Kosteikot Suomessa

Suomen luonto on täynnä lukuisia esimerkkejä erilaisista kosteikoista. Sana kosteikko tarkoittaa Suomen kielessä Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”matalaa vesialuetta tai erittäin kosteaa maa-aluetta”. Niitä ovat muun muassa suot, matalat järvet, lammet ja merialueet. Kosteikkoja on luontaisesti syntyneitä ja rakennettuja. Niitä on myös hävitetty esimerkiksi viljelykäyttöön kuivaamalla tai rakentamista varten.

Aina ei tule ajatelleeksi, millä tavoin kosteikot vaikuttavat ympäristöömme. Niillä on nimittäin merkittäviä vaikutuksia luonnon kiertokulkuun, koska kosteikot toimivat luonnon säätelymekanismeina tasaamalla tulvahuippuja ja veden virtaamia. Lisäksi ne tarjoavat ravintoa sekä suojaa eläimille ja kasveille. Esimerkiksi vesi- ja rantalinnut tarvitsevat avoimia kosteikkoalueita pesimiseensä. Ravintorikkaat kosteikot tarjoavat linnuille ravintoa ja levähdyspaikkoja muuttomatkoilla. Puhumattakaan kosteikkojen tarjoamista sykähdyttävistä maisemista ja luontoarvoista ihmisille, virkistysmahdollisuuksia arjen kiireen keskellä unohtamatta!

Suokukkokoiras Liminganlahdella. Kuva: Markus Sirkka.

Kosteikkoluonto on rikasta ja vaihtelevaa, sillä se on kausittain muuttuva elinympäristö: kevättulvien aikaan veden määrästä ei ole puutetta, mutta keskikesän kuivuuden aikaan sama elinympäristö saattaa näyttää aivan toiselta. Kosteikkoja luonnehtii kausittain muuttuva ja vaihteleva märkyys tai kuivuus, jotka luovat omalta osaltaan kosteikoille tyypilliset ominaispiirteet.

Suomessa maankäyttömuodoista etenkin maa- ja metsätalouden toimet ovat aiheuttaneet kosteikkoluontotyyppien köyhtymistä, mikä näkyy muun muassa näiden alueiden rehevöitymisenä ja vesialueiden umpeenkasvuna. Kosteikot vaativat siis kunnostusta ja suojelua monen muun luontotyypin tavoin. Osana Ympäristöministeriön ja Maa- ja metsätalousministeriön koordinoimaa HELMI-elinympäristöohjelmaa kunnostetaan kosteikkoja ja lintuvesiä. Niitä kunnostetaan ja hoidetaan muun muassa rantojen ruovikoita niittämällä, ruoppaamalla umpeenkasvaneita vesialueita, nostamalla veden pintaa, raivaamalla puustoa, tuomalla karjaa laiduntamaan ranta-alueita, hoitokalastuksella, sekä metsästäjien toteuttamalla vieraspetojen pyynnillä.

Lintuvesien kunnostuksen näkökulmasta katsottuna nämä edellä mainitut toimenpiteet ovat elintärkeitä kosteikkoja elinympäristökseen vaativille linnuille, koska pysyvä avovesialueen määrä vaikuttaa suoraan pesinnän onnistumiseen. Noin puolet Suomen vesilintulajeista ja kahlaajista on uhanalaisia, joten kosteikkojen säännölliset ja hyvin suunnitellut kunnostus- ja hoitotoimenpiteet ovat tärkeitä tulevaisuudessakin.       

Näkymä Pyhännän Kivijärven luonnonsuojelualueen lintutornista. Kuva: Belinda Mäki.

Lintuvesikosteikon ruoppaus JTF-rahoituksena

Yksi esimerkki lintuvesikunnostuksesta ruoppaamalla on käynnissä parhaillaan Etelä-Pohjanmaan Alavudella. Ruoppaukseen myönnettiin rahoitus Euroopan Unionin alue – ja rakennepolitiikan Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (Just Transition Fund, JTF). JTF-rahasto tukee kunnostushankkeita turvetuotannon kuormittamille vesistöille, sekä ennallistamishankkeita entisille turvetuotantoalueille osana turpeen energiakäytön vähentämistä ja vihreän siirtymän vauhdittamista.

