkeä! Joillain alueilla lupiinin on havaittu leviävän tienpenkoilta metsiin ja pelloille, joten torjuntatoimet ovat tärkeitä, vaikka tehtävää tuntuu välillä olevan loputtomiin.

Lupiini syrjäyttää paljon alkuperäistä lajistoa. Kun alueella on kukkivia kasveja monipuolisesti, ne kukkivat usein eri aikoihin ja ihailtavaa riittää koko kesälle.

Tunnettujen ja mediassa esillä olevien lajien lisäksi Suomesta löytyy paljon haitallisia vieraslajeja, joista monet eivät varmasti vielä ole tietoisia. Näistä esimerkkinä keltamajavankaali, jonka haitallisen vieraslajin statuksesta vieraslajien torjuntaan keskittyvä VieKas LIFe -hanke pyrkii aktiivisesti tiedottamaan. Lisäksi kasveista Suomessa haitallisiksi vieraslajeiksi on listalle lisätty kesäkuun alun uudistuksessa muun muassa japanintatar, sahalintatar, tarhatatar, hamppuvillakko, kanadanvesirutto, lännenpalsami ja alaskanlupiini.

Kuvia erilaisista vieraskasvilajeista

Vaikuttaako jokin lajeista tutulta? Lajien levinneisyydestä kerätään tietoja www.vieraslajit.fi-vieraslajiportaaliin, ja VieKas LIFE -hankkeen sivujen kautta https://viekas.laji.fi/ havaintoja on helpompi ilmoittaa mobiilaitteella.

Vieraslajitiedotukselle on selkeästi ollut Etelä-Pohjanmaalla tarvetta ja kysyntää. Välillä markkinoilla on porukkaa ollut jonoksi asti, ja kysymyksiin olemme pyrkineet vastaamaan parhaamme mukaan. Talkoissa osallistujien kanssa on tullut keskusteltua aiheesta syvällisemminkin, kun aikaa on enemmän. Kokonaisuudessaan kesä on ollut todella opettavainen, ja kohtaamiset näissä tapahtumissa ovat olleet iso työhön mielekkyyttä tuova osa! Jos kysymyksiä aiheeseen liittyen on, vastaamme jatkossakin kaikkiin niihin kykymme mukaan.

Talkoissa tavataan!

Ilona Laine ja Joni Kivimäki
Kesäharjoittelijat
Kyrönjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta

Talkoopaikoilla vieraillaan aina etukäteen ja siellä tarkistetaan sekä vieraslajitilanne, että kuinka helppoa maastossa on liikkua.

Kaikilta vierailluilta kohteilta vieraslajeja ei (onneksi) ole paljoa löytynyt, ja keskitymmekin sellaisiin kohteisiin, joissa kasvustoa on jo aikaisemmin torjuttu, tai paikka on muuten tärkeä tai näkyvällä paikalla.