Alavuden Kuivasjärven rehevöityneellä Pikkuselkä-osalla tehdään lintuvesikunnostuksellinen ruoppaustyö. Kuivasjärvi on valtakunnallisesti merkittävä lintuvesien suojelukohde, jonka lajisto on taantunut vesistön umpeenkasvun seurauksena. Turvetuotanto on ollut merkittävä Pikkuselkää kuormittava maankäyttömuoto. Ruoppauksella pyritään parantamaan veden vaihtuvuutta ja laatua, sekä kolminkertaistamaan Pikkuselän avovesialueiden määrä ruoppaamalla 7,2 ha ala (vastaa 72 000 m3 ruoppausmassaa). Näin pyritään vaikuttamaan hävinneiden lintulajien palaamiseen osaksi pesimälajistoa. Samalla kunnostustoimet vahvistavat alueen Natura 2000-suojeluperusteita. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa hankkeen toteutuksesta.

Punasotkakoiras. Kuva: Arto Juvonen.

Kansainvälinen kosteikkopäivä 2.2.2024

Kansainvälistä kosteikkojen suojelua edistävän Ramsar-sopimuksen allekirjoittamisesta tulee 2.2.2024 kuluneeksi 53 vuotta ja maailman kosteikkopäivää (World Wetlands Day) vietetään tällöin. Vuoden 2024 teema on kosteikot ja ihmisten hyvinvointi. Luontoympäristöillä on tutkitusti vaikutusta ihmisten palautumiseen: verenpaine alenee, fyysiset oireet vähenevät, stressi lievittyy ja mieliala kohenee. Suuri hyvinvointietu on se, että luonnon hyvinvointivaikutukset alkavat nopeasti ja pysyvät pitkään.  Suomessa pääsy luontoon, ja myös kosteikoille, on suhteellisen helppoa jokaiselle ja vieläpä ilmaista.

Siispä: aisti, maisti, kuuntele ja nauti hetkestä seuraavan kerran, kun vierailet jollakin kosteikolla. Pysähdy hetkeksi ja anna ajatus kosteikkojen tarjoamille aineettomille rikkauksille, joilla on merkittäviä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.

Heinä-Suvannon kansainvälisesti arvokas lintuvesi Viitasaarella. Taustalla siintää Pohjois-Savon ja Keski-Suomen maakuntien rajalla sijaitseva Suvantojärvi ja vasemmassa yläkulmassa Hetejärvi, yksi Pohjois-Savon parhaista lintujärvistä. Yhdessä järvet muodostavat Heinä-Suvannon – Hetejärven Natura 2000 -alueen. Kuva Markus Sirkka.

Belinda Mäki
Lintuvesikoordinaattori
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus







(kuva: Timo Mäki)

Diplomityöni Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksesta

Lapuanjoen varrelta Lapuan pohjoispuolella löytyy alava peltoaukea, jonne tulvavedet herkästi nousevat. Tästä syystä alueelle on rakennettu penkereet jokivarteen, jotka suojelevat viljelysmaita yleisiltä tulvilta. Harvinaisemmilla tulvilla tulvavedet kuitenkin päästetään penkereiden tulvaluukuista ja -kynnyksistä peltoalueelle, ettei vesi nouse Lapuan taajamassa liian korkealle. Olen tekemässä diplomityötäni Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksen liittyen ja arvioin erilaisten muutosehdotusten hyötyjä ja haittoja. Seuraavaksi esittelen taustaa, miksi tutkin tätä käytön muutosta.

Tulvariskien hallinnasta annetun lain ja asetuksen tavoitteena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvia sekä parantaa tulviin varautumista. Tästä syystä ELY-keskukset toteuttivat jokaiselle vesistöalueelle alustavan tulvariskien arvioinnin, jossa määritettiin sekä merkittävät että muut tunnistetut tulvariskialueet. Lapuanjoen vesistöalueelta todettiin ja nimettiin vuonna 2011 maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä merkittäväksi tulvariskialueeksi Lapuan pohjoispuolella oleva pengerrysalue. Lain mukaan merkittäville tulvariskialueille oli tehtävä tulvavaara- ja tulvariskikartat vuoden 2013 loppuun mennessä sekä laadittava koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma vuoden 2015 loppuun mennessä.

Tulvariskien hallintasuunnitelmat on laadittu kaudelle 2016–2021, jonka jälkeen suunnitelmat tullaan tarkistamaan ja päivittämään kuuden vuoden välein. Tulvariskien hallintasuunnitelmaan oli määriteltävä erilaisia toimenpiteitä, joilla voidaan toteuttaa tulvariskien hallinnan lain ja asetuksen tavoitteet. Eräs näistä toimenpiteistä Lapuanjoen suunnitelmassa on ensisijainen ja siinä on tarkoitus toteuttaa pengerrysalueen käytön tarkastelu ja muutoksen tarpeellisuuden arviointi. Tämän tarkastelun teen nyt diplomityönäni, jonka jälkeen sitä voidaan käyttää myöhemmin esimerkiksi mahdollisen pengerrysalueen käytön muutoksen suunnittelussa ja lupahakemuksessa.

 

Tutkintaa

Diplomityössäni tarkastelen siis erilaisia tilanteita, joita voisi syntyä erilaisilla pengerrysalueen käytön ratkaisuilla. Esimerkiksi nykyisiä tulvaluukkujen avausvedenkorkeuksia voisi muuttaa korkeammaksi, jolloin peltoalueet pysyisivät kuivina myös vähän isommilla tulvilla kuin miltä penkereet nyt niitä suojelee. Tällöin vedenpinta tulva-aikaan kuitenkin pääsisi nousemaan korkeammaksi kuin nykyään, jolloin esimerkiksi rakennukset Lapuan taajamassa saattavat olla vaarassa jäädä tulvan alle.

Tulvaluukkujen avauskorkeuden nostolla saattaisi olla etua myös harvinaisten ja erittäin harvinaisten tulvien aikaan, jolloin tulvavesiä pitäisi pystyä varastoimaan suuria määriä pengerrysalueelle. Jos varastointi aloitettaisiin hieman myöhemmin eli tulvaluukut avattaisiin vasta korkeammalla vedenkorkeudella kuin nykyään, varastotilavuus voisi riittää leikkaamaan korkeimman tulvahuipun paremmin kuin nykyisellä pengeralueen käytöllä. Varastotilavuuden loppuessa vedenkorkeus joessa lähtee voimakkaaseen nousuun avauskorkeudesta ylöspäin ja voi näin aiheuttaa vakaviakin vaaratilanteita ja suuria korjauskustannuksia. Tulvahuipun pienentäminen vähentää siis olennaisesti näitä vaaroja ja kustannuksia tulvivalla alueella.

Jotta tulvahuippujen leikkaaminen olisi tehokasta, pitäisi tulvien kehittymistä pystyä ennustamaan luotettavasti. Tällöin tulvaluukkujen avaaminen voitaisiin viivyttää ja ajoittaa sopivaan kohtaan ennen tulvahuipun muodostumista. Nykyisellä kiinteällä tulvaluukkujen avauskorkeudella ei tällaista tulvahuipun ennakointia voi tehdä. Tulvia ennustamalla voitaisiin välttää myös turhaa tulvaveden päästämistä pengerrysalueen pelloille, jos tulvavedenkorkeus ei ennusteen mukaan nouse merkittävästi korkeammalle kuin luukkujen avauskorkeus, eikä se aiheuttaisi merkittäviä vahinkoja muuallakaan tulva-alueella.

Pohdintaa

Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksen liittyy todella paljon erilaisia tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi peltojen suojelu pengeralueella ja rakennusten suojelu taajamassa menevät nopeasti ristiin, sillä kun toista suojellaan, toiselle voi alkaa syntymään vahinkoa. Käytön muutos tulisi optimoida niin, että riskit ja kustannukset olisivat mahdollisimman pienet eri osa-alueilla. Tarkastelua monimutkaistaa lisäksi merkittävä Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen alue, Lapuan jäteveden puhdistamo sekä muut infrastruktuuri ja välttämättömyyspalvelut lähialueilla.

Diplomityössäni olen jo hyvässä vauhdissa näiden ratkaisujen selvittämisessä, mutta vielä en tuloksia ala paljastamaan. Pidän teitä jännityksessä työni ilmestymiseen asti. Aiheena Lapuanjoen pengerrysalueen käytön muutoksen tutkiminen on monipuolinen sekä mielenkiintoinen ja on antoisaa saada tehdä sellaista diplomityötä, jolla on jotain käytännön hyötyä tulevaisuudessa!

Mukavaa kesän jatkoa!

 

Meri Rinta-Piirto
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Milloin Pohjanmaalla tulvii?

Pohjalaismaakunnat ovat olleet vuosisatoja tunnettuja tulvistaan. Tulvat ovat oleellinen osa pohjalaisuutta. Tulvat ja tulvientorjunta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat niin ihmisten elämään kuin ympäröivään luontoon.

Perinteisesti Pohjanmaalla tulvii keväällä lumien sulaessa ja jäiden kasaantuessa padoiksi, jotka nostavat vettä hyvin nopeasti ja aiheuttavat yleensä ne pahimmat tulvavahingot. Jäiden lähtö on tärkeä kevään merkki ja siitä järjestetään monella paikkakunnalla veikkauksia. Kun 1960-luvulla kävin kansakoulua Siikajoella, niin koko pienen koulumme väki kiirehti jokirantaan katsomaan, kun luokkahuoneeseen kuului jäiden ryskettä. Kevät oli koittanut.

Kevättulvia osataan odottaa ja niihin on varauduttu. Tekojärvet on rakennettu ja luonnonjärviä säännöstellään ensisijaisesti niin, että kevään tulvahuippuja voidaan varastoida ja näin pienentää jokilaaksojemme tulvia. Pahimpien tulvien aikana tulvavesiä voidaan Kyrön- ja Lapuanjoella johtaa myös pengerten takana oleville peltoalueille.

Pohjanmaan jokien kevättulvat ajoittuvat keskimäärin huhtikuulle, mutta myös maaliskuu ja toukokuu ovat tunnettuja tulvakuukausia. Jos lumen sulaminen jää kovin myöhäiseen, tulvat ovat yleensä suurempia. Tällöin lumet sulavat kertarysäyksellä; muodostuu nopea ja suuri tulvahuippu. Aikaisemmin keväällä yöpakkaset hidastuttavat sulamista; tulva ajoittuu pidemmälle jaksolle ja tulvahuippu jää pienemmäksi.

Tulvista ja suurimmista vedenkorkeuksista on olemassa pitkät havaintosarjat, sillä ne ovat aina olleet merkkitapauksia. Aikakirjat kertovat, että 1680-luvun alussa Kyrönjoen alaosalla Mustasaaressa kevättulva vei mukanaan kolme myllyä. Seinäjoella Varattomanloukossa on suuressa kivessä edelleen nähtävillä vuoden 1888 tulvakorkeus. Kyrönjoen virtaamia on mitattu runsaat sata vuotta ja havaintojakson suurin virtaama on ollut lähes 600 m³/s (30.4.1922).

Mutta Pohjanmaa tulvii muulloinkin kuin keväällä. Pahoja kesätulvia muistetaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin tulvat aiheuttivat Pohjanmaan viljelijöille suuria satomenetyksiä. Nämä tulvat olivat omalta osaltaan nopeuttamassa pitkään suunniteltuja Pohjanmaan jokirakentamisia, kuten laajamittaisia perkauksia, pengerryksiä, pumppaamoja, säännöstelypatoja sekä tekoaltaita. Näitä rakenteita löytyy runsaimmin juuri tulvaherkistä jokilaaksoista: Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Perhonjoki, Lapuanjoki, Kyrönjoki ja Närpiönjoki.

Suuret syystulvat ovat olleet Pohjanmaalla selvästi harvinaisempia kuin kevät- ja kesätulvat. Viime vuosina syystulvia on kuitenkin sattunut kohtuullisen usein. Voimakkaat sateet ja vedellä kyllästynyt maaperä aiheuttivat esimerkiksi syksyn 2012 tulvat, jolloin pahimmat tulvavahingot kohdistuivat Lapväärtinjoelle ja Kauhajoelle. Lapväärtinjoki saavutti 6.10.2012 havaintohistoriansa toistaiseksi suurimman virtaaman lähes 200 m³/s, mikä vastaa tilastollisesti noin kerran sadassa vuodessa sattuvaa tulvaa.

Myös talvikaudella on tulvinut. Pääosin keskitalven tulvien syynä ovat olleet hyydepadot. Erityisen herkkä hyydetulville on ollut Ähtävänjoki, jossa hyyde aiheuttaa ongelmia keskimäärin joka toinen vuosi. Toisinaan jäätymisolosuhteet ovat hyvin otolliset hyyteen muodostumiselle ja hyydepatoja voi muodostua paljonkin. Näinhän tapahtui Pohjanmaalla tänä vuonna tammikuun alussa.

Helmikuu on ollut se kuukausi, jolloin Pohjanmaan joet eivät ole tulvineet. Helmikuun sateet tulevat yleensä lumena ja joet ovat jääpeitteisiä ja virtaamat pieniä. Tänä vuonna tuli todistettua, että Pohjanmaan joet voivat tulvia myös helmikuussa. Tarvittiin vain plussan puolella oleva lämpötila ja kunnon vesisade.

Pohjanmaan joet voivat siis tulvia vuodenajasta riippumatta, jos olosuhteet ovat tulville muutoin otolliset. Aina kannattaa olla varautunut, sillä pohjalainen joki tulvii herkästi ja vedet nousevat nopeasti.

Hyödyllistä tulvatietoa:
http://www.ymparisto.fi/tulvat
http://www.ely-keskus.fi/web/tulvatpohjanmaa

 

Liisa Maria Rautio
Vesistöpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